Lue keskustelun säännöt.
Tajusin yöllä kun en saanut nukuttua, että minun on erottava ja jätettävä lapset miehelle, jos...
03.06.2017 |
...en pysty elämään terveellisemmin tässä perheessä. Olen taas koko viikon ajan juonut pari kaljaa joka päivä ja ahminut herkkuja kestääkseni tätä stressiä ja pettymystä siitä, miten olemattoman vähän minulla on omaa aikaa ja miten en jaksa sitä kun sitä omaa rauhaa ei ole jne. Ja seksin vähyys on toinen asia mikä aiheuttaa ahdistusta, mutta tajusin että teen melko vaikeaksi miehen haluta sitä koska huomaahan se että olen huonolla tuulella ja katketa ja pettynyt - enkä itsekään tee mitään sen eteen että seksiä olisi. Epäterveellisistä elintavoista johtuen ulkonäkökin menee koko ajan enemmän pilalle ja tunnen ettei minulla ole minkäänlaista elämänhallinnan tunnetta. Haluaisin vain saada olla yksin rauhassa. Tai sitten alistua siihen että tällaiset olosuhteet tässä nyt ovat, repiä jostain itsekuri terveellisempiin elintapoihin vitutuksesta huolimatta ja jaksaa odottaa lasten muuttoa kotoa. Vai?!
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Hei,olen itse yhden lapsen totaaliyh ja en kyllä ymmärrä miten voitte te joilla on mieskin mukana arjessa(lasten isänä) niin noin romahtaa?Itse urheilen ja syön terveesti ja lapsella myös asiat kunnossa.Asun vielä omakotitalossa(leski) jossa työtä piisaa ja työpaikkakin on vaativa.Nyt täytyy sitten mättää jossain muussa asiassa teillä koska minä en mässäile,enkä pahemmin käytä alkoholia jne. Ja olen kyllä hyvin tyytyväinen elämääni.En usko,että teidän elämä olisi paljoa raskaampaa kuin minun,joten syy ei ole siinä.
Millainen seksielämä sinulla on? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän keskustelun perusteella olen vihdoin vakuuttunut siitä, että toista lasta ei tule, ellei vahinkoa satu. Olen tämän yhden kanssa jo niin väsynyt ja stressaantunut, joten en todellakaan halua päätyä ylipainoiseksi herkun mussuttajaksi, joka kiroaa elämäänsä vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko HSP? Lue siihen liittyvää tietoa, ehkä kolahtaa. Ei sen takia voi päästä helpommalla eikä lapsia voi mihinkään sillä perusteella dumpata mutta ehkä ymmärrät itseäsi paremmin ja keksit uusia selviytymistapoja.
En ole. Haluaisin vain enemmän vapaata ja aikaa olla yksin ja olen aina ollut sellainen että vituttaa kauheasti jos en saa mitä haluan. Lisäksi olen myös kärsimätön. Ap
Nyt olisi kyllä todella mielenkiintoista kuulla, että MIKSI sinä teit lapsia? Ihan oikeasti, on kai nuo luonteenpiirteet olleet sinulla jo ennen lapsia tiedossa? Mikä on saanut sinut tekemään päätöksen lapsesta, ja vielä useammasta, kun ihan varmasti olet sen "hinnan" tiennyt jo etukäteen? Eikö siihen syyhyn voi palata nyt, ja löytää siitä voimaa kestää, kun sen syyn pitää olla todella suuri plussa että olet mennyt luonteesi vastaisesti lapsia hankkimaan? Samalla lailla, kuin vaikean ammatin valinnut voi väsymyksen hetkellä palauttaa mieleensä syyt, miksi siihen työhön on kuitenkin hakeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,olen itse yhden lapsen totaaliyh ja en kyllä ymmärrä miten voitte te joilla on mieskin mukana arjessa(lasten isänä) niin noin romahtaa?Itse urheilen ja syön terveesti ja lapsella myös asiat kunnossa.Asun vielä omakotitalossa(leski) jossa työtä piisaa ja työpaikkakin on vaativa.Nyt täytyy sitten mättää jossain muussa asiassa teillä koska minä en mässäile,enkä pahemmin käytä alkoholia jne. Ja olen kyllä hyvin tyytyväinen elämääni.En usko,että teidän elämä olisi paljoa raskaampaa kuin minun,joten syy ei ole siinä.
