Lihavilla naisilla kynnet, ripset ja hiukset viimeisen päälle mutta miksi, voi miksi ei panosteta laihtumiseen?
Mielummin vain juostaan ripsihuollossa ja sitten mätetään munkkia kahvilassa... vaikka enemmän se laihduttaminen parantaisi ulkonäköä!
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Epäterveelliset elintavat aiheuttavat myöhemmällä iällä erilaisia sairauksia, joiden hoitaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, kun sairaita on tulevaisuudessa paljon. Ehkä joudutaan priorisoimaan todella ankarasti, keitä hoidetaan keitä ei verorahoilla. Ikävä totuus on tämä.
Mikähän ihme "totuus" tuokin on, hyvin yksipuolinen näkemys ihmisen elämästä :)
Nyt on vaan tällä vuosituhannella otettu ylipainoiset silmätikuiksi. Ehkä seuraavalla vuosituhannella sitten ne fittnessharrastajat ja urheilijat, jotka hoidattaa itseaiheutettuja rasitusvammoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, kaikkien ykköstavoite ei ole olla laiha. Minä kulutin noin 20 vuotta elämästäni pyrkien kohti ihannekroppaa, koin stressiä ja itseinhoa. Pidän hyvästä ruoasta ja ruoan laittamisesta, ja hoikkana pysytteleminen tarkoittaa kohdallani alituista kamppailua. Lopetin stressaamisen pari vuotta sitten ja lihoin kymmenisen kiloa niin, että olen nyt juuri ja juuri ylipainon puolella, mutta vastoin odotuksiani voin henkisesti nyt paremmin. Ihan oikeasti olen mieluummin pyöreähkö ja syön mitä haluan ilman stressiä, kuin hoikka ja mietin koko ajan kaloreita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ulkonäköni ei minua muuten kiinnostaisi. Tykkään kauniista vaatteista, meikkaamisesta ja hiusten laittamisesta. Ikävää, että tämä on jollekin muulle ongelma. Itselleni ei ole.
Vastauksestasi saa sen kuvan, että hoikka ei pidä ruuasta eikä ruuanlaitosta ja vain kärvistelee päivästä toiseen :)
Niinhän lihavat aina sanovat "minä ainakin nautin elämästä!" ihan kuin hoikka ei nauttisi? :D syömishäiriöiset erikseen, he tuskin nauttivat.
Jos hoikka oikeasti nauttisi elämästään, ei hänellä olisi mitään tarvetta kytätä ja syynätä toisten habitusta ja ihmetellä ja neuvoa elämäntavoissa tai ulkonäössä. Kun on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, antaa muiden olla ja elää kuten haluavat. Nykyaikana näitä itseensä tyytymättömiä fittness ja anorektikkonaisia on pilvin pimein, joka paikassa mittanauhan ja vaakan kanssa, kalorilaskurit tallennettuna muistiin, kamerat laukaisuvalmiina ja heti kommenttia jos joku on saanut sata grammaa LÄSKIÄ! Armotonta itsensä ja toisten ruoskintaa, kytätään ostoskoreja ja katsotaan omia ja toisten lapsia suurennuslasilla. Ja jokainen kokee olevansa oikeutettu toisten vioista huomauttamaan, joko naamatusten tai netissä :D Minä syön kun on nälkä, olen hyväntuulinen, annan kaikkien kukkien kukkia ja nautin elämästä. Ei ole stressiä mistään eikä kenestäkään. Mitä sitten jos olenkin ylipainoinen? Enpähän tee toisten elämästä helvettiä enkä aja ketään anoreksian tai itsemurhan partaalle. Omatunto on puhdas.
Mietittävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, kaikkien ykköstavoite ei ole olla laiha. Minä kulutin noin 20 vuotta elämästäni pyrkien kohti ihannekroppaa, koin stressiä ja itseinhoa. Pidän hyvästä ruoasta ja ruoan laittamisesta, ja hoikkana pysytteleminen tarkoittaa kohdallani alituista kamppailua. Lopetin stressaamisen pari vuotta sitten ja lihoin kymmenisen kiloa niin, että olen nyt juuri ja juuri ylipainon puolella, mutta vastoin odotuksiani voin henkisesti nyt paremmin. Ihan oikeasti olen mieluummin pyöreähkö ja syön mitä haluan ilman stressiä, kuin hoikka ja mietin koko ajan kaloreita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ulkonäköni ei minua muuten kiinnostaisi. Tykkään kauniista vaatteista, meikkaamisesta ja hiusten laittamisesta. Ikävää, että tämä on jollekin muulle ongelma. Itselleni ei ole.
