Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli viimeinen pisara kun päätit erota?
26.05.2017 |
Mikä oli viimeinen asia, joka sai sut päättään että nyt riitti?
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
En saa nukkua. Miehen aikataulun mukaan hypitään. Minä olen kuulemma ylihemmoteltu prinsessa, kun en saa uneni vääntymään mihin aikatualuihin tahansa, enkä pärjää ihan vähällä unella. Lapsia ei ole, joten unenpuute ei siitä johdu. Minulla on jo ennestään univaikeuksia, ja ne ovat tällä kohtelulla pahenemassa.
Tuohon et suostu. Itsellä ollut sama tilanne. Aikuiselle ihmisille pitää oikeasti vuosien ajan sanoa, että minun unentarpeenin on isompi kuin sinun. Eikä vaan mennyt perille. Myös ilman lapsia. Jäi kyydistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö oikeasti löydy yhtään miestä joka olisi laittanut eron vireille? Kaikki kommentoineet ovat naisia.
Ei, vaan kaikkien kommentoineiden puolisot ovat olleet miehiä.
Rahan varastamista alkoi esiintyä jo vuosia aiemmin, vanhempien perintörahat jo sai ja oma pitkäaikainen haaveeni jäi toteutumatta. Siihen loppui kun myös veikkausvoitto kuului hänen mielestään antaa hänelle.
Kolme kertaa uhkaili erota minusta ja pakkasi kamppeensa. Sanoi niin rakastavansa, mutta kännissä meni tavarat kasaan ja hävisi johonkin. Tuo kolmas kerta ei enää sattunut minuuun, kaksi ensimmäistä laittoi vereslihalle; miten ihminen, joka haluaa jakaa loppuelämän kanssani, on rakastava ja huolehtiva, voi viinoissaan tehdä noin.
Syytti minua, että koko ajan on vääntöä, draamaa ja ei halua kylmää suhdetta.
Sanoin, että itse aiheuttaa viinoisssaan nuo tilanteet. Syytti väsymystä ja stressiä.
Noin kuukausi sitten olin täynnä, kun en enää tiennyt miehen todellista luonnetta ja etenkin aloin itse voida huonosti tuon ailahtelevan miehen rinnalla.
Vuorostani pakkasin sen omaisuuden ja näytin ovea. Ei ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Itsekeskeisyyden maksimointi kaikessa mahdollisessa. Hyötysuhde pohjana ystävyydessä sekä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen alkoholinkäyttö teki pohjatyöt ja mustasukkaisuus viimeisteli. Lähdin, kun minua kiellettiin käymästä viikonloppuna töissä, siellähän voi tavata jonkun (viikolla vaaraa ei ollut).
Kuulostaa pelottavan tutulta. Lopetin suhteen tuollaisen kanssa. Oli mustasukkainen, alkoa meni ja ei halunnut minun käyvän töissä; siellähän saattoi olla muita miehiä.
Minä jätin miehen suhteen alkuvaiheilla, kun juuri tätä samaa alkoi täälläkin ilmetä. Mitähän kaikkea sitä olisi ollut tulossa myöhemmin? En jäänyt katselemaan.
Ei varmasti mitään hyvää olisi seurannut jatkossakaan. Omassa elämässäni tuoreehko ero vastaavasta tyypistä. Tässä muutama esimerkki:
-suuttui, jos muut miehet katsoivat minua
-kielsi käyttämästä somea, oli mahdollisuus tutustua toisiin miehiin
-olisi halunnut tehdä minut heti raskaaksi (sitonut itseensä)
-tarve tutustua nopeasti sukuuni, hänen sukuaan en tavannut koskaan
-keksi vaikka mitä verukkeita, ettei tarvinnut mennä töihin
-käytti lääkkeeni (vahvat kipulääkkeet) , ihovoiteeni ja jopa hiusmuotoilutuotteeni. Kaikki tyhjeni itsestään.
-vei rahaa pienen summan
-ryyppäsi salaa
-haukkui kaikki entiset naisensa. Pisti vähän miettimään, miten oli aina ollut vaan hankalia naisia hänen elämässään.
-tarinat muuttivat muotoaan useita kertoja
-mahtipontiset suunnitelmat--uskoi ehkä itse niihin
Summa summarum: henkisesti sairas alkoholisti, sairaudentunnoton, varas. Manipuloiva onnenonkija.
