Lue keskustelun säännöt.
Tajusin yöllä kun en saanut nukuttua, että minun on erottava ja jätettävä lapset miehelle, jos...
03.06.2017 |
...en pysty elämään terveellisemmin tässä perheessä. Olen taas koko viikon ajan juonut pari kaljaa joka päivä ja ahminut herkkuja kestääkseni tätä stressiä ja pettymystä siitä, miten olemattoman vähän minulla on omaa aikaa ja miten en jaksa sitä kun sitä omaa rauhaa ei ole jne. Ja seksin vähyys on toinen asia mikä aiheuttaa ahdistusta, mutta tajusin että teen melko vaikeaksi miehen haluta sitä koska huomaahan se että olen huonolla tuulella ja katketa ja pettynyt - enkä itsekään tee mitään sen eteen että seksiä olisi. Epäterveellisistä elintavoista johtuen ulkonäkökin menee koko ajan enemmän pilalle ja tunnen ettei minulla ole minkäänlaista elämänhallinnan tunnetta. Haluaisin vain saada olla yksin rauhassa. Tai sitten alistua siihen että tällaiset olosuhteet tässä nyt ovat, repiä jostain itsekuri terveellisempiin elintapoihin vitutuksesta huolimatta ja jaksaa odottaa lasten muuttoa kotoa. Vai?!
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet tehnyt lapsia? Tuossa tilanteessa kun ei ole mitään yllättävää. Tuollaista se lapsiperhe-elämä on! Jokin syy siihen kuitenkin on ollut, miksi lapsia päätit tehdä senkin uhalla, että elämästä tulee tuota. Muistele sitä syytä, jos se auttaisi jaksamaan vielä sen noin 10 vuotta mitä tuota kestää, kunnes lapset pärjää yksin.
Mä en kyllä tiennyt, että elämästä tulee tätä eli inhottavaa. Lapset on negatiivisia mulkvisteja, joista olet toisaalta huolissasi jatkuvasti. Mies onkin vapaamielinen eikä aseta rajoja.
Miten on mahdollista, että et ole tiennyt? Et ole koskaan tuntenut yhtään lapsiperhettä tai lasta, tai et ole lukenut yhtään nettikeskustelua lapsiperhe-elämästä? Vai teitkö lapset 15-vuotiaana? En vaan ymmärrä missä tynnyrissä jotkut kasvavat, kun ihan normaali lasten käyttäytyminen ja vanhemmuus tulevat yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esim kun itse lapset tein, tukiverkostoja vaikutti olevan paljon enemmän. Sittemmin ihmiset ovat muuttaneet tai välit viilenneet. Ap
Mitäs alapeukuttamista siinä on? Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitäs alapeukuttamista siinä on? Ap
No olisko sitä, että järjetöntä tehdä lapsia sen varaan, että joku muu kyllä hoitaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet tehnyt lapsia? Tuossa tilanteessa kun ei ole mitään yllättävää. Tuollaista se lapsiperhe-elämä on! Jokin syy siihen kuitenkin on ollut, miksi lapsia päätit tehdä senkin uhalla, että elämästä tulee tuota. Muistele sitä syytä, jos se auttaisi jaksamaan vielä sen noin 10 vuotta mitä tuota kestää, kunnes lapset pärjää yksin.
Mä en kyllä tiennyt, että elämästä tulee tätä eli inhottavaa. Lapset on negatiivisia mulkvisteja, joista olet toisaalta huolissasi jatkuvasti. Mies onkin vapaamielinen eikä aseta rajoja.
Miten on mahdollista, että et ole tiennyt? Et ole koskaan tuntenut yhtään lapsiperhettä tai lasta, tai et ole lukenut yhtään nettikeskustelua lapsiperhe-elämästä? Vai teitkö lapset 15-vuotiaana? En vaan ymmärrä missä tynnyrissä jotkut kasvavat, kun ihan normaali lasten käyttäytyminen ja vanhemmuus tulevat yllätyksenä.
