Hoidan kaikki kotityöt, ja kävi ilmi että miehen mielestä en tee mitään
Tilanne alkoi siis siitä, kun 6 kk sitten jäin määräaikaisuuden päättymisen jälkeen työttömäksi. Aloin ihan omasta aloitteesta miehen työpäivän aikana tekemään kaikki kotihommat. Mukaan lukien kaupassa käynnit ym. Hoidan siis pyykit, viikattuina kaappiin, ruokien ostamiset ja laittamiset, tiskit, imuroinnit, pölyjen pyyhkimiset, laskujen maksut, lakanoiden vaihdot ja siis ihan kaikki. Maksamme ruoat ja asumiset ja muut elämiset puoliksi (minulla ok ansiosidonnainen, niin pystyn hyvin maksamaan noista puolet). Mies ei ole puoleen vuoteen joutunut tekemään yhtään kotityötä, ei edes tiskikoneen tyhjennystä kertaakaan, eikä kyllä olisi "ehtinytkään", koska minä ehdin ne tehdä valmiiksi alta pois ennen kuin hän tulee töistä kotiin. En ole valittanut asiasta, ei sitä kotityötä niin paljon ole. Asumme kerrostalossa eli ei ole edes lumitöitä tms.
Mutta nyt kävi ohimennen muun keskustelun yhteydessä vähän sivulauseessa ilmi, että hänen mielestä minä en tee mitään kotitöitä. Että vain laiskottelen, ja laiminlyön kaikki kotihommat kun vaan makaan enkä tee yhtään mitään. Ei siis suuttunut minulle mitenkään asiasta vaan paljasti vähän vahingossa, että ajattelee noin. No siis tottakai teen kotitöiden lisäksi työhakemuksia, ylläpidän osaamista lukemalla jotain työhön liittyviä kirjoja, käyn huolehtimassa kunnostani jne. Mutta tämä on ihan kamala tilanne, koska en ymmärrä miten se voi ajatella noin. Se ei siis ole puoleen vuoteen tehnyt itse kertaakaan yhtään mitään kotihommaa, ja minä olen tehnyt aivan kaiken yksin. Mitä ihmettä siis. Käykö noin kun nainen jää lapsen kanssa kotiin myös? Toinen elää kuin hotellissa ja luulee että kotona oleva ei silti tee yhtään mitään muuta kuin makaa? Itsestäänkö ne pyykit sinne kaappiin menee ja ruoat kävelee kaupasta kotiin?
Kommentit (95)
Kun lapset olivat pieniä, toinen vielä hyvin huonosti nukkuva vauva, valvoin joka yö tunteja kantaen itkevää lasta. Olin hyvin väsynyt, unenpuute oli aivan järkyttävä. Lapset nukkuivat päiväunet yhtäaikaa, tietenkin juuri silloin kun mies tuli töistä. Se oli ainoa hetki kuukausiin, kun sain tunnin yhtenäisen unen. Taas kertaan valitin väsymystä, niin mies sanoi että sä varmaan nukut liikaa ja siksi olet väsynyt. Ei hän huomannut sitä etten nuku öisin, eikä tiennyt kuinka rankkoja päivät oli. Hän tiesi vain sen, minkä näki tullessaan. Eli nukun liikaa.
Kannattaa vaikka viikonloppuna ottaa oikein urakka ja näytöstyyliin vetää koko kämppä kuntoon. Aamulla herätys klo 6 imuroimalla, mies petistä ylös jotta voi vaihtaa lakanat, aamupala valmiiksi ja tarjoilet kuin kuninkaalle vieressä odotellen, jo puetut vaatteet pois päältä, silitetyt uudet tilalle, kravatit ja kauluspaidat päälle, lounas valmiiksi, siivousta, lattian pesua, mankelointia, silitystä, ikkunan pesua, ruoanlaittoa, pyykkäystä, toinen ruoka ja itseleivotut pullat ja leivät herralle pöytään, telkkarista pölyt pois kun herra haluaa katsoa lemppariohjelmaansa jne. Veikkaanpa että illansuussa saa jo tarpeekseen jatkuvasta häiriköinnistä :D Vähän tuohon tyyliin annoin omalle, exälleni, opetuksen ja siihen jäi isännän nalkutus. Eipä enää kehdannut sanoa siitä sanaakaan, kun kaiken tein, aika paljon maltillisemmin jatkossa.
Sori vaan kaikki täällä kommenteissa tilanteestaan valittavat (ei siis Ap), mutta.... Minulta ei heru sääliä kellekään, joka tekee kaikki kotityöt yksin vaikka maksaa puolet (tai jopa enemmän?!) yhteisistä menoista, eikä osaa vaatia kumppaniltaan ansaitsemaansa arvostusta ja tulee sitten tänne valittamaan kurjuudestaan. Täytyy olla jotenkin vähän tyhmä, että suostuu tällaiseen kuvioon.
Jos mies elättää koko perheen, on ihan ok odottaa naisen tekevän kotityöt. Mutta tähänkin kuuluu se, että sitä kodinhoitoa sitten arvostetaan. Aivan kuten elannon tienaamistakin täytyy arvostaa, toimii molempiin suuntiin tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olet tyytyväinen tilanteeseen niin miksi tulit tänne valittamaan. Jatka vaan sen miehen passaamista mutta älä odota mitään kiitosta tai arvostusta sillä sitä ei ole tulossa ja PISTE!
Tee vaan kiltisti touhukkaana ihmisenä kaikki kotihommat täydestä sydämestä ja rakkaudesta mieheen.
Miksi te ette lue edes aloitusta ennen kuin hyökkäätte ihmisten kimppuun? En minä aloituksessa valittanut sanallakaan että teen kaiken. Ihmettelin VAIN sitä, että mies luulee, että en tee yhtään mitään. Aloituksessa luki ihan selvästi, että pointti on miehen virheellinen käsitys totuudesta ja kysymys siitä, että onko tuollainen virheellinen käsitys totuudesta tavallinen miehille ja mistä se voisi johtua. Ap.
Minusta sun aloituksesta kävi ihan selvästi tämä ilmi. Ja ymmärrän, miksi sen teit.
Jos miehesi on fiksu, hän kyllä tajuaa, kun sanot asiasta. Kