Mikä oli viimeinen pisara kun päätit erota?

Ensimmäisestä lyönnistä lähti mies. Tiesin isänsä olevan väkivaltainen, joten sieltä oli opittu mallia. Harmi sikäli, koska suku oli muuten kiva ja jo tutuksi tullut.

Miehen parrasta sojotti kohta ja sanoin "onpa hassusti", nostin käteni silittääkseni parran suoraan. Kun käteni osui hänen partaansa, niin mies perääntyi halveksuva katse silmissään. Hän yritti selitellä, kun purskahdin itkuun, että ei nyt tuollain voi hyökätä kohti, hän vain pelästyi. Se katse ja reaktio oli täyttä inhoa minua ja kosketustani kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin jäljistä että vaimo on viillellyt taas pitkästä aikaa. Lupasi kauan sitten ettei enää tee sitä ja otin sen tosissani. Siihen katkesi seitsemän vuoden avioliitto. Liitossa oli vaikka mitä muuta huonoa, mutta tuo oli viimeinen pisara.

-mies

Miksi tämä saa alapeukkuja? Lupauksen pettäminen ei ole hyvä syy erota?

Koska tällä palstalla naisen mt-ongelmat on herkkiä ja pyhiä, ja mies joka ei jaksa elää masentuneen tms. Naisen kanssa on sika.

Puolestaan mies jolla on mt-ongelmia on syytä jättää tosi nopeasti, koska ne on miehen omaa valintaa.

T: yleensä naisten puolella oleva nainen, mutta tämän asian Kaksinaismoralismi ärsyttää

Odotin että milloin mies on kypsä eroamaan. Aika hauskasti ilmaisi kun laulolauloi miljoona ruusua ja minä yhdyin lauluun. Sanoin että alansa pakkaamaan sun tavarat eli tyhjensin vaatekaappia. Toki kyynel tuli mutta sitä en näyttänyt. Vein itse avioerohakemuksen seuraavana päivänä.

Pahoinpitely ja raiskaus. Tuntien raaka väkivalta, luulin aidosti kuolevani. Eroa olin miettinyt pitkään lukuisten syiden takia, mutta tuo oli minulle viimeinen niitti. Nyt voin sanoa, että "onneksi" hän pahoinpiteli minut niin sain voimaa ja syyn jättää hänet. Eheytymisen tiellä olen.

Ei riitä yhtään ymmärrystä noille parisuhteessa raiskaajille. Kuten ei muillekaan. Oma käsi on paras käsi, jos toista ei hotsita.

Kommentit. Mieheni oli yliopistosta valmistunut ja itse vielä opiskelija. Hän väitti, että tykkää siitä, että opiskelen saavuttaakseni tavoitteeni, mutta kuitenkin tuli koko ajan jotain pientä naljailua. Jos en joka kerta lähtenyt ulos vaan jäin lukemaan tenttiin tms. mies selvästi otti nokkiinsa ja olin "saatanan hikari".

Jos lähdin ja sain kokeesta paskan numeron kun en lukenut vaan olin ties missä kissanristiäisissä lähes joka ilta sain kuulla olevani paska ja etten tehnyt töitä.

Lisäksi meikkaaminen oli pinnallista, mutta meikittä sain nälvintää ja syömisestäkin vittuiltiin. Viime maanantaina mulla tuli vastaan se raja, että minä en voi sekä opiskella ja olla opiskelematta enkä jaksa enää ainoatakaan riitaa siitä, että haluan tehdä jotain muuta kuin olla joku miehen statussymboli käsivarressa.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli ollut äkkipikainen jo pidempään. En voinut enää hyvin suhteessa. Kerran kauniina päivänä hän otti tiukasti kädestäni kiinni ja piti paikoillaan hetken. Se oli sitten siinä. Ihan varmasti vain alkusoittoa.

