Lue keskustelun säännöt.
Aivan absurdi tilanne. Ostettiin tontti ja rakennettiin talo lapsiperheiden suosimalle alueelle.
25.05.2017 |
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.
Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Kommentit (754)
Tuttu asuu omakotitalossa, jonka pihan läpi kulkevaa oikotietä käyttävät todella monet.
Tytär istui pihalla, kun opettaja ohjasi koululuokan heidän pihansa läpi läheiselle museolle.
Minä kaivaisin ansan ja laittaisin karhun pohjalle odottamaan evästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elin lapsuuteni omakotitaloalueella Espoossa. Juoksimme aina lapsena toisten pihojen poikki, jos sillä saattoi oikaista lyhyttä reittiä kaverille. Pyörimme vaikka missä puuhissa (ei aina ihan hyvissä aikeissa) lähiomakotitalojen pihoilla. Oli ne osa aidattujakin. Oltiin varmaan ihan todella ärsyttäviä. Ei sitä lapsena tajunnut. Kukaan ei sanonut että ei saa mennä. Jos olisi ollut joku vakiomäki, jonka joku olisi ostanut ja siihen talonsa rakentanut, niin oltaisiin varmaan ihan kiusallaankin jatkettu siinä mäessä laskemista ja hyppimistä. 8-vuotias ei oikeasti ymmärrä, että niin ei saa tehdä, ellei vanhemmat sitä sano. Vihaisille naapurintädeille me naurettiin ja käytiin ärsyttämässä niitä, vain omien vanhempien sana olisi ollut uskottava ja kelvannut. Ja ns. koulutetun "paremman perheen" lapsi olin.
Minun lapsuudessani oli samanlaista. Ihmeesti lasten telmiminen vierailla pihoilla loppui, kun isä piilotti aidan viereen lankun, jossa oli nauloja pystyssä. Kun on muutaman kerran saanut naulan jalkapohjan läpi, ei enää hypellyt. Vanhemmat taas eivät voineet tulla moittimaan, koska lapset olivat olleet selkeästi kielletyssä paikassa. Ja voihan siinä aidassakin olla joku naula harmillisesti koholla.
Meillä oli vaakalaudoitettu aita, jonka yli oli turhan helppo kiivetä tonttimme puolelle. Hakattiin lopulta isoja nauloja törröttämään 20cm välein, se auttoi. Suosittelen teräväkärkistä rauta-aitaa kaikille oman tontin rauhaa arvostaville.
Rajat ovat rajoja. Tämä muistutuksena kaikille löperöille mammuleille ja hälläväliäisille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.
Tuon neljävuotiaani leikkimään sinun pihaasi. Ei kai haittaa jos kaivelee vähän kukkaistutuksia ja käy tökkimässä mutaa ikkunoihisi? Et varmaan raaski kieltää häntä, koska aikamoiset traumathan siitä seuraa, kun ei saa vapaasti toteuttaa itseään. Etkä tietenkään halua tulla muistetuksi sinä ikävänä tätinä, joka kielsi lapselta toisten pihan turmelemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.
Hupaisaa, että joku kirjoittaa ihan tosissaan jotain tuollaista. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elin lapsuuteni omakotitaloalueella Espoossa. Juoksimme aina lapsena toisten pihojen poikki, jos sillä saattoi oikaista lyhyttä reittiä kaverille. Pyörimme vaikka missä puuhissa (ei aina ihan hyvissä aikeissa) lähiomakotitalojen pihoilla. Oli ne osa aidattujakin. Oltiin varmaan ihan todella ärsyttäviä. Ei sitä lapsena tajunnut. Kukaan ei sanonut että ei saa mennä. Jos olisi ollut joku vakiomäki, jonka joku olisi ostanut ja siihen talonsa rakentanut, niin oltaisiin varmaan ihan kiusallaankin jatkettu siinä mäessä laskemista ja hyppimistä. 8-vuotias ei oikeasti ymmärrä, että niin ei saa tehdä, ellei vanhemmat sitä sano. Vihaisille naapurintädeille me naurettiin ja käytiin ärsyttämässä niitä, vain omien vanhempien sana olisi ollut uskottava ja kelvannut. Ja ns. koulutetun "paremman perheen" lapsi olin.
Minun lapsuudessani oli samanlaista. Ihmeesti lasten telmiminen vierailla pihoilla loppui, kun isä piilotti aidan viereen lankun, jossa oli nauloja pystyssä. Kun on muutaman kerran saanut naulan jalkapohjan läpi, ei enää hypellyt. Vanhemmat taas eivät voineet tulla moittimaan, koska lapset olivat olleet selkeästi kielletyssä paikassa. Ja voihan siinä aidassakin olla joku naula harmillisesti koholla.
Isäsi on/oli melko sairas yksilö. Ja näemmä sinä myös kun tätä ylpeänä kerrot.
En minäkään pidä jos joku vieras tulee meidän pihalle. Mutta vielä vähemmän pidän rikollisista/ hulluista.
