Miten vastata nasevasti, jos joku kysyy viiltelyarvista?

"Mä oon tiikeri ja ne on mun raitoja"

"Juoksin ruusupensaikon läpi"

Miten olisi totuus? Kerro, että olet nauttinut itsesi vahingoittamisesta, koska silloin olet kokenut olleesi eniten elossa.

"Jaa mitkä arvet...ahaa...en ole aiemmin huomannut, onpas ne..."

"Ai nää? Viiltelyarpia. Muisto angstisilta teinivuosilta, oli se kyllä"

Jos olet asian kanssa kuitenkin melkoisen sinut, niin ihan parasta minustakin olisi häpeilemätön, täysin rehellinen vastaus. "Nuorempana viiltely kuului elämääni. Ne on niitä erilaisia elämän vaiheita."

Ja tietenkään kaikkien elämään ei kuulu samanlaiset vaiheet, mutta sen luulisi olevan jokaiselle täysijärkiselle itsestäänselvää.

"Ei kuulu sulle."

Sano, että olet (ollut) mielenterveyspotilas. Miksi asia olisi kenellekään epäselvä?

Sano että kaikillahan meillä on arpemme, toisilla vain näkyvämmät..

Ole kuin et olisi tietoinen arvistasi, vilkaise käsivarsiisi ja ala kirkua kauhusta.

Sanot, että viiltelet tänäkin iltana kun kysymys pahoitti mielesi niin kovin.

Naurettavaa alkaa jotain nasevaa yrittää vastaamaan. Kerrot, että nuoruudessa tuli viilleltyä, mutta ne ajat on onneksi jo takana. Onpa kauheeta kertoa.

Ei siihen nasevaa vastausta ole. Peitä ne arvet tai korjauta ne plastiikkakirurgisesti jos mahdollista. Vaikka olisi kuinka menneisyyttä, niin ei niitä kannata esitellä, jos ei halua mt-potilaan leimaa. Itse en kyselisi niistä mitään mutta kieltämättä antaisit erittäin negatiivisen kuvan itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

"Mä oon tiikeri ja ne on mun raitoja"

😂😂😂😂😂 Aloin nauraa aivan hirveästi, kiitos! Aivan paras ja kuulostaa juuri siltä, mitä voisin itse käyttää hyväntahtoisen rennosti heitettynä mutta kuitenkin niin terävästi, että keskustelu jää siihen.

Minä ainakin aion käyttää tätä, jos joku kokee joskus tarpeelliseksi kysyä. t. ei-ap

Mullakin on kanssa käsivarsissa sellasia muistoja. Töissä käytän pitkähihaisia, vapaa-ajalla vastaan uteliaille ystävällisesti mutta tiukasti ettei asia kuulu heille. Ne ihmiset joiden haluan tietävän tietävät kyllä.

Tuskin noista kukaan kyselee,  tietävät varmasti kysymättäkin mistä on kyse ja millaisen henkilön kanssa joutuvat olemaan tekemisissä.

Jos joku kysyy niin todella tahditonta. Mulla sama juttu ja koskaan, ikinä, milloinkaan ei kukaan ole kysynyt. Taannoinen poikaystävä niitä joskus tutkaili ja totesin vain että "ihan ite tein".

Vierailija kirjoitti:

Sano, että olet (ollut) mielenterveyspotilas. Miksi asia olisi kenellekään epäselvä?

selkeä tapa ilmaista, että tilanteesi oli aiemmin ikävämpi

toivottavasti voit jo paremmin

Vierailija kirjoitti:

Ole kuin et olisi tietoinen arvistasi, vilkaise käsivarsiisi ja ala kirkua kauhusta.

Ei jumalauta tää oli paras :'DD

Eiköhän sun suurempi huoli ole se, että kukaan ei kysy mitään eikä ketään kiinnosta pätkääkään...

Väität tietysti että olet joutunut puukotuksen uhriksi. Kysyjä hiljenee taatusti.