No en ole kyllä nähnyt muiden vanhempien pitävän lapsiaan negatiivisina mulkvisteina, tai ymmärtänyt, että fiksuakaan aikuista ei kiinnosta asettaa rajoja lapsille monissa tilanteissakaan. Lapset sain aika myöhäisellä iällä. Ei mun äiti sanonut suoraan, että olen sen mielestä negatiivinen mulkku, olen nyt myöhmmin vasta tajunnut, että ilmeisesti se niin on ajatellut. Kuinka moni vanhempi siitä avautuu toreilla tutuilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on niin sama, että luulin itseni aloitukseksi. Mä en juo, mutta mieliala laskee kuukausi kuukaudelta kuin lehmän häntä, mies ei ymmärrä seksistä kanssani mitään ja siksi ei ymmärrä, koska en halunnut koko seksiä kun mies valitsi olla kanssani ja...lasten käytös vituttaa. Ei olla onnellinen perhe todellakaan. Sääliksi käy lapsia. Mutta siis itse olen myös niin stressaantunut, että nukun usein 4-6 tuntia yössä ja pahalla tuulella olen ihan kaikesta mitä lapset sanoo tai tekee. Koitan pääosin vain näytellä, että ne ei suututa minua.
Haluaisin hylätä perheeni ja jättää lapset miehelle, mutta ihmettelen itsekin, että eihän siinä niin pitänyt käydä! Tämä paha mieliala saa minut tuntemaan, että elämäni oli sitten tässä, enkä voi enää koskaan olla onnellinen. Se on kuin 30 kiloa ylipainoa, läski tursas ja ruma naama.Voi hyvä luoja ihmiset, keskustelkaa asioista!!! Miten voitte kuvitella parisuhteen parantuvan, jos ette kommunikoi? Jos mies ei ymmärrä mitä haluat, kerro se hänelle, älä odota miehen lukevan ajatuksiasi. Joa sinua ahdistaa, kerro se miehelle, keskustelkaa siitä mitä voisitte asialle tehdä.
Mies on seksuaalisesti väärä ihminen mulle, sopivaa on katsos vaikea valita jos seksi inhottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet tehnyt lapsia? Tuossa tilanteessa kun ei ole mitään yllättävää. Tuollaista se lapsiperhe-elämä on! Jokin syy siihen kuitenkin on ollut, miksi lapsia päätit tehdä senkin uhalla, että elämästä tulee tuota. Muistele sitä syytä, jos se auttaisi jaksamaan vielä sen noin 10 vuotta mitä tuota kestää, kunnes lapset pärjää yksin.
Mä en kyllä tiennyt, että elämästä tulee tätä eli inhottavaa. Lapset on negatiivisia mulkvisteja, joista olet toisaalta huolissasi jatkuvasti. Mies onkin vapaamielinen eikä aseta rajoja.
Miten on mahdollista, että et ole tiennyt? Et ole koskaan tuntenut yhtään lapsiperhettä tai lasta, tai et ole lukenut yhtään nettikeskustelua lapsiperhe-elämästä? Vai teitkö lapset 15-vuotiaana? En vaan ymmärrä missä tynnyrissä jotkut kasvavat, kun ihan normaali lasten käyttäytyminen ja vanhemmuus tulevat yllätyksenä.
No en ole kyllä nähnyt muiden vanhempien pitävän lapsiaan negatiivisina mulkvisteina, tai ymmärtänyt, että fiksuakaan aikuista ei kiinnosta asettaa rajoja lapsille monissa tilanteissakaan. Lapset sain aika myöhäisellä iällä. Ei mun äiti sanonut suoraan, että olen sen mielestä negatiivinen mulkku, olen nyt myöhmmin vasta tajunnut, että ilmeisesti se niin on ajatellut. Kuinka moni vanhempi siitä avautuu toreilla tutuilleen?
