HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?
Kerro, mikä on huonoin ja läpinäkyvin kuulemasi selitys minkä juhliin kutsuttu on esittänyt syyksi, että on estynyt tulemasta juhliin tai tapahtumaan, johon hänet on kutsuttu.
Kommentit (1454)
Vierailija kirjoitti:
On työvuoro. (Juhliin aikaa 2kk)
Tosin itse käytän tuota myös jos en halua tulla, mutta noin aikaisessa vaiheessa keksisin jonkun muun. Yleensä kiitän kutsusta ja sanon etten pääse tulemaan, jos tivataan syytä, vetoan työvuoroon. Usein kyllä menen juhliin jos on kutsuttu, mutta en ihan aina. Kohteliastahan se on mennä, jos on vaikka rippijuhlat tai vaikka 50v synttärit tms
Minusta on parempi ilmoittaa mikä hyvänsä tekosyy kun sanoa tulevansa ja ei sitten tulekaan, tai töksäyttää ettei kiinnosta.
Lupasin jo toukokuussa, että minulla ei ole tiedossa mitään, joten voin ottaa heinäkuussa kaikki lauantain aamuvuorot ja sunnuntain tarvittaessa tuurata. Sunnuntain aamuvuorolle on tulijoita paremman palkan vuoksi. Heinäkuussa ei ole lomaa.
Vierailija kirjoitti:
kirkkoon kirjoitti:
Vanhempani ovat eronneet ja kutsuin molemmat vanhempani 20v juhliini erikseen, toinen vanhempani (jolla uusi kumppani ja lapsia) vaikutti hieman nihkeältä alusta pitäen ja juhlien lähestyessä soittelin uudemman kerran ovatko he tulossa koko perhe. Eivät kuulemma, koska juuri silloin lasten tapahtuma kirkossa; huom. tämä kyseinen perhe ei mitenkään erityisen uskonnollinen, kirkossa ei muuten juuri käydä koskaan. Huvitti, että tapahtuma kirkossa tärkeämpi kuin oman lapsen pyöreät syntymäpäivät.
No hei haloo! Omat lapset esiintyy kirkossa, niin tietysti se on tärkeää! Olisko lasten pitänyt jättää esiintymättä? Tai ehkä niitä ei vaan huvittanut tulla.
Kuka sanoi, että esiintyvät kirkossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen, että uskaltaisin sanoa suoraan, että ei kiinnosta ystävien lasten synttärit. Miksi sinne muita aikuisia edes kutsutaan kummien ja sukulaisten lisäksi, eivätkö ne ole lasten juhlat?! Toistaiseksi keksin tekosyitä.
Minäkin ihmettelen miksi aikuiset kutsuvat omia ystäviään lasten synttäreille. Itsellänikin on lapsia mutta en omia kavereitani kutsu, ellei heillä ole sitten suht samanikäisiä lapsia.
Just. Noin hienosti jättää lapsettomat ystävät ulkopuolelle. Onneksi minun parhaat ystävät kutsuvat minut lastensa syntymäpäiville ja mielelläni menen, haluanhan tietenkin rakkaimpien ystävien lapsille kaikkea hyvää ja olen heidänkin kanssa läheinen. Jotkut kaverit eivät ole ikinä kutsuneet juuri minnekään sen jälkeen kun lapsia saivat. No, ovatkin nykyään entisiä kavereita. Nyt kun lapset kasvaneet ja pyytelevät sinne ja tänne, niin ihmettelevät, kun ei meitä muita enää kiinnosta, että minne kaikki vanhat ystävät ovat hävinneet. En yhtään enää ihmettele, että ihmiset on niin yksinäisiä, kun minnekään ei mennä eikä ketään kutsuta.
Mä olen itse tainnut kerran valehdella että pesukone meni rikki ja kotona on parhaillaan vesivahinko. Aika tyhmästi keksitty, vaikka tuskin mä siitä kiinni mitenkään jäin... oikea syy oli tietysti että tippaakaan ei huvittanut lähteä työviikon jälkeen johonkin puolituttujen kekkereihin.
