Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista jota et koskaan uskonut tapahtuvasi itsellesi
Kommentit (298)
1. Jäin leskeksi nelikymppisenä, kolmen alaikäisen lapsen äitinä, kun mieheni menehtyi onnettomuudessa.
2. Olen selvinnyt tästä kriisistä ja elämä näyttää nyt suht hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua petettiin suhteessa.
Mulla oli harhakuva, että hyvässä suhteessa, jossa toimivaa seksiä on usein ja paljon, ei tapahdu pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kuoli oman käden kautta.
Elämäni romahti.
Otan osaa, itku tuli.
Poikani on ollut pitkään masentunut, saa onneksi hyvää hoitoa.
Voimia sinulle🌸
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin todella vakavasti ja jouduin läpikäymään kammottavan rankat hoidot. Olen aina pitänyt hyvää huolta terveydestäni ja hygieniasta, liikkunut, syönyt oikeaoppisesti jne., joten oli shokki, että sairaus tuli juuri MINULLE.
En voi käsittää tuota aina vaan kuultua lausetta "Miksi tämä sairaus tuli juuri minulle?"
Kenelle sitten? Naapurillesi? Äidillesi? Isällesi? Työkaverillesi?
Vierailija kirjoitti:
TE-toimisto ohjasi kuntoutukseen jo n. 4kk työttömyyden jälkeen (jonka aikana oli tosin lyhyt työsuhde). Haen koko ajan mitä tahansa paikkaa aktiivisesti, mitään fyysisiä/mielenterveydellisiä ongelmia ei ole.
Hävettää :(
Älä turhaan häpeä - vika ei ole sinun, vaan tämän jumalattoman paskan yhteiskunnan ja poliitikkomme ääliömäiset päätökset, joita en nyt viitsi tässä ruveta kertaamaan. Jokainen viisas ihminen tietää, mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut huumemyönteinen. Omien, aikuisiällä, terapiamielessä tehtyjen kokeilujen myötä.
Nämäkin ihmiset olivat huumemyönteisiä:
Teini-ikäisenä ajattelin, etten tule ikinä pääsemään ulkomaille. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen käynyt melkein kahdessakymmenessä eri valtiossa. Hyvä saavutus, koska olen pienituloinen. Onneksi tajusin jossain vaiheessa, ettei matkustaminen ole niin kallista kuin voisi luulla.
Yläasteikäisenä olin varma, etten tule ikinä löytämään puolisoa itselleni. Tähän vaikutti paljon se, että olin koulukiusattu, yksinäinen ja ulkopuolella kaikista ikäisteni touhuista. Olin myös sairaalloisen ujo, joten ajattelin etten ikinä uskalla tutustua kehenkään vastakkaista sukupuolta olevaan syvällisellä tasolla. Kuinkas ollakaan, löysin sen oikean 16-vuotiaana. Ollaan oltu yhdessä yksitoista vuotta. Oli jokseenkin shokki eräälle kiusaajalleni, että löysin varsin fiksun ja hyväluonteisen seurustelukumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Olen lapseton vielä kolmekymppisenä (nyt jo uskon, että vielä nelikymppisenäkin)
2. Seurustelen ei-suomalaisen kanssa
3. Olen asunut ulkomailla melkein kaksi vuotta
4. Olin kerran melkein vuoden työttömänä
5. Ajauduin työhön, jota inhoan, mutten voi irtisanoutua, koska en ole löytänyt muuta
6. En ole enää pahasti masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheenjäsenen menetys laitokseen loppuelämäksi...
Jouduin parisuhdeväkivallan uhriksi. En ikinä olisi uskonut! Olin kuvitellut kykeneväni arvioimaan ihmisiä sen verran, etten moiseen joutuisi. Olin kuvitellut, että normaaleilla kyvyillä ratkaista konflikteja voisi jotenkin vaikuttaa siihen, tapahtuuko väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut huumemyönteinen. Omien, aikuisiällä, terapiamielessä tehtyjen kokeilujen myötä.
Nämäkin ihmiset olivat huumemyönteisiä:
Aivan, ensimmäinen hassispiikki vie ojan pohjalle ja sitä kautta varmaan kuolemaan!
Ajauduin tilanteeseen josta vain jenkkien luulin pelkäävän, ja suomessa suojaverkot pelastaisivat.
Sairastuin vakavasti ja eläkeyhtiöt eivät hyväksy sairauseläkehakemusta (ot vajaaakuntonen).
Joten olen työtön, eikä kunnon työpaikasta toivoakaan.
Älkää nuoret maksako eläkemaksuja jos vain voitte olla maksamati.
Eläkkeet ovat pyramidihuijausta.
t. akateeminen 50v ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin kostopornon uhriksi ihmisen takia johon luotin täysin. Mua syyllistetään että miksi annoin kuviani toiselle hän oli antanut omiaan myös minulle mutten aikonut levitellä niitä. Olin nuori ja tyhmä ja kokematon ihmissuhteissa tai seurustelusuhteissa koska olin yksinäinen. Luotin ihmisiin ja kaikkien hyvyyteen mutta enään en luota. Opin että uhrinakin sinua hakataan alaspäin elämässä. En kerro muille elämästäni mitään ja olen hyvin sisäänpäinkääntynyt, inhoan monia ihmisiä koska he eivät ole empaattisia tai ymmärrä toisten ongelmia ja tilanteita. Asiasta on jo 6 vuotta mutta se edelleen vaikuttaa elämääni ja vihaan sitä ihmistä joka teki näin minulle ja niitä joihin luulin voivani luottaa vaikeuksien edessä. Uskokaa vain itseenne sillä harvat ihmiset oikeasti välittää...tai ehkä olen kasvanut vain välinpitämättömien ihmisten ympärillä.
Sain tyypin 1 diabeteksen. Lähin sukulainen jolla on diabetes on mummoni serkku. Sairastuin 16 vuotiaana.
Sain kerralla pari lasta, ja kaikki kävi todella nopeasti. Yllätyksekseni minusta tuli ihan hyvä äiti ja nautin joka päivästä lasten kanssa aidosti vaikka jäin yh.ksi. Toisella vanhemmalla lapset ovat juuri sopivasti. Olen lisäksi alalla, jossa on töitä vain pätkissä. Tästäkin nautin, koska työelämä vie nykyään niin paljon voimia raskaudessaan. Näin saan enemmän vapaa-aikaa jolloin kuntoilen, matkustelen ja pidän hauskaa lasten kanssa. Ehdin aina välillä myös vähän opiskella, vaihteeksi. Elämä meni just niin kuin piti.
En uskonut, että minkä tahansa työn saaminen olisi minulle näin vaikeaa kuin se on.
Kissani kuoli 34 vuotiaana. En olisi ikinä uskonut.. :(
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Muutin Espooseen. Vieläpä ollessani opiskelija.
Kun muutin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, kuulin, että valmistuttuaan ja työpaikan saatuaan moni muuttaa sinne ja hankkii omakotitalon. Ajattelin pitkään että "no mä en ikinä tuu ainakaan siellä asumaan". Mutta niin vain kävi, kun tapasin espoolaisen miehen, ja täällä sitä asutaan yhdessä edelleen.
Espooseen? Hyh..
Korso
eiku, Sinkkumies
TE-toimisto ohjasi kuntoutukseen jo n. 4kk työttömyyden jälkeen (jonka aikana oli tosin lyhyt työsuhde). Haen koko ajan mitä tahansa paikkaa aktiivisesti, mitään fyysisiä/mielenterveydellisiä ongelmia ei ole.
Hävettää :(