Vastauksestasi saa sen kuvan, että hoikka ei pidä ruuasta eikä ruuanlaitosta ja vain kärvistelee päivästä toiseen :)
Niinhän lihavat aina sanovat "minä ainakin nautin elämästä!" ihan kuin hoikka ei nauttisi? :D syömishäiriöiset erikseen, he tuskin nauttivat.
Jos hoikka oikeasti nauttisi elämästään, ei hänellä olisi mitään tarvetta kytätä ja syynätä toisten habitusta ja ihmetellä ja neuvoa elämäntavoissa tai ulkonäössä. Kun on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, antaa muiden olla ja elää kuten haluavat. Nykyaikana näitä itseensä tyytymättömiä fittness ja anorektikkonaisia on pilvin pimein, joka paikassa mittanauhan ja vaakan kanssa, kalorilaskurit tallennettuna muistiin, kamerat laukaisuvalmiina ja heti kommenttia jos joku on saanut sata grammaa LÄSKIÄ! Armotonta itsensä ja toisten ruoskintaa, kytätään ostoskoreja ja katsotaan omia ja toisten lapsia suurennuslasilla. Ja jokainen kokee olevansa oikeutettu toisten vioista huomauttamaan, joko naamatusten tai netissä :D Minä syön kun on nälkä, olen hyväntuulinen, annan kaikkien kukkien kukkia ja nautin elämästä. Ei ole stressiä mistään eikä kenestäkään. Mitä sitten jos olenkin ylipainoinen? Enpähän tee toisten elämästä helvettiä enkä aja ketään anoreksian tai itsemurhan partaalle. Omatunto on puhdas.
Tyypillistä. Jokainen normaalipainoinen on onneton anorektikko, lihavat ne vaan ovat onnellisia ja osaavat elää. Juuri niinkuin edellinen kommentoija sanoikin :)
Vierailija kirjoitti:
Mietittävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, kaikkien ykköstavoite ei ole olla laiha. Minä kulutin noin 20 vuotta elämästäni pyrkien kohti ihannekroppaa, koin stressiä ja itseinhoa. Pidän hyvästä ruoasta ja ruoan laittamisesta, ja hoikkana pysytteleminen tarkoittaa kohdallani alituista kamppailua. Lopetin stressaamisen pari vuotta sitten ja lihoin kymmenisen kiloa niin, että olen nyt juuri ja juuri ylipainon puolella, mutta vastoin odotuksiani voin henkisesti nyt paremmin. Ihan oikeasti olen mieluummin pyöreähkö ja syön mitä haluan ilman stressiä, kuin hoikka ja mietin koko ajan kaloreita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ulkonäköni ei minua muuten kiinnostaisi. Tykkään kauniista vaatteista, meikkaamisesta ja hiusten laittamisesta. Ikävää, että tämä on jollekin muulle ongelma. Itselleni ei ole.
Vastauksestasi saa sen kuvan, että hoikka ei pidä ruuasta eikä ruuanlaitosta ja vain kärvistelee päivästä toiseen :)
Niinhän lihavat aina sanovat "minä ainakin nautin elämästä!" ihan kuin hoikka ei nauttisi? :D syömishäiriöiset erikseen, he tuskin nauttivat.
Jos hoikka oikeasti nauttisi elämästään, ei hänellä olisi mitään tarvetta kytätä ja syynätä toisten habitusta ja ihmetellä ja neuvoa elämäntavoissa tai ulkonäössä. Kun on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, antaa muiden olla ja elää kuten haluavat. Nykyaikana näitä itseensä tyytymättömiä fittness ja anorektikkonaisia on pilvin pimein, joka paikassa mittanauhan ja vaakan kanssa, kalorilaskurit tallennettuna muistiin, kamerat laukaisuvalmiina ja heti kommenttia jos joku on saanut sata grammaa LÄSKIÄ! Armotonta itsensä ja toisten ruoskintaa, kytätään ostoskoreja ja katsotaan omia ja toisten lapsia suurennuslasilla. Ja jokainen kokee olevansa oikeutettu toisten vioista huomauttamaan, joko naamatusten tai netissä :D Minä syön kun on nälkä, olen hyväntuulinen, annan kaikkien kukkien kukkia ja nautin elämästä. Ei ole stressiä mistään eikä kenestäkään. Mitä sitten jos olenkin ylipainoinen? Enpähän tee toisten elämästä helvettiä enkä aja ketään anoreksian tai itsemurhan partaalle. Omatunto on puhdas.
