HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sukulainen, joka kuuluu pakkokutsuttaviin, mutta hän yleensä aina ilmoittaa ettei tule. Tiedämme noin päivää ennen juhlia odottaa hänen tekosyytään olla osallistumatta ja huvittelemme arvaillen, mikä se tällä kertaa olisi.

En ihmettele, että tämä sukulaisenne ei halua tulla juhliinne! Todennäköisesti hän on tuhat kertaa fiksumpi ihminen kuin te muut! Ymmärtää, että nauratte hänelle selän takana joka tapauksessa.

Miltä itsestäsi tuntuisi olla "pakkokutsuttava"? Onko nätisti sanottu tuollainen?

Mulla varmaan on surkein "tekosyy". Eli en selitä mitään syitä. Sanon vaan, että kiitos kutsusta, en pääse, on este.

Este on se, että 1) olen varmaan sikäli introvertti-tyyppinen, että vaikka pärjään yleensä sosiaalisesti hyvin, minusta pidetään ja työnikin on sosiaalista, on monesti työviikon jälkeen ns. tinki täynnä. Eli en enää jaksa ollenkaan ihmisiä, en puolituttuja enkä aina edes hyvin tuttuja. Läheisimmät ihmiseni tämän hyvin tietävätkin. Loma-aikoina, kun ei ole työn sosiaalista painetta, käyn mielelläni juhlissa tms. (jos ei niitä nyt ihan joka päivälle piisaa) ja olen oikein viehättävä ja kerrassaan ilolintunen ja kaikkien tykkäämä, mutta uskokaa tai älkää, sama ihminen työviikon jälkeen on harmaa möykky nurkassa joka kiukuttelee kaikille.

Kun opin tämän itsestäni, elämäni helpottui merkittävästi. Enää en mene "sosiaalisesta pakosta" kenenkään juhliin, jos se ei aikataulullisesti minulle käy. Olen oppinut kunnioittamaan omaa lepoaikaani enemmän kuin kaikkien seurallisten tuttavieni milloin-mitäkin-kekkereitä. Ne, joiden suhtautumiseen tämä päätökseni on vaikuttanut siten, etteivät halua enää olla tekemisissä kanssani, ovat varmasti päätöksessään ihan oikeassa: ei meidän tarvitsekaan olla sen enempää tekemisissä(jos heitä on ollut, ovat olleet niin merkityksettömiä että en ole edes huomannut kenenkään kadonneen...) En todella haluakaan syyllistyä tekosyiden keksimiseen, mutta saattaahan sitä joku tyhmyyttään kysellä että mikset nyt pääse, mitä sulla sitten on silloin ... niin en sitten vaan vastaa, tai vastaan että on toinen sovittu asia jota ei voi siirtää. (ja tässä kohtaa sekä mies että veli naureskelevat partaansa, koska tietävät että mun sovittu meno on oma sohvannurkkani tai lenkkipolkuni tai kuntosalini).

Ystäväni ei päässyt yo-juhliini koska ei saanut kyytiä mistään. Terve, kaksijalkainen nuori ihminen ja matkaa puoli kilometriä.

Vierailija kirjoitti:

Olin lakkiaisista, joissa ylioppilaan äidin sukulaisen oli pitänyt mennä yllättäen hävittämään ketunpesää anoppinsa mökin alta juhliin osallistumisen sijaan... :D

Repesin :) !!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen voinut esittää sellaisia. Anteeksi, ehkä sitten ensi kerralla vastaan, että en tule, koska ei kiinnosta.

Minäkin esitän mielummin tekosyitä, kuin kerron suoraan että ei kiinnosta. Vai haluaisitko sinä ap mielummin suoran ja rehellisen vastauksen? Sellainen ei yleensä kuulu hyviin tapoihin.

No minä taas en koskaan ole kuullut että valehteleminen olisi hyvä tapa.

Sama, haluan mieluummin kuulla päin naamaa totuuden kuin jotain valheita, jotka tulevat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin julki. Enemmän se sapettaa, kun huomaa, että taas mulle on valehdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän sukulaisilla on koira, jota ei voi jättää yksin eikä löydy koskaan hoitopaikkaa. Koira on aikuinen koira. Nämä ihmiset ovat työssäkäyviä ihmisiä, joten koiran on pakosti oltava arkisin yksin. Noin 5h matkoineen juhlien takia koiraa ei kuitenkaan voi jättää yksin, eikä sille löydy hoitajaa vaikka kuukautta etukäteen ilmoittaa juhlista.

