Lue keskustelun säännöt.
Tajusin yöllä kun en saanut nukuttua, että minun on erottava ja jätettävä lapset miehelle, jos...
03.06.2017 |
...en pysty elämään terveellisemmin tässä perheessä. Olen taas koko viikon ajan juonut pari kaljaa joka päivä ja ahminut herkkuja kestääkseni tätä stressiä ja pettymystä siitä, miten olemattoman vähän minulla on omaa aikaa ja miten en jaksa sitä kun sitä omaa rauhaa ei ole jne. Ja seksin vähyys on toinen asia mikä aiheuttaa ahdistusta, mutta tajusin että teen melko vaikeaksi miehen haluta sitä koska huomaahan se että olen huonolla tuulella ja katketa ja pettynyt - enkä itsekään tee mitään sen eteen että seksiä olisi. Epäterveellisistä elintavoista johtuen ulkonäkökin menee koko ajan enemmän pilalle ja tunnen ettei minulla ole minkäänlaista elämänhallinnan tunnetta. Haluaisin vain saada olla yksin rauhassa. Tai sitten alistua siihen että tällaiset olosuhteet tässä nyt ovat, repiä jostain itsekuri terveellisempiin elintapoihin vitutuksesta huolimatta ja jaksaa odottaa lasten muuttoa kotoa. Vai?!
Kommentit (108)
Lähde vaikka viikoksi yksin reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Miksi sen itsestä huolehtimisen pitäisi olla jokin hampaat irvessä raivoprosessi? Saat asian kuulostamaan pakkopullalta. Liikunnasta ja järkevästä ruokailusta pitää tulla positiivinen asia, muuten sua alkaa vituttaa entistä enemmän. Jos et oikeasti nauti liikunnasta, niin parasta olla ilman. Kalja lienee nyt ainakin helpointa jättää pois. Ei ihme, että olotila on surkea, jos jatkuvasti pieni kaljapöhö päällä. Menee parissa päivässä ohi, jos lyöt hommalle stopin. Vatsakin alkaa toimia paremmin.
En ole masentunut, haluaisin vain niin paljon elämäni sisällöksi muuta kuin se tällä hetkellä on. En voi lähteä viikoksi yksin mihinkään, olen kokopäivätyössä kuten mieskin joka ei viikkoa lapsia hoitaisi siksi että olen yksin lomailemassa. Liikun kyllä ihan tarpeeksi, se kun on sitä omaa aikaa sitten, mutta mitä suusta menee alas on ihan reagointia vittuuntuneisuuteen, pettymyksiin ja ahdistukseen. Ap
Mulla aivan samat fiilikset! Pienin valvottaa yöt, ei mitään omaa aikaa, muksut tappelee, kaikki on mun vastuulla kun mies tekee töissä pitkää päivää yrittäjänä. On hirveän vaikea järjestää edes lenkille lähtö ihmisten aikoihin. Sitten oon sortunut viiniin ja sipseihin yms.paskaan ja paino on noussut mikä masentaa ja vaikuttaa seksiin. Kai tässä on kohta ero edessä. Ei rakkaus oo loppunut muta itken liian usein ettei kenenkään arki voi olla tällasta. Voi kun joskus sais tehdä jotain itselle mieluista, mut elämä menee ohi tyydyttäessä kaikkien muiden tarpeet. Omat jää aina sivuun, ne simppelitkin kuten että pääsisi vaikka lenkille. Ymmärrän niin sua ap...
Jokainen joka ei ihan kontrollifriikki ole tietää, miten herkästi stressaantuneena ja VÄSYNEenä alkaa syödä ja elää epäterveellisesti. Terveellisen ruuan hankkiminen, valmistaminen ja syöminen on Paljon rasittavampaa kuin epäterveellisen. Eikä terveellistä tee edes mieli. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole masentunut, haluaisin vain niin paljon elämäni sisällöksi muuta kuin se tällä hetkellä on. En voi lähteä viikoksi yksin mihinkään, olen kokopäivätyössä kuten mieskin joka ei viikkoa lapsia hoitaisi siksi että olen yksin lomailemassa. Liikun kyllä ihan tarpeeksi, se kun on sitä omaa aikaa sitten, mutta mitä suusta menee alas on ihan reagointia vittuuntuneisuuteen, pettymyksiin ja ahdistukseen. Ap
Kuulostaa pettymykseltä mieheen ja teidän parisuhteeseen. Millainen mies ei pärjää lasten kanssa viikkoa. Ymmärtääkö hän että vaihtoehto on ero, jolloin j hänen on kuitenkin pärjättävä heidän kanssa viikko ja paljon muuta.