Tyypillistä. Jokainen normaalipainoinen on onneton anorektikko, lihavat ne vaan ovat onnellisia ja osaavat elää. Juuri niinkuin edellinen kommentoija sanoikin :)
Miksi normaalipainoisella on niin huono olla että pitää ylipainoisia arvostella? Miksi ei voi elää omaa elämäänsä tyytyväisenä ja antaa toisten elää omaansa kuten haluavat? jotainhan ihmisen mielessä on vialla kun pitää kanssaeläjiä nälviä ja kytätä!!! Ei normaalipainoisetkaan täydellisiä ole, kaikkea muuta.
Lapion kokoiset rakennekynnet ruskettuneissa läskisormissa näyttää kivoilta.
Räpsyttimet, hiuslisäkkeet jne. parantavat itsetuntoa. Pullukka tuntee itsensä viehättävämmäksi kera lisäkkeiden.
Ei minua ainakaan kiinnosta ulkonäkö, vaikka av-mittapuun mukaan olenkin valaan kokoinen. Kampaajalla käyn siistimässä hiustenlatvoja noin kerran vuodessa. Silmäripset ja kynnet on niin ikään omat. En käy minkäänlaisissa muissakaan "hemmotteluhoidoissa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällöttävät lihavat naiset. Ikuista itsepetosta ja selittelyjen keksimistä.
Btw, ei se kynsien ym laitto laardien yleisilmettä muuta, rumia ja vastenmielisiä ovat siihen asti kunnes laihduttavat itsensä normaalimittoihin.
Niin, ehkä ilman sinun kaltaistasi ihmissaastaa kukaan ei ylipäänsä kokisi tarvetta puolustella omaa ulkonäköään muille. Tämähän on täysin absurdi tilanne, että naureskellaan ivallisesti toisten selityksille sellaiseen asiaan, joka ei alunperinkään tuolle ivailijalle pätkääkään kuulu.
Yhyy-yhyy, muiden vika että lihoin, muiden vika etten jaksa laihduttaa. Niin naurettavaa! Olen itsekkin ollut ylipainoinen. Ihan omalla syömisellä tuli, ei ollut muiden vika kuin itseni. Helposti myös lähti: vähemmän kaloreita ja enemmän liikuntaa. Vähän enemmän itsekuria, lihavat! Älkää syytelkö muita terveytenne tuhoamisesta, ihan itse sen teette.
Ja btw lihavat: älkää selitelkö jos kukaan ei kysy. Harvoin kysyy. Selitykset kyllä raikaavat esim työpaikkaruokaloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, kaikkien ykköstavoite ei ole olla laiha. Minä kulutin noin 20 vuotta elämästäni pyrkien kohti ihannekroppaa, koin stressiä ja itseinhoa. Pidän hyvästä ruoasta ja ruoan laittamisesta, ja hoikkana pysytteleminen tarkoittaa kohdallani alituista kamppailua. Lopetin stressaamisen pari vuotta sitten ja lihoin kymmenisen kiloa niin, että olen nyt juuri ja juuri ylipainon puolella, mutta vastoin odotuksiani voin henkisesti nyt paremmin. Ihan oikeasti olen mieluummin pyöreähkö ja syön mitä haluan ilman stressiä, kuin hoikka ja mietin koko ajan kaloreita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ulkonäköni ei minua muuten kiinnostaisi. Tykkään kauniista vaatteista, meikkaamisesta ja hiusten laittamisesta. Ikävää, että tämä on jollekin muulle ongelma. Itselleni ei ole.
Vastauksestasi saa sen kuvan, että hoikka ei pidä ruuasta eikä ruuanlaitosta ja vain kärvistelee päivästä toiseen :)
Niinhän lihavat aina sanovat "minä ainakin nautin elämästä!" ihan kuin hoikka ei nauttisi? :D syömishäiriöiset erikseen, he tuskin nauttivat.