Tässä ketjussa näkyy aika paljon väitettävän tekosyiksi sellaisia syitä jotka ovat varmaan kertojalleen hyviä ja tosia syitä. Jos se sitten on jonkun muun mielestä riittämätön syy tulla juhliin, niin saahan sitä olla mieltä. Mutta saahan sitä myös päättää kukin itse elämästään, ja jos mä en jaksa jonkun kekkereihin mennä niin kaiketi voin sen sitten myös sanoa.
Tällai suht kilttinä ihmisenä tulee tosin sitten keksittyä mieluummin valheellisia tekosyitä, koska se oikea syy loukkaa sitä kutsujaa (oikeat syyt: en viitsi, en jaksa, ei huvita, mieluummin haravoin pihaani tai töllötän telkkaria...). Toisaalta mitäs loukkaantuvat, kai ne oikeat syyt on lupa sanoa?
Isäni lähti häistäni ja ainoan lapsenlapsensa ristiäisistä ensimmäisenä vedoten saunavuoroonsa. Saunavuoronsa ollut syynä myös, kun olen pyytänyt ainoan lapsenlapsensa synttäreille. Vanhempani ovat eronneet, joten veikkaan syyn olevan enemmänkin se, ettei halua olla äitini ja tämän uuden perheen kanssa samassa paikassa. Olen pyytänyt häntä muulloinkin kylästelemään ja ihan vain häntä, mutta kolme kertaa neljästä hän on perunut vedoten saunavuoroonsa. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta ärsyttää suunnattomasti, kun tiedän isäni sitten puolitutuillensa humalassa itkeskelevän kuinka hänestä ei välitetä ja häntä ei kaivata mihinkään. Viimeksi, kun hän jälleen kiitteli kutsusta, mutta kertoi ettei pääse saunavuoronsa vuoksi, totesin vain, että lämpenisihän tuo sauna meilläkin, mutta eipä sitten. Enkä ole sitten kylään pyydellyt.
En tiennytkään, että siihen tarvitaan tekosyy.
Tästä voisi iltajuoru kirjoittaa jutun otsikolla: "oletko aina kieltäytynyt väärin kutsusta"
Kiitos kutsusta, tulisin mielelläni, mutta en halua.
Pyydät ensi kerralla isääsi teille saunailtaan :)
Vierailija kirjoitti:
Isäni lähti häistäni ja ainoan lapsenlapsensa ristiäisistä ensimmäisenä vedoten saunavuoroonsa. Saunavuoronsa ollut syynä myös, kun olen pyytänyt ainoan lapsenlapsensa synttäreille. Vanhempani ovat eronneet, joten veikkaan syyn olevan enemmänkin se, ettei halua olla äitini ja tämän uuden perheen kanssa samassa paikassa. Olen pyytänyt häntä muulloinkin kylästelemään ja ihan vain häntä, mutta kolme kertaa neljästä hän on perunut vedoten saunavuoroonsa. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta ärsyttää suunnattomasti, kun tiedän isäni sitten puolitutuillensa humalassa itkeskelevän kuinka hänestä ei välitetä ja häntä ei kaivata mihinkään. Viimeksi, kun hän jälleen kiitteli kutsusta, mutta kertoi ettei pääse saunavuoronsa vuoksi, totesin vain, että lämpenisihän tuo sauna meilläkin, mutta eipä sitten. Enkä ole sitten kylään pyydellyt.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kutsutulla on oikeus kieltäytyä, ilman mitään oikeaa tai keksittyä syytä joihin meistä lähes jokainen joskus sortuu. Todelliset tai keksityt syyt syntyy ehkä siitä, ettemme halua loukata kutsujaa. Toivottavasti pääsemme joskus siihen tilanteeseen, että kutsujalle kelpaa yksinkertainen -nyt en (emme) voi osallistua- tyyppinen viesti, ilman perusteluja. Kuka edes haluaa juhliinsa henkilöitä jotka hyväksyvät vastentahtoisesti (ärräpäitä manaillen) kutsun.
Minä ainakin haluan vain ja ainoastaan heidät jotka tulevat mielellään, vain siitä voi syntyä mahtava ja onnistunut, joko pieni tai suuri muotoinen juhla tms. juttu.
