Mikä oli viimeinen pisara kun päätit erota?

Vierailija kirjoitti:

En kokenut olevani mieheni silmissä viehättävä nainen. Hän ei tehnyt seksiin aloitetta tai koskaan sanonut minulle mitään kaunista. Olen hyvin seksuaalinen ja huolehdin ulkonäöstäni ja minuun sattui että omalle miehelleni sillä ei ollut merkitystä, vierailta kyllä sain huomiota.

Lopulta petin. Ja rakastuin.

Viimeinen pisara siis oli oma uskottomuus jolle suhteessamme oli tehty pohjaa alusta asti.

Emme me olleet sopivat toisillemme. Olisin voinut jatkaa, mutta ystävällisyyttä, halua tai lämpöä liitossa en saanut ja ero oli lopulta minulle erittäin hyvä ratkaisu.

Miehen pettäminen=miehen syy

Naisen pettäminen= miehen syy

on ne naiset vaan niin puhtoisia....

Vierailija kirjoitti:

Aloin lyödä itse häntä eli kunnioitus kuoli. Ne on ehkä hauskoja tarinoita myöhemmin, mutta ihan liikaa muisteltavaa

Hassunhauskoille tarinoille kuulostavat. Ratkiriemukkailta.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää että mies kiihottuu paskapornosta ja on jopa harjoittanut sitä exiensä kanssa. Eikä ole provo vaikka toivoisin että olisi!!!! Kuvotti niin että meinasin oksentaa. Lähinnä itkin ja kirosin omaa typeryyttäni. Olihan siitä joitain merkkejä ollut havaittavissa mutta ohitin varoitusmerkit kuin typerä kana. Lähdin kämpästä hyvin nopeasti ja edelleen jätkän miettiminen kuvottaa. Vaikeinta oli selittää kavereille ja sukulaisille miksi niin ihanan miehen voin jättää, sillä vaikutti täydelliseltä ulkoapäin... en tietenkään kehdannut kertoa totuutta kuin parhaimmalle ystävälleni.

Miksi se on noin rankka asia? Ymmärrän ettei ulostejutut kiinnosta, itseäkin ne lähinnä oksettavat, mutta ei aikuisen ihmisen fetissit minulta pois ole, jos eivät elämää dominoi tai siinä muuten esiinny.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia tarinoita täällä! Ja kuitenkin kaikki Sinkkosesta lähtien ovat sitä mieltä, että ydinperhe ja kaksi yhdessä asuvaa vanhempaa ovat aina lapselle parempia kuin yksinhuoltajaäiti. Huh huh :(

Kaikki tervejärkiset tietävät, että lastenpsykiatri tarkoittaa kahta sellaista yhdessä asuvaa vanhempaa, jotka toimivat kutakuinkin terveesti parisuhteessa ja perhe-elämässä eivätkä lapselle tuhoisasti. Ei kannata esittää tyhmää.

Eksällä on alkoholiongelma, ja hän oli joitakin kertoja häipynyt ryyppyreissuille vastaamatta puhelimeen ja ilmoittelematta mitään.

No, hän lähti taas reissulleen. Oli ensin juonut kotona, ja häädin hänet pihalle. (Yleensä hän häipyi esim kauppareissun yhteydessä, joten tämä oli sinänsä erilainen tilanne.) Kun hän oli ollut pari päivää poissa, jotenkin vain tiesin että tämä oli nyt tässä. Irtisanoin asuntomme, hankin uuden asunnon mulle ja lapselle, pakkasin kamat, pyysin eksän isää hakemaan eksän kamat ja muutin. En tajua mistä se energia tuli, olin ollut kolme vuotta täysi lapatossu ja kuunnellut paskanjauhantaa, miten en ikinä voisi lähteä ja pärjäisi jne.

Niin vaan lähdin ja onneksi tein niin. Ex alkoi luisua tasaista alamäkeä, lasta näkee nykyään noin 2-3 tuntia kuukaudessa. Uuden vaimon se tosin löysi, jotenkin käsittämätöntä.

Tissutteluun taipuvainen poikakaverini oli juonut muutaman kaljan. Hänen piti kyyditä minut ja kämppikseni jonnekin, ja kämppikseni kieltäytyi lähtemästä poikkikseni kyytiin, koska tämä oli juonut. Mies suuttui ja kilahti kaverilleni, vaikka tämä oli perustellut kantansa asiallisesti. Olin miettinyt eroa jo pitkään, mutta tuo kaverilleni kilahtaminen oli kyllä viimeinen pisara. Ja tuollaisesta asiasta vieläpä kilahti...

