Lue keskustelun säännöt.
Aivan absurdi tilanne. Ostettiin tontti ja rakennettiin talo lapsiperheiden suosimalle alueelle.
25.05.2017 |
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.
Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Kommentit (754)
Vierailija kirjoitti:
Voit myös levittää huhua, että teillä on HIV, niin nuo vanhemmat pitävät kyllä kakaransa poissa.
Pari kumista kyykäärmettä voisi toimia myös...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi mökkiläiset itkemässä, että joku on tuhonnut heidän metsänsä. Syyttivät meitä maalaisia ahneiksi, kun viimeistä risua myöten piti koko metsä tyhjentää. Oli ihan pakko kysyä, että koska he ovat metsää ostaneet, lainhuutoa ei ainakaan ole haettu kuin mökkitontille. Selvisi, että kyse oli naapurin perikunnan omistamasta metsästä, perikunnan jäsenet ovat kaikki helsinkiläisiä, joten neuvoimme mökkiläisiä syyttämään mieluummin heitä kuin meitä. Samalla muistutimme, että se mökkitien vieressä oleva halkopinomme on mitattu ja kuvattu. Jos siitä lähtee polttopuita mukaan, niin laitamme laskun perässä.
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla kerrotaan melkein jokaisessa kerrostaloaiheisessa keskustelussa, että hankalimpien yksilöiden pitää muuttaa omakotitaloon. Ilmeisesti moni on ottanut onkeensa...
Itse asun puutaloyhtiössä. Naapurin lapset tonkivat kuoppia pihatielle, mutta sen kestää, kun ei ole maksanut tontista viisinumeroista summaa. Ja onpa seuraa omillekin lapsille.
Yhtiössä se maakin on vähän niinkuin yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Samalla muistutimme, että se mökkitien vieressä oleva halkopinomme on mitattu ja kuvattu. Jos siitä lähtee polttopuita mukaan, niin laitamme laskun perässä.
Meidän mökkipiha on myös kuvattu ja jos sieltä katoaa jotain niin lasku lähtee paikallisille maalaisnaapureille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko minäkään. Jokuhan sen tontin on omistanut ennen ap:ta ja pientaloalueilla ollaan tosi tarkkoja, ettei mennä toisten tonteille ilman lupaa.
Jos sen tontin omistaa kaupunki / kunta, se on monen mielestä ei-kenenkään-maata. Kyllä mekin "retkeiltiin" naapuritontilla, ennen kuin siihen alettiin rakentaa päiväkotia. Ei toki enää sen jälkeen.
Jep. Tämä on kyllä ihan luvallista ja sallittua jokamiehen oikeutta, mielestäni myös yksityistonteilla, kunhan ei koske kasvillisuuteen tms. Ei ehkä kuitenkaan päde pieniin tontteihin ja jo täyteen rakennetulla alueella. Meidänkin tontti oli metsää ennen rakentamista ja kyllähän siellä sai kulkea ja olla kuka halusi. Naapuri oli myös lykännyt jonkun verran rojuja ja jätteitä meidän puolelle rajaa, mutta korjasi ne asiallisesti ja omatoimisesti pois, ennenkuin aloimme rakentaa.
Niin pitkään kun tontti ei ole piha tai rakennustyömaa, niin on laitonta kieltää tai estää sillä kulkemista. Maa ja vesialueet ovat kaikkien kuljettavissa jokamiehen oikeuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko minäkään. Jokuhan sen tontin on omistanut ennen ap:ta ja pientaloalueilla ollaan tosi tarkkoja, ettei mennä toisten tonteille ilman lupaa.
Nykyvanhempien lapset kyllä menevät. Ja toisten pihoihinkin, koska vapaa kasvatus. Rakentamaton tontti on tyhjää tilaa joten siellä leikitään kun kukaan ei oikeasti ole kieltämässä.
ööö? Miksi tyhjällä tontilla ei saisi leikkiä? Tiesitkö että liikkuminen toisten mailla on suojattu jokamiehen oikeuksilla ja niiden rajoittaminen on laitonta?