Vierailija kirjoitti:
Kun muutimme omakotitaloon, naapurin lapset tulivat kysymättä leikkimään pihaan kun siinä oli edellisen asukkaan jättämä keinut, liukumäet yms pari kuukautta ennen kuin haki ne pois (näin sovimme kaupanteossa). Meillä itsellä ei ole lapsia. Vanhemmat olettivat että lapsey voivat leikkiä pihallamme, koska olivat aina aiemminkin voineet. No aloimme ystävien kanssa tai kahdestaan aina puhua pihalla intiimiasioistamme ja vanhemmat aika nopeasti kielsi lapsiaan menemästä meidn pihalle, ku olivat kotonaan ihmetelleet mikä on anaalitappi tai kolmen kimppa.
Jos tää on tosijuttu, niin arvostan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko minäkään. Jokuhan sen tontin on omistanut ennen ap:ta ja pientaloalueilla ollaan tosi tarkkoja, ettei mennä toisten tonteille ilman lupaa.
P askat ollaan tarkkoja nykyisin. Omasta pläntistä korkeintaan. Muuten tonttien katsotaan olevan ainakin lapsien ja lemmikkien vapaassa käytössä, jos ei ole kauttaaltaan aidattu. Muutos on tapahtunut noin 10 viime vuoden aikana.
Omasta pläntistä eli omasta tontista. Sinä kirjoitat nyt itsesi kanssa ristiin.
Tuttu perhe osti omakotitalon ja ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa ovikello soi ja naapurin 3v ilman housuja, tutti suussa tuli häätämään, menkää pois, tää on Koohosten talo.
Tuo oli kyllä ihana asuinalue lapsille, pieni metsäinen alue, jossa ehkä kymmenen omakotitaloa, kaikissa lapsia, niin tutuillakin. Lapset ja kotieläimet kulkivat talosta taloon kuin melukylässä.
Parasta kun asuinalueelle sattuu saman henkisiä ihmisiä.
Ehkä pitäisi suunnitteluvaiheessa kertoa, tällä alueella asumme tarkasti omissa oloissa, tällä alueella vietämme iloisia kyläjuhlia aamuun, tällä alueella satsaamme upeisiin puutarhoihin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuutte siellä kauas olemaan. Meillä päin teidänlaiset lastenvihaajat häädettäusi joko laillisia tai ei niin laillisia keinoja käyttäen ;)
Tää nyt kai on provo mut mitä lasten vihaamista se on että haluaa päättää mitä omalle omaisuudelle tekee ja ketkä sitä käyttää? Vai onko teidänkin pihat, autot yms naapurin lapsien leikkeihin vapaasti käytössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä yhtään epäile aloituksen totuutta. Kyllä pienemmissä kunnissa, joissa rakennuspainetta ei kauheasti ole, on rakentamattomia tontteja pientaloalueilla. Tämä meidän alue on 80-90 -luvuilla rakennettua ja meidänkin kadulla on kaksi tyhjää tonttia, jotka kasvaa puuta ja pusikkoa, eivätkä ole puistoksi kaavoitettuja vaan ihan tontteja. Toinen on lähikatujen lasten leikkimetsä, toista viereisen tontin omistaja käyttää pihanjatkeenaan. Halkopinot, peräkärry ja kompostit näyttää siellä olevan...
No lässyn lässyn. Yritätkö väittää että tuollainen naapurin tontin käyttäminen jatkuisi siihen asti että naapuri asuu talossaan jonka rakentaa? Rakennusaikana tai viimeistää pihaa tehdessä rajan väärällä puolella olevat tavarat tulisivat puheeksi ja siirtyisi omalle puolelle.
Kyllä mekin hyödynnettiin naapurissa olevaa tyhjää tonttia niin kauan kunnes kuultiin, että se on myyty. Lopputarkastus tehtiin talvelle, joten tarkastajatkaan ei nähneet, että siellä on jonkin verran meidän tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtiin miehen kanssa talo alueen viimeiselle tyhjälle tontille. Naapuri aloitti täysimittaisen vittuilun ja vihanpidon kun ei voinut enää pitää tyhjää tonttia pihansa jatkeena. Ja joutui myös keräämään omat romunsa meidän tontiltamme kun alettiin rakentamaan. Naapuri alkoi levittelemään juttuja että meidän talomme ei valmistu koskaan kun olemme kuulemma niin rakennustaidottomia.
Olimme myös kuulemma rikkoneet heidän talonsa perustukset?
Heidän teini pompotti musaa öisin talojemme välissä ja heitteli roskat meidän puolelle. Joka aamu joutui keräämään teinien edellisen yön roskat.
Heillä myös bailattiin ankarasti. Aikuiset ja teinit ryyppäsivät yhdessä ja juoksivat taloa ympäri. Ammuskeltiin ilmakiväärillä jne. Ja tämä oli uudella lapsiystävällisellä omakotitaloalueella.
Onneksi ne sekopäät muuttivat syrjäisempään paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ihan sama niistä naapureista. Ei niitten kanssa bff tarvitse ollakaan. Jatkossa vaan tervehditte kun menette ohi ja elätte elämäänne niin kuin haluatte. Jos lapset tulee tontillenne, sanotte että ei voi enää tulla.