Saattoi hyvinkin olla alkusoittoa. Tuossa on hyvä osata itsepuolustustaitoja kurssien tai seurojen kanssa. Käsiotteen tai kuristusotteen saa kyllä pois, kun on harjoitellut ja tietää otteet. Siinä on miehelle miettimistä. Saattaa kohdatakin vastuksen hentoisesta naisesta, joka tietää, mitä tekee.

Miehelläni oli edellisestä liitosta 1 lapsi, aika voimakastahtoinen persoona. Teini-ikään tultuaan lapsi alkoi vaatia isälleen, eli meille, muuttoa. Teini muutti ja helvetti alkoi. Isänsä antoi kaikessa periksi, mitä teini vain keksi pyytää. Lopulta sanoin olevani niin väsynyt, että kaipaan lomaa. Varataanko yhdessä vain meille aikuisille loma johonkin lämpimään ja teini voi olla äidillään sen aikaa? Varataan toki. Ja arvatkaa varasiko tossu mies myös teinille lipun selkäni takana heti, kun tämä sitä keksi pyytää? Tässä vaiheessa ymmärsin, ettei kuvio muutu ellei mies muuta sitä ja päätin erota heti, kun tulisimme takaisin Suomeen.

Muutama viikko ennen lomaa teini alkoi vaatia makuuhuoneiden vaihtoa. Meillä oli miehen kanssa isompi makkari alakerrassa ja teinillä hieman pienempi yläkerrassa. Omansa oli sotkenut hirveään kuntoon tusseilla tms. En ottanut vaatimuksia kuuleviin korviini. Kunnes eräänä päivänä tulin töistä ja löysin teinin istumasta omalla sängyllään minun makuuhuoneestani! Silloin napsahti päässäni lopullisesti ja teki mieli rikkoa jotakin. En koskaan mennyt sinne lentokentälle. Maltoin mieleni loman aloituspäivään asti ja sillä aikaa kun mies ja teini odottelivat minua paikalle, pakkasin tavarani ja lähdin. Jälkeenpäin soittelivat minulle ja käskivät palauttamaan koiran, koska "se on teinille niin rakas". Minun koirani! Vuosia myöhemmin mies otti yhteyttä ja katui kasvatustapaansa. Kakaransa on edelleen hirviö eikä ole hyväksynyt yhtäkään miehen uutta seurustelukumppania. Asuu edelleen isällään, vaikka on jo 21-vuotias....

Vierailija kirjoitti:

Odotin että milloin mies on kypsä eroamaan. Aika hauskasti ilmaisi kun laulolauloi miljoona ruusua ja minä yhdyin lauluun. Sanoin että alansa pakkaamaan sun tavarat eli tyhjensin vaatekaappia. Toki kyynel tuli mutta sitä en näyttänyt. Vein itse avioerohakemuksen seuraavana päivänä.

Anteeksi, mutta tämä mielikuva naurattaa mua. 😂

Punatukkainen papitar ja muutamat arkkihiippojen lausunnot oli viimeinen niitti, joka sinetöi kirkosta eroamiseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin jäljistä että vaimo on viillellyt taas pitkästä aikaa. Lupasi kauan sitten ettei enää tee sitä ja otin sen tosissani. Siihen katkesi seitsemän vuoden avioliitto. Liitossa oli vaikka mitä muuta huonoa, mutta tuo oli viimeinen pisara.

-mies

Miksi tämä saa alapeukkuja? Lupauksen pettäminen ei ole hyvä syy erota?

Koska tällä palstalla naisen mt-ongelmat on herkkiä ja pyhiä, ja mies joka ei jaksa elää masentuneen tms. Naisen kanssa on sika.

Puolestaan mies jolla on mt-ongelmia on syytä jättää tosi nopeasti, koska ne on miehen omaa valintaa.