En kyllä yhtään epäile aloituksen totuutta. Kyllä pienemmissä kunnissa, joissa rakennuspainetta ei kauheasti ole, on rakentamattomia tontteja pientaloalueilla. Tämä meidän alue on 80-90 -luvuilla rakennettua ja meidänkin kadulla on kaksi tyhjää tonttia, jotka kasvaa puuta ja pusikkoa, eivätkä ole puistoksi kaavoitettuja vaan ihan tontteja. Toinen on lähikatujen lasten leikkimetsä, toista viereisen tontin omistaja käyttää pihanjatkeenaan. Halkopinot, peräkärry ja kompostit näyttää siellä olevan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä yhtään epäile aloituksen totuutta. Kyllä pienemmissä kunnissa, joissa rakennuspainetta ei kauheasti ole, on rakentamattomia tontteja pientaloalueilla. Tämä meidän alue on 80-90 -luvuilla rakennettua ja meidänkin kadulla on kaksi tyhjää tonttia, jotka kasvaa puuta ja pusikkoa, eivätkä ole puistoksi kaavoitettuja vaan ihan tontteja. Toinen on lähikatujen lasten leikkimetsä, toista viereisen tontin omistaja käyttää pihanjatkeenaan. Halkopinot, peräkärry ja kompostit näyttää siellä olevan...
No lässyn lässyn. Yritätkö väittää että tuollainen naapurin tontin käyttäminen jatkuisi siihen asti että naapuri asuu talossaan jonka rakentaa? Rakennusaikana tai viimeistää pihaa tehdessä rajan väärällä puolella olevat tavarat tulisivat puheeksi ja siirtyisi omalle puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä yhtään epäile aloituksen totuutta. Kyllä pienemmissä kunnissa, joissa rakennuspainetta ei kauheasti ole, on rakentamattomia tontteja pientaloalueilla. Tämä meidän alue on 80-90 -luvuilla rakennettua ja meidänkin kadulla on kaksi tyhjää tonttia, jotka kasvaa puuta ja pusikkoa, eivätkä ole puistoksi kaavoitettuja vaan ihan tontteja. Toinen on lähikatujen lasten leikkimetsä, toista viereisen tontin omistaja käyttää pihanjatkeenaan. Halkopinot, peräkärry ja kompostit näyttää siellä olevan...
No lässyn lässyn. Yritätkö väittää että tuollainen naapurin tontin käyttäminen jatkuisi siihen asti että naapuri asuu talossaan jonka rakentaa? Rakennusaikana tai viimeistää pihaa tehdessä rajan väärällä puolella olevat tavarat tulisivat puheeksi ja siirtyisi omalle puolelle.
En tarkoittanut. Tottakai siinä vaiheessa kun tontille aloitetaan rakentamaan, ulkopuoliset kerää kamppeensa, enkä edes pidä hyväksyttävänä sitä, että tuotakin tyhjää tonttia pidetään luvatta varastona (tai enpä tiedä, vaikka lupa olisi kysyttykin). Puolustin nyt vain ap:tä, että hyvinkin tuo hänen tilanteensa on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostimme kesämökin, joka oli ollut pitkään tyhjillään. Perikunnan omistuksessa, ja perikunta ei ollut sitä käyttänyt, pihakin päässyt metsittymään jne. Ihmettelimme siinä sitten eräänä iltapäivänä grillaillessa, että miksi pihaan tallustelee kaksi naista ja neljä lasta. He moikkasivat meitä, ja kävelivät suoraan saunarantaamme, ja painelivat uimaan. Menimme tietysti aivan hämmästyneinä sanomaan, että tämä on yksityisaluetta, teidän pitää poistua nyt. Vastaus oli, että tätä rantaa on seudun perheet käyttäneet vuosia uimapaikkana. Että se on ihan perinne, ja tämä on ainoa ranta, mistä lähistöllä pääsee lapset edes uimaan, ja nyt helteelle lasten pitää päästä järveen tai he paistuvat. Eivät meinanneet millään uskoa, että se on loppu nyt se uimareissuperinne. Loukkaantuivat ja vänkäsivät kovin vastaan, että seudulla ei ole muuta paikkaa lapsille. Että onhan näitä, "seudun perinteitä" joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla muistutimme, että se mökkitien vieressä oleva halkopinomme on mitattu ja kuvattu. Jos siitä lähtee polttopuita mukaan, niin laitamme laskun perässä.