Pahinta näitten kanssa on, kun alkaa epäillä omaa mielenterveyttään tai että itse aiheuttaa toiselle pahan olon ja saa käyttäytymään noin ;(
Manipulointi ja syyllistäminen on niin helppoa tuollaisille miehille. Tää, kenen kanssa olin suhteessa, oli lapsuudessaan kokenut kauheita asioita. Rakkauteni ei parantanut häntä, päinvastoin aloin loppua itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää on kun naiset jäävät koukkuun syyttelyyn, rukouksella voi vapautua hengestä. Tietenkään ei voi olla väleissä pelottavan henkilön kanssa. Mutta periaatteessa voi psyykata myös hyviä ajatuksia.
Mikään ei ole peruuttamatonta, katso minä luon uutta ettekö huomaa Sanassa kerrotaan.
Monta kertaa mietitty tuota että joku kierre ylläpitää vaikeaa käytöstä, hirviö toimii odotetusti, nainen oikein kieriskelee kauhujutuissa. Kun heti saisi apua, kierrettä ei muodostuisi.
Siis kuka saisi apua? Hirviö vai uhri? Uhriutumisen voi katkaista jättämällä hirviön. Ei ole aiheellista hengellistää asioita, joissa toista kohdellaan huonosti. Aiheellista on pelastaa itsensä. Hirviö on jo menettänyt pelinsä.
Pohdin vain tuota kierrettä joka ruokkii itse itseään, että siitä voi tulla peli, alkuperäinen syy unohdettu aikoja sitten.
Apua traagisuuteen jollei alun pitäenkään ollut kyse tunneasiasta oikeassa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen. Kun suhde paljastui minulle ja siitä suuttuneena kysyin kauan homma on selkäni takana kestänyt, mies löi. Löi ensimmäisen ja viimeisen kerran, poistuin paikalta välittömästi. Viimeiset sanani miehelle oli saatanan hullu.
Perään laitoin viestiä että poistuu tavaroineen asunnosta seuraavan viikon aikana. Hävisi vähin äänin. Koskaan ei oltu enää missään yhteydessä toisiimme tuon jälkeen.
Meillä oli melkein sama. Mies sanoi ensin, että haluaa erota, koska rakkaus on loppunut. Asia jäi roikkumaan. Yritin kaikkea, että hän jaksaisi vielä yrittää yhdessä. Usean viikon jälkeen kävi ilmi, että hänellä on toinen nainen monen sadan km päässä. Toki tein itse rikoksen, kun sain asian selville toisen sähköpostia lukemalla. Asiasta nousi kamala riita, haukuin tätä toista naista ja avomiestäni aika törkeästi. Mies löi. Sen jälkeen hän pakkasi tavaransa ja lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö oikeasti löydy yhtään miestä joka olisi laittanut eron vireille? Kaikki kommentoineet ovat naisia.
Ei, vaan kaikkien kommentoineiden puolisot ovat olleet miehiä.
Niin koska muutenkin tällä palstalla valtaosa kirjoittajista naisia.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni oli edellisestä liitosta 1 lapsi, aika voimakastahtoinen persoona. Teini-ikään tultuaan lapsi alkoi vaatia isälleen, eli meille, muuttoa. Teini muutti ja helvetti alkoi. Isänsä antoi kaikessa periksi, mitä teini vain keksi pyytää. Lopulta sanoin olevani niin väsynyt, että kaipaan lomaa. Varataanko yhdessä vain meille aikuisille loma johonkin lämpimään ja teini voi olla äidillään sen aikaa? Varataan toki. Ja arvatkaa varasiko tossu mies myös teinille lipun selkäni takana heti, kun tämä sitä keksi pyytää? Tässä vaiheessa ymmärsin, ettei kuvio muutu ellei mies muuta sitä ja päätin erota heti, kun tulisimme takaisin Suomeen.
