HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Minusta oli vain hyvä, että kaikki eivät tulleet. Enpä itsekään osallistu heidän juhliinsa. Tulipa testattua ystävyyden tärkeys.

Olin lakkiaisista, joissa ylioppilaan äidin sukulaisen oli pitänyt mennä yllättäen hävittämään ketunpesää anoppinsa mökin alta juhliin osallistumisen sijaan... :D

Huono sää. Piti kuulemma jäädä kotiin, ettei ukkonen riko elektroniikkaa. Tiedä sitten miten he sitä paikanpäällä sen kummemmin estivät, kuin ottamalla töpselit pois.. Kyseinen pariskunta ei kyllä tule muulloinkaan kylään. Ovat aina itse sopimassa kyläilyistä, tarkasti kyselevät että sopisiko klo x päivänä x, mutta 90% kerroista peruvat viime hetkellä. Usein ilmoittavat vasta sovitun ajan jälkeen että "niin ei me nyt tultukaan koska...". Argh.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni ei tullut yo-juhliini, koska meni harrastuskaverinsa lapsen yo-juhliin.

Tuollainen käytös on jo kyllä tosi :(

ei ole rahaa ostaa uusia meikkejä, että voisi laittautua juhliin

ei ole sopivan sävyisiä sukkahousuja

Pitkäaikaisen ystäväni kanssa oli sovittu muutama vuosi sitten,että mennään koiramessuille.

Olin järkännyt töistä erikseen vapaata juuri tuota varten.

Muutamaa päivää aikaisemmin hän ilmoitti,että messut jää,pitää pestä pyykkiä. (kyllä,pestä pyykkiä)

OK. Enpä enää viitsinyt vastailla puheluihin ja viesteihin,se ystävyys sai jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Serkku ei osallistunut häihini koska ei muka ollut varaa ostaa häälahjaa. Ensinnäkin lahjan ei olisi tarvinnut olla iso vaan pari kymppiä häämatka kassaan olisi riittänyt. Ja toiseksi, pitäishän lahja antaa vaikka ei tuliskaan juhliin! Työssäkäyvä nainen kyseessä.

Pitäis antaa lahja vaikkei tulisi juhliin??

Menisin mielelläni juhliin jos ovat päiväsaikaan eikä ole alkoholia kuvioissa (onnittelumalja ei tietenkään haittaa). Kun moni joka juo, jostain käsittämättömästä syystä häiriintyy siitä jos joku ei halua juoda. Illalla taas ei jaksa lähteä mihinkään, ehkä kesälomaa lukuun ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään tuntemani 60 vuotiasi ei edes astuisi pyörän selkään.

 

Olen 64-vuotias ja omistan 2 polkupyörää (maasto ja maantie). Viime vuonna ajoin yhteensä n. 2500 km, sitä edellisenä n. 3000. Tänä vuonna eivät säät ole oikein innostaneet, joten kilometrejä on vasta jotain 500. Täytyy tästä ryhdistäytyä. Tiedän monia yli 60 v. -pyöräilijöitä, myös yli 70-vuotiaita. 

Ihme porukkaa. Itse olen aina mennyt lähes kaikkiin juhliin mihin on kutsuttu. Muutaman kerran en ole päässyt koska en yksinkertaisesti saanut töistä vapaata. Tai joinakin kertoina kun asuin eri maassa missä juhlat olivat. Toki olen myös matkustanutkin juhlien takia. Nytkin olemme menossa toiseen maahan juhliin.

Itse en mennyt ystävättäreni lapsen synttäreille, koska olin elämänvaiheessa, jolloin olin todella masentunut enkä päässyt sinä päivänä sängystä ylös laittaakseni itseni kuntoon. Ystävättäreni laittoi välit poikki, ei sitä kuitenkaan kertonut koskaan suoraan, mutta hänelle ei koskaan enää sopinut jutella puhelimessa. Aikaa tästä on lähes 30 vuotta ja vieläkin itkettää välillä ja minulla on ikävä häntä. Syyttelen itseäni siitä, miksi en saanut aikaiseksi lähteä synttäreille. Töissä jaksoin koko ajan käydä, en ollut sairaslomalla masennuksen takia koskaan. Selvisin masennuksesta itsekseni pikkuhiljaa, mutta ystävän menetyksestä en. Älkää tehkö samaa typerää virhettä koskaan.

masis kirjoitti:

Itse en mennyt ystävättäreni lapsen synttäreille, koska olin elämänvaiheessa, jolloin olin todella masentunut enkä päässyt sinä päivänä sängystä ylös laittaakseni itseni kuntoon. Ystävättäreni laittoi välit poikki, ei sitä kuitenkaan kertonut koskaan suoraan, mutta hänelle ei koskaan enää sopinut jutella puhelimessa. Aikaa tästä on lähes 30 vuotta ja vieläkin itkettää välillä ja minulla on ikävä häntä. Syyttelen itseäni siitä, miksi en saanut aikaiseksi lähteä synttäreille. Töissä jaksoin koko ajan käydä, en ollut sairaslomalla masennuksen takia koskaan. Selvisin masennuksesta itsekseni pikkuhiljaa, mutta ystävän menetyksestä en. Älkää tehkö samaa typerää virhettä koskaan.