T: yleensä naisten puolella oleva nainen, mutta tämän asian Kaksinaismoralismi ärsyttää

Rakensitpa hienon olkiukon. Harmi vaan, että tässäkin ketjussa on rutkasti yläpeukutettu postus mieheltä joka jätti vaimonsa tämän MT-ongelmien takia, enkä ole koskaan nähnyt että "oikeaa" psyykkistä sairautta (ei siis esim persoonallisuushäiriötä, joka on enemmän äärimmäinen luonteenlaatuominaisuus kuin mikään sairaus) kukaan pitäisi kenenkään syynä. Ja sitä postausta on muuten alapeukutettu luultavasti sen takia että siinä mies osoitti täyden ymmärtämättömyytensä mielenterveysongelmista vänistessään lupausten pettämisestä kun vaimo ahdistuspäissään viilteli itseään. Samaa luokkaa kun anorektisen haukkuminen sen takia kun se ei syö. Joo, ei tarvitse jaksaa puolison MT-ongelmia, varsinkaan jos ei ole edes yritystä niiden hoitamiseen, mutta se että ajattelee sen jonkun lupauksen rikkomisen olevan siinä itsensävahingoittamisessa millään tavalla olennaista on kyllä niin typerää ettei sellaista katsele kukaan. Eihän mies naista jättänyt sen takia että mt-ongelmaisen kanssa oli raskasta elää, vaan siksi että hänelle oli jotain luvattu ja sitten sairaudesta johtuen lupausta ei pidetykään. "Liisa lupasi lähteä kanssani Lappiin vaellukselle mutta sitten katkaisi koipensa ja petti lupauksensa. Jätin."

En saa nukkua. Miehen aikataulun mukaan hypitään. Minä olen kuulemma ylihemmoteltu prinsessa, kun en saa uneni vääntymään mihin aikatualuihin tahansa, enkä pärjää ihan vähällä unella. Lapsia ei ole, joten unenpuute ei siitä johdu. Minulla on jo ennestään univaikeuksia, ja ne ovat tällä kohtelulla pahenemassa.

Omat vanhempani erosivat 50-luvulla, eikä se siihen aikaan ollut tavallista. Itse kun menin naimisiin niin päätin, että ikinä en eroa.

Sinnittelin muutaman vuoden, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Se ihana ja komea mies heittäytyi työttömäksi ja makasi kaiket päivät kotona. Iltaisin laittoi hienot vaatteet päälle ja lähti kavereidensa kanssa kapakkaan. Minä mahdollistin tämän.

Eräänä talviaamuna, kun olin lähdössä töihin ja puin tyttöämme tarhaa varten minulla vaan tuli mitta täyteen. Se johtui siitä, että mies huusi sängystä: Ettekö voi pitää pienempää ääntä lähtiessänne, että voin nukkua. Se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen juominen. Joka IKINEN viikonloppu. Lähti perjantaina.. tuli sunnuntaina. Sitten se jatkuva kehuskelu muista naisista. Luoja se sattui.

Mutta nyt on kulunut jo viikkoja ettemme ole nähneet ja kuulleet. Alkaa taas tuntumaan että elämä voittaa. Sain tänään muuten asunnonkin! Vuoden pähkäilin ja annoin monta kertaa hänelle mahdollisuuden. Se oli virhe. Olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Mies valehtelee, jatkuva pettäminen ja juominen. Sääliksi käy uutta naista .. jos hampaaton lurjus ikinä sellaisen edes saa. Korkeintaan jonkun säälittävän samankaltaisen juoppo bubiruusun..

Mikä sai sinut alunperin aloittamaan tuon hampaattoman miehen kanssa parisuhteen? Vai lähtikö hampaat vasta suhteenne aikana?

Tunteet oli kuollut jo vuosia sitten. Inhosin miehen kosketustakin. Lapsia ei halunut hoitaa koskaan. Lapset oli mun projekti. Viimenen niitti oli, kun oltiin mun serkulla kylässä ja nuoremmalle pojalle tuli oksennustauti. Se oli mun syytä. Kotimatkalla, kun lapsi itki ja kitisi, niin karjui eikö se pentu osaa pitää päätään kiinni. Silloin päätin, etten tuon miehen kanssa lähde enää ikinä mihinkään reisuun. Erotiin tästä kahden kuukauden päästä. Oli elämäni paras päätös. Tästä jo aikaa 22 vuotta. Sen jälkeen mulla menny loistavasti ja ihana uusi mies sekä perhekuviot.