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin ne mun nimissä otetut pikavipit meidän yhteiselle tilille... useita tonneja rahaa, senttiäkään en itse käyttänyt. Tai ehkä sittenkin ne piilotetut perintäkirjeet? Samana päivänä kun minulta meni luottotiedot, meni myös mies. Kommunikoi nykyisin asianajajani kanssa.

Onkohan sama mies ollut mulla...

Mies oli ollut äkkipikainen jo pidempään. En voinut enää hyvin suhteessa. Kerran kauniina päivänä hän otti tiukasti kädestäni kiinni ja piti paikoillaan hetken. Se oli sitten siinä. Ihan varmasti vain alkusoittoa.

Moni asia alkoi tuntua ikävältä jo suhteen alussa; tehtiin juhla-ateria ja juotiin pari lasia viiniä. Mies humaltui ihmeen paljon ja löytyi piilopullo väkeviä. Sanoin, etten pidä tällaisesta, vaan juodaan näkösällä, mikä juodaan. Ei parantanut tapojaan.

Juoudin pari kertaa siivoamaan yrjöt lattialta, kun oli juonut liikaa. Tätä ei tarvinnut tehdä kuin lapsen ollessa pieni.

Mies maksatti kaiken minulla, ainoastaan muutaman kerran maksoi kaupassa ja ruokaravintolassa. Tämä olikin sitten usein tapetilla.

Jäi kiinni valheista, haukkui, uhkaili erolla. Aamulla itki ja vakuutteli rakkauttaan.

Yksi päivä olin vaan niin täynnä ja kaikki hyvät tunteet kuolleet häntä kohtaan. Sanoin vaan, etten jatka enää hänen kanssaan.

Miestä alkoi kaverit ja kaljan kittaaminen ym muu sekoilu kiinnostaa enemmän kuin seksi- ja perhe-elämä.

Nyt hän voi sitten omasta asunnostaan käsin jatkaa harrasteluitaan kun minä elän onnellisesti lasten kanssa ja käyn halutessani nuoremman rakastajan luona :)

Mistä päin nämä miehet ovat? Etenkin nämä alkoholiin/valehteluun/loisimiseen taipuvaiset?

Itselläni oli lyhyt suhde tuollaisen kanssa. Olisi tarvinnut hoitoa.

Mies valehteli, petti, löi ja ryyppäsi. Ja minä olin hankala, kun en hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen alkoholinkäyttö teki pohjatyöt ja mustasukkaisuus viimeisteli. Lähdin, kun minua kiellettiin käymästä viikonloppuna töissä, siellähän voi tavata jonkun (viikolla vaaraa ei ollut).

Kuulostaa pelottavan tutulta. Lopetin suhteen tuollaisen kanssa. Oli mustasukkainen, alkoa meni ja ei halunnut minun käyvän töissä; siellähän saattoi olla muita miehiä.

Minä jätin miehen suhteen alkuvaiheilla, kun juuri tätä samaa alkoi täälläkin ilmetä. Mitähän kaikkea sitä olisi ollut tulossa myöhemmin? En jäänyt katselemaan.

Ex on mustasukkainen stalkkaaja. Suhde on ohi jo aikoja sitten. Silti minulla ei saisi olla muita miehiä. No onpas. :) Ei kuulu sille enää millään muotoa, miten elämääni elän.

Vierailija kirjoitti:

Osassa näistä herää kysymys, että miksi moisen miehen kanssa on alunperin edes alettu olla... Onko mies aluksi ollut kiltti, kohtelias, mukava ja osallistuva? Ja pikkuhiljaa on paljastunut juopottelu ja tökerö käytös? Luulisi että alkon käytön näkee jo heti suhteen alussa, jos vain haluaa nähdä. Luulenpa että usein kyse on siitä, että ei haluta nähdä. Mulla oli joskus kämppis, jonka poikaystävä kittasi kaljaa joka päivä. Alkoi sitten parin vuoden yhdessäolon jälkeen pohtia, että juokohan toi mies liikaa kaljaa. Olisin voinut kertoa jo samalla viikolla kun alkoivat seurustelemaan, että miehensä juo liikaa.

Siinäpä se, että alussa jaksavat näyttää sitä parempaa puoltaan. Osa miehistä ja naisistakin juo salaa. Sitä ei huomaa välttämättä, eivätkä kaikki haista edes. Onhan noita narkomaanien kanssa seurustelleitakin ollut, jotka edes yhdessä asuessa ole huomanneet pitkään aikaan käyttöä. Ajan kanssa tulee kuitenkin vääjäämättä ilmi. Siinä saattaa sitten olla yhteinen lapsi tai lapsia jo.

Viina tuo ihmisen pimeimmän puolen pinnalle.