Eli et tiennyt että lapsista voi tulla "mitä tahansa", eikä niiden luonnetta voi etukäteen tilata? Tai että puoliso ei välttämättä olekaan hyvä vanhempi - tai ainakaan juuri sellainen, jollainen hänen halusit olevan. Tietenkään kukaan ei voi ennustaa lapsensa luonnetta, mutta se nimenomaan pitäisi jokaisen tietää, että sitä EI VOI ennustaa vaan lapsi voikin olla ärsyttävä, väsyttävä, ja ihan erilainen kuin mitä itse on. SEN ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja minä en olisi ehkä suostunut ainakaan kahteen lapseen jos tilanne tukiverkostojen kanssa olisi ollut tiedossa eikä muuttunut niin paljon heikommaksi. Kyllä se jaksamistani lisäisi tosi paljon jos voisi vaikka reissata joka toinen kk miehen kanssa ilman lapsia. Tai vaikka joka kk. Se voisi nimittäin heijastua parisuhteeseen siten että seksiäkin saattaisi olla useammin kuin kerran kuussa kuten nyt säkällä ehkä on ja mihin on vain tyydyttävä. Ap
Sairastuin itse vakavaan masennukseen. Olin yh ja hoidin kaiken itse,ilman kenenkään apua. Kun sitten sairauteni paheni ja jouduin osastolle halusin vain nukkua pois. Lapset muuttivat väliaikaisesti isälleen. Levolla ja lääkkeillä selvisin siitä.Nyt olen jo kotona,sekä työelämässä. Lapsia tapaan säännöllisesti,mutta asuvat vielä isällään. Muistan kun uupuneena en halunnut mitään muuta,kuin olla hetken yksin ilman minkäänlaisia velvoitteita ja nyt kun voin taas hyvin ja on omaa aikaakin riittämiin,niin odotan vain aikaa jolloin saan taas lapseni takaisin kotiin. Olet ehkä myös uupunut. Puhu rohkeasti tilanteestasi muille ja hae apua. Älä päästä itseäsi palamaan loppuun,kuten minä tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää saafda tajuamaan, miten totaaliväsynyt olet ja että ellei hän ota enemmän vastuuta arjesta nyt, lopputulos eli ero ja hänen yksinhuoltajuutensa tai vaikka viikko viikko systeemi tulee miehelle miljoona kertaa raskaammaksi. Näytä vaikka tämä ketju hänelle luettavaksi.
En voi vaatia miestä tekemään enempää jaksamiseni eteen, kuten jo sanoin ei ole täysissä voimissa enkä edes ole niin "väsynyt", vaan enemmän kyllästynyt siihen, millainen elämäni sisältö nyt on. Jos saisin vain puristettua elintapani kuntoon niin varmaan se vaikuttaisi itsetuntooni sekä mielialalaani ja jaksamiseeni, enkä edes miettisi mitään perheen jättämisiä. Jätän nyt kaljat ostamatta mutta sama herkkujen suhteen. Nyt on vain keksittävä miten sitten saan rentouduttua, kun sitä yksinoloa ei vain tarpeeksi saa järjestettyä. Vai pitäisikö hankkia jokin psyykelääke? Ap
Oletko kertonut miehellesi miten ahtaalla sinä olet?
Etsi herkkujen ja kaljan sijaan jotain sellaista tekemistä josta tulee sinulle hyvä mieli.
Musiikin kuuntelu, tanssiminen-sitä voi tehdä ihan yksin kotioloissakin jos tilaa on.
Voit myös vaihtaa herkut johonkin hedelmiin tai marjoihin ja syödä niitä hitaasti ILMAN töllötintä, keskittyen pelkästään siihen syömiseen ja sen tuntemuksiin.
Raitis ulkoilma tekee aina ihmeitä, ei aina tarvitse lähteä ulos rehkimään suoritukset mielessä.
Psyykelääkkeet ovat pidemmän päälle pahaa myrkkyä, eivät ole pitkäaikaisessa käytössä hyväksi. Et ole kuitenkaan ilmeisesti vielä erityisen psykoottinen.
Ennenkaikkea yritä etsiä arjesta pieniä hetkiä jolloin pääset rentoutumaan ja opeta lapsille omatoimisuutta pikkuasioissa että sinun ei tarvitsisi koko ajan olla se heidän onnen ja autuuden lähde.
Ota haltuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää saafda tajuamaan, miten totaaliväsynyt olet ja että ellei hän ota enemmän vastuuta arjesta nyt, lopputulos eli ero ja hänen yksinhuoltajuutensa tai vaikka viikko viikko systeemi tulee miehelle miljoona kertaa raskaammaksi. Näytä vaikka tämä ketju hänelle luettavaksi.
