Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli viimeinen pisara kun päätit erota?
26.05.2017 |
Mikä oli viimeinen asia, joka sai sut päättään että nyt riitti?
Kommentit (327)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla suhde loppuu aina siihen jos ei voi arvostaa toista. Kun alkaa halveksia.
Tää on kaukaa tää esimerkki mutta yks poikaystävä luuli että naisella on yksi reikä ja sieltä tulee myös kusi. että vaginan sisällä on se virtsareikä ja se ohjautuu samaa kanavaa ulos..
ykskin tollainen tapahtuma, niin lähes kuulen kuinka kaikki lämpimät tunteet tyyppiä kohtaan haihtuu pois.
minusta hyvä oppi kaikille: jos halveksii, onko syytä olla yhdessä?
toista ihmistä pitää voida arvostaa.
mua ihmetyttää parit jotka nälvii ja sättii koko ajan toisiaan. tosi suomalainen tapa. ihmettelen miksis hemmetissä ne on yhdessä? mikään ei oo hyvä mitä toinen sanoo. ootteeko kuunnellu suomalaisia pariskuntia vaikka tallinnassa tai lentokentillä. se on niin noloa.
Mies halusi ostaa omenapuut pihalle. Viisi päivää ne oli paketeissa ja kysyin, että koska laitetaan maahan. Lopulta totesin, että menen nyt laittamaan. Kaivoin raskasta savipohjaista maata ja kärräsin kottikärryillä maata joutomaalle ja toin multaa. Tämä paskakasa pelasi tietokoneella koko sen ajan ja näki suoraan ikkunasta mun raatamisen... Kuukausi siitä lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen alkoholinkäyttö teki pohjatyöt ja mustasukkaisuus viimeisteli. Lähdin, kun minua kiellettiin käymästä viikonloppuna töissä, siellähän voi tavata jonkun (viikolla vaaraa ei ollut).
Kuulostaa pelottavan tutulta. Lopetin suhteen tuollaisen kanssa. Oli mustasukkainen, alkoa meni ja ei halunnut minun käyvän töissä; siellähän saattoi olla muita miehiä.
Minä jätin miehen suhteen alkuvaiheilla, kun juuri tätä samaa alkoi täälläkin ilmetä. Mitähän kaikkea sitä olisi ollut tulossa myöhemmin? En jäänyt katselemaan.
Ei varmasti mitään hyvää olisi seurannut jatkossakaan. Omassa elämässäni tuoreehko ero vastaavasta tyypistä. Tässä muutama esimerkki:
-suuttui, jos muut miehet katsoivat minua
-kielsi käyttämästä somea, oli mahdollisuus tutustua toisiin miehiin
-olisi halunnut tehdä minut heti raskaaksi (sitonut itseensä)
-tarve tutustua nopeasti sukuuni, hänen sukuaan en tavannut koskaan
-keksi vaikka mitä verukkeita, ettei tarvinnut mennä töihin
-käytti lääkkeeni (vahvat kipulääkkeet) , ihovoiteeni ja jopa hiusmuotoilutuotteeni. Kaikki tyhjeni itsestään.
-vei rahaa pienen summan
-ryyppäsi salaa
-haukkui kaikki entiset naisensa. Pisti vähän miettimään, miten oli aina ollut vaan hankalia naisia hänen elämässään.
-tarinat muuttivat muotoaan useita kertoja
-mahtipontiset suunnitelmat--uskoi ehkä itse niihin
Summa summarum: henkisesti sairas alkoholisti, sairaudentunnoton, varas. Manipuloiva onnenonkija.
Täällä se, joka lähti, kun ei saanut käydä viikonloppuna töissä. Meillä oli (anteeksi pitkä viesti):
- jokaviikonloppuista kaljottelua. Kaljaa piti olla myös siivotessa "siivouskalja" ja mitä tahansa korjatessa "asennuskalja". Viinaa harvemmin, seurauksena yleensä rähinä - ei minun, vaan muiden miesten kanssa. Ex oli mm. yön putkassa lyötyään ystäväni sulhasta heidän kihlajaisissaan. Syy: antamani onnitteluhalaus.