Meidän mökkipiha on myös kuvattu ja jos sieltä katoaa jotain niin lasku lähtee paikallisille maalaisnaapureille.
Ihan vaan mietin että, mitäs sitten? Kuka sen laskun muka maksaisi?
(Olkoot naapurina millainen varasteleva juntti vaan niin ihan rauhassa saat laskujasi lähetellä jos ei ole todisteita.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko minäkään. Jokuhan sen tontin on omistanut ennen ap:ta ja pientaloalueilla ollaan tosi tarkkoja, ettei mennä toisten tonteille ilman lupaa.
Nykyvanhempien lapset kyllä menevät. Ja toisten pihoihinkin, koska vapaa kasvatus. Rakentamaton tontti on tyhjää tilaa joten siellä leikitään kun kukaan ei oikeasti ole kieltämässä.
ööö? Miksi tyhjällä tontilla ei saisi leikkiä? Tiesitkö että liikkuminen toisten mailla on suojattu jokamiehen oikeuksilla ja niiden rajoittaminen on laitonta?
Toisten mailla kyllä mutta ei pihapiirissä. Yleensä suositellaan reilua hajurakoa toisen pihaan jos asutaan sellaisella alueella että se on mahdollista. Mutta mitään sieltä ei saa noukkia tai katkoa jne. Kulkea saa, leiriytyä saa mutta ei tehdä tulta ja saa onkia ongella.
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme kesämökin, joka oli ollut pitkään tyhjillään. Perikunnan omistuksessa, ja perikunta ei ollut sitä käyttänyt, pihakin päässyt metsittymään jne. Ihmettelimme siinä sitten eräänä iltapäivänä grillaillessa, että miksi pihaan tallustelee kaksi naista ja neljä lasta. He moikkasivat meitä, ja kävelivät suoraan saunarantaamme, ja painelivat uimaan. Menimme tietysti aivan hämmästyneinä sanomaan, että tämä on yksityisaluetta, teidän pitää poistua nyt. Vastaus oli, että tätä rantaa on seudun perheet käyttäneet vuosia uimapaikkana. Että se on ihan perinne, ja tämä on ainoa ranta, mistä lähistöllä pääsee lapset edes uimaan, ja nyt helteelle lasten pitää päästä järveen tai he paistuvat. Eivät meinanneet millään uskoa, että se on loppu nyt se uimareissuperinne. Loukkaantuivat ja vänkäsivät kovin vastaan, että seudulla ei ole muuta paikkaa lapsille. Että onhan näitä, "seudun perinteitä" joo.
Uskon kyllä että se lasten uimarannan lähteminen harmittaa, mutta aivan uskomatonta että joillain riittää pokkaa alkaa vielä vänkäämään asiasta. Eihän se tontin ostajan vika ole että sattui ostamaan sen ainoa uimapaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tontin koko on 600 neliötä? Ei oikein mahdu ajatusmaailmaan, että pienellä kaupunkitonttiläntillä olisi vielä rakentamisen jälkeen kumpu, josta voi laskea pulkalla mäkeä, joka sitten yllättäen onkin rinne. Ja että tontilla on ihan metsikkö - miksi en usko tätä?
Meillä on tässä 2000 neliön tontti lapsiperhevaltaisella asuma-alueella 2 km keskustasta. Kaupungilta ostettu 2€/neliö. Kapungissa on kaikki mahdolliset palvelut (balettia lukuunottamatta) ja asukkaita liki 100 000, että ei tässä ihan missään susirajalla asuta.
Ehkä kannattaisi muuttaa pois sieltä postimerkkimaailmasta.
Tämä on kyllä niin suomalainen juttu kun olla ja voi. Jos joku luulee porvooksi niin voin kyllä sanoa että ihan omasta takaa löytyy ihan samantapaisia kokemuksia.