Ehkäpä he eivät enää työpäivien lisäksi halua jättää koiraa yksin,sehän on laumaeläin ja voi kärsiä yksinolosta.On varmaan ikävä tunne juhlia,jos tietää,että koira ei pääse ulos ja ikävöi.On hyvä,kun ihmiset ajattelevat lemmikkinsä hyvinvointia,kun lemmikin ovat ottaneet.

Vierailija kirjoitti:

Todelliset syyt voivat myös olla kutsutulle itselleen noloja. Esimerkiksi akuutti rahapula voi olla todella nolo ihmiselle, joka yrittää vielä pitää kulisseja yllä.

Itse jätin menemättä vanhan ystävän häihin, koska kärsin sosiaalisista fobioista, joiden kanssa yleensä pärjään, mutta ahdistus- ja masennuskausi teki elämästäni aikamoista helvettiä. Teki mieli mennä, mutta menin paniikkiin ajatuksesta, että en tunne siellä häissä ketään muuta kuin kaverini, jolla ei tietysti morsiamena olisi aikaa jutustella kanssani. Keksin jonkun tekosyyn, koska en halunnut RSVP:ssä alkaa eritellä mielenterveydellisiä ongelmia.

Äitini jätti kerran menemättä juhliin, koska oli turvonnut kortisonista niin pahasti, ettei mahtunut vaatteisiinsa eikä halunnut kohdata tuttaviaan sen näköisenä. Tietysti keksi jonkun muun tekosyyn.

Summa summarum: todellinen syy voi olla mikä tahansa. Ei aina kannata olettaa, että ihmiset ovat tahallaan tympeitä ja välinpitämättömiä.

Tuo kortisoni-juttu! Voi olla tuollaisia syitä. On inhottavaa näyttäytyä suvun/kaverien edessä jotenkin huonossa kunnossa olevana. 

Ystäväni ei tullut valmistujaisiini, koska ei halua matkustaa junassa krapulassa paluumatkalla. 🤦🏼‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin keksin tekosyitä kun kutsutaan teini-ikäisten sukulaislasten tai kummilasten synttäreille. Vihaan tuollaisia tilaisuuksia, joissa on joukko ihmisiä vain koska on ns. pakko ja päivänsankari sulkeutuu huoneeseensa tai näplää kännykkää sohvannurkassa kun on ensin vastaanottanut lahjat, joiden täytyy olla rahaa tai lahjakortteja. Älkää kiitos järjestäkö näitä pakkojuhlia enää teini-ikäisille.

Mun kummityttö on itse se joka haluaa aina juhlat.

Mä inhoon myös noita juhlia, koska tiedän että tyttö haluaa vaan lahjojen takia juhlia.

Ala antaa hyvin tylsiä lahjoja, kirja kirppikseltä esim. historiasta, käytöksen kultainen kirja, ruma julistetaulu....

Kutsut loppuvat.

Kadehdin teitä, jotka uskallatte kertoa esteestä ja olla menemättä juhliin. Minulla on useimmiten huvitus nolla, mutta kiltteyttäni menen kärsimään häihin tai muihin kissanristiäisiin, joissa on hassun hauskoja seuraleikkejä. Mieluummin katsoisin kotona tv:tä sipsipussin ja kissani kanssa.

Isäni 80-v juhlat, Nuorempi veli ilmoitti, että tulee sitten seuraavalla kerralla. (Ainut sukulainen joka asuu samalla paikkakunnalla.)

Oli isäni viimeiset synttärit. Ei tarvinnut vaivautua seuraavillekaan…

Virtsankarkailu. Ihan kuin ei Suomessa olisi vaippoja, jotka imee virtsaa litratolkulla. Työn puolesta tiedän...