Millainen seksielämä sinulla on? Ap
Olen niin tottunut elämään ilman niin en kyllä kaipaakaan:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko HSP? Lue siihen liittyvää tietoa, ehkä kolahtaa. Ei sen takia voi päästä helpommalla eikä lapsia voi mihinkään sillä perusteella dumpata mutta ehkä ymmärrät itseäsi paremmin ja keksit uusia selviytymistapoja.
En ole. Haluaisin vain enemmän vapaata ja aikaa olla yksin ja olen aina ollut sellainen että vituttaa kauheasti jos en saa mitä haluan. Lisäksi olen myös kärsimätön. Ap
Nyt olisi kyllä todella mielenkiintoista kuulla, että MIKSI sinä teit lapsia? Ihan oikeasti, on kai nuo luonteenpiirteet olleet sinulla jo ennen lapsia tiedossa? Mikä on saanut sinut tekemään päätöksen lapsesta, ja vielä useammasta, kun ihan varmasti olet sen "hinnan" tiennyt jo etukäteen? Eikö siihen syyhyn voi palata nyt, ja löytää siitä voimaa kestää, kun sen syyn pitää olla todella suuri plussa että olet mennyt luonteesi vastaisesti lapsia hankkimaan? Samalla lailla, kuin vaikean ammatin valinnut voi väsymyksen hetkellä palauttaa mieleensä syyt, miksi siihen työhön on kuitenkin hakeutunut.
Kyllähän se mua hirvitti ja epäilyttikin, miestä taas ei niin uskalsin ryhtyä hommaan enkä sitä kadu, mutta tarvitsen kyllä ehdottomasti lisää mielekkäitä asioita elämääni. Lapsiperhe-elämää on jatkunut jo niin kauan myös että nyt tässä vaiheessa alkaa uuvuttaa, hetkittäin ollut paljon helpompaakin kuten ennen töihin palaamistani kun samaan tapaan työ väsyttää todella paljon ja pitää muistuttaa itseään miksi sitä oikein viitsin tehdä. Olisi vain tarve saada joskus itsellekin kunnolla jotain mitä haluaa eikä aina joustaa muiden takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,olen itse yhden lapsen totaaliyh ja en kyllä ymmärrä miten voitte te joilla on mieskin mukana arjessa(lasten isänä) niin noin romahtaa?Itse urheilen ja syön terveesti ja lapsella myös asiat kunnossa.Asun vielä omakotitalossa(leski) jossa työtä piisaa ja työpaikkakin on vaativa.Nyt täytyy sitten mättää jossain muussa asiassa teillä koska minä en mässäile,enkä pahemmin käytä alkoholia jne. Ja olen kyllä hyvin tyytyväinen elämääni.En usko,että teidän elämä olisi paljoa raskaampaa kuin minun,joten syy ei ole siinä.
Millainen seksielämä sinulla on? Ap
Olematon on huonoa parempi. Sen sijaan tuo leski ei tajunnut, että pahimman surun mentyä hänellä on helpompaa, koska on vähemmän tekijöitä mihin ärsyyntyä.
Parisuhde ei parane lapsien lähdöllä. Päinvastoin, kun jää kahdestaan on pakko kohdata toinen puolisko, koska muita ei enää ole. Ei voi huutaa lapselle, kun talossa ei heitä ole. Ei voi syyttää enää kuin yhtä ihmistä kaikesta paskasta. Oma olo ei parane parisuhteella. Itse olen jo vanha ja uskottelin itselleni että kun lapset kasvavat niin ja niin ja ''uhrauduin'' muka lapsien eteen jne. Bullshit, en uskaltanut kohdata itseäni ja ongelmiani, enkä voinut muuttaa puolisoani jne. Ainoa asia minkä voin tehdä on muuttaa itseäni, tutustua itseeni ja ymmärtää itseäni ja omia pelkojani ja sitä miksi kontrolloin ja yritän muuttaa muita. Näinkin ne omat ongelmani ja traumani muissa. Nyt opettelen rakastamaan itseäni ja hyväksymään muut ihmiset sellaisena kuin he ovat. En voi korjata muita, mutta voin korjata itseni ja ymmärtää muita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap
Sulla on VAIN kaksi lasta, joista toinen jo iso koululainen, toinenkaan ei varmaan ihan pieni ole kun olet kerran töissä. Mies ja se iso koululainen pärjäävät vallan mainiosti sen pienemmän kanssa, ei siinä tarvi kun katsoa ettei se pienenpi tee mitään vaarallista, esim. ota veitsiä tai laita hellaa päälle. Lapset leikkii kyllä itsekseen tai kaverin kanssa sisällä tai ulkona tai jopa kaverin luona. Itse teet lapsista jonkun kauhean ongelman.