Lapsena tontillamme oli iso nurmikko. Kerran sitten tulivat pari naapurin penskaa kysymään saisivatko luvan pelata futista siellä ja isä antoi luvan. Noh, sen jälkeen se nurmikko oli ihan vapaata riistaa kaikille naapuruston lapsille. Kai se silleen oli että kun kerran antoi luvan niin se lupa oli sen jälkeen ikuisesti voimassa ja kaikille.
Serkuillani oli trampoliini takapihalla. Aina välillä sinne ilmestyi penskoja hyppimään joita he eivät edes tunteneet. Eivät ne penskat mitään lupia koskaan vaivautuneet kyselemään. Aika huonokäytöksisinä serkkuni piti suomalaisia, ameriikasta kun oli kotoisin.
Olemme asuneet myös samantapaisella uudella omakotialueella, jossa oli pitkään rakentamaton tontti, jolla sijaitsi koko paikan ainoa pulkkamäki rinteessä. Kyllä lapsia vähän harmitti, kun ei enää saanut mennä laskemaan, kun paikalle tuli talo. Mutta siis oli ihan selvää, ettei toisten pihaan sitten enää mennä.
Tulee mieleen oma tilanne 90-luvun lopulta. Ostimme rinteeseen rakennetun ok-talon, jonka vieressä oleva pieni metsikkö oli jonkinlainen yleinen lasten seikkailupuisto. Ja eihän siinä mitään, mutta lapset kuvittelivat myös tontimme kuuluvan leikkialueseensa! Matala, vino puuaita ei näitä lapsia pysäyttänyt ja muistan ikuisesti sen hetken, kun istuin kahvin kanssa portailla ja näin ensimmäisen kerran parin lapsen kiipeävän aidan yli pihallemme..Kulmauksessa , aivan aidassa kiinni kasvoi puu josta lapset tykkäsivät hyppiä maahan.. ensin vain piti tulla pihaamme. Kun mies sitten kaatoi sen puun, alkoi sota. Olimme kuulemma julmia ja ilkeitä ja blaa blaa blaa. meitä myös uhkailtiin poliisilla, koska käyttäydyimme siveettömästi ja liikuimme puoli-alasti lasten nähden! Eli lapset näkivät metsätään' pussailua tai minut ottamassa aurinkoa yläosattomissa, mahallaan toki mutta silti yläosattomissa sillä vihaan rusketusrajoja. Ja piha oli tosiaan suojainen, mutta tokihan sinne näki kun metsästä kuikki.
Tilanne vähän helpotti, kun tulin raskaaksi ja meitä alettiin kunnioittaa sillä tavoin että lapsia kehoitettiin leikkimään meluamatta ettei pihassa nukkuva vauva heräisi ym. Mutta siihenkin meni 4v aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tontin koko on 600 neliötä? Ei oikein mahdu ajatusmaailmaan, että pienellä kaupunkitonttiläntillä olisi vielä rakentamisen jälkeen kumpu, josta voi laskea pulkalla mäkeä, joka sitten yllättäen onkin rinne. Ja että tontilla on ihan metsikkö - miksi en usko tätä?
Meillä on tässä 2000 neliön tontti lapsiperhevaltaisella asuma-alueella 2 km keskustasta. Kaupungilta ostettu 2€/neliö. Kapungissa on kaikki mahdolliset palvelut (balettia lukuunottamatta) ja asukkaita liki 100 000, että ei tässä ihan missään susirajalla asuta.
Ehkä kannattaisi muuttaa pois sieltä postimerkkimaailmasta.
Harvassa kaupungissa on varaa noin suuriin tontteihin.
Tälläkin palstalla kerrotaan melkein jokaisessa kerrostaloaiheisessa keskustelussa, että hankalimpien yksilöiden pitää muuttaa omakotitaloon. Ilmeisesti moni on ottanut onkeensa...
Itse asun puutaloyhtiössä. Naapurin lapset tonkivat kuoppia pihatielle, mutta sen kestää, kun ei ole maksanut tontista viisinumeroista summaa. Ja onpa seuraa omillekin lapsille.