Jos hoikka oikeasti nauttisi elämästään, ei hänellä olisi mitään tarvetta kytätä ja syynätä toisten habitusta ja ihmetellä ja neuvoa elämäntavoissa tai ulkonäössä. Kun on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, antaa muiden olla ja elää kuten haluavat. Nykyaikana näitä itseensä tyytymättömiä fittness ja anorektikkonaisia on pilvin pimein, joka paikassa mittanauhan ja vaakan kanssa, kalorilaskurit tallennettuna muistiin, kamerat laukaisuvalmiina ja heti kommenttia jos joku on saanut sata grammaa LÄSKIÄ! Armotonta itsensä ja toisten ruoskintaa, kytätään ostoskoreja ja katsotaan omia ja toisten lapsia suurennuslasilla. Ja jokainen kokee olevansa oikeutettu toisten vioista huomauttamaan, joko naamatusten tai netissä :D Minä syön kun on nälkä, olen hyväntuulinen, annan kaikkien kukkien kukkia ja nautin elämästä. Ei ole stressiä mistään eikä kenestäkään. Mitä sitten jos olenkin ylipainoinen? Enpähän tee toisten elämästä helvettiä enkä aja ketään anoreksian tai itsemurhan partaalle. Omatunto on puhdas.
Tyypillistä. Jokainen normaalipainoinen on onneton anorektikko, lihavat ne vaan ovat onnellisia ja osaavat elää. Juuri niinkuin edellinen kommentoija sanoikin :)
Miksi normaalipainoisella on niin huono olla että pitää ylipainoisia arvostella? Miksi ei voi elää omaa elämäänsä tyytyväisenä ja antaa toisten elää omaansa kuten haluavat? jotainhan ihmisen mielessä on vialla kun pitää kanssaeläjiä nälviä ja kytätä!!! Ei normaalipainoisetkaan täydellisiä ole, kaikkea muuta.
Mulle on ihan sama läskien läskit. Näytän vaan itse entistä paremmalta ja hoikemmalta niiden rinnalla 😊 Sekös pullukoita vituttaa.
Minä ainakaan en ole mikään itseäni hemmotteleva läski vaan lihon aina, kun elämä alkaa mennä pieleen ja joudun unohtamaan itseni. Syön ruokahaluttomuuttani nälkääni jotain energiatiheää enkä ehdi lenkille tai ruokakauppaan tai hellan ääreen. Olisikin niin erittäin kiva, jos osaisi siinäkin tilanteessa suunnata täyden fokuksen itseensä ja pitää itsestään huolta täysipainoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakaan en ole mikään itseäni hemmotteleva läski vaan lihon aina, kun elämä alkaa mennä pieleen ja joudun unohtamaan itseni. Syön ruokahaluttomuuttani nälkääni jotain energiatiheää enkä ehdi lenkille tai ruokakauppaan tai hellan ääreen. Olisikin niin erittäin kiva, jos osaisi siinäkin tilanteessa suunnata täyden fokuksen itseensä ja pitää itsestään huolta täysipainoisesti.
Tekosyitä, tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että sulla on elämässä aika vähän murheita kun ehdit tällästä miettiä! Onneksi olkoon!
Eiköhän meillä tällä perusteella ole kaikilla "aika vähän murheita" kun ehditään av-palstalla lueskella tällaisia juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakaan en ole mikään itseäni hemmotteleva läski vaan lihon aina, kun elämä alkaa mennä pieleen ja joudun unohtamaan itseni. Syön ruokahaluttomuuttani nälkääni jotain energiatiheää enkä ehdi lenkille tai ruokakauppaan tai hellan ääreen. Olisikin niin erittäin kiva, jos osaisi siinäkin tilanteessa suunnata täyden fokuksen itseensä ja pitää itsestään huolta täysipainoisesti.
Tekosyitä, tekosyitä.