Kannattaa puhua nämä suoraan parisuhdeterapeutin pakeilla ennen kuin olet niin pitkällä että siitä ei ole mitään hyötyä.
Minä luulen että ahmisit herkkuja ja joisit kaljaa vaikka sinulla olisi omaa aikaa 24/7, syyttäisit vain eri asiaa.
Eli hoida ekana asenteesi kuntoon.
Me kuitenkin elämme turvallisessa huipputeknologiamaassa jossa asiat sujuvat ja emme joudu raatamaan pysyäksemme hengissä.
Tunnistan kyllä tuon vitutuksen mutta voin kertoa että se on oma valinta, ei kenenkään syy.
Älä pura sitä rakkaimpiisi äläkä tuhoa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde vaikka viikoksi yksin reissuun.
Ei mikään yksittäinen poissaolo perheen luonta pitkällä tähtäimellä auta. Sitä omaa rauhaa ja aikaa pitää saada päivittäin tai lähes päivittäin, että toipuminen alkaa. Sen ei tarvitse edes olla pitkä aika, esim tunti-pari päivässä riittää. Ja siinä vaiheessa kun alkaa helpottaa, tuo oman rauhan tarve vähenee koko ajan, kunnes taas pärjää normaalisti pitkiäkin aikoja. Pääasia, että sitten kun alkaa taas olla viulun kielet kireällä, pääsee helposti omaan rauhaan nollaantumaan, ettei ahdistus ala uudestaan kasaantua.
Ap:lle tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole masentunut, haluaisin vain niin paljon elämäni sisällöksi muuta kuin se tällä hetkellä on. En voi lähteä viikoksi yksin mihinkään, olen kokopäivätyössä kuten mieskin joka ei viikkoa lapsia hoitaisi siksi että olen yksin lomailemassa. Liikun kyllä ihan tarpeeksi, se kun on sitä omaa aikaa sitten, mutta mitä suusta menee alas on ihan reagointia vittuuntuneisuuteen, pettymyksiin ja ahdistukseen. Ap
Kuulostaa pettymykseltä mieheen ja teidän parisuhteeseen. Millainen mies ei pärjää lasten kanssa viikkoa. Ymmärtääkö hän että vaihtoehto on ero, jolloin j hänen on kuitenkin pärjättävä heidän kanssa viikko ja paljon muuta.
Kannattaa puhua nämä suoraan parisuhdeterapeutin pakeilla ennen kuin olet niin pitkällä että siitä ei ole mitään hyötyä.
Entä jos kerron että mies on ollut pitkään sairaana eikä edelleenkään täysin kunnossa? Pakottaisitko hoitamaan lapsia viikon erolla uhkaamalla? Sitä paitsi ei yksi viikko lopulta ratkaisisi mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä kaljat ostamatta. Vai oletko alkoholisti? Kuulostaa siltä, että jos lähdet ja jätät lapset, tulet jättämään myös työsi, koska lähtee homma lapasesta. Istut mieluummin kaljapullo kourassa... Se on juuri niin helppoa, kun sanoin. Jätä kaljat ostamatta. Voi mieli virkistyä hetken päästä.
Mies pitää saafda tajuamaan, miten totaaliväsynyt olet ja että ellei hän ota enemmän vastuuta arjesta nyt, lopputulos eli ero ja hänen yksinhuoltajuutensa tai vaikka viikko viikko systeemi tulee miehelle miljoona kertaa raskaammaksi. Näytä vaikka tämä ketju hänelle luettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää saafda tajuamaan, miten totaaliväsynyt olet ja että ellei hän ota enemmän vastuuta arjesta nyt, lopputulos eli ero ja hänen yksinhuoltajuutensa tai vaikka viikko viikko systeemi tulee miehelle miljoona kertaa raskaammaksi. Näytä vaikka tämä ketju hänelle luettavaksi.
