Mitä sellaista jota et koskaan uskonut tapahtuvasi itsellesi

Siis asuuko joku espoossa ? (kysymysmerkkikin haluaa pysytellä erossa)

Paskasta ja köyhästä lapsuudesta huolimatta olen suht järjissäni oleva kolmekymppinen, korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa arvostetussa työssä. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilaskin, joten mikään ei tullut itsestäänselvyytenä, vaikka tämä on monelle ihan normaali tilanne tässä iässä.

Vierailija kirjoitti:

Paskasta ja köyhästä lapsuudesta huolimatta olen suht järjissäni oleva kolmekymppinen, korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa arvostetussa työssä. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilaskin, joten mikään ei tullut itsestäänselvyytenä, vaikka tämä on monelle ihan normaali tilanne tässä iässä.

Olet arvostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tullut huumemyönteinen. Omien, aikuisiällä, terapiamielessä tehtyjen kokeilujen myötä.

Nämäkin ihmiset olivat huumemyönteisiä:

http://www.viikonloppu.com/?p=85259

Juu, minäkin olen istunut sen ysärivalistuksen aikanaan läpi. Noilla ihmisillä on riippuvuus. Minulla ei, eikä myöskään tarvetta viihdekäyttöön.

Muuttuisin lääkeaddiktiksi. 

Jouduin vakavaan onnettomuuteen 9 vuotta sitten, jonka jälkeen en ole koskaan päässyt yli kipulääkeaddiktiostani. Kaikki oksikodoni uppoaa, ja sitä on pakko saada.  Jos näkisitte minut kadulla, ette varmasti veikkaisi minua addiktiksi koska olen siisti, työssäkäyvä ja asiallinen ihminen joka saa pillerinsä aivan laillisesti reseptillä.

Onhan näitä asun isossa kivitalossa, minulla on oma auto, olen hyväpalkkaisessa työssä ilman korkeakoulututkintoa, olen asunut ulkomailla, minulla on lapsia. En ole edes haaveillut näistä asioista vaan ne ovat tulleet eteen sopivassa kohdassa elämääni. Vähemmän ilahduttavia asioita on se, että sukulaisten ja lapsuudenperheen kanssa olen vähemmän tekemisissä kuin koskaan ennen. Johtuen siitä, että suvun yhteenkuuluvuutta ylläpitäneet henkilöt niin vanhoja tai kuolleita.

Sairastuin sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja menetin kykyni jutustella ihmisten kanssa luontevasti ja vapautuneesti. En edes tiennyt, että tuo kyky olisi mahdollista menettää näin totaalisesti, kun sen on jo kerran osannut. :/

En olisi vielä kouluaikojen kammottavien liikuntatuntien aikana uskonut, että innostuisin liikunnasta ja saisin hankittua itselleni unelmakropan. Toisaalta en olisi myöskään uskonut, että minusta tulisi näin yksinäinen, että pystyisin omistautumaan liikuntaharrastukselleni näin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

En olisi vielä kouluaikojen kammottavien liikuntatuntien aikana uskonut, että innostuisin liikunnasta ja saisin hankittua itselleni unelmakropan. Toisaalta en olisi myöskään uskonut, että minusta tulisi näin yksinäinen, että pystyisin omistautumaan liikuntaharrastukselleni näin hyvin.

Onnea liikuntainnostuksesta ja unelmakropasta!

Yksinäisyys ei ole lopullista eli voit löytää itsellesi seuraa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin todella vakavasti ja jouduin läpikäymään kammottavan rankat hoidot. Olen aina pitänyt hyvää huolta terveydestäni ja hygieniasta, liikkunut, syönyt oikeaoppisesti jne., joten oli shokki, että sairaus tuli juuri MINULLE.

En voi käsittää tuota aina vaan kuultua lausetta "Miksi tämä sairaus tuli juuri minulle?" 

Kenelle sitten? Naapurillesi? Äidillesi? Isällesi? Työkaverillesi? 

Minä sain kahden viikon välein diagnoosit aivoaneurysmasta ja syövästä, jota ei voi parantaa. 