Mulle on ihan sama, mitä se on. Halusin vain sanoa, että osa läskeistä ei ole suinkaan vaan hedonismissaan kieriviä nautiskelijoita, jotka mussuttavat munkkia ja suklaata, kun maistuu niin hyvältä. Ja varmaan heilläkin on joku ongelma päässä, miksi itsensä pulleroittaminen on kivempaa kuin terveempi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, kaikkien ykköstavoite ei ole olla laiha. Minä kulutin noin 20 vuotta elämästäni pyrkien kohti ihannekroppaa, koin stressiä ja itseinhoa. Pidän hyvästä ruoasta ja ruoan laittamisesta, ja hoikkana pysytteleminen tarkoittaa kohdallani alituista kamppailua. Lopetin stressaamisen pari vuotta sitten ja lihoin kymmenisen kiloa niin, että olen nyt juuri ja juuri ylipainon puolella, mutta vastoin odotuksiani voin henkisesti nyt paremmin. Ihan oikeasti olen mieluummin pyöreähkö ja syön mitä haluan ilman stressiä, kuin hoikka ja mietin koko ajan kaloreita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ulkonäköni ei minua muuten kiinnostaisi. Tykkään kauniista vaatteista, meikkaamisesta ja hiusten laittamisesta. Ikävää, että tämä on jollekin muulle ongelma. Itselleni ei ole.
Vastauksestasi saa sen kuvan, että hoikka ei pidä ruuasta eikä ruuanlaitosta ja vain kärvistelee päivästä toiseen :)
Niinhän lihavat aina sanovat "minä ainakin nautin elämästä!" ihan kuin hoikka ei nauttisi? :D syömishäiriöiset erikseen, he tuskin nauttivat.
Jos hoikka oikeasti nauttisi elämästään, ei hänellä olisi mitään tarvetta kytätä ja syynätä toisten habitusta ja ihmetellä ja neuvoa elämäntavoissa tai ulkonäössä. Kun on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, antaa muiden olla ja elää kuten haluavat. Nykyaikana näitä itseensä tyytymättömiä fittness ja anorektikkonaisia on pilvin pimein, joka paikassa mittanauhan ja vaakan kanssa, kalorilaskurit tallennettuna muistiin, kamerat laukaisuvalmiina ja heti kommenttia jos joku on saanut sata grammaa LÄSKIÄ! Armotonta itsensä ja toisten ruoskintaa, kytätään ostoskoreja ja katsotaan omia ja toisten lapsia suurennuslasilla. Ja jokainen kokee olevansa oikeutettu toisten vioista huomauttamaan, joko naamatusten tai netissä :D Minä syön kun on nälkä, olen hyväntuulinen, annan kaikkien kukkien kukkia ja nautin elämästä. Ei ole stressiä mistään eikä kenestäkään. Mitä sitten jos olenkin ylipainoinen? Enpähän tee toisten elämästä helvettiä enkä aja ketään anoreksian tai itsemurhan partaalle. Omatunto on puhdas.
Tyypillistä. Jokainen normaalipainoinen on onneton anorektikko, lihavat ne vaan ovat onnellisia ja osaavat elää. Juuri niinkuin edellinen kommentoija sanoikin :)
Miksi normaalipainoisella on niin huono olla että pitää ylipainoisia arvostella? Miksi ei voi elää omaa elämäänsä tyytyväisenä ja antaa toisten elää omaansa kuten haluavat? jotainhan ihmisen mielessä on vialla kun pitää kanssaeläjiä nälviä ja kytätä!!! Ei normaalipainoisetkaan täydellisiä ole, kaikkea muuta.
Mulle on ihan sama läskien läskit. Näytän vaan itse entistä paremmalta ja hoikemmalta niiden rinnalla 😊 Sekös pullukoita vituttaa.[/quote
Makuasioita, omasta mielestäsi voit näyttää paremmalta, monen muun mielestä asia on toisin päin. Mutta jos itsetunto on noin heikko että pitää asettautua pullukan viereen tunteakseen itsensä paremmaksi, tunnen vain sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, kaikkien ykköstavoite ei ole olla laiha. Minä kulutin noin 20 vuotta elämästäni pyrkien kohti ihannekroppaa, koin stressiä ja itseinhoa. Pidän hyvästä ruoasta ja ruoan laittamisesta, ja hoikkana pysytteleminen tarkoittaa kohdallani alituista kamppailua. Lopetin stressaamisen pari vuotta sitten ja lihoin kymmenisen kiloa niin, että olen nyt juuri ja juuri ylipainon puolella, mutta vastoin odotuksiani voin henkisesti nyt paremmin. Ihan oikeasti olen mieluummin pyöreähkö ja syön mitä haluan ilman stressiä, kuin hoikka ja mietin koko ajan kaloreita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ulkonäköni ei minua muuten kiinnostaisi. Tykkään kauniista vaatteista, meikkaamisesta ja hiusten laittamisesta. Ikävää, että tämä on jollekin muulle ongelma. Itselleni ei ole.