Vierailija kirjoitti:

Odotin että milloin mies on kypsä eroamaan. Aika hauskasti ilmaisi kun laulolauloi miljoona ruusua ja minä yhdyin lauluun. Sanoin että alansa pakkaamaan sun tavarat eli tyhjensin vaatekaappia. Toki kyynel tuli mutta sitä en näyttänyt. Vein itse avioerohakemuksen seuraavana päivänä.

minun ei tarvinnut kotoa lähetä mihinkään kun minä omistin kodin. Todennäköisesti olisin lähtenyt aiemmin jos asuin vuokrakodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä päin nämä miehet ovat? Etenkin nämä alkoholiin/valehteluun/loisimiseen taipuvaiset?

Itselläni oli lyhyt suhde tuollaisen kanssa. Olisi tarvinnut hoitoa.

Savosta?  Jotka eivät siis tarkoita pahaa, eivät vain ymmärrä muita?  Naapurin rouva kenkkuili ja sanoi ettei hänellä ole mitään sua vastaan.  Sitten hän pähkäili mitä mahtaa tapahtua kun joudun olemaan vihainen koko ajan.

Seurallisuus kun sitä on liikaa on lähinnä inhottavaa, jollei molemmille sovi.

Hätkähdyttää useasti vanhana mummona tuo, kun nykyaikana on niin helppo päästä eroon.  Tämmöisiä tapauksia ollut lähipiirissä joille ei mennyt perille, olihan aika toinen.

Tietenkin on oikein varsinkin naisen kannalta jos ei ole pakko olla yhdessä.

Yhteiskunta ei saa rakentua pelon varaan.

Mies loisi päivät kotona ja tein vuorotyötä. Käytti perustukensa tupakkaan ja viinaan, kännissä muuttui ihmispaholaiseksi. Jo kasvot olivat kuin pimeän pahemmalta puolelta ja käytös helvetillistä. En saanut nukkua, vaikka oli aamuherätys varhain. Kiskoi peittoa päältäni ja sytytteli valoja. Saatoin joutua valvomaan koko yön ja sitten töihin.

Etsi minusta riitakumppania, ei onnistunut. Tuli naamaani kiinni ja keikisteli inhottavasti. Paiskoi ovia, räyhäsi. Käyttäytyi pahemmin kuin yksikään lapseni uhma-tai teini-iässä.

Lisäksi valehteli monia asioita ja vei lääkkeeni.

Oli sairaalloisen mustasukkainen. Puhuin aiemmin luottamuksella aiemmasta suhteestani (minut jätettiin) ja käänsi tämän minua vastaan. Sanoi, että ymmärtää täysin sitä miestä.

Haukkui ammattini ja osaamiseni, jopa lapseni.

Jotain minussa kuoli ja toisaalta heräsi. Yksi ilta päätin, että nyt riittää. Yritti vielä neuvotella jatkoaikaa ja hyvitellä, ei onnistunut.

Pitää kuitenkin mainita (vaikka kukaan ei kysynytkään), että menin lapseni kanssa isänsä siunaustilaisuuteen, koska siellä ei olisi ollut paljon ketään ja muutenkin halusin mennä. Ja myös sen takia, että se mies oli kuitenkin osa elämääni. Tuhkauurna kun laskettiin hautaan muutaman viikon kuluttua niin tuli tunne, että sinne meni osa nuoruuttani ja elämää.

Olisihan tuo mies voinut elää vaikka kuinka kauan, kun oli muutaman vuoden itseäni nuorempi. Hän ei vaan halunnut hoitaa sairauttaan ja asuntonsa tyhjennys oli rankkaa meille molemmille lapseni kanssa.