- Alkon kanssa tuhansia katteettomia ja petettyjä lupauksia. Ai joo, kusihan se olohuoneen matollekin päissään. Sammuili milloin minnekin, potkaisi kaverini koiraa, julisti olevansa Saatanan lähettiläs maan päällä jne.
- jatkuvaa kuittailua laihduttamisesta, uusista vaatteista, hiusten värjäämisestä jne. Miesten miellyttämiseksi, tietenkin.
- lyttäämistä. Oltiin tosi nuoria, joten suosikkiaihe oli koulumenestys ja yo-lakki. Minulla oli, hänellä ei. Sitä haukkujen määrää, luulinko olevani jotakin?
- holtiton rahankäyttö. Myös minulta salattiin luottotietojen puute. Uusia tavaroita ilmestyi kotiin sillä aikaa, kun ihmettelin kaupan kassalla, miksi yhteinen tili oli tyhjä. Jne.
- aina kyyti. Ei yksin edes kauppaan, loppuvaiheessa, koska siellä saattoi olla miehiä. Töissäkäynti oli ok arkipäivinä, kun oli enemmän kiire. Viikonlopputyöt olivat epäilyttäviä.
- kiire sitouttaa. Vuodessa naimisiin, kahdessa lapsi. Lisää lapsia olisi pitänyt hankkia, ja pysyä kotona. Tässä vaiheessa vasta ymmärsin, etteivät asiat tule koskaan paranemaan. Otin lapsen ja kävin, kuusi vuotta ensitapaamisesta.
- ei koskaan tajunnut syytä lähtööni. Erovirke: aina mä olen tiennyt kuinka k*llin perään sä olet.
Onnistui salaamaan hurmaavat luonteenpiirteensä yllättävän pitkään, ja kyllä, ne pahenivat vuosien myötä. Vankila tulee hiipien, joten siihen ehtii tottua.
Eron jälkeen hengitin ensimmäistä kertaa vuosiin vapaasti, ja tuolloin nelivuotias tyttäremme nauroi ensimmäistä kertaa ääneen puolisen vuotta sen jälkeen. Kertonee jotakin ilmapiiristä kotona. Nyt hän on 16, ja me molemmat vanhemmat uudelleen aviossa. Minä jopa onnellisesti, toisesta en tiedä. Juomisen näkee jo nelikymppisellä naamasta ja lastenvalvoja kertoi velkasaneerauksesta.
Olen ollut tuon jälkeen hyvin varovainen ihmissuhteissa, ja huomaan edelleen olevani jokseenkin neuroottinen alkoholin suhteen ja täysin allerginen mustasukkaisuudelle. Elämä on kuitenkin mennyt vain parempaan suuntaan.
Huh, on kovin tutun tuntuista tekstiä. Vahtiminen, holtiton rahankäyttö, alemmuudentunne, äkkipikaisuus. Lyhyesti sanottuna: ihminen, jonka lähellä on paha olla.
Avioliitto päättyi kun mies sai tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsipornon hallussapidosta. Tästä on aikaa jo yli kymmenen vuotta mutta asia häiritsee vieläkin jossei nyt päivittäin niin viikottain että jaoin hänen kanssaan vuosia elämästäni. Onnellinen olen siitä että lapsia ei ehitty hankkimaan.
Jonkinlainen häpeä tulee seuraamaan mua koko loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen sairaus miehellä. Osasi alkuun peitellä sitä, mutta loppu onkin pahempaa kuin elokuvissa. Lähinnä tulee mieleen Vihollinen vuoteessani.
Viimeinen niitti suhteen arkkuun oli miehen raivoaminen kännissä. Teki jälleen kerran lähtöä ja kannustin siihen. Aamulla pyrki takaisin ja sanoi elävänsä kanssani loppuelämän. En antanut tuoda varusteitaan enää asunnolleni, vaan käskin lähteä ulos elämästäni.
-Olimme vajaa puoli vuotta pari ja tuo aika opetti sen, mitä ihmissuhteen ei missään tapauksessa pidä olla. Edellinen suhteeni kesti lähes 10v ja sen aikana ei tullut yhtään vastaavaa ongelmaa kuin tuon miehen kanssa.
