Mitä sellaista jota et koskaan uskonut tapahtuvasi itsellesi

Sain lapsen jolla on erittäin harvinainen sairaus.

Sain mahdollisuuden osallistua lempibändini kiertueen kolmelle keikalle ja tavata heidät kahdesti saman viikon aikana. 

Vakavaan masennukseen sairastuminen, itsetuhoisuus ja sitä kautta täysi lamaannus. Elämäni on pysähtynyt.

Aviomieheni tuhosi talouteni kostoksi siitä että lähdin palvelemasta häntä. Olen lopun ikääni ulosotossa. En ikinä olisi voinut kuvitellakaan että oikeusvaltiossa sellainen määrä huijausta onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Kierukkaraskaus huonoimmassa mahdollisessa elämänvaiheessa.

Sama homma, lukioikäisenä meinaan.

Olen menossa naimisiin. En pysty luultavasti saamaan lapsia. En saa töitä mistään.

Muutin Espooseen. Vieläpä ollessani opiskelija.

Kun muutin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, kuulin, että valmistuttuaan ja työpaikan saatuaan moni muuttaa sinne ja hankkii omakotitalon. Ajattelin pitkään että "no mä en ikinä tuu ainakaan siellä asumaan". Mutta niin vain kävi, kun tapasin espoolaisen miehen, ja täällä sitä asutaan yhdessä edelleen.

Parikymppisenä silloinen poikaystäväni petti minua parhaan ystäväni kanssa ja heistä tuli myöhemmin pariskunta. En sen ikäisenä pystynyt millään uskomaan, että kohdalleni sattuisi tuollaisia ihmisiä.

Muutin pk-seudulta takaisin lapsuuteni pikkukaupunkiin, menin naimisiin ja sain kaksi lasta. Vannoin vielä nelisen vuotta sitten etten todellakaan muuta mihinkään takahikiälle enkä varsinkaan hanki lapsia. Niin se mieli muuttuu :)

Löysin elämäni miehen! Olin muutama viikko aiemmin päättänyt unohtaa miehet, kun en jaksanut ainaisia säätöjä ja turhia lupauksia. Miten kävikään... <3

Olen yllättynyt, etten ole löytänyt kumppania. Olen tavannut mukavia ja kunnollisia miehiä, mutta en ole kokenut ketään heistä riittävän sopivaksi itselleni. Se on outoa.

Vielä yllättävämpää on, että olen tulossa äidiksi näin 41-vuotiaana sinkkuna. Lapsella on isä, olemme tunteneet pitkään mutta emme ole yhdessä. Harkittu ratkaisu, en halunnut isätöntä lasta.

En olisi ikinä uskonut, että minulle käy näin.

Huusin hyvälle ystävälleni viime viikonloppuna. Koska hän oli niin ärsyttävä ja puhui minulle rumasti. Emme ole koskaan ennen riidelleet rumasti, ja tuokaan ei varsinaisesti mennyt riidaksi vaikka noin teimmekin. Todella outo juttu. 

Sairastuin narkolepsiaan ja jouduin alkamaan yksityisyrittäjäksi, kun työt lähti alta ja uutta ei löytynyt.

Ikävä ja kylmä puolison lapsuudenperhe. Olin ainoa lapsi, sukuni on pieni, ja aina kuvittelin ja toivoin avioliiton uusine sukulaisineen korjaavan tilanteen. Keräsin heitä varten isoa astiastoa ym.

Nykyään miniöihin ei varmaan välitetä kiintyä, kun ne ovat vain lasten tekemistä varten ja milloin tahansa korvattavissa uusilla miniäehdokkailla.

Tahaton lapsettomuus, en olisi ikinä meistä uskonut :'(

Menin naimisiin vaikka en koskaan aikonut, sittemmin ole eronnut.

Valitsin miehekseni puhumattoman ja mustavalkoisen miehen, vaikka nautin pitkistä keskusteluista ja olen avoin ja suvaitsevainen. No sanomattakin selvää, että tällaiset maailmat ei pidemmän päälle kohtaa/toimi.

Sain kolme lasta, vaikka nuorempana en aikonut tehdä lapsia ollenkaan.

Opiskelen uutta alaa nelikymppisenä. En olisi ikinä nuorempana uskonut, että minussa riittää rahkeita/uskallusta tähän. Mutta olen nyt menossa omaa alaani kohti ja todella onnellinen, että jaksoin tehdä vielä tämän!

Jäin työttömäksi, olen yksinäinen ja muutenkin yhteiskunnasta syrjäytynyt. Kuvittelin aina, että menestyisin työelämässä ja että sosiaalista ku elämää olisi.

Pääsin eroon poikuudestani ja sain parisuhteen

Sain lapsen

M42

Pelkään, että minulla on hiv. En ole todellakaan mikään seksihurjastelija, kumppaneita on ollut koko elämän aikana vain muutama ja olen aina ollut hyvin tietoinen riskeistä, mutta yhden alkoholinhuuruisen ja poissa tolaltaan vietetyn illan väärän ihmisen kanssa se vain vaati. Pitkitän testeihin menoa, koska en ihan oikeasti kestäisi sitä järkytystä (ja toki koko tämän ajan olen harrastamatta seksiä kenenkään kanssa).

Pitkäaikaistyöttömyys.

Missään ei opetettu, että työelämässä on asiaosaamista tärkeämpää olla mukava sosiaalinen jees-henkilö, joka lähinnä myötäilee muiden ajatuksia, pomon nyt varsinkin. Ja että sosiaaliset verkostot oman alan ihmisiin ovat työllistymisen kannalta tärkeintä, mitä voi olla. Ja ettei muutenkaan kannata olla asioista liian monipuolisesti kiinnostunut.