Muutama viikko ennen lomaa teini alkoi vaatia makuuhuoneiden vaihtoa. Meillä oli miehen kanssa isompi makkari alakerrassa ja teinillä hieman pienempi yläkerrassa. Omansa oli sotkenut hirveään kuntoon tusseilla tms. En ottanut vaatimuksia kuuleviin korviini. Kunnes eräänä päivänä tulin töistä ja löysin teinin istumasta omalla sängyllään minun makuuhuoneestani! Silloin napsahti päässäni lopullisesti ja teki mieli rikkoa jotakin. En koskaan mennyt sinne lentokentälle. Maltoin mieleni loman aloituspäivään asti ja sillä aikaa kun mies ja teini odottelivat minua paikalle, pakkasin tavarani ja lähdin. Jälkeenpäin soittelivat minulle ja käskivät palauttamaan koiran, koska "se on teinille niin rakas". Minun koirani! Vuosia myöhemmin mies otti yhteyttä ja katui kasvatustapaansa. Kakaransa on edelleen hirviö eikä ole hyväksynyt yhtäkään miehen uutta seurustelukumppania. Asuu edelleen isällään, vaikka on jo 21-vuotias....
Jutusta ei saanut sellaista käsitystä, että mies olisi ollut väkivaltainen tai mitään sellaista uhkaa olisi ilmassa. Miksi sitten päätit pakata tavarasi salassa? Jos tyypit lähtivät matkalle ilman sinua, niin silloinhan sinulla oli aikaa pakata koko se aika, ei ainoastaan silloin, kun sinua odoteltiin "paikalle".
Mikä se paikka muuten oli, lentokenttäkö. Outoa, että samassa perheessä asuvat eivät päätä mennä kentälle yhtä matkaa.
En epäile kertomustasi, nämä kohdat vain jäivät ihmetyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen alkoholinkäyttö teki pohjatyöt ja mustasukkaisuus viimeisteli. Lähdin, kun minua kiellettiin käymästä viikonloppuna töissä, siellähän voi tavata jonkun (viikolla vaaraa ei ollut).
Kuulostaa pelottavan tutulta. Lopetin suhteen tuollaisen kanssa. Oli mustasukkainen, alkoa meni ja ei halunnut minun käyvän töissä; siellähän saattoi olla muita miehiä.
Minä jätin miehen suhteen alkuvaiheilla, kun juuri tätä samaa alkoi täälläkin ilmetä. Mitähän kaikkea sitä olisi ollut tulossa myöhemmin? En jäänyt katselemaan.
Ei varmasti mitään hyvää olisi seurannut jatkossakaan. Omassa elämässäni tuoreehko ero vastaavasta tyypistä. Tässä muutama esimerkki:
-suuttui, jos muut miehet katsoivat minua
-kielsi käyttämästä somea, oli mahdollisuus tutustua toisiin miehiin
-olisi halunnut tehdä minut heti raskaaksi (sitonut itseensä)
-tarve tutustua nopeasti sukuuni, hänen sukuaan en tavannut koskaan
-keksi vaikka mitä verukkeita, ettei tarvinnut mennä töihin
-käytti lääkkeeni (vahvat kipulääkkeet) , ihovoiteeni ja jopa hiusmuotoilutuotteeni. Kaikki tyhjeni itsestään.
-vei rahaa pienen summan
-ryyppäsi salaa
-haukkui kaikki entiset naisensa. Pisti vähän miettimään, miten oli aina ollut vaan hankalia naisia hänen elämässään.
-tarinat muuttivat muotoaan useita kertoja
-mahtipontiset suunnitelmat--uskoi ehkä itse niihin
Summa summarum: henkisesti sairas alkoholisti, sairaudentunnoton, varas. Manipuloiva onnenonkija.
Täällä se, joka lähti, kun ei saanut käydä viikonloppuna töissä. Meillä oli (anteeksi pitkä viesti):
- jokaviikonloppuista kaljottelua. Kaljaa piti olla myös siivotessa "siivouskalja" ja mitä tahansa korjatessa "asennuskalja". Viinaa harvemmin, seurauksena yleensä rähinä - ei minun, vaan muiden miesten kanssa. Ex oli mm. yön putkassa lyötyään ystäväni sulhasta heidän kihlajaisissaan. Syy: antamani onnitteluhalaus.
- Alkon kanssa tuhansia katteettomia ja petettyjä lupauksia. Ai joo, kusihan se olohuoneen matollekin päissään. Sammuili milloin minnekin, potkaisi kaverini koiraa, julisti olevansa Saatanan lähettiläs maan päällä jne.