Järjestin aikoinaan tuparit pieneen vuokrayksiööni, kaikki kutsun saaneet neljä henkilöä tulivat paikalle. Tulijoita olisi puskaradion kautta ollut tulossa enemmänkin mutta jouduin tilan puutteen takia eväämään saapumisen. Osa varmaan pahoitti mielensä kun eivät saaneet kutsua ja meneekö selitykseni sellaisenaan läpi ihmisille jotka haluaisivat paikalle? "Mikä se tyyppi oikein luulee olevansa? TÄMÄ OLI SITTEN MEIDÄN OSALTA TÄSSÄ!"

Kutsuin koppavan serkkuni pojan yo-juhliin.

Serkulla oli kuulema kiireitä, joten ei valitettavasti päässyt paikalle. Oli kuitenkin ollut tuntikaupalla toisen sukulaisen yo-juhlissa odottamassa muuta sukua.

Serkkuni sitten meni naimisiin. Valitettavasti meillä oli silloin oikeasti muuta menoa.

Serkkutyttö veti herneen pahasti nenuunsa.

Siskonikaan ei viitsinyt osallistua häihin, hän tosin ei esittänyt edes (teko)syytä pois jäämiselle. Päin naamaa irvistely aikuiselta ihmiseltä ei houkutellut osallistumaan.

Nyt ei ole jäiset välit. Ei olla missään väleissä.

Haiskahtaa katkeruus kun ei ole saanut tilattua määrää lahjoja sekä huomiota

Lapsuudenystäväni asuu maalla ja tulee Helsinkiin noin kerran vuodessa. Kutsun aina käymään, mutta kymmeneen vuoteen ei ole tullut. Syynä on esim. se, ettei hän halua lähteä sinne asti (asumme kehä ykkösen tuntumassa) matkalaukkuineen, vaikka olen tarjoutunut kuljettamaan hänet autolla. Jos siis haluan tavata häntä, minun on lähdettävä keskustaan, jossa hengailemme tunnin verran jossain Rautstieaseman hollilla, siinä se taas vuodeksi.

Olemme kuusikymppisiä.

'tulee nuohooja' toisella kerralla 'tulee putkimies', sitten 'hajosi jääkaappi'. Kerta ehkä vielä olis mennyt läpi, mutta kolme kertaa peräkkäin ei.

Noita juhlia oli joskus ennen korona-aikaa niin usein, että välillä ei vain jaksanut mennä. Yhdessä vaiheessa kaikki oli pikkulasten synttäreitä. Tavallaan ne on kivona satunnaisesti. Niissä ei vain nähnyt juuri omia, vaan lapsen vanhempien kavereita. Mukavia ihmisiä kaikki, mutta ei heidän kanssaa ole mitään puhuttavaa. Pystyisin kyllä sosiaalisena koneena jututtamaan kaikkia, mutta harvoin jaksan iskeä sen vaihteen silmään. 

Että bensa oli sillä hetkellä niin kallista, ettei voi sitä ostaa eikä siksi pääse tulemaan. Tämä olisi ymmärrettävä syy pitkälle matkalle, mutta välimatkaa oli 6 kilometriä.

Vierailija kirjoitti:

Serkku ei osallistunut häihini koska ei muka ollut varaa ostaa häälahjaa. Ensinnäkin lahjan ei olisi tarvinnut olla iso vaan pari kymppiä häämatka kassaan olisi riittänyt. Ja toiseksi, pitäishän lahja antaa vaikka ei tuliskaan juhliin! Työssäkäyvä nainen kyseessä.

Serkut eivät ole minusta niin läheisiä, että pitäisi välttämättä antaa häälahja. Riippuu tietysti perheestä, mitkä suhteet on. Ihmettelen kuitenkin asennettasi.

Tosiasia on, että joillakin työssäkäyvilläkin on hirveän vähän rahaa. Tulot voi olla vaikka tonnin luokkaa, ja saa asumistukea Kelalta ja ehkä muitakin tukia. Siinä tilanteessa 20 euroa on oikeasti iso raha. Mun päiväbudjettini on noin 6 euroa tällä hetkellä, ja olen työelämässä. 

Serkkusihan olisi voinut olla ketku ja tulla juhliin vaivihkaa ilman lahjaa, tai tuoda jonkun oman vanhan paistinpannun tms. kaapin perältä. Olisitko silloin ollut tyytyväisempi?