Ymmärrän. Juuri tuo oli yksi syy minkä takia muutimme vastaavalta alueelta pois. Naapuri ei olisi halunnut että me olemme ulkona päiväaikaan kun ovet käy ja ääniä kuuluu, ja heidän Tiitu-Lissu ei saa nukuttua päikkäreitä ulkona vaunuissa meidä ikkunan alla rauhassa. Heillä oli 3 lasta, ja tätä nuorimmaista nukutetaan vielä 3-vuotiaana rattaissa pihalla. Ovat joo outoja. En suostunut olemaan kuin kusi sukassa ja sanoin sen suoraan että meillä aiotaan elää normaalisti päiväaikaan.
Siitä alkoi vuosien kyräily, nyt onneks ei tarvii niitä kyrpäyrjöjä enää nähdä. Uusi asukas sai ne vihakit niskaansa. Osanottoni.
Niin ja ei tervehdittykään sitten enää moneen vuoteen kun ajoivat lapsemme moneen kertaan sisälle keskellä päivää. Lapsen joka ei tod. melunnut yksin siinä pihalla mutta kun jotain voi kuulua. Anna mun kaikkia kestää. Yksikin lapsi oli jo noille liikaa, hankkivat niitä silti kolme. Joku mielenterveysongelma sillä naisella oli muutenkin. Kävi välillä sen 3-vuotiaan "vauvansa" kanssa välillä pitkiä aikoja tuijottamassa meidän keittiön ikkunaan. Seisoi puskassatyhjällä tontilla taloamme vastapäätä rattaineen ja kyyläsi ikkunaamme silmänkään rävähtämättä. Sillä jäi kai lääkkeet ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en usko tätä juttua
Minä uskon! T. Tämän ketjun ap
http://www.vauva.fi/keskustelu/2878001/kotimme-piha-alue-ei-ole-mikaan-…
Me rakennettiin mökki metsäiselle palstalle ja nyt mökkialueen mummot käyvät edelleen terassin portaiden vierestä keräämästä suppilovahveroita.
Kun kysäisin, että mitäköhän rouva tekee niin sanoi että tämä on hänen sienipaikkansa ollut jo 15 vuotta.
Häntä ei tosiaan häirinnyt että istuin kahvilla mökin portailla siinä viiden metrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Me rakennettiin mökki metsäiselle palstalle ja nyt mökkialueen mummot käyvät edelleen terassin portaiden vierestä keräämästä suppilovahveroita.
Kun kysäisin, että mitäköhän rouva tekee niin sanoi että tämä on hänen sienipaikkansa ollut jo 15 vuotta.
Häntä ei tosiaan häirinnyt että istuin kahvilla mökin portailla siinä viiden metrin päässä.
Mummin sisko asui Sodankylässä. Ihmiset jättivät autonsa tien varrelle ja tulivat keräämään heidän pihaltaan lakkoja. Osa ihmisistä ei ymmärrä olevansa juntteja.
Suosittelen orapihlaja-aitaa/korkeaa metalliverkkoaitaa. Meillä ei ole lapset edes pihallemme heitettyä palloa uskaltaneet hakea piikikkään orapihlajan läpi. Olen sellaisen huomannut ja heittänyt aidan yli takaisin. Jos ohikulkijat tulevat aidan kulkuaukoista, hanki portti ja pidä se kiinni. Jos tämäkään ei auta niin tarvittaesa lukitse portti. Aika extremesuoritus jos tulee orapihlajan läpi/yli.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin entiset naapurit nosti kerran koiransa aidan yli kaverini pihalle siksi aikaa, että hoitavat omaa pihaansa. :'D
Seuraavalla kerralla koira kannattaa ottaa sisälle, ja kun naapuri tulee noutamaan elukkaansa, pitää hymyillä sädehtivästi ja kertoa iloisesti, miten antoi koiralle kokonaisen suklaalevyn, "kun se on niin söpö ja halus sitä niin".
Suklaa on koiralle myrkkyä. Eipä naapuri toista kertaa laske koiraansa tällaiseen paikkaan pelästyttyään eläimensä puolesta.
Oikeasti ei tietenkään koiralle saa antaa suklaata. Ei ole hurttaparan vika, jos sen omistajat on tyhmiä.
Ihmiset ei vaan tajua missä menee yksityisyyden raja. Se että "on aina" tehty jotain ei ole mikään peruste.
Omaa kokemusta mm se että kanttarellit tullaan poimimaan ikkunan alta kun 40v on tältä tontilta ne poimittu. Joka vuosi hätistelen mummoja pois mun mustikkametsästäni joka on siis näköetäisyydellä talosta sekin. Ei viitsisi vetää aitaa tuonne kauniiseen metsikköön:( Huolimatta siitä että tontin koko on 3000m2 ilman mun lupaa ei tänne tulla.
Edellisessä talossa naapurin lapset kulki kouluun meidän ikkunoiden alta kun siitä oikaisi n 10m kävelytielle.
Ei hitto näitä :D Mitä ihmettä.