Ihmisillä on joku luontainen tarve selittää. Yritän viljellä mahdollisimman paljon sellaista, että ihmiset ympärilläni oppisi olemaan selittelemättä tai ainakin kertoisi oikean syyn. Jotkut sen oppii, että minulle on ok laittaa, että ei jaksa, ei huvita on väsy tai yksinkertainen ei. Yksi ystäväni oli kova laittamaan kaikenmaailman selitysromaaneja, miksi ei pääse tai siirretään huomiselle. Hän oli kumminkin oppinut, että yksinkertainen ei riittää ja on ok sopia ilman syytä tapahtumaa myöhemmälle.
Olin vierailemassa kaverini tykönä. Sinne oli kutsuttuna minun lisäksi tämä samainen ystävä, joka ilmoitti, ettei ole tulossa, koska on kuumeessa. Ihan validi syy, mutta olin itse menossa hänen työ yöksi, eikä se näin korona-aikaan ole sopivaa mennä toisen työ, jos toinen on kipeänä. Aito syy oli se, että hän halusi siivota asuntonsa ja oli muutenkin kiireinen sinä päivänä, joten ei halunnut lähteä mihinkään. Tuo toiminta loukkasi kutsujaa, minkä ymmärrän ihan hyvin. Hänen selittelynsä useasti loukkaa hänen ympärillään olevia ihmisiä.
Itse en yleensä pahemmin selittele ja saatan vastata "ei pysty". Ehkä yksi kymmenestä kysyy, että miksi ei. Jos haluaa selitellä, niin kannattaa ainakin välttää valehtelua tai tekosyitä.
Joku väitti että sillä on oireeton flunssa. Sama kun ois oireeton ripuli.
Vierailija kirjoitti:
Paras oli ehkä se syy, että tv:stä tuleekin urheilua, ei voi tulla. Kyseessä ei ollut tyyliin jääkiekon kultapeli tai olympiamitali vaan jotain ihan perusurheiluohjelmaa.
Yksi sanoi kerran, ettei inspiroi tulla juhliin.
Kysyttiin tekosyitä. uskon, että nuo ovat nimenomaan olleet aidot syyt, miksi ei ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään, että siihen tarvitaan tekosyy.
Tästä voisi iltajuoru kirjoittaa jutun otsikolla: "oletko aina kieltäytynyt väärin kutsusta"
Ei ehkä kannattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Paras oli ehkä se syy, että tv:stä tuleekin urheilua, ei voi tulla. Kyseessä ei ollut tyyliin jääkiekon kultapeli tai olympiamitali vaan jotain ihan perusurheiluohjelmaa.
Mitäs, ihan perinteinen formulaterroristihan tuo... aaargghh... Siitä aiheesta saisi kyllä oman ketjun.
Olen käyttänyt sekä todellisena että tekosyynä, että tilaisuus johon minut on kutsuttu, ei sovi aikatauluihini.
Oli kutsuttu ystäväperhe syömään ja rouva soitti tuntia ennen etteivät pääse kun isännällä on päänsärkyä. Harmittelin kun on kilo lihaa uunissa ja kysyin tuletko sinä sitten lasten kanssa syömään, niin kiherrellen rouva vastasi etteivät tule ja totesi että jääpähän teille enemmän syömistä... Silloin oli aurinkoinen kaunis päivä joten epäilen vahvasti että olivat keksineet mieluisampaa tekemistä.
Tapoihinsa on aina kuulunut perua sovitut tapaamiset migreeniin vedoten. Oikeasti heillä ei kummallakaan ole migreeniä. Heidän käytäntönsä vaan on että jos ei huvita tai tulee jotain hauskempaa niin he peruvat. Vaikka sitten tuntia ennen.
Kun me sitten etukäteen ilmoitimme että emme pääse heidän lapsensa juhliin kun olemme edellisyönä tulleet lomareissulta, ja haluamme levätä, niin rouva otti ja pisti välit poikki. Nyt ei ole kolmeen vuoteen kuulunut pihaustakaan sieltä.
Vaan enpä ole yllättynyt. Aina on ollut se henki että heillä on oikeus perua ja tehdä kuten heille sopii, mutta meidän kuuluisi olla ja käyttäytyä kuten emäntä/isäntäväki on suunnitellut. Siis olla palloteltavina toisin sanoen.