En voi vaatia miestä tekemään enempää jaksamiseni eteen, kuten jo sanoin ei ole täysissä voimissa enkä edes ole niin "väsynyt", vaan enemmän kyllästynyt siihen, millainen elämäni sisältö nyt on. Jos saisin vain puristettua elintapani kuntoon niin varmaan se vaikuttaisi itsetuntooni sekä mielialalaani ja jaksamiseeni, enkä edes miettisi mitään perheen jättämisiä. Jätän nyt kaljat ostamatta mutta sama herkkujen suhteen. Nyt on vain keksittävä miten sitten saan rentouduttua, kun sitä yksinoloa ei vain tarpeeksi saa järjestettyä. Vai pitäisikö hankkia jokin psyykelääke? Ap
Täällå toinen, tosin ilman alkoholia. Mä ahmin karkkia ja keksejä ja limsaa ja sokerit ovatkin jo koholla. Mies on jatkuvasti töissä, nytkin, että olisi rahaa elättää meidät. 3 lasta, mä olen vielä kotona pienimpien kanssa. Ahdistaa se, kun ei mitään saa tehdä yksin ja rauhassa, suihkuunkin nämä pienimmät tunkee mukaan ja jos eivät pääse, huutavat kurkku suorana. Yöt katkonaisia, koska vauva roikkuu tissillä. Huomaan, että pakenen toisinaan elämää katsomalla omia sarjojani ja ahmimalla herkkuja. Tulen hetkellisesti siitä niin onnelliseksi ja saan taas virtaa elämään. Ikävä kyllä ylipainoa on kertynyt reippaasti. Seksielämää on ikävä, mutta aina joku muksuista herää huutamaan kun ollaan miehen kanssa sitä harrastamassa. Miehen onneksi tykkään ottaa myös suihin, joten hänet pidän tyytyväisenä suikkareilla.
Mutta siis tosiaan koko elämä on muiden tarpeisiin vastaamista, joten mulla ainakin ahmiminen on tapa käsitellä stressiä. Olisi ihanaa käydä vaikka uimassa tai pitkillä pyörälenkeillä, mutta koska niihin tarvitsee aina lastenvahdin, ne ovat harvassa. Rakastan lapsiani, mutta kyllä mä odotan että ne vähän kasvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko jostain lapsenvahdin edes kerran viikkon pariksi tunniksi, pääsisit kiertelemään esim kauppoja tai leffaan tms itseksesi? Jos sopisitte jonkun tutun kanssa, että vahditte toistenne lapsia vuoronperään, niin kumpikin saa aikaa itselleen
Noi tunteet ovat kyllä normaaleja ja tunnistan ne kaikki. Mäkin olon ahdistunut ja tunsin olevani loukussa ja syöpöttelin, suklaa ja piparit alkoi symboloida mulle omaa aikaa ja lihoin 10 kg sen myötä. On onneksi helpottanut lapsen kasvaessa eli aika parantaa... se vaan tuntui pikkulapsivaiheessa etenevän ihan hirveän hitaasti...
Vierailija kirjoitti:
Saisitko jostain lapsenvahdin edes kerran viikkon pariksi tunniksi, pääsisit kiertelemään esim kauppoja tai leffaan tms itseksesi? Jos sopisitte jonkun tutun kanssa, että vahditte toistenne lapsia vuoronperään, niin kumpikin saa aikaa itselleen
Sehän tietäisi vain helvetisti rahanmenoa ja kaupoissa on lastenkin kanssa ihan kiva kierrellä ja leffaa katson mieluiten miehen kanssa kotona. Enkä todellakaan jaksaisi vahtia kenenkään toisen lapsia omien lisäksi! Mulla sitä paitsi on omia hetkiä useita viikottain, muttei tarpeeksi omaa rauhaa. Ap
Tää on provo. Ap testaa mitä naiselle vastataan ja sitten paljastaa olevansa kaljoitteleva mies. Someraivo alkakoon.
Älkää nyt enempää lapsia ainakaan tehkö! Vuoden parin päästä jo helpottaa kun lapset isompia.
Lue jotakin hyvää kirjaa ja yritä päästä uppoutumaan sen suomaan erilaiseen maailmaan. Kalja kokonaan
pois,se vain turruttaa ja lihottaa. Opettele ajattelemaan myönteisemmin ja etsi elämästäsi niitä
positiivisia asioita.
Kuulostat masentuneelta. Jos hakisit keskusteluapua?