Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista jota et koskaan uskonut tapahtuvasi itsellesi
Kommentit (298)
Jäin jumiin naisen kanssa, joka on kyllä tosi kaunis, mutta rasittava eikä älyllisesti kovinkaan haastava. Ajattelin liikaa ulkonäköä ja liian vähän sisäistä kauneutta ja sielujen sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton.
Olen sinkku.
Olen työtön.
Olen yksinäinen.
N40
SAMAT mutta en ole yksinäinen tai onneton. Vaikka yksin elänkin.
Vierailija kirjoitti:
Muutin Koreaan miehen perään ja olen todella onnellinen.
Joo niin varmaan. Ja mä olen pinkki banaani. :D
Rakastuin ulkomaalaiseen mieheen ja muutin hänen kotimaahansa. Täällä on onnellisena jo 12 vuotta asuttu.
Poikani on moraaliton laiskimus, jota ei kiinnosta mikään muu kuin oma mielihyvä. En tosiaankaan uskonut, että läpsestani tulee sellainen ja tämä tilanne syö minua päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin puolison ja sain perheen. En olisi ikinä uskonut. Olin ujo nössöpoika, joka aloin seurustella ensimmäistä kertaa elämässäni 24-vuotiaana. Nyt ollaan naimisissa, ja meillä on taaperoikäinen lapsi. Toivoa on yksinäisilläkin miehillä. M28
En olisi ikinä uskonut päätyväni väkivaltaiseen suhteeseen ja siinä suhteessa ollessani en olisi ikinä uskonut pääseväni siitä irti. Onneksi pääsin.
En olisi uskonut ikinä saavani vakityöpaikkaa ja meneväni naimisiin. En olisi ikinä uskonut, että naisten välinen ystävyys voi olla niin vaikeaa enkä olisi ikinä voinut kuvitella miten paljon ystävä voi loukata ja toisaalta varmaan myös itse olen loukannut.
En olisi ikinä uskonut, että kaiken teiniangstin ja masentavan opiskeluajan ja nuoruuden jälkeen sitä voi olla niin kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin ja R akastuin suuna päänä, minä joka olen myös viimeiseen asti uskollinen ja lojaali, parisuhteeseen uskova. Olen aina uskonut etteivät tunteet vain voi viedä. Lapset ja mies on ja hela paketti. Viikonloppuna tutustuin mieheen joka kolahti niin lujaa, ettei kukaan koskaan. Juteltiin vaan porukassa vähän. Totaalinen varmuus että hän on mun sielunkumppani, toinen puolisko. Tunne vaan vahvistuu. Ajatus siitä että hän on se oikea. En ole aikonut tehdä mitään vaan olla onnellinen että löysin hänet, että hän on olemassa. Vaikkei me pidetä edes yhteyttä. Uskon et hän aisti saman. Mies on reilusti (n. 10 v) nuorempi. Toisaalta mietin miten voin elää ilman häntä. Toisaalta voisin antaa aika paljon hänen vuokseen. Ehkä mun ei tarvi. Ehkä sielunkumppaneiden kohtaamista ei voi estää. Ehkä kaikki menee niin kuin pitää. Uskomaton tunne. Kaikki uskomukset lensi ikkunasta. Aion tästedes olla parempi ihminen, kaikin puolin. Aion tulla sellaiseksi ihmiseksi jota itse kaipaisin. Tää mies herätti mut unesta. Kiitollinen tästä. Ehkä mäkin joskus saan rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin lapsena olevani todella niin ruma ja tyhmä kuin kiusaajat väittivät ja mietin, etten tulisi koskaan löytämään ketään. Että olen loppuelämäni yksin.
Nyt olen yhdeksättä vuotta lapsuudenihastukseni kanssa yhdessä,asumme remontoimassamme talossa ja odotan toista lastamme. Niin -ja olemme onnellisia :)
Nettiviha.
Lueskelin esim. Ylilaudalta joitain keskusteluja, joissa haukuttiin tavallisia nuoria naisia aivan lyttyyn ja ajattelin, että tuota en kyllä omalla kohdallani kestäisi. No kuinka ollakaan, yhtenä päivänä olinkin siellä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttuisin lääkeaddiktiksi.