Myönnän, että alku oli lentoa korkealla , mutta pudotus todellisuuteen kävi hyvin nopeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunassa mies painoi kylmän olutpullon kylkeeni. Oli suhteen aikana tehnyt kokoajan kaikenlaisia "kepposia"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua harmittaa todella paljon, kun tiedän milloin viimeinen pisara oli, mutta silti jäin...
Olimme miehen kanssa olleet yhdessä 4kk, kun huomasin tulleeni raskaaksi. Päätin pitää lapsen ja muutimme yhteen. Meillä oli tuparit muutaman viikon jälkeen, ja kaikki meni ihan hyvin, mutta aloin huomata että mies on jotenkin vihamielinen minua kohtaan. Menimme baariin ja istuin siellä kokoillan miehen isoveljen kanssa, joka ihmetteli sitä miten mies käyttäytyy niin oudosti minua kohtaan. En enää edes muista mitä kaikkea tapahtui (tästä on jo 7vuotta aikaa), mutta kotimatkalla mies raivosi minulle silmittömästi (olin täysin selvinpäin). Ikinä ennen en ollut kuullut miehen huutavan, tai olevan edes vihainen. Kotona huutaminen jatkui, kärjistyen astioiden heittelemiseen ja minun haukkumiseen.. Nukkui yön lattialla ja minä peloissani sohvalla.. Aamulla pakkasin tavarani ja olin matkalla äitilleni. Mies aivan nöyränä, itkuisena, ja mitä vielä, pyyteli anteeksi ja vannoi ettei tiennyt mitä tapahtui.
Mitä tein? Palasin äidiltäni hänen luokseen. Sai minut uskomaan että _minä_ tein jotain väärin ja minä olen se paska... Ja lopulta minä pyysin anteeksi.
Miten luulette että suhde jatkui tästä eteenpäin?
Tämän ketjun tarinoita lukiessa voin todeta että te kaikki olisitte jo lähteneet, jos olisitte minun saappaissani.
Mieheni on akateeminen, hyvin palkattu (tooodella hyvin, nimi aina Suomen palkkatilastokärjissä), arvostetussa työssä, pidetty seuramies. Mutta kotona täysin toinen persoona. Mitäkö olen sietänyt häneltä viimeiset 15 vuotta:
- Mies on pettänyt ainakin kerran (työmatkapano)
- Löysin miehen rekisteröitymistiedot seksitreffipalstalle
- Pitää yhteyttä entisiin naisystäviin ("ollaan vaan facekavereita" mutta ei näytä mulle facekeskustelujaan heidän kanssaan)
- Postaa kuviani nettiin ilman lupaani vaikka olen kieltänyt
- Arvostelee ulkonäköäni : olen kuulemma lihava (160 cm, 65 kg), en pukeudu riittävän seksikkäästi, en ole tarpeeksi kokeilevainen sängyssä, en osaa vietellä miestä
- Olen kuulemma surkeapalkkainen (brutto mulla 4600 eur/kk)
- Olen kuulemma tyhmä eikä voisi uskoa että olen kauppatieteiden maisteri
- En kuulemma siivoa kotiamme tarpeeksi usein
- Haukkuu kaikki ostokseni rumiksi, olipa kyse vaatteista tai sisustusesineistä
- Haluaa seksiä joka päivä, koska muuten "ei kestä". En jaksaisi koko ajan... Jos en suostu niin aloittaa mykkäkoulun, joka voi kestää kaksikin viikkoa.
Jos olen niin huono vaimo niin en ymmärrä miksi mies ei ota eroa.Varmaan siksi kun joutuisi antamaan erossa puolet omaisuudesta minulle. Mies muuttui tällaiseksi vasta kun ensimmäinen lapsi syntyi ja oli aivan eri persoona kun hänet aikanaan tapasin. Ei kai kukaan kestä tällaista yhtä kauan kuin minä. Miksi kestän? En halua rikkoa lastemme kotia, enkä ole valmis luopumaan korkeasta elintasosta, jonka miehen ansiotaso mahdollistaa. Onneksi mies matkustaa työn vuoksi paljon ja käy kotona vain joka toinen viikko.