Osanotot surustasi, mutta kyllä minusta se ystävä oli tuossa typerä etkä sinä. Tsemppiä ja toivottavasti olet löytänyt elämääsi ihmisiä jotka eivät tuollaisista syistä hylkää. <3 

masis kirjoitti:

Itse en mennyt ystävättäreni lapsen synttäreille, koska olin elämänvaiheessa, jolloin olin todella masentunut enkä päässyt sinä päivänä sängystä ylös laittaakseni itseni kuntoon. Ystävättäreni laittoi välit poikki, ei sitä kuitenkaan kertonut koskaan suoraan, mutta hänelle ei koskaan enää sopinut jutella puhelimessa. Aikaa tästä on lähes 30 vuotta ja vieläkin itkettää välillä ja minulla on ikävä häntä. Syyttelen itseäni siitä, miksi en saanut aikaiseksi lähteä synttäreille. Töissä jaksoin koko ajan käydä, en ollut sairaslomalla masennuksen takia koskaan. Selvisin masennuksesta itsekseni pikkuhiljaa, mutta ystävän menetyksestä en. Älkää tehkö samaa typerää virhettä koskaan.

Kerroitko silloin totuutta, miksi et voinut tulla? Olisiko mahdollista kirjoittaa vaikka kirjettä hänelle, jossa kerrot tuon kaiken?

Yleensä samalla tyypillä tuppaa _aina_ olemaan auton öljyn vaihto juuri samaisena päivänä sovittu tai nelipyörän ohjaus, jonka vuoksi ei valitettavasti pääse osallistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä kieltäydyin serkun muistaakseni ylioppilasjuhlista sanomalla että minulla on työvuoro sinä päivänä.

Vanhempani olivat menneet ja oli puhe tullut missä olen töissä. Oli kuulemma tullut vaivaantunut hiljaisuus kun äitini iloisesti paukautti minun olevan jo toista vuotta työtön :D

Kiitti mutsi.

Miten joku viitsii valehdella noin? En pysty arvostamaan yhtään ihmisiä, jotka suoltaa valheita. Itsesihän sinä siinä teet valepukiksi, älä syytä äitiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ihme porukkaa. Itse olen aina mennyt lähes kaikkiin juhliin mihin on kutsuttu. Muutaman kerran en ole päässyt koska en yksinkertaisesti saanut töistä vapaata. Tai joinakin kertoina kun asuin eri maassa missä juhlat olivat. Toki olen myös matkustanutkin juhlien takia. Nytkin olemme menossa toiseen maahan juhliin.

Niinpä. Juhlien järjestäminen ei ole ihan halpaa ja vaivatonta, joten osoittaa melkoista ylimielisyyttä olla menemättä vain siksi, kun ei vain huvita. En minäkään aina olisi jaksanut mennä juhliin, kun juhlavaatteiden sijaan olis kivempi olla verkkareissa sohvalla, mutta ajattelen myös juhlien järjestää. Monesti juhlat ovat osoittautuneetkin kivoiksi. Tiedän miten pahalta tuntuu, kun kutsutut vieraat eivät tulekaan.

Ystäväni ei voinut olla häissäni kuin 10 minuuttia, koska hän oli saanut kutsun Tupperware-kutsuille matkalla häihini.

Muistakin hienovaraisista pikku vihjeistä aavistelin, ettei hän oikein halunnut arvostaa minua tai minun vähäpätöisiä saavutuksiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään tuntemani 60 vuotiasi ei edes astuisi pyörän selkään.

 

Olen 64-vuotias ja omistan 2 polkupyörää (maasto ja maantie). Viime vuonna ajoin yhteensä n. 2500 km, sitä edellisenä n. 3000. Tänä vuonna eivät säät ole oikein innostaneet, joten kilometrejä on vasta jotain 500. Täytyy tästä ryhdistäytyä. Tiedän monia yli 60 v. -pyöräilijöitä, myös yli 70-vuotiaita. 

85-vuotias äitini pyöräilee päivittäin kaupalle.

Maratoonia hän ei enää juokse, kävelee ja pyöräilee vain,

autoilun hän jätti jo nuoremmille.

Uskomatonta, että jonkun mielestä liikkuminen pitäisi lopettaa jo silloin, kun täyttää 60 vuotta. Kas kun ei 30 vuotta.

"Vain alle 3-kymppisten kuuluu pyöräillä. Kun 30 tulee täyteen,

pitää hommata rollaattori.

Invataksikortti olisi myös kiva."

Kuka rapistuu noin nuorena?

Yksi tuttu on yhdenlainen tuuliviiri. Töissä jo ottaa puheeksi, että tänään voitais tehdä jotain, että -katellaan- illemmalla, no eipä ikinä mitään kuulu enkä tosin enää jaksa odotellakaan.