Mitä sellaista jota et koskaan uskonut tapahtuvasi itsellesi
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Kaljuunnuin 19-vuotiaana naisten tapailu loppui siihen. Eli laajemmassa mielessä en uskonut että minusta tulisi ikisinkku mies
No, hei, mun mies kaljuuntui nuorena, mutta ei mitään. Hän on komea, älykäs, ihana ja lämmin mies, ja olemme olleet yhdessä parikymppisinä. Älä stressaa hiuksettomuutta. Panosta muuhun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset luettelevat huonoja asioita. Pessimisti ei pety ja joku päivä lähtee koko nirri. Tämä ei tule pessimistille yllätyksenä.
Jos olisin voittanut lotossa, olisin yllättynyt.
Sinkkumies
Hyvä huudella jos ei ole ikinä joutunut kokemaan OIKEITA vastoinkäymisiä. Minun vastaus on isän tapaturmainen kuolema. Sitä ei ikinä usko että osuu omalle kohdalle.
JuuJuu
Sinkkumies
Psyykelääkitystäsi pitäisi jälleen viilata.
ohis
Lääkäriä ainoastaan sairaat ehdottelevat.
Muutin perheen kanssa Australiaan.
En uskonut, että löytäisin näin ihanan miehen, jonka kanssa minulla on todella voimakas henkinen yhteys. Sielunkumppani. Olen äärettömän kiitollinen, että olen löytänyt toisen puoliskoni.
En myöskään uskonut, että tulisin kärsimään lapsettomuudesta. Lapsia ei vain tule, vaikka kummassakaan ei ole mitään "vikaa". Ikään kuin olisi vain tarkoitettu, että meidän ei kuuluisi saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli yksinäinen.
Sama. Vietin nuoruuteni eräässä uskonnollisessa lahkossa ja ystäviä oli valtavasti. Sen jätettyäni on hämmentynyt olo: ei ystäviä. Miten tässä iässä tehdään uusia?
Avioliittoni kariutui, menetin työpaikkani, tyttäreni on pahasti masentunut teini ja yrittänyt tappaa itsensä ja hänet on raiskattu ja huostaanotettu. Kaiken tämän päälle olen itse sairastunut erittäin vakavasti. Ja kaikki tämä parin vuoden sisällä.
Lapsettomuus... Elin monta vuotta toipuen edellisestä lapsettomuushoidosta ja uuteen valmistautuen. Viimeisin raskaus oli kohdun ulkopuolinen, joka oli todella rankka kokemus. Sen myötä tehtiin päätös hoitojen lopettamisesta. Vielä on pitkä matka ymmärtää ja hyväksyä asia, mutta sitä kohti mennään. <3
En ikinä uskonut, että musta tulee huono vanhempi, alkohiolisti, mt-sairas, häädön saanut.
Kyllä, vielä töissä, pian sekin menee.
Toinen lapsi on hylännyt mut, pian toinenkin varmaan.
Ihastuin ulkomaanmatkalla päätä pahkaa itseäni nuorempaan paikalliseen mieheen ja aloitin suhteen hänen kanssaan, vaikka kaikki klassiset varoitusmerkit ja riskit olivat olemassa ja olen muuten ollut elämässäni hyvin rationaalinen. Eihän siitä mitään tullut, ja parin vuoden päästä erosimme riitaisissa merkeissä. Näin jälkikäteen ihmettelen, miten oikein päädyin itselleni niin epätyypilliseen tilanteeseen.
Selkäni petti ja leikattiin ja parannuin osin.
Mulla ei selkä oo koskaan ollut kipeä
Olin 8-vuotiaasta masentunut ja ahdistunut, seksuaalisten hyväksikäyttöjen takia, nyt edellisenä talvena 25-vuotiaana huomasin vihdoin ja viimein että oon parantunu, voin hyvin.
Ei ole mikään tullut yllätyksenä.
Minulle puhkesi kerran psykoosi ja riehuin sairaalassa niin että hoitajat suuttuivat.
Pääsin äskettäin haluamaani taidekouluun. Vanhempani ovat aina hokeneet, että olen taitava, mutta niin ovat muutkin. Että ei pidä ottaa taitojaan vakavasti, kun sitten ei tule pettymyksiä. Äitini sanoi, että onhan se kumminkin kiva, kun pääsen edes yrittämään.
Pääsin ensiyrittämällä sisään. Olivat hämillään, mutta tosi ylpeitä.
En olisi nuorempana uskonut, että kun kolmekymmentä ikävuotta tulee täyteen, elämäni pisin "parisuhde" olisi kestänyt vain 7kk. Nehän on vaan ne avuttomat ja nössöt mammarit, jotka ei tähän ikään mennessä ole kokenut kunnollista parisuhdetta... Niinpä niin.
En kyllä myöskään olisi uskonut, että vielä jonain päivänä voisin olla yhtä onnellinen kuin mitä tällä hetkellä olen. Mukava työpaikka ja sitä myöten säännölliset tulot, ihana koti jonne on hyvä tulla, rakkaat koirat, hyvä ystävä jolle voin puhua kaikesta. Näiden monen hyvän seikan ohella tuntuu typerältä nillittää siitä ainoasta asiasta, joka elämästä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin sekopäisesti itseäni paljon nuorempaan mieheen.
Samoin.
Vierailija kirjoitti:
Muutto ulkomaille pysyvästi.
minulla myös tämä, lähdin vuonna 1994 ja edelleen olen samalla reissulla.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä uskonut, että musta tulee huono vanhempi, alkohiolisti, mt-sairas, häädön saanut.
Kyllä, vielä töissä, pian sekin menee.
Toinen lapsi on hylännyt mut, pian toinenkin varmaan.
Älä anna periksi, tsemppiä! Yritä pitää lapsetkin, ja työ. Kyllä lapset antaa paljon anteeksi, mutta sun pitäis tehdä iso ryhtiliike juomisen suhteen. Jollain hyvällä katkaiset syöksykierteen. Soitat ja juttelet sille lapselle johon on välit ja mikset sille toiselle?
Sairastui työpaikkakiusaamisen vuoksi burnoutiin. Saman työpaikan uhreja on jo 4. Käsittämätöntä millä tavalla aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä.
Vielä käsittämättömämpää on, että esimiehet ja hr eivät puutu!