En voi vaatia miestä tekemään enempää jaksamiseni eteen, kuten jo sanoin ei ole täysissä voimissa enkä edes ole niin "väsynyt", vaan enemmän kyllästynyt siihen, millainen elämäni sisältö nyt on. Jos saisin vain puristettua elintapani kuntoon niin varmaan se vaikuttaisi itsetuntooni sekä mielialalaani ja jaksamiseeni, enkä edes miettisi mitään perheen jättämisiä. Jätän nyt kaljat ostamatta mutta sama herkkujen suhteen. Nyt on vain keksittävä miten sitten saan rentouduttua, kun sitä yksinoloa ei vain tarpeeksi saa järjestettyä. Vai pitäisikö hankkia jokin psyykelääke? Ap
Oletko kertonut miehellesi miten ahtaalla sinä olet?
Etsi herkkujen ja kaljan sijaan jotain sellaista tekemistä josta tulee sinulle hyvä mieli.
Musiikin kuuntelu, tanssiminen-sitä voi tehdä ihan yksin kotioloissakin jos tilaa on.
Voit myös vaihtaa herkut johonkin hedelmiin tai marjoihin ja syödä niitä hitaasti ILMAN töllötintä, keskittyen pelkästään siihen syömiseen ja sen tuntemuksiin.
Raitis ulkoilma tekee aina ihmeitä, ei aina tarvitse lähteä ulos rehkimään suoritukset mielessä.
Psyykelääkkeet ovat pidemmän päälle pahaa myrkkyä, eivät ole pitkäaikaisessa käytössä hyväksi. Et ole kuitenkaan ilmeisesti vielä erityisen psykoottinen.
Ennenkaikkea yritä etsiä arjesta pieniä hetkiä jolloin pääset rentoutumaan ja opeta lapsille omatoimisuutta pikkuasioissa että sinun ei tarvitsisi koko ajan olla se heidän onnen ja autuuden lähde.
Olen sanonut. Ja myös sen, etten miehen vointi ja jaksaminen huomioon ottaen vaadi enempää osallistumista.
Juuri ikinä koskaan en ole yksin kotona - se juuri on ongelma! Ja jos olen, nukun.
Varmasti syön illalla tv:n ääressä, se on lähes ainoa nautinto tässä elämäntilanteessa. Toki voisi syödä terveellistäkin. Jos repisi sen itsekurin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja minä en olisi ehkä suostunut ainakaan kahteen lapseen jos tilanne tukiverkostojen kanssa olisi ollut tiedossa eikä muuttunut niin paljon heikommaksi. Kyllä se jaksamistani lisäisi tosi paljon jos voisi vaikka reissata joka toinen kk miehen kanssa ilman lapsia. Tai vaikka joka kk. Se voisi nimittäin heijastua parisuhteeseen siten että seksiäkin saattaisi olla useammin kuin kerran kuussa kuten nyt säkällä ehkä on ja mihin on vain tyydyttävä. Ap
Eli sit heti kartoittamaan tukiverkostoa.
Isovanhemmat, kummit, naapurit värvättävä tuohon tukiverkostoon mukaan.
Maksullisia lastenhoitajia löytyy myös.
Jos asutte jossain umpioeriössä ilman suhteita kehenkään muihin niin ei lupaa hyvää jatkon kannalta...
RAKENTAKAA SE TUKIVERKOSTO ETTÄ PÄÄSETTE ITSEKIN NAUTTIMAAN ELÄMÄSTÄ, ETTE OLE OLEMASSA PELKÄSTÄÄN LAPSIANNE VARTEN!
Voisiko joku tulla vaikka viikonloppuna tai jotain iltana katsomaan lapsia? Menisitte miehen kanssa viettämään rauhallista aikaa kahdestaan, söisitte ravintolassa ja nukkuisitte kunnon yöunet poissa kotoa. Sitten juttelisitte, miten saatte lisää iloa arkeenne ilman överiä juomista ja herkkuja. Sulle hyvä vaihtoehto herkutteluun olisi ostaa jotain kalliimpaa herkkua mutta vähemmän, ja syödä se ihan ajatuksella rentoutuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen surullinen kun löysin seksin vasta nelikymppisenä ja nyt onkin perhe ja mies joka ei sytytä. Mutta en olekaan vapaa enää :'(
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku tulla vaikka viikonloppuna tai jotain iltana katsomaan lapsia? Menisitte miehen kanssa viettämään rauhallista aikaa kahdestaan, söisitte ravintolassa ja nukkuisitte kunnon yöunet poissa kotoa. Sitten juttelisitte, miten saatte lisää iloa arkeenne ilman överiä juomista ja herkkuja. Sulle hyvä vaihtoehto herkutteluun olisi ostaa jotain kalliimpaa herkkua mutta vähemmän, ja syödä se ihan ajatuksella rentoutuen.