Mulla on 8v. kaksoset, eikä mun tarvi niitä mitenkään vahtia, nytkin toinen pelaa tabletilla ja toinen pyöräilee ulkona. Minä olen usein yksin kotona kun tulen viiden jälkeen töistä, mies menee omiin menoihinsa ja pojat omiinsa. Nytkin voisin mennä mihin vaan yksin jos haluaisin, tai voisin mennä makkarariin, ovi kiinni ja lukea kirjaa vaikka pari tuntia.
Sinä taidat olla ap masentunut, ja kyllästynyt mieheesi. Se kaljan juominen ei todellakaan auta asiaa. Varmasti myös työ väsyttää kun sinäkään et nuorene, työelämä tulee koko ajan raskaammaksi ikää myöden jos ei pääse johonkin leppoisaan esimiestyöhön jossa työnsä voi työntää muille.
Sitä ihmettelen, että mitä se "muu sisältö" voisi sinun elämässäsi olla, mitä et nyt voi toteuttaa. Ja miksi miehen kanssa pitäisi joka päivä olla esim 18-21? Ettekö voi vuorotellen tehdä jotain itsekseen sen ajan? Toinen on lasten kanssa joko kotona tai jossain, ja kerran viikossa vietätte "parisuhdeaikaa" miehen kanssa, hommaatte lapsenvahdin tai jotain. Miehen kanssa kuitenkin olette koko yönkin samassa sängyssä, ja varmasti laitatte lapset nukkumaan 21 aikaan, siinäkin jää vielä miehen kanssa tai itsekseen aikaa ennenkuin itse alkaa nukkua, ei kai te itse ala 21 nukkumaan?
Mulla on niin sama, että luulin itseni aloitukseksi. Mä en juo, mutta mieliala laskee kuukausi kuukaudelta kuin lehmän häntä, mies ei ymmärrä seksistä kanssani mitään ja siksi ei ymmärrä, koska en halunnut koko seksiä kun mies valitsi olla kanssani ja...lasten käytös vituttaa. Ei olla onnellinen perhe todellakaan. Sääliksi käy lapsia. Mutta siis itse olen myös niin stressaantunut, että nukun usein 4-6 tuntia yössä ja pahalla tuulella olen ihan kaikesta mitä lapset sanoo tai tekee. Koitan pääosin vain näytellä, että ne ei suututa minua.
Haluaisin hylätä perheeni ja jättää lapset miehelle, mutta ihmettelen itsekin, että eihän siinä niin pitänyt käydä! Tämä paha mieliala saa minut tuntemaan, että elämäni oli sitten tässä, enkä voi enää koskaan olla onnellinen. Se on kuin 30 kiloa ylipainoa, läski tursas ja ruma naama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap
Sulla on VAIN kaksi lasta, joista toinen jo iso koululainen, toinenkaan ei varmaan ihan pieni ole kun olet kerran töissä. Mies ja se iso koululainen pärjäävät vallan mainiosti sen pienemmän kanssa, ei siinä tarvi kun katsoa ettei se pienenpi tee mitään vaarallista, esim. ota veitsiä tai laita hellaa päälle. Lapset leikkii kyllä itsekseen tai kaverin kanssa sisällä tai ulkona tai jopa kaverin luona. Itse teet lapsista jonkun kauhean ongelman.