Vastauksestasi saa sen kuvan, että hoikka ei pidä ruuasta eikä ruuanlaitosta ja vain kärvistelee päivästä toiseen :)
Niinhän lihavat aina sanovat "minä ainakin nautin elämästä!" ihan kuin hoikka ei nauttisi? :D syömishäiriöiset erikseen, he tuskin nauttivat.
Jos hoikka oikeasti nauttisi elämästään, ei hänellä olisi mitään tarvetta kytätä ja syynätä toisten habitusta ja ihmetellä ja neuvoa elämäntavoissa tai ulkonäössä. Kun on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, antaa muiden olla ja elää kuten haluavat. Nykyaikana näitä itseensä tyytymättömiä fittness ja anorektikkonaisia on pilvin pimein, joka paikassa mittanauhan ja vaakan kanssa, kalorilaskurit tallennettuna muistiin, kamerat laukaisuvalmiina ja heti kommenttia jos joku on saanut sata grammaa LÄSKIÄ! Armotonta itsensä ja toisten ruoskintaa, kytätään ostoskoreja ja katsotaan omia ja toisten lapsia suurennuslasilla. Ja jokainen kokee olevansa oikeutettu toisten vioista huomauttamaan, joko naamatusten tai netissä :D Minä syön kun on nälkä, olen hyväntuulinen, annan kaikkien kukkien kukkia ja nautin elämästä. Ei ole stressiä mistään eikä kenestäkään. Mitä sitten jos olenkin ylipainoinen? Enpähän tee toisten elämästä helvettiä enkä aja ketään anoreksian tai itsemurhan partaalle. Omatunto on puhdas.
Tyypillistä. Jokainen normaalipainoinen on onneton anorektikko, lihavat ne vaan ovat onnellisia ja osaavat elää. Juuri niinkuin edellinen kommentoija sanoikin :)
Miksi normaalipainoisella on niin huono olla että pitää ylipainoisia arvostella? Miksi ei voi elää omaa elämäänsä tyytyväisenä ja antaa toisten elää omaansa kuten haluavat? jotainhan ihmisen mielessä on vialla kun pitää kanssaeläjiä nälviä ja kytätä!!! Ei normaalipainoisetkaan täydellisiä ole, kaikkea muuta.
Mulle on ihan sama läskien läskit. Näytän vaan itse entistä paremmalta ja hoikemmalta niiden rinnalla 😊 Sekös pullukoita vituttaa.
Oletko 12v?
Ei ole multa pois, jos joku ulkonäköönsä panostaa. Mun äiti on just tuommoinen pullero laittautuja. Itse olen normaalipainoinen ja homssuinen. En ehdi laittautua, lapset, kotityöt ja lehdenluku vievät mun ajan. Toiset taas ovat esteetikkoja, kiloista huolimatta.
Lihavuudella on monta syytä. Ei tuomita, kun ei tiedetä. Hyvin monella on tunnesyömistä, eikä varmaan tällaisista ketjuista olo parane.
Kansanterveydellisesti olisi toki tärkeää, että saataisiin pidettyä kansa normaalipainossa. Tervettä lihavuutta ei ole nykytiedon mukaan. Aloitetaanko vaikka porukalla siitä, että syödään yhdessä kunnon ruokaa muutaman kerran päivässä. Jätetään karkit ja teolliset mässyt kauppaan. Ja ennen kaikkea, ollaan ystävällisiä niin verkossa kuin reaalimaailmassakin. Tulee parempi olo, kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakaan en ole mikään itseäni hemmotteleva läski vaan lihon aina, kun elämä alkaa mennä pieleen ja joudun unohtamaan itseni. Syön ruokahaluttomuuttani nälkääni jotain energiatiheää enkä ehdi lenkille tai ruokakauppaan tai hellan ääreen. Olisikin niin erittäin kiva, jos osaisi siinäkin tilanteessa suunnata täyden fokuksen itseensä ja pitää itsestään huolta täysipainoisesti.
Tekosyitä, tekosyitä.