Eroan kun lapset lähtevät maailmalle enkä taatusti ota enää yhtään miestä kotiini asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyin vuosia jatkuneeseen vaimon valitukseen ja tyytymättömyyteen, vaikka olimme yhdessä sopineet lasten- ja talouden hoidosta. Vaimostani tuli katkera, kylmä ja tunteeton ihminen, jolle oli vain oma sukunsa tärkeää. Ero oli minulla suunnitteiilla noin kahden vuoden ajan, jona aikana yritin saada myös häntä tajuamaa, että nykyinen elämänmeno ei voi jatkua. Hän ei kuunnellut, vaan sysäsi vastuun ongelmista kokonaan minulle. Eräänä päivänä sitten otin asian esille ja ilmoitin haluavani erota. Tätä päivää en ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun tarinoita lukiessa voin todeta että te kaikki olisitte jo lähteneet, jos olisitte minun saappaissani.
Mieheni on akateeminen, hyvin palkattu (tooodella hyvin, nimi aina Suomen palkkatilastokärjissä), arvostetussa työssä, pidetty seuramies. Mutta kotona täysin toinen persoona. Mitäkö olen sietänyt häneltä viimeiset 15 vuotta:
- Mies on pettänyt ainakin kerran (työmatkapano)
- Löysin miehen rekisteröitymistiedot seksitreffipalstalle
- Pitää yhteyttä entisiin naisystäviin ("ollaan vaan facekavereita" mutta ei näytä mulle facekeskustelujaan heidän kanssaan)
- Postaa kuviani nettiin ilman lupaani vaikka olen kieltänyt
- Arvostelee ulkonäköäni : olen kuulemma lihava (160 cm, 65 kg), en pukeudu riittävän seksikkäästi, en ole tarpeeksi kokeilevainen sängyssä, en osaa vietellä miestä
- Olen kuulemma surkeapalkkainen (brutto mulla 4600 eur/kk)
- Olen kuulemma tyhmä eikä voisi uskoa että olen kauppatieteiden maisteri
- En kuulemma siivoa kotiamme tarpeeksi usein
- Haukkuu kaikki ostokseni rumiksi, olipa kyse vaatteista tai sisustusesineistä
- Haluaa seksiä joka päivä, koska muuten "ei kestä". En jaksaisi koko ajan... Jos en suostu niin aloittaa mykkäkoulun, joka voi kestää kaksikin viikkoa.
Jos olen niin huono vaimo niin en ymmärrä miksi mies ei ota eroa.Varmaan siksi kun joutuisi antamaan erossa puolet omaisuudesta minulle. Mies muuttui tällaiseksi vasta kun ensimmäinen lapsi syntyi ja oli aivan eri persoona kun hänet aikanaan tapasin. Ei kai kukaan kestä tällaista yhtä kauan kuin minä. Miksi kestän? En halua rikkoa lastemme kotia, enkä ole valmis luopumaan korkeasta elintasosta, jonka miehen ansiotaso mahdollistaa. Onneksi mies matkustaa työn vuoksi paljon ja käy kotona vain joka toinen viikko.
Eroan kun lapset lähtevät maailmalle enkä taatusti ota enää yhtään miestä kotiini asumaan.
Älä ihmeessä jää roikkumaan! Kaikki tuo on vain materiaa. Tärkeintä on olla onnellinen hyvässä suhteessa hyvän ihmisen vierellä. Siihen ei rikkauksia tarvita. Ajattele myös sitä minkä mallin lapset saavat parisuhteestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitäkään ongelmia ei olisi, jos olisitte ottaneet sen kiltin ja ujon miehen. Mutta ei.
Vittu että miehet on oksettavia. Oon kaunis nainen mutta haluan elää sinkkuna koska miehistä paljastuu aina jotain paskaa. Monet miehet on mullekkin myöntäneet häpeävänsä sukupuoltaan ja ettei naisena olis yhenkään miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Näitäkään ongelmia ei olisi, jos olisitte ottaneet sen kiltin ja ujon miehen. Mutta ei.