Mulla on 8v. kaksoset, eikä mun tarvi niitä mitenkään vahtia, nytkin toinen pelaa tabletilla ja toinen pyöräilee ulkona. Minä olen usein yksin kotona kun tulen viiden jälkeen töistä, mies menee omiin menoihinsa ja pojat omiinsa. Nytkin voisin mennä mihin vaan yksin jos haluaisin, tai voisin mennä makkarariin, ovi kiinni ja lukea kirjaa vaikka pari tuntia.
Sinä taidat olla ap masentunut, ja kyllästynyt mieheesi. Se kaljan juominen ei todellakaan auta asiaa. Varmasti myös työ väsyttää kun sinäkään et nuorene, työelämä tulee koko ajan raskaammaksi ikää myöden jos ei pääse johonkin leppoisaan esimiestyöhön jossa työnsä voi työntää muille.
Sitä ihmettelen, että mitä se "muu sisältö" voisi sinun elämässäsi olla, mitä et nyt voi toteuttaa. Ja miksi miehen kanssa pitäisi joka päivä olla esim 18-21? Ettekö voi vuorotellen tehdä jotain itsekseen sen ajan? Toinen on lasten kanssa joko kotona tai jossain, ja kerran viikossa vietätte "parisuhdeaikaa" miehen kanssa, hommaatte lapsenvahdin tai jotain. Miehen kanssa kuitenkin olette koko yönkin samassa sängyssä, ja varmasti laitatte lapset nukkumaan 21 aikaan, siinäkin jää vielä miehen kanssa tai itsekseen aikaa ennenkuin itse alkaa nukkua, ei kai te itse ala 21 nukkumaan?
Itse epäilen,että Ap:n suhde mieheensä ei ole kunnossa niin siksi on varmaan onneton ja juo sitä kaljaa.Parisuhteessakin voi olla hyvin yksinäinen jos vaan suoritetaan sitä elämää ja tietysti tulee synkkiä hetkiä kun ajattelee,että tätäkö tämä on loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole masentunut, haluaisin vain niin paljon elämäni sisällöksi muuta kuin se tällä hetkellä on. En voi lähteä viikoksi yksin mihinkään, olen kokopäivätyössä kuten mieskin joka ei viikkoa lapsia hoitaisi siksi että olen yksin lomailemassa. Liikun kyllä ihan tarpeeksi, se kun on sitä omaa aikaa sitten, mutta mitä suusta menee alas on ihan reagointia vittuuntuneisuuteen, pettymyksiin ja ahdistukseen. Ap
Tyypillinen av provo: Mulla on ongelma, mutta mikään ei oo hätänä, yksikään neuvo ei kelpaa eikä mikään auta... kuhan saadaan mahdollisimman pitkä ketju.
Ei kai asia olisi ongelma, jos apu siihen löytyisitäältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet tehnyt lapsia? Tuossa tilanteessa kun ei ole mitään yllättävää. Tuollaista se lapsiperhe-elämä on! Jokin syy siihen kuitenkin on ollut, miksi lapsia päätit tehdä senkin uhalla, että elämästä tulee tuota. Muistele sitä syytä, jos se auttaisi jaksamaan vielä sen noin 10 vuotta mitä tuota kestää, kunnes lapset pärjää yksin.
Mä en kyllä tiennyt, että elämästä tulee tätä eli inhottavaa. Lapset on negatiivisia mulkvisteja, joista olet toisaalta huolissasi jatkuvasti. Mies onkin vapaamielinen eikä aseta rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Täällå toinen, tosin ilman alkoholia. Mä ahmin karkkia ja keksejä ja limsaa ja sokerit ovatkin jo koholla. Mies on jatkuvasti töissä, nytkin, että olisi rahaa elättää meidät. 3 lasta, mä olen vielä kotona pienimpien kanssa. Ahdistaa se, kun ei mitään saa tehdä yksin ja rauhassa, suihkuunkin nämä pienimmät tunkee mukaan ja jos eivät pääse, huutavat kurkku suorana. Yöt katkonaisia, koska vauva roikkuu tissillä. Huomaan, että pakenen toisinaan elämää katsomalla omia sarjojani ja ahmimalla herkkuja. Tulen hetkellisesti siitä niin onnelliseksi ja saan taas virtaa elämään. Ikävä kyllä ylipainoa on kertynyt reippaasti. Seksielämää on ikävä, mutta aina joku muksuista herää huutamaan kun ollaan miehen kanssa sitä harrastamassa. Miehen onneksi tykkään ottaa myös suihin, joten hänet pidän tyytyväisenä suikkareilla.