Vakuutan, että ajattelin aivan samoin, kuin aiempi kirjoittaja. 

Terveenä ajattelin, kuten sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset luettelevat huonoja asioita. Pessimisti ei pety ja joku päivä lähtee koko nirri. Tämä ei tule pessimistille yllätyksenä. 

Jos olisin voittanut lotossa, olisin yllättynyt.

Sinkkumies

Hyvä huudella jos ei ole ikinä joutunut kokemaan OIKEITA vastoinkäymisiä. Minun vastaus on isän tapaturmainen kuolema. Sitä ei ikinä usko että osuu omalle kohdalle.

JuuJuu

Sinkkumies

Psyykelääkitystäsi pitäisi jälleen viilata.

ohis

Sydänpysähdys 20-vuotiaana. Ei sydänsairautta, sukurasitetta tms. Leikkauksen jälkeen tapahtui.

Yllätys on tullut se että olen onnellinen mieheni kanssa vielä 14v jälkeen. Viihdyn edelleen hänen seurassaan eikä olla yhdessä vain lasten takia. Tätä ihmettelen miehelleni välillä ääneenkin:)

Terv. Klassinen avioero lapsi

Vierailija kirjoitti:

Minusta kasvoi vain 164 cm pitkä mies ja siksi en koskaan varmaan löydä naista. Katkera tästä olen

Kyllä tuntemani tuon kokoiset saavat ihan hyvin naisia. Tosin yhtä lukuunottamatta eivät ole kantasuomalaisia.

Suurimmassa osassa maailmaa miesten keskipituus on n. 170cm joten kokeile toista maata jos tuo haittaa.

Vierailija kirjoitti:

1. Olen lapseton vielä kolmekymppisenä (nyt jo uskon, että vielä nelikymppisenäkin)

2. Seurustelen ei-suomalaisen kanssa

3. Olen asunut ulkomailla melkein kaksi vuotta

4. Olin kerran melkein vuoden työttömänä 

5. Ajauduin työhön, jota inhoan, mutten voi irtisanoutua, koska en ole löytänyt muuta

6. En ole enää pahasti masentunut

Kaikki nuo kuulostavat täysin norminaisen elämältä. Enemmänkin olisit poikkeus jos joku noista ei olisi tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Siis asuuko joku espoossa ? (kysymysmerkkikin haluaa pysytellä erossa)

Sarkasmissa vielä opettelemista?!

Jättäkää nämä hemmetin typeryydet, muutoinkin tiedämme ÄO:si olevan erittäin matala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset luettelevat huonoja asioita. Pessimisti ei pety ja joku päivä lähtee koko nirri. Tämä ei tule pessimistille yllätyksenä. 

Jos olisin voittanut lotossa, olisin yllättynyt.

Sinkkumies

Hyvä huudella jos ei ole ikinä joutunut kokemaan OIKEITA vastoinkäymisiä. Minun vastaus on isän tapaturmainen kuolema. Sitä ei ikinä usko että osuu omalle kohdalle.

JuuJuu

Sinkkumies

Psyykelääkitystäsi pitäisi jälleen viilata.

ohis

Viilaileppa lääkitystäs sitten.

Jouduin seksuaalisen väkivallan uhriksi. En haluaisi, että sitä tapahtuisi kenellekään, missään, ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis asuuko joku espoossa ? (kysymysmerkkikin haluaa pysytellä erossa)

Sarkasmissa vielä opettelemista?!

Jättäkää nämä hemmetin typeryydet, muutoinkin tiedämme ÄO:si olevan erittäin matala.

Espoos Me

Pidetäänkö hajurakoa? Jookosta.

Vierailija kirjoitti:

TE-toimisto ohjasi kuntoutukseen jo n. 4kk työttömyyden jälkeen (jonka aikana oli tosin lyhyt työsuhde). Haen koko ajan mitä tahansa paikkaa aktiivisesti, mitään fyysisiä/mielenterveydellisiä ongelmia ei ole.

Hävettää :(

Sinulla ei ole mitään hävettävää, häpeä on omassa päässäsi.

Tsemppiä elämääsi, Mauno Koivistoa lainatakseni: Kyllä se siitä!