Minä OTIN sen kiltin ja ujon miehen. Eli juuri sen paljon mainostetun "kilttimiehen". Paljastui vaimonnhakkaajaksi mustasukkaisuuksissaan, ja maksoin suhteesta kilttimiehen kanssa mustelmilla ja kivuilla. Haista sinä kasa sitä itseään, sinä alituinen kilttimiesten kohtalonvalittelija.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun tarinoita lukiessa voin todeta että te kaikki olisitte jo lähteneet, jos olisitte minun saappaissani.
Mieheni on akateeminen, hyvin palkattu (tooodella hyvin, nimi aina Suomen palkkatilastokärjissä), arvostetussa työssä, pidetty seuramies. Mutta kotona täysin toinen persoona. Mitäkö olen sietänyt häneltä viimeiset 15 vuotta:
- Mies on pettänyt ainakin kerran (työmatkapano)
- Löysin miehen rekisteröitymistiedot seksitreffipalstalle
- Pitää yhteyttä entisiin naisystäviin ("ollaan vaan facekavereita" mutta ei näytä mulle facekeskustelujaan heidän kanssaan)
- Postaa kuviani nettiin ilman lupaani vaikka olen kieltänyt
- Arvostelee ulkonäköäni : olen kuulemma lihava (160 cm, 65 kg), en pukeudu riittävän seksikkäästi, en ole tarpeeksi kokeilevainen sängyssä, en osaa vietellä miestä
- Olen kuulemma surkeapalkkainen (brutto mulla 4600 eur/kk)
- Olen kuulemma tyhmä eikä voisi uskoa että olen kauppatieteiden maisteri
- En kuulemma siivoa kotiamme tarpeeksi usein
- Haukkuu kaikki ostokseni rumiksi, olipa kyse vaatteista tai sisustusesineistä
- Haluaa seksiä joka päivä, koska muuten "ei kestä". En jaksaisi koko ajan... Jos en suostu niin aloittaa mykkäkoulun, joka voi kestää kaksikin viikkoa.
Jos olen niin huono vaimo niin en ymmärrä miksi mies ei ota eroa.Varmaan siksi kun joutuisi antamaan erossa puolet omaisuudesta minulle. Mies muuttui tällaiseksi vasta kun ensimmäinen lapsi syntyi ja oli aivan eri persoona kun hänet aikanaan tapasin. Ei kai kukaan kestä tällaista yhtä kauan kuin minä. Miksi kestän? En halua rikkoa lastemme kotia, enkä ole valmis luopumaan korkeasta elintasosta, jonka miehen ansiotaso mahdollistaa. Onneksi mies matkustaa työn vuoksi paljon ja käy kotona vain joka toinen viikko.
Eroan kun lapset lähtevät maailmalle enkä taatusti ota enää yhtään miestä kotiini asumaan.
Lapsillasi ei ole nytkään kotia, vaan paikka missä he joutuvat asumaan vanhempiensa haittakäytökselle altistuneena ja josta oppivat käyttäytymismalleja omaan parisuhteeseensa. Paras mitä voit tehdä on näyttää esimerkkiä että tämä ei ole soveliasta käytöstä ja mitä tahansa ei tule sietää. Ero. Nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paljon ongelmia ja olin pohtinut eroa pitkään. En tiedä voiko tätä sanoa viimeiseksi pisaraksi mutta paloi käpy kun heräsin yöllä siihen, että mies sormetti minua ja tyydytti itseään samalla. Tätä oli tapahtunut ennenkin
Lisään tekstiini, että molemmat reiät kelpasi. Aloin nukkua housut jalassa öisin ja kiedoin peitonkin selän alle. Mutta aina hän kaivoi minut paljaaksi. Joskus jos huomasi minun heräävän, lopetti hetkeksi ja esitti nukkuvaa.
Vuosia tätä siedin. Olisi pitänyt erota heti.:O mulla oli mun avioliiton loppupisaroita vähän samanlaiset kokemukset. Tosin mun ex ei jättänyt sormettamiseen, kerran heräsin kesken yhdynnän. Yhden kerran olin baari-illan jälkeen sammunut kotona sänkyyni ja aamulla kun heräsin, spermat valuivat pitkin reisiä kun nousin ylös. Miehen puolustus oli "sä tykkäsit siitä". Mulla ei ollut mitään mielikuvaa seksistä.
