Aivan absurdi tilanne. Ostettiin tontti ja rakennettiin talo lapsiperheiden suosimalle alueelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.

Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.

No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.

Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.

Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D

Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?

Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.

En ole ap mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa muiden lapsien lapsuus. En ole ostanut kallista tonttia muiden lapsien leikkipaikaksi vaan omaksi ilokseni. Minun tontilleni ei tule yksikään naapurin kakara ilman lupaa ja ihan sama mitä mieltä naapurit siitä ovat. Ja meiltä meni monesti lempipaikat lapsena muiden tonteille ja talojen alle kun niihin alettiin rakentaa ja ei olisi meillä tulkut mieleenkään sinne mennä kekkaloimaan saatikka meidän vanhemmilla työntää meitä toisten pihalle

Se on se Porvoon rinne suosittu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.

Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.

No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.

Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.

Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D

Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?

Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.

Kuule, toisten maille ei mennä Mikä tuossa asiassa on sulle epäselvää????

Ap:lle on varmaan ihan sama millaisena naapurina hänet muistetaan eikä sillä asialla edes ole mitään väliä. Tontti on yksityistä aluetta. Yksityistä. Sinne ei mennä ilman lupaa, oli siellä leikitty aiemmin tai ei. Oletko sä sellainen rajaton vapaa kasvatushörhö jonka mielestä lasten mielen pahoittaminen kielloilla pilaa sen koko elämän? Säännöt  pitää opettaa lapsille jo kotona eikä antaa niiden elää kuin pellossa. Mielipahasta viis, se on vain elämää.

Mietipä jos kaikki kulmakunnan mopoteinit tulisivat sinun pihallesi käryttämään kumia kesken sun kesäjuhlien? Oisko kivaa, häh?

Ymmärrän niitä ihmisiä pienessä taajamassa pienellä omakotitaloalueella, jotka tavan mukaan menevät esimerkiksi sille ainoalle rannalle, josta lapset ovat aina menneet uimaan. Etenkin pienillä asuinalueilla se taitaa olla tavallista, että lapset leikkivät toisten pihoilla, kun kaikki tuntevat toisensa. Eikä lapsi ehkä ymmärrä olla käymättä jollain hiekkalaatikolla, vaikka talon asukkaat vaihtuisivat. Niin meni omakin lapsuuteni.

Minä elin lapsuuteni omakotitaloalueella Espoossa. Juoksimme aina lapsena toisten pihojen poikki, jos sillä saattoi oikaista lyhyttä reittiä kaverille. Pyörimme vaikka missä puuhissa (ei aina ihan hyvissä aikeissa) lähiomakotitalojen pihoilla. Oli ne osa aidattujakin. Oltiin varmaan ihan todella ärsyttäviä. Ei sitä lapsena tajunnut. Kukaan ei sanonut että ei saa mennä. Jos olisi ollut joku vakiomäki, jonka joku olisi ostanut ja siihen talonsa rakentanut, niin oltaisiin varmaan ihan kiusallaankin jatkettu siinä mäessä laskemista ja hyppimistä. 8-vuotias ei oikeasti ymmärrä, että niin ei saa tehdä, ellei vanhemmat sitä sano. Vihaisille naapurintädeille me naurettiin ja käytiin ärsyttämässä niitä, vain omien vanhempien sana olisi ollut uskottava ja kelvannut. Ja ns. koulutetun "paremman perheen" lapsi olin. 

Meidän rivitalon takapihan nurmikko on naapuritalon koiran vessapiste 😠

Heidän tonttiinsa kuuluu oven edessä oleva asfalttialue, laskee koiran ovesta ja nätisti kuselle ja paskalle meidän nurmikolle.

Peruste oli " ettei sitä kukaan käytä, hoitamaton nurmikko".

Rullanurmi ja siinä lasten jalkapallomaalit...

Käski sitten ottaa hiekan pois pillusta ja hankkia miehen, minun 10 ja 14 vuotiaiden lasteni kuullen.

No, hankki reilun määrän vihamiehiä jo 2kk muutostaan tuo naikkonen.