- jatkuvaa kuittailua laihduttamisesta, uusista vaatteista, hiusten värjäämisestä jne. Miesten miellyttämiseksi, tietenkin.
- lyttäämistä. Oltiin tosi nuoria, joten suosikkiaihe oli koulumenestys ja yo-lakki. Minulla oli, hänellä ei. Sitä haukkujen määrää, luulinko olevani jotakin?
- holtiton rahankäyttö. Myös minulta salattiin luottotietojen puute. Uusia tavaroita ilmestyi kotiin sillä aikaa, kun ihmettelin kaupan kassalla, miksi yhteinen tili oli tyhjä. Jne.
- aina kyyti. Ei yksin edes kauppaan, loppuvaiheessa, koska siellä saattoi olla miehiä. Töissäkäynti oli ok arkipäivinä, kun oli enemmän kiire. Viikonlopputyöt olivat epäilyttäviä.
- kiire sitouttaa. Vuodessa naimisiin, kahdessa lapsi. Lisää lapsia olisi pitänyt hankkia, ja pysyä kotona. Tässä vaiheessa vasta ymmärsin, etteivät asiat tule koskaan paranemaan. Otin lapsen ja kävin, kuusi vuotta ensitapaamisesta.
- ei koskaan tajunnut syytä lähtööni. Erovirke: aina mä olen tiennyt kuinka k*llin perään sä olet.
Onnistui salaamaan hurmaavat luonteenpiirteensä yllättävän pitkään, ja kyllä, ne pahenivat vuosien myötä. Vankila tulee hiipien, joten siihen ehtii tottua.
Eron jälkeen hengitin ensimmäistä kertaa vuosiin vapaasti, ja tuolloin nelivuotias tyttäremme nauroi ensimmäistä kertaa ääneen puolisen vuotta sen jälkeen. Kertonee jotakin ilmapiiristä kotona. Nyt hän on 16, ja me molemmat vanhemmat uudelleen aviossa. Minä jopa onnellisesti, toisesta en tiedä. Juomisen näkee jo nelikymppisellä naamasta ja lastenvalvoja kertoi velkasaneerauksesta.
Olen ollut tuon jälkeen hyvin varovainen ihmissuhteissa, ja huomaan edelleen olevani jokseenkin neuroottinen alkoholin suhteen ja täysin allerginen mustasukkaisuudelle. Elämä on kuitenkin mennyt vain parempaan suuntaan.
Mies tuntui omistavan elämänsä mieluummin rappiolla oleville alkkiskavereilleen kuin meidän suhteelle. Exä itse oli ihan kunnollisessa työssä, joi kohtuudella, urheili jne. Kaverinsa sen sijaan olivat vähän toista maata, lähes kaikki jostakin peruskoulun ajoilta jääneet.
Miehen kaverit:
- Soittivat miehelle vain ryyppyseuraa, kyytiä tai rahaa tarvitessaan
- Haukkuivat minua mm. tiukkapipoksi ja tylsäksi ämmäksi, olisivat halunneet miehen eroavan minusta
- Harrastivat lähes pelkästään lähikapakassa istumista, yksi taisi satunnaisesti käydä töissä
- Eivät tavoitelleet elämässään mitään muuta kuin känniä
- Olivat perus negatiivisia valittajia ja itsessä ei tietenkään koskaan ollut vikaa, vaan muissa
- Olivat pikkurikollisia
Exäni sitten juoksi näiden sankareiden pillin mukaan, enkä vieläkään ymmärrä miksi. Asiasta riideltiin monesti ja mies perusteli näiden juoppojen paapomisen sillä, että eihän kavereita saa jättää. Viimeinen pisara oli, kun yhteinen lomamatka peruuntui miehen osalta sen takia, että juoppokaverilla oli joku itkupotkuraivari ja miehen piti mennä häntä lohduttamaan. Lähdin yksin lomalle ja muutin pois.