Niin, tietysti JOS olisi sitä tukiverkostoa! Mutta kun ei ole! Ap
Vierailija kirjoitti:
Ota haltuun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää saafda tajuamaan, miten totaaliväsynyt olet ja että ellei hän ota enemmän vastuuta arjesta nyt, lopputulos eli ero ja hänen yksinhuoltajuutensa tai vaikka viikko viikko systeemi tulee miehelle miljoona kertaa raskaammaksi. Näytä vaikka tämä ketju hänelle luettavaksi.
En voi vaatia miestä tekemään enempää jaksamiseni eteen, kuten jo sanoin ei ole täysissä voimissa enkä edes ole niin "väsynyt", vaan enemmän kyllästynyt siihen, millainen elämäni sisältö nyt on. Jos saisin vain puristettua elintapani kuntoon niin varmaan se vaikuttaisi itsetuntooni sekä mielialalaani ja jaksamiseeni, enkä edes miettisi mitään perheen jättämisiä. Jätän nyt kaljat ostamatta mutta sama herkkujen suhteen. Nyt on vain keksittävä miten sitten saan rentouduttua, kun sitä yksinoloa ei vain tarpeeksi saa järjestettyä. Vai pitäisikö hankkia jokin psyykelääke? Ap
Oletko kertonut miehellesi miten ahtaalla sinä olet?
Etsi herkkujen ja kaljan sijaan jotain sellaista tekemistä josta tulee sinulle hyvä mieli.
Musiikin kuuntelu, tanssiminen-sitä voi tehdä ihan yksin kotioloissakin jos tilaa on.
Voit myös vaihtaa herkut johonkin hedelmiin tai marjoihin ja syödä niitä hitaasti ILMAN töllötintä, keskittyen pelkästään siihen syömiseen ja sen tuntemuksiin.
Raitis ulkoilma tekee aina ihmeitä, ei aina tarvitse lähteä ulos rehkimään suoritukset mielessä.
Psyykelääkkeet ovat pidemmän päälle pahaa myrkkyä, eivät ole pitkäaikaisessa käytössä hyväksi. Et ole kuitenkaan ilmeisesti vielä erityisen psykoottinen.
Ennenkaikkea yritä etsiä arjesta pieniä hetkiä jolloin pääset rentoutumaan ja opeta lapsille omatoimisuutta pikkuasioissa että sinun ei tarvitsisi koko ajan olla se heidän onnen ja autuuden lähde.
Olen sanonut. Ja myös sen, etten miehen vointi ja jaksaminen huomioon ottaen vaadi enempää osallistumista.
Juuri ikinä koskaan en ole yksin kotona - se juuri on ongelma! Ja jos olen, nukun.
Varmasti syön illalla tv:n ääressä, se on lähes ainoa nautinto tässä elämäntilanteessa. Toki voisi syödä terveellistäkin. Jos repisi sen itsekurin. Ap
Auts.
Nukkuminen ei ole aina samaa kuin lepo. Tuntuu että sinun tilanteessasi se on pakenemiskeino, on tullut kokeiltua itsekin. Liiallisen surusävyisen sängyssä makailun seurauksena vaan on vielä huonompi yleiskunto. Ihminen kun on rakennettu liikkumaan ja juuri ulkoilmassa.
Voisitko olla joskus yksin jossain muualla kuin kotona?
Tarvitset selvästi ulkopuolista tukea ja apua mutta sinun on itse lähdettävä sitä etsimään.
Kun pääset siinä liikkeelle niin apua alkaa löytyä.
Aloittaminen on vaikeinta, sen jälkeen asiat alkavat onnistua paremmin.