Jouduin vakavaan onnettomuuteen 9 vuotta sitten, jonka jälkeen en ole koskaan päässyt yli kipulääkeaddiktiostani. Kaikki oksikodoni uppoaa, ja sitä on pakko saada. Jos näkisitte minut kadulla, ette varmasti veikkaisi minua addiktiksi koska olen siisti, työssäkäyvä ja asiallinen ihminen joka saa pillerinsä aivan laillisesti reseptillä.
Ehkä sinut veikattaisiin kadulla riippuvaiseksi vasta siinä vaiheessa, kun reseptien kirjoitus loppuisi? Siinä vasta ne addiktion merkit näkyisivät, kun lääkitys on loppu. Lääkityksen takia todennäköisesti pysyt kuosissa.... Ja onko se paha jos saat reseptit laillista kautta ja hyvästä syystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Olen lapseton vielä kolmekymppisenä (nyt jo uskon, että vielä nelikymppisenäkin)
2. Seurustelen ei-suomalaisen kanssa
3. Olen asunut ulkomailla melkein kaksi vuotta
4. Olin kerran melkein vuoden työttömänä
5. Ajauduin työhön, jota inhoan, mutten voi irtisanoutua, koska en ole löytänyt muuta
6. En ole enää pahasti masentunut
Kaikki nuo kuulostavat täysin norminaisen elämältä. Enemmänkin olisit poikkeus jos joku noista ei olisi tapahtunut.
Tässähän ei kysyttykään mitä epätavallista sinulle on tapahtunut. Suurin osa ketjun vastauksista sisältää aika tavallisia juttuja.
Minut raiskattiin. En ollut ennen tuota tapahtumaa paljon edes miettinyt raiskausta tai raiskatuksi tulemista. Se vähä mitä uutisartikkeleista luin, kävi selväksi että valtaosa tapahtuu kun toinen tai kummatkin osapuolet ovat humalassa baari-illan jälkeen, ja tekijänä on usein mamumies. Minä en juonut viinaa, en käyttänyt muitakaan päihteitä enkä koskaan käynyt baareissa. Mamuja en tuntenut eikä heitä paikkakunnallani paljoa ollutkaan. Tapahtumaan ei myöskään liittynyt mikään yllä mainituista, mikä jotenkin mielessäni jopa pahensi asiaa. Tekijä oli täysissä järjen voimissaan samoin kuin minä.
Kärsin aiemmin ketjussa kuvaillusta kilttityttösyndroomasta. Lapsuuteni oli kova ja kun kehuttiin kiltiksi ja fiksuksi se tarkoitti mulle että pitää purra hammasta kun sattuu ja itkettää. Kasvaessani minusta tuli helposti ihmisten lempeyteen ja ystävällisyyteen haksahtava hölmö. Naiiviudessani kai luulin että minä jos joku ei voi koskaan tulla raiskatuksi. Mähän olen kiltti ja fiksu enkä edes ördää pubeissa satunnaisten miesten kanssa.
Vaikka olin "jo" 23-vuotias kun se tapahtui, reagoin asiaan kuin pieni lapsi. Häpesin, pelkäsin ja puolustuskeinona sulkeuduin täysin jonnekin omaan otiseen ulottuvuuteen. Sanomattakin selvää etten koskaan vienyt asiaa viranomaisille. Mikä sekin tuntuu uskomattomalta.
En arvannut, että olisin vielä 24-vuotiaanakin neitsyt. Luulisi että poikuudesta olisi jo päässyt tässä vaiheessa. Olen kuitenkin optimistinen sen suhteen, että joku päivä saattaa sattua oikeanlainen nainen kohdalle.
1. Löysin elämäni puolison
2. Minusta tuli äiti
3. Uusia ystäviä (vanhat hävisi suhteen takia)
4. Kihloihin meno (ensi kesänä naimisiin)
Nelikymppinen perheenisä erosi minun takiani. Eipä ollut suunnitelmissa kummallakaan, mutta erittäin onnellisia olemme vielä nyt 12 vuotta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Muutin Turkuun kuukauden varoajalla. En siis tuntenut täältä ketään, enkä ollut ikinä edes käynyt koko kaupungissa,mutta koska sain töitä niin mentävä oli. Mukavasti tässä jo puolitoista vuotta mennyt.
Ihan kuin mä:D en tuntenu ja enkä ollut edes ikinä käynyt Turussa ja muutin huvin vuoksi sinne asumaan:D ja itsekin olen asunut jo puolivuotta Turussa. Yksi elämäni parhaista päätöksistä.
Muutin Koreaan miehen perään ja olen todella onnellinen.