Onneksi en jäänyt katselemaan noin vietävissä olevaa miestä. Nyt hän voi rauhassa kutsua ne juoppokaverinsa sohvalleen nukkumaan (yhdessä asuessa minä aina kielsin tämän, koska olenhan tiukkapipo) ja paapoa heitä vaikka maailman tappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aiemmin (2 lapsen jälkeen) ollut kivessyöpä, jonka jälkeen vaimoni ilmoitti haluavansa vielä yhden lapsen kanssani. Jos se ei onnistu normitavalla kanssani, hän hankkii sen itsenäisesti. -Totesin vaan ettei äpärä tule sitten minun nimelleni eikä saa perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aiemmin (2 lapsen jälkeen) ollut kivessyöpä, jonka jälkeen vaimoni ilmoitti haluavansa vielä yhden lapsen kanssani. Jos se ei onnistu normitavalla kanssani, hän hankkii sen itsenäisesti. -Totesin vaan ettei äpärä tule sitten minun nimelleni eikä saa perintöä.
Jos tämä oikeasti pitää paikkaansa niin ex-vaimosi on ihmishirviö !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni oli edellisestä liitosta 1 lapsi, aika voimakastahtoinen persoona. Teini-ikään tultuaan lapsi alkoi vaatia isälleen, eli meille, muuttoa. Teini muutti ja helvetti alkoi. Isänsä antoi kaikessa periksi, mitä teini vain keksi pyytää. Lopulta sanoin olevani niin väsynyt, että kaipaan lomaa. Varataanko yhdessä vain meille aikuisille loma johonkin lämpimään ja teini voi olla äidillään sen aikaa? Varataan toki. Ja arvatkaa varasiko tossu mies myös teinille lipun selkäni takana heti, kun tämä sitä keksi pyytää? Tässä vaiheessa ymmärsin, ettei kuvio muutu ellei mies muuta sitä ja päätin erota heti, kun tulisimme takaisin Suomeen.
Muutama viikko ennen lomaa teini alkoi vaatia makuuhuoneiden vaihtoa. Meillä oli miehen kanssa isompi makkari alakerrassa ja teinillä hieman pienempi yläkerrassa. Omansa oli sotkenut hirveään kuntoon tusseilla tms. En ottanut vaatimuksia kuuleviin korviini. Kunnes eräänä päivänä tulin töistä ja löysin teinin istumasta omalla sängyllään minun makuuhuoneestani! Silloin napsahti päässäni lopullisesti ja teki mieli rikkoa jotakin. En koskaan mennyt sinne lentokentälle. Maltoin mieleni loman aloituspäivään asti ja sillä aikaa kun mies ja teini odottelivat minua paikalle, pakkasin tavarani ja lähdin. Jälkeenpäin soittelivat minulle ja käskivät palauttamaan koiran, koska "se on teinille niin rakas". Minun koirani! Vuosia myöhemmin mies otti yhteyttä ja katui kasvatustapaansa. Kakaransa on edelleen hirviö eikä ole hyväksynyt yhtäkään miehen uutta seurustelukumppania. Asuu edelleen isällään, vaikka on jo 21-vuotias....Jutusta ei saanut sellaista käsitystä, että mies olisi ollut väkivaltainen tai mitään sellaista uhkaa olisi ilmassa. Miksi sitten päätit pakata tavarasi salassa? Jos tyypit lähtivät matkalle ilman sinua, niin silloinhan sinulla oli aikaa pakata koko se aika, ei ainoastaan silloin, kun sinua odoteltiin "paikalle".
Mikä se paikka muuten oli, lentokenttäkö. Outoa, että samassa perheessä asuvat eivät päätä mennä kentälle yhtä matkaa.
En epäile kertomustasi, nämä kohdat vain jäivät ihmetyttämään.
Pakkasin salassa, koska halusin tehdä lähdöstä itselleni mahdollisimman helpon ja draamattoman. Tiesin, että mies olisi yrittänyt kääntää päätäni ja teini olisi alkanut vinkumaan koiran perään. Koira siis oli minun jo ennen kuin tutustuin mieheen, joten se todella on minun koirani.
Mitä tulee lentokentälle menemiseen, totta kai olisi loogista mennä yhdellä kyydillä. Mutta koska tiesin, etten aio mennä, valehtelin poikkeavani matkalla töihin ja menimme eri kyydeillä. Mies ja teini olivat jättäneet hekin loman väliin, mutta ehdin onneksi pakkaamaan kaiken välttämättömän ennen kuin olivat tulleet kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan viimeinen niitti ei ole vielä tullut, mutta lähellä on..miehen piti katsoa vauvaa, kun minulla oli aamuvuoro, mutta olikin juonut yön ja haisi vielä aamulla viinalta... Vaikeelta tuntui lähteä töihin ja ahdisti. Mitä tehdä? :(
Ja vielä kysyt? Katsot varmaan siitä miestä niin kauan että se onkin lapsesi joka sitä viinanhajua tottuu haistelemaan ja hoitaa isänsä sänkyyn?