Naapuri kyhäsi kuormalavoista ja levyistä hyppyrin maastopyörää varten. Postilaatikoiden eteen ja pari-kolme metriä minun puolelle rajaa (kadulla). Keräsi alkuun hyppyrin pois, mutta muutaman päivän jälkeen jätti niille sijoilleen.

Postia piti mennä hakemaan siis hyppyrin päälle kiiveten, tai postilaatikon takaa. Laatikko oli väliaikaisessa telineessä, joten nostin telineen hyppyrin eteen.

Muutama päivä nosteltiin vuorotellen telinettä paikalleen ja pois, kunnes purki hyppyrin. Ei kysynyt ennen eikä jälkeen, että eihän vaan haittaa tämä ruma hyppyri teidän pihan edessä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän niitä ihmisiä pienessä taajamassa pienellä omakotitaloalueella, jotka tavan mukaan menevät esimerkiksi sille ainoalle rannalle, josta lapset ovat aina menneet uimaan. Etenkin pienillä asuinalueilla se taitaa olla tavallista, että lapset leikkivät toisten pihoilla, kun kaikki tuntevat toisensa. Eikä lapsi ehkä ymmärrä olla käymättä jollain hiekkalaatikolla, vaikka talon asukkaat vaihtuisivat. Niin meni omakin lapsuuteni.

Mutta kun se ainoa ranta saattaa sitten olla jonkun ostama ranta, jolle se joku rakentaa pihasaunan ja laiturin eikä todellakaan halua sitten vieraita ihmisiä. Meillä on rantasaunan laitettu tarkoituksella silleen suojaisaksi, että siinä on näkösuojana puita ja pensaita, eli muiden pihoista tai mistään tieltä ei voi nähdä sinne. Meillä ei ole lapsia. Harrastetaan siellä saunan kuistilla usein K-18 touhuja. Jos sinne joku lapsi paukkaisi uimaan, niin kyllä järkyttyisi, koska meidän touhut ei ihan siveimmästä päästä ole. Ja ei, se ei ole laitonta, se on näkösuojalla varustettu yksityisalue, ei julkinen tila jossa nakuilu olisi kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi mökkiläiset itkemässä, että joku on tuhonnut heidän metsänsä. Syyttivät meitä maalaisia ahneiksi, kun viimeistä risua myöten piti koko metsä tyhjentää. Oli ihan pakko kysyä, että koska he ovat metsää ostaneet, lainhuutoa ei ainakaan ole haettu kuin mökkitontille. Selvisi, että kyse oli naapurin perikunnan omistamasta metsästä, perikunnan jäsenet ovat kaikki helsinkiläisiä, joten neuvoimme mökkiläisiä syyttämään mieluummin heitä kuin meitä. Samalla muistutimme, että se mökkitien vieressä oleva halkopinomme on mitattu ja kuvattu. Jos siitä lähtee polttopuita mukaan, niin laitamme laskun perässä.

Olitte sitten tappaneet niiden metsän? yhyy yhyy yhyy........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.

Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.

No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.

Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.

Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D

Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?

Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.

Höpöhöpö. Etsikööt lapset uuden leikkipaikan. Niin se reviiri laajenee ja mielukuvitus kehittyy. Sitäpaitsi lapsille tekee hyvää tuntea suuriakin pettymyksiä, kun tuntuu etteivät nykyvanhemmat halua niitä lapsilleen tuottaa.

"Mukava täti" voi kyllä olla muutenkin. Lapsille on hyvä opettaa rajoja ja sääntöjä. Niitä kyllä tulee kodin ulkopuolella taatusti muutenkin vastaan. Tuskinpa tuo kielto nyt kenenkään lapsuutta pilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.

Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.

No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.

Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.

Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D

Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?

Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.