Mutta siis tosiaan koko elämä on muiden tarpeisiin vastaamista, joten mulla ainakin ahmiminen on tapa käsitellä stressiä. Olisi ihanaa käydä vaikka uimassa tai pitkillä pyörälenkeillä, mutta koska niihin tarvitsee aina lastenvahdin, ne ovat harvassa. Rakastan lapsiani, mutta kyllä mä odotan että ne vähän kasvaa!
Mitä säkin tosta saat? Eli seksielämä on sulle antamista, ei saamista? Ihanan antiemansipoitunutta. En ikinä kehuis, että toi on seksielämässä hyvä pointti, ellei mies olisi joku prinssi Harry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-mies valitti ihan samoja asioita kuin ap. Tosin meillä ei ollut lapsia. Mutta mies valitti siitä, että arki on ajanut hänet mässäilemään herkkuja ja juomaan liikaa kaljaa. Valitti, että ei ollut riittävästi omaa aikaa. Valitti siitä, että ulkonäkö alkoi pöhöttyä ja paino nousta. Valitti siitä, että haluaisi omaa aikaa ja yksinoloa. Valitti siitä, että arki ahdistaa. Kaikista noista syyllisti minua. Painon nousu oli kuulemma minun syy, koska olin osa arkea, joka häntä ahdisti, ja sen logiikan mukaan minä ajoin hänet herkkuihin ja lihomaan. Minun syy oli kuulemma se, että en joka päivä aktiivisesti yritä tehdä häntä onnelliseksi. Valitti että ei ole seksiä, tosin hän ei ikinä tehnyt aloitteita ja torjui lähes kaikki minun aloitteeni (joita tein suht. usein).
Koska meillä ei ollut lapsia, enkä ikinä kytännyt miehen menoja siis estänyt niitä, niin omaa aikaahan mies olisi saanut niin paljon kuin olisi vain ottanut. Mutta ei, hän vain makoili sohvalla ja valitti. Ei lähtenyt harrrastuksiin vaikka olisi ihan hyvin mielestäni voinut lähteä, mitään estettä ei ollut enkä olisi mitään pahaa sanonut jos olisi mennyt, päinvastoin. Minä en syönyt herkkuja, hän itse kantoi itselleen ne herkut ja kaljat kaupasta. Minä harrastin itse kaikenlaista, joten en roikkunut hänessä, pyysin kyllä usein mukaankin mutta en valittanut jos ei lähtenyt. Hoidin suurimman osan kotitöistä jopa.
No päädyin jättämään miehen. En jaksanut enää kuunnella jatkuvaa syyllistämistä siitä, että hän minun takia syö herkkuja ja minun takia hänellä muka ei ole omaa aikaa jne. Mies järkyttyi erosta. Ei todellakaan olisi halunnut erota ja suri kovin kun lähdin. Monta kuukautta itki perääni ja aneli takaisin. Kertoi miten rakasti ja oli toiminut väärin ja itsekkäästi kun oli syyttänyt minua omasta pahasta olostaan. Tunnusti, että oli masentunut ihan omien juttujensa takia, ja oli kuulemma koko ajan ollut sitä mieltä, että olen suunnilleen parasta hänen elämässään. Mutta koska oli paha olla muuten, niin halusi että minäkin kärsin siinä vieressä, kuulemma oli ärsyttänyt hyväntuulisuuteni. En mennyt takaisin. Mutta tämä tarina olkoon esimerkki siitä, että vastuu omasta hyvinvoinnista on itsellä. Oli sitten sinkku tai naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on niin sama, että luulin itseni aloitukseksi. Mä en juo, mutta mieliala laskee kuukausi kuukaudelta kuin lehmän häntä, mies ei ymmärrä seksistä kanssani mitään ja siksi ei ymmärrä, koska en halunnut koko seksiä kun mies valitsi olla kanssani ja...lasten käytös vituttaa. Ei olla onnellinen perhe todellakaan. Sääliksi käy lapsia. Mutta siis itse olen myös niin stressaantunut, että nukun usein 4-6 tuntia yössä ja pahalla tuulella olen ihan kaikesta mitä lapset sanoo tai tekee. Koitan pääosin vain näytellä, että ne ei suututa minua.