Mitä tehdä-lähteä ja pelastaa lapsesi.
T. Alkoholistin exÄlä altista vauvaasi alkoholistin hoidettavaksi! Etsit itsellesi asunnon ja jätät tuon "isän" juopottelemaan. Ehkäpä siitä tokenisi huomaamaan tilansa.
Meille kävi näin 15v sitten. Olin menossa lauantai-aamuna töihin, mies oli edeltävän illan viihteellä kaverinsa kanssa mutta lupasi tulla ajoissa kotiin. Kun heräsin kuudelta, ei miestä näkynyt missään. Olin huolissani, soitin, ei vastaa. Soitin kavereille, miestä ei näy. Paniikki alkaa hiipiä. Nolaanko itseni soittamalla töihin että en pääse tulemaan, ja jos kerron totuuden, en ehkä koskaan enää saa vuoroja sieltä? Vai soitanko äidilleni ja pyydän häntä apuun, ja häpeän lopun ikääni? Jostain syystä hoksasin katsoa rappukäytävään, makasi sammuneena käytävässä ovemme edessä. Herätin, enkä mitenkään ystävällisessä hengessä. Lähdin töihin mieli maassa ja ahdistuneena.
Kun tulin kotiin, vastassa oli äärettömän nolo mies. Siinä vaiheessa pystyttiin keskustelemaan kunnolla ja hän ymmärsi toimineensa todella väärin. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia alkon kanssa. Toki hän edelleen käyttää alkoholia, viikoittain muutamia annoksia (viinilasi tai pari, saunasiideri tms) ja ehkä kerta vuoteen reippaasti enemmän, mutta ei koskaan tee ohareita. Eli vaikka tuo on törkeyden huippu, ei se silti tarkoita, että tällainen meno jatkuu loputtomiin. Kehityskelpoinen mies voi myös oppia virheistään.
Kaverin mies teki kerran samoin (ja kaverillani oli munaa puhua tästä ääneen ajallaan toisin kuin itselläni silloin 15v sitten... ), annoin hänelle ohjeeksi lähteä töihin ja jättää kattilat, niiden kannet ja muutama metallinen työvälinen lapsille leikkikaluiksi kun mies horrostaa sohvalla. Oli kuulemma mies vaimon vuoron jälkeen tuumannut että tais mennä vähän överiksi alkonkäyttö yksinhuoltajavuoron aattona!
Vuosien valehtelu joka vain tiheni loppua kohden. En vaan jaksanut joka kertaista pahaa oloa mikä siitä minulle tuli. Hän valehteli töissä asiakkaille, lapsille kotona ja kavereille. Oli aina selitys valmiina ja sanoi sen kirkkain silmin eli uskoi itsekin omiin valheisiin. Nyt saa etsiä uuden puolison kenelle valehdella, sääliksi käy sitä joka siihen joutuu. Itsellä menee oma aikansa näiden selvittelyssä että saan oman pääni puhtaaksi.
Exäni arvosteli jatkuvasti, en osannut pukeutua, puhua, käyttäytyä, kokata, leikkuuttaa hiuksiani (paikkakunnan parhaalla kampaajalla), enkä mitään muutakaan. Epäili pettämisestä koko ajan, valitti päivät ja vonkasi yöt. Viimeinen niitti oli kun kuulin hänen vatvovan seksielämäämme työkavereidensa kanssa, pidin huolen siitä ettei enää ollut seksielämää vatvottavaksi, silti mies ei ymmärtänyt itse lähteä vaan piti käskeä lähtemään.
Kehtasi kyllä ilmoittaa minulle että lennän pihalle ellei p....a tule, ilmoitin että minun kämppäni ovesta pääsee myös ulos, en koskaan edes halunnut hänen muuttavan luokseni kun minulla oli monta hyvää säätöä ja hän oli niistä huonoin.