Mulle on ihan sama, mitä se on. Halusin vain sanoa, että osa läskeistä ei ole suinkaan vaan hedonismissaan kieriviä nautiskelijoita, jotka mussuttavat munkkia ja suklaata, kun maistuu niin hyvältä. Ja varmaan heilläkin on joku ongelma päässä, miksi itsensä pulleroittaminen on kivempaa kuin terveempi elämä.
Niinpä. Kyllä ihmisen jotenkin mielisairas tarvii olla että itsensä ylipainoiseksi ähmii. Eihän se normaalia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, kaikkien ykköstavoite ei ole olla laiha. Minä kulutin noin 20 vuotta elämästäni pyrkien kohti ihannekroppaa, koin stressiä ja itseinhoa. Pidän hyvästä ruoasta ja ruoan laittamisesta, ja hoikkana pysytteleminen tarkoittaa kohdallani alituista kamppailua. Lopetin stressaamisen pari vuotta sitten ja lihoin kymmenisen kiloa niin, että olen nyt juuri ja juuri ylipainon puolella, mutta vastoin odotuksiani voin henkisesti nyt paremmin. Ihan oikeasti olen mieluummin pyöreähkö ja syön mitä haluan ilman stressiä, kuin hoikka ja mietin koko ajan kaloreita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ulkonäköni ei minua muuten kiinnostaisi. Tykkään kauniista vaatteista, meikkaamisesta ja hiusten laittamisesta. Ikävää, että tämä on jollekin muulle ongelma. Itselleni ei ole.
Vastauksestasi saa sen kuvan, että hoikka ei pidä ruuasta eikä ruuanlaitosta ja vain kärvistelee päivästä toiseen :)
Niinhän lihavat aina sanovat "minä ainakin nautin elämästä!" ihan kuin hoikka ei nauttisi? :D syömishäiriöiset erikseen, he tuskin nauttivat.
Jos hoikka oikeasti nauttisi elämästään, ei hänellä olisi mitään tarvetta kytätä ja syynätä toisten habitusta ja ihmetellä ja neuvoa elämäntavoissa tai ulkonäössä. Kun on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, antaa muiden olla ja elää kuten haluavat. Nykyaikana näitä itseensä tyytymättömiä fittness ja anorektikkonaisia on pilvin pimein, joka paikassa mittanauhan ja vaakan kanssa, kalorilaskurit tallennettuna muistiin, kamerat laukaisuvalmiina ja heti kommenttia jos joku on saanut sata grammaa LÄSKIÄ! Armotonta itsensä ja toisten ruoskintaa, kytätään ostoskoreja ja katsotaan omia ja toisten lapsia suurennuslasilla. Ja jokainen kokee olevansa oikeutettu toisten vioista huomauttamaan, joko naamatusten tai netissä :D Minä syön kun on nälkä, olen hyväntuulinen, annan kaikkien kukkien kukkia ja nautin elämästä. Ei ole stressiä mistään eikä kenestäkään. Mitä sitten jos olenkin ylipainoinen? Enpähän tee toisten elämästä helvettiä enkä aja ketään anoreksian tai itsemurhan partaalle. Omatunto on puhdas.
Tyypillistä. Jokainen normaalipainoinen on onneton anorektikko, lihavat ne vaan ovat onnellisia ja osaavat elää. Juuri niinkuin edellinen kommentoija sanoikin :)
Miksi normaalipainoisella on niin huono olla että pitää ylipainoisia arvostella? Miksi ei voi elää omaa elämäänsä tyytyväisenä ja antaa toisten elää omaansa kuten haluavat? jotainhan ihmisen mielessä on vialla kun pitää kanssaeläjiä nälviä ja kytätä!!! Ei normaalipainoisetkaan täydellisiä ole, kaikkea muuta.
Mulle on ihan sama läskien läskit. Näytän vaan itse entistä paremmalta ja hoikemmalta niiden rinnalla 😊 Sekös pullukoita vituttaa.
Oletko 12v?
En. 27. Ilmeisesti sinun mielestäsi vain lihavilla on oikeus olla tyytyväinen ulkonäköönsä.
Täällä on taas mennyt ylipainoisilla tunteisiin 😂 Aivan hulvatonta luettavaa tämä räyhääminen, syyttely ja selittely.
aivan. olisi kiva tietää, mitä ylipainoinen saa tehdä. kertokaas! laihduttaa tietenkin, mutta ei se elämää täytä.