Haluaisin hylätä perheeni ja jättää lapset miehelle, mutta ihmettelen itsekin, että eihän siinä niin pitänyt käydä! Tämä paha mieliala saa minut tuntemaan, että elämäni oli sitten tässä, enkä voi enää koskaan olla onnellinen. Se on kuin 30 kiloa ylipainoa, läski tursas ja ruma naama.
Voi hyvä luoja ihmiset, keskustelkaa asioista!!! Miten voitte kuvitella parisuhteen parantuvan, jos ette kommunikoi? Jos mies ei ymmärrä mitä haluat, kerro se hänelle, älä odota miehen lukevan ajatuksiasi. Joa sinua ahdistaa, kerro se miehelle, keskustelkaa siitä mitä voisitte asialle tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla aivan samat fiilikset! Pienin valvottaa yöt, ei mitään omaa aikaa, muksut tappelee, kaikki on mun vastuulla kun mies tekee töissä pitkää päivää yrittäjänä. On hirveän vaikea järjestää edes lenkille lähtö ihmisten aikoihin. Sitten oon sortunut viiniin ja sipseihin yms.paskaan ja paino on noussut mikä masentaa ja vaikuttaa seksiin. Kai tässä on kohta ero edessä. Ei rakkaus oo loppunut muta itken liian usein ettei kenenkään arki voi olla tällasta. Voi kun joskus sais tehdä jotain itselle mieluista, mut elämä menee ohi tyydyttäessä kaikkien muiden tarpeet. Omat jää aina sivuun, ne simppelitkin kuten että pääsisi vaikka lenkille. Ymmärrän niin sua ap...
Ai tuli yllätyksenä että äitinä joutuu huolehtimaan muiden tarpeista? Ei voikkaan tehdä vaan itselleen kivoja asioita? Shokki uutinen tosiaan...
Yön hiljaisina tunteinahan ne parhaat toteuttamiskelpoiset ideat tulee..
Onko sulla ikäkriisi menossa? Tuntuu riittämättömältä, haluat sitä ja tota ja mikään ei tunnu tulevan sun luo.
En mä noin vähällä eroa lähtisi hakemaan. Puolen vuoden - vuoden päästä olet jo toinen ihminen. Olet kuitenkin jo ajatusprosessissa.
Minua ainakin yksinolo rauhoittaa sen verran ettei tee mieli ahmia tms. niin paljoa. Ainakin tilapäinen asuminen erillään voisi auttaa jonkin verran rauhoittamaan elämääsi.
Vali vali vali. Ihan ite oot lapset tehnyt ja itsesi tohon tilanteeseen vienyt. Sulla ei todellakaan ole oikeutta jättää perhettäsi. Hanki esim joku harrastus mikä tekee sinut onnelliseksi ja keskityt siihen muutaman tunnin viikossa ihan rauhassa ja yksinäsi. Äläkä syytä miestäsi ja lapsiasi huonoista ruokatavoistasi. Lapset kärsii tosta sun kaljan kittaamisesta varmaan enemmän kuin sinä itse.
Jos tää aloitus olisi ollut miehen tekemä, sinut olisi teilattu täällä heti. Naisena saitkin yllättävän paljon myötätuntoa.
Hei,olen itse yhden lapsen totaaliyh ja en kyllä ymmärrä miten voitte te joilla on mieskin mukana arjessa(lasten isänä) niin noin romahtaa?Itse urheilen ja syön terveesti ja lapsella myös asiat kunnossa.Asun vielä omakotitalossa(leski) jossa työtä piisaa ja työpaikkakin on vaativa.Nyt täytyy sitten mättää jossain muussa asiassa teillä koska minä en mässäile,enkä pahemmin käytä alkoholia jne. Ja olen kyllä hyvin tyytyväinen elämääni.En usko,että teidän elämä olisi paljoa raskaampaa kuin minun,joten syy ei ole siinä.