Olen miettinyt yhteisen tilin mahdollisuutta omien lisäksi, vaan enpä taidakaan enää näiden kertomusten jälkeen. Omien luottotietojen menettäminen toisen vuoksi tai ihan vaan jo erotilanteen setviminen sen kanssa olisi kyllä karseaa. Siirtyy se raha sähköisestikin.

Yllättävän monen mies tuntuu olettavan, että kotityöt ja lapset hoituvat näppärästi naiselta töissä käynnin ohessa. Itse on se suuri sankari tosiaan, jos edes yhden viikonlopun joskus hoitaa omiaan, mikä toiselle on arkea.

Vierailija kirjoitti:

Osassa näistä herää kysymys, että miksi moisen miehen kanssa on alunperin edes alettu olla... Onko mies aluksi ollut kiltti, kohtelias, mukava ja osallistuva? Ja pikkuhiljaa on paljastunut juopottelu ja tökerö käytös? Luulisi että alkon käytön näkee jo heti suhteen alussa, jos vain haluaa nähdä. Luulenpa että usein kyse on siitä, että ei haluta nähdä. Mulla oli joskus kämppis, jonka poikaystävä kittasi kaljaa joka päivä. Alkoi sitten parin vuoden yhdessäolon jälkeen pohtia, että juokohan toi mies liikaa kaljaa. Olisin voinut kertoa jo samalla viikolla kun alkoivat seurustelemaan, että miehensä juo liikaa.

Me aloimme seurustella niin, että asuimme vielä lapsuuskodeissamme ja oltiin ihan normaaleja nuoria, kunnollisia, mutta välillä viihteellä. Alkonkäyttö lähti toisella lapasesta, kun muutettiin omaan kotiin vaikkei todellakaan ollut ainakaan kotoaan sellaista mallia saanut. Itse en ollut koskaan kuvitellut asuvani perheessä, jossa alkoholi on läsnä lähes päivittäin, joten sain aika nopeasti tarpeekseni. 

Olin lääkärissä kuulemassa koepalni tuloksia. Selvisi, että olin sairastunut syöpään. Samaan aikaan vaimoni lähetteli minulle kiukkuisia viestejä siitä, että en ollut ilmottanut kissojamme ajoissa kissanäyttelyyn. En ollut siis edes lemmikkien arvoinen, saati sitten minkään arvoinen.

Nyt syöpä on hoidettu ja olen kunnossa. Naissuhteisiin en ole kyennyt. Yksin on hyvä.

Olin nuori ja hiton tyhmä, kun muutin miehen luokse tämän lapsuuskotiin, ok-talo jossa oli iso piha ja ajattelin miten kaikki ovat nyt kateellisia, kun asun rakastamani miehen kanssa näin ihanassa paikassa !

Joo, olin 19v ja naivi...

Mies poltti sisällä, tuijotti päivät telkkaria, ei käynyt töissä ja   ehdotteli kovasti että  etsisin opiskelujen ohella jonkun työpaikan. Mies myös tilasi joka aamu päivän ruuan, mutta harvoin lähti mukaan kauppaan. Kerran heitti keittiön ikkunasta ostamani margariinin , koska merkki oli väärä ja repi ovelle huutaen " nyt menet saatana hakemaan kunnollista levitettä ja ne tupakat!"  Menin lähimetsään ja itkin, mies tuli sitten etsimään sieltä ja kantoi kotiin kovasti anteeksi pyydellen. Annoin anteeksi. 

Seksi oli .. lähinnä miehen tyydyttämistä itsensä minuun . Ei esileikkejä, ei suutelua.  Sitten alkoi vaatia että tehdään vauva ja kun en ajatukselle lämmennyt, sain yhtenä aamuna huomata pillereideni hävinneen. Mies virnaili keittiön pöydän takaa. Kun tein selväksi, ettei pillua tipu ennen kuin olen hakenut uudet pillerit mies sekosi,  koetti raiskata  kylppärin lattialle hullunkiilto silmissä.  Se oli se viimeinen niitti, joka sai lähtemään! Pakenin vanhempieni luokse   ja asuin siellä, kunnes sain oman asunnon. Mies soitteli ikävää pursuavia puheluita ja oli vihainen, kun isäni haki tavarani enkä minä itse.

Kun löysin oman asunnon, mies onki puhelinnumeroni selville ja soitteli. Välillä ei puhunut mitään, mutta tiesin kuka se oli. Lopetti kun löysi uuden uhrin, tai no tiedä siitä uhrista, joku pahansisuinen juoppoakka. Näin kerran lemmenparin kaupungilla, kumpikin kännissä ja huusivat toisilleen, kunnes  nainen tuuppasi exän suihkulähteeseen! Vakka ja kansi ja silleen...