Tuo, ja muutama muu juttu, aiheutti sen, etten enää uskaltanut nukahtaa miehen viereen ainakaan jos mies oli vielä hereillä. Siksi jäin pitkäksi aikaa olohuoneeseen kun mies meni maate, ja kun menin nukkumaan mullakin oli alushousut ja peitto tiukasti ympärillä. Nukuin aivan sängyn toisessa reunassa sen vähän mitä pystyin. Mä olin henkisesti aivan hermoraunio pitkään.Ja sit vaan tuli se vaihe kun ymmärsin etten enää halua elää niin. Taistelu omasta elämästäni ja terveydestäni nousi esiin ja keräsin aikani rohkeutta sanoa ääneen että haluan eron.
Mieshän ei ymmärtänyt ollenkaan että miksi. Ei, vaikka asiasta oli käyty useita keskusteluja ja riitoja, ja avioliittoneuvojallakin. Hänestä minä vain yksinkertaisesti olin väärässä.
Hän myös uhriutui loistavasti niin oman sukunsa, kuin myös osin mun sukuni edessä. Että minä noin vaan, ilman mitään ennakkovaroitusta, halusin eron. Hänestä, niin hyvästä miehestä.
Joskus kävi nykyisen avokkini kanssa niin, että hänen tullessa baarista (käy siis todella harvoin kavereiden kanssa ryyppäämässä, noin kerta/vuosi) oli todella halukas vaikka itse jo nukuin. Sai kuitenkin houkuteltua seksiin. Aamulla herätessään syytti vastaavasta sammumisraiskauksesta ja muisti oli mennyt. Ikinä en mitään väkivaltaa/painostusta ole harrastanut ja syytökset loukkasivat lujaa. Selvittiin kuitenkin lopulta puhumalla asia läpi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli viimeinen asia, joka sai sut päättään että nyt riitti?
Ai kirkosta? No Mäkisen lausunnot, Marjaana Toiviainen, Askola. Tuossa ihan tarpeeksi syytä.
Heh. Minun kohdallani ei voida puhua varsinaisesti eksästä koska seurustelu ei koskaan alkanut, mutta vastaavanlainen tapaus sattui omalle kohdallekin useampi vuosi sitten - tapasin mukavan ja fiksun miehen, komeakin oli ja vaativassa työssä, ja meillä synkkasi todella hyvin. Kuitenkin jo siinä tapaillessa useampaan kertaan suunnitelmat muuttuivat yllättäen kun jollekin miehen kavereista aina tuli joku kamala ja odottamaton kriisitilanne jota miehen tietysti piti mennä auttamaan. Ja niitä odottamattomia kriisitilanteita vaan tuli koko ajan uusia. Tilanne rupesi epäilyttämään suht pian, ja niinhän se oli että miehellä oli jäänyt nuoruudesta pieni ryhmä hulttiokavereita joista tämä sitten piti huolta kuin kanaemo poikasistaan. Ilmeisesti joukosta oli suhteellisen aikaisessa vaiheessa lähtenyt joku toinen menestyjä, jonka julma "petos" oli koettu kauheana rikoksena ja tämä reaktio sitten entisestään sitoutti miehen tähän porukkaan. Totesin sitten itse jonkun ties monennenko viimehetken suunnitelmanmuutoksen kohdalla että en halunnut suhteeseen jossa soittelen ikuisesti toista viulua kun joku ryyppyremmi saa aina sen ensimmäisen sijan.
Seurustelusuhdetta ei siis lopulta syntynyt, mutta ihan hyvät välit jäi. Vieläkin välillä jutellaan ihan kavereina, minä nykyään pariutuneena. Miehellä ikävä kyllä ei vieläkään ole kumppania jonka hänelle sydämestäni kyllä soisin. Jokunen lyhytaikainen tyttöystävä on ollut, mutta ei heistä kukaan ole jäänyt, miehen puheista päätellen luultavasti samantyyppisistä syistä kuin miksi minäkään en suhteeseen ryhtynyt. Hulttiojoukko sensijaan edelleen on ystäväpiirissä ja hyväksikäyttää edelleen. Sääliksi käy, mutta ainoa joka tuohon voi muutoksen tehdä on mies itse.