Jännä että ihmiset jotka haukkuvat toisia itsekkäiksi ovat usein sitä itse. Niin kuin tässäkin tapauksessa. Miksi se on ap:n tehtävä joustaa, eikä näiden lasten? Leikkiä voi missä vain mutta omia pihoja, jonne voi istuttaa kukkia ja oleilla rauhassa on vain yksi. Juuri siitä syystä, että "lapsuus eletään vain kerran" niin ne lapset kannattaa laittaa kuriin ja opettaa käytöstapoja. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsuuteni omakotitaloalueella Espoossa. Juoksimme aina lapsena toisten pihojen poikki, jos sillä saattoi oikaista lyhyttä reittiä kaverille. Pyörimme vaikka missä puuhissa (ei aina ihan hyvissä aikeissa) lähiomakotitalojen pihoilla. Oli ne osa aidattujakin. Oltiin varmaan ihan todella ärsyttäviä. Ei sitä lapsena tajunnut. Kukaan ei sanonut että ei saa mennä. Jos olisi ollut joku vakiomäki, jonka joku olisi ostanut ja siihen talonsa rakentanut, niin oltaisiin varmaan ihan kiusallaankin jatkettu siinä mäessä laskemista ja hyppimistä. 8-vuotias ei oikeasti ymmärrä, että niin ei saa tehdä, ellei vanhemmat sitä sano. Vihaisille naapurintädeille me naurettiin ja käytiin ärsyttämässä niitä, vain omien vanhempien sana olisi ollut uskottava ja kelvannut. Ja ns. koulutetun "paremman perheen" lapsi olin. 

Lapset on kyllä hirviöitä.

Maalla meidän naapurin mummo (ei sukua) oli tosi tarkka, että sen tielle ei saanut mennä (yksityistien pätkä). Se vihasi, jos joku koira oli käynyt siinä ja pissannut, puhumattakaan että kakan lykännyt. -70- l maalla oli koirat irti talvella. Me lapset  - meidän 2 ja serkkuni naapurista - kävimme salapissillä naapurin teillä. Yritimme peitellä jäljet siten, että koirat olisi muka käyneet. Ihan kiusaa tehtiin, kun mummo kävi asiasta motkottamassa. Vanhemmille ei tunnustettu  mitään asiasta tietävämme  - ei meitä tosin edes kovisteltu, kun olimme kaikki 4 kilttejä sinisilmäisiä suloisia tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsuuteni omakotitaloalueella Espoossa. Juoksimme aina lapsena toisten pihojen poikki, jos sillä saattoi oikaista lyhyttä reittiä kaverille. Pyörimme vaikka missä puuhissa (ei aina ihan hyvissä aikeissa) lähiomakotitalojen pihoilla. Oli ne osa aidattujakin. Oltiin varmaan ihan todella ärsyttäviä. Ei sitä lapsena tajunnut. Kukaan ei sanonut että ei saa mennä. Jos olisi ollut joku vakiomäki, jonka joku olisi ostanut ja siihen talonsa rakentanut, niin oltaisiin varmaan ihan kiusallaankin jatkettu siinä mäessä laskemista ja hyppimistä. 8-vuotias ei oikeasti ymmärrä, että niin ei saa tehdä, ellei vanhemmat sitä sano. Vihaisille naapurintädeille me naurettiin ja käytiin ärsyttämässä niitä, vain omien vanhempien sana olisi ollut uskottava ja kelvannut. Ja ns. koulutetun "paremman perheen" lapsi olin. 

Minun lapsuudessani oli samanlaista. Ihmeesti lasten telmiminen vierailla pihoilla loppui, kun isä piilotti aidan viereen lankun, jossa oli nauloja pystyssä. Kun on muutaman kerran saanut naulan jalkapohjan läpi, ei enää hypellyt. Vanhemmat taas eivät voineet tulla moittimaan, koska lapset olivat olleet selkeästi kielletyssä paikassa. Ja voihan siinä aidassakin olla joku naula harmillisesti koholla.

Vierailija kirjoitti:

Ja tontin koko on 600 neliötä? Ei oikein mahdu ajatusmaailmaan, että pienellä kaupunkitonttiläntillä olisi vielä rakentamisen jälkeen kumpu, josta voi laskea pulkalla mäkeä, joka sitten yllättäen onkin rinne. Ja että tontilla on ihan metsikkö - miksi en usko tätä?

Missä sanottiin, että on kaupunkitontti? Ja mun vanhemmilla esimerkiksi on Helsingissä parituhannen neliön tontti, jossa on ihan metsää ja rinne.

Samaa mieltä: tontti on teidän ja ei siihen muut saa tulla.