Älä usko tähän vaan tee pieniä tekoja jolla pääset tuosta irti.
Nyt kun tiedostat ongelmat niin keskity mahdollisiin ratkaisuihin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla aivan samat fiilikset! Pienin valvottaa yöt, ei mitään omaa aikaa, muksut tappelee, kaikki on mun vastuulla kun mies tekee töissä pitkää päivää yrittäjänä. On hirveän vaikea järjestää edes lenkille lähtö ihmisten aikoihin. Sitten oon sortunut viiniin ja sipseihin yms.paskaan ja paino on noussut mikä masentaa ja vaikuttaa seksiin. Kai tässä on kohta ero edessä. Ei rakkaus oo loppunut muta itken liian usein ettei kenenkään arki voi olla tällasta. Voi kun joskus sais tehdä jotain itselle mieluista, mut elämä menee ohi tyydyttäessä kaikkien muiden tarpeet. Omat jää aina sivuun, ne simppelitkin kuten että pääsisi vaikka lenkille. Ymmärrän niin sua ap...
Siis tää on ku mun kirjoittama paitsi että mun mies tekee töitä aamusta iltaan eikä oo ees yrittäjä. Mä oikeesti oon miettiny eroa pelkästään siks et saisin hetken ees hengähdettyä. Oon niin väsyny, väsyny ja väsyny. Rakastan mun lapsia, mutta mies vois ottaa hiukan enemmän vastuuta joko nyt tai sit vähän vielä enemmän pakosta kun erotaan koska äiti ei jaksa kantaa vastuuta kaikesta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Täällå toinen, tosin ilman alkoholia. Mä ahmin karkkia ja keksejä ja limsaa ja sokerit ovatkin jo koholla. Mies on jatkuvasti töissä, nytkin, että olisi rahaa elättää meidät. 3 lasta, mä olen vielä kotona pienimpien kanssa. Ahdistaa se, kun ei mitään saa tehdä yksin ja rauhassa, suihkuunkin nämä pienimmät tunkee mukaan ja jos eivät pääse, huutavat kurkku suorana. Yöt katkonaisia, koska vauva roikkuu tissillä. Huomaan, että pakenen toisinaan elämää katsomalla omia sarjojani ja ahmimalla herkkuja. Tulen hetkellisesti siitä niin onnelliseksi ja saan taas virtaa elämään. Ikävä kyllä ylipainoa on kertynyt reippaasti. Seksielämää on ikävä, mutta aina joku muksuista herää huutamaan kun ollaan miehen kanssa sitä harrastamassa. Miehen onneksi tykkään ottaa myös suihin, joten hänet pidän tyytyväisenä suikkareilla.
Mutta siis tosiaan koko elämä on muiden tarpeisiin vastaamista, joten mulla ainakin ahmiminen on tapa käsitellä stressiä. Olisi ihanaa käydä vaikka uimassa tai pitkillä pyörälenkeillä, mutta koska niihin tarvitsee aina lastenvahdin, ne ovat harvassa. Rakastan lapsiani, mutta kyllä mä odotan että ne vähän kasvaa!
Tämänkaltaiset viestit aina vahvistavat päätöstäni olla hankkimatta lapsia. En kestäisi tuollaista elämää yhtään. Haluan paljon omaa rauhaa, kunnon yöunet ja puhtaan kodin. (En tarkoita tätä mitenkään pahalla sinua kohtaan, joka tuon kirjoitit, älä ymmärrä väärin.)
I am ap.
Tiedän niin ton tunteen. Selvisin siitä. Vaivasi enempi vähempi kuutisen vuotta. Myöhemmin tajusin, että oli joko masennus tai krooninen v*tus.
Ite aloin toipua, kun aloitin astangan. Sit koko elämä lähti parempaan suuntaan ja nyt olen jopa menestynyt. En olisi silloin reilu kolme vuotta sitten uskonut.. Toivottavasti löydät oman polkusi.
Ihme hysteerikko, sano miten lapset kärsivät siitä jos otan pari - siis kaksi - kaljaa? Korkeintaan vaikuttaa painooni eikä mihinkään muuhun. Mutta sanoin jo lopetavani senkin ja vaikka laihdutan niin saa nähdä alkaako mies huomioida enemmän. Ap