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaistäti+setä tulivat kahden tunnin ajomatkan takaa mun ylioppilasjuhliin. Ensin tarjottiin ruokaa, hetken päästä olisi ollut kakkua ja kahvia. Nämä söivät ruuan nopeasti ja tulivat hyvästelemään: "Pitää lähteä ajelemaan kotiin päin, koska on ehdittävä saunaan!"
Törkeästi pidin juhlani sitten virallisena saunapäivänä (asuvat omakotitalossa jossa oma sauna), mutta olihan se kiva että tulivat piipahtamaan.
Surkuhupaisinta taitaa olla se, että he ihan oikeasti menivät sinne saunaan, ei ollut mikään tekosyy.
Näissä on usein taustalla perheenjäsenen alkoholiongelma. Se aiheuttaa jatkuvan kulissin ylläpitämisen johdosta mitä käsittämättömiä tilanteita ja ihmeellisiä meriselityksiä, miksi ei voi osallistua tai tarvii lähteä pian pois (koska päästävä dokaamaan).
Eksäni suvussa tätä ongelmaa oli ja läheltä näin miten monenlaiseen pinteeseen jouduttiin kun erään henkilön ongelmaa piti salata ja keksiä ties mitä verukkeita ettei henkilön ongelma paljastu. Ja suomenmaassa tätä porukkaa on paljon.
Tällaiset omakotitalon saunaanmenot, pyykkivuorot, sun muut ovat usein koodisana piilotetulle alkoholiongelmalle.
Olin juhlissa jossa oli alkuun glögit kaikille. Eräs henkilö jolla paha ongelma, ei tiennyt että siihen on lurautettu kossua hiukan. Henkilön piti vetää juhlat läpi kuivin suin ja se olisi onnistunutkin mutta se glögi pilasi kaiken. Henkilön perheineen oli lähdettävä jollain pyykkikonetekosyyllä pian pois, kotiin dokaamaan.
Vaikeita tilanteita.
"Pitää sulattaa pakastin". Näin siis ilmoittivat isovanhempani, jotka eivät tulleet pienimuotoisiin ylioppilasjuhliini meille. Tulivat kyllä katsomaan juhlia koululleni, mutta lähtivät sen jälkeen kotiin.
Eipä siinä, eivät ole ikinä juuri välittäneet meistä lapsenlapsista. Toivon kuitenkin, että olisivat mieluummin sanoneet suoraan, ettei kiinnosta olla tekemisissä sen sijaan, että keksivät vuodesta toiseen tyhmiä tekosyitä.
Emme halunneet osallistua 1-vuotiaamme kanssa vanhempieni mökillä pidettäviin sukujuhliin, koska siellä juodaan alkoholia. Oli kuulemma huono tekosyy ja tottakai nyt lapsen voi ottaa ryyppäjäisiin mukaan, kun itsekin siellä pienenä aikuisten sammuttua ties minkä veneen alle harhailin pitkit rantaa ja laitureita.
Meidän suvussa ei kyllä tartte karata paikalta ryypiskelemään kuten yllä, vaan kaikki juhlistamiset alkoholinhuuruisia...
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen, että uskaltaisin sanoa suoraan, että ei kiinnosta ystävien lasten synttärit. Miksi sinne muita aikuisia edes kutsutaan kummien ja sukulaisten lisäksi, eivätkö ne ole lasten juhlat?! Toistaiseksi keksin tekosyitä.
Meidän lapsille aikuiset kaverit ovat myös tärkeitä ihmisiä oman ikäisten lisäksi. Tosin meillä on kyllä hyvä käsitys siitä että ketkä kavereistamme ylipäätään pitävät lapsista, tai ovat kiinnostuneet olemaan myös lastemme elämässä, ja ketkä eivät. Emme tuputa kutsuja niille ketkä eivät välitä lasten seurasta, heitä näemme erikseen.
Voisi melkein verrata siihen, että harrastaisimme intohimoisesti jotain urheilua, ja ymmärtäisimme kyllä että toiset kaverit haluavat tulla kannustamaan ja toisia ei laji kiinnosta.
Maalla ainakin lähes kaikki eläkeläiset pyöräilee niin pitkään kuin suinkin kuntoa riittää. Äitini on 70 ja joka päivä liikkuu polkupyörällä kauppareissut ym. Juhlat tietysti vähän eri, mutta outo katsantakanta, että yli 60-vuotiaat ei pyöräilisi!!