Kaupunki olisi voinut tehdä siihen leikkipaikan halutessaan - vaikka naapuriston aloitteesta, mutta nyt se myitiin teille yksityistontiksi. Pistätte vaikka aidan sitten, jos muu ei auta.

Laskettelumäen saa vaikka lumikasasta talvella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.

Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.

No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.

Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.

Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D

Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?

Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.

Kai sinäkin sitten annat muiden käyttää tonttiasi huvittelupaikkana?

Vierailija kirjoitti:

Hei, ihan sama niistä naapureista. Ei niitten kanssa bff tarvitse ollakaan. Jatkossa vaan tervehditte kun menette ohi ja elätte elämäänne niin kuin haluatte. Jos lapset tulee tontillenne, sanotte että ei voi enää tulla.

Ymmärrän. Juuri tuo oli yksi syy minkä takia muutimme vastaavalta alueelta pois. Naapuri ei olisi halunnut että me olemme ulkona päiväaikaan kun ovet käy ja ääniä kuuluu, ja heidän Tiitu-Lissu ei saa nukuttua päikkäreitä ulkona vaunuissa meidä ikkunan alla rauhassa. Heillä oli 3 lasta, ja tätä nuorimmaista nukutetaan vielä 3-vuotiaana rattaissa pihalla. Ovat joo outoja. En suostunut olemaan kuin kusi sukassa ja sanoin sen suoraan että meillä aiotaan elää normaalisti päiväaikaan.

Siitä alkoi vuosien kyräily, nyt onneks ei tarvii niitä kyrpäyrjöjä enää nähdä. Uusi asukas sai ne vihakit niskaansa. Osanottoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko minäkään. Jokuhan sen tontin on omistanut ennen ap:ta ja pientaloalueilla ollaan tosi tarkkoja, ettei mennä toisten tonteille ilman lupaa.

Yleensä joo, mutta ei aina. Me ollaan löydetty meidän uima-altaasta vieraita lapsia uimasta. Viereisen pitkään tyhjänä olleen talon piha taas tuntuu olevan naapureiden yleinen virkistyspaikka aidanpuutteen takia, siinä ei siis kulje enää aitaa välissä ja hitaasti naapuri on levittäytynyt sinne päin. Tämä on pienen kylän pieni omakotitaloalue ja sana varmasti on kulkenut myös omistajan korviin jos tällä paikkakunnalla asuu.

Ot: metsässä tämä on muuten vielä älyttömämpää. Kun kesämökkiaika alkaa, myös meidän metsässä laitetaan ranttaliksi. Jotkut mökkinaapurit eivät ole ymmärtäneet että meidän metsä on talousmetsää eikä sieltä haeta saunavihtoja, nättiä sammalta ämpärikaupalla tai polttopuita. Ihmisten röyhkeys on joskus todella uskomatonta. Ei edes kysytä, vaan lompsitaan sen moottorisahan kanssa tien yli hakemaan puuta varastoon. Jos kysyisi, irtoaisi meiltä aivan varmasti käyttövalmista polttopuuta kun omaa ei-talousmetsää ollaan huollettu ja puuta on enemmän kuin saadaan käytettyä.

Luvattomista hakkuista voi laskuttaa puun arvon kaksinkertaisena.

Luen näitä juttuja ihan pöyristyneenä!

Olemme vasta muuttaneet omakotitaloalueelle pienten lasten kanssa, ja pidän todella tarkkaa kuria siitä että toisten pihoille ei mennä ilman kutsua. Isommatkaan lapset eivät tätä asiaa itse keksi, elleivät omat vanhemmat sitä heille vaivaudu opettamaan.

Minä en sure sitä että lapseni eivät voi ängetä jokaiseen naapuruston mäkeen leikkimään, mutta sitä surisin jos vieraat aikuiset olisivat heille vihaisia minun ajattelemattomuuteni takia!

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun ostitte tän viiskyt tonnia maksaneen nurmipläntin mut siis, ette kai te siihen meinanneet mitään rakentaa, et meidän Kalle-Petteri voi vieläkin siinä leikkiä?

Ei hemmetti kyllä joitain ihmisiä 😃

Joo, paitsi jos esim. Helsingistä kyse, niin tontti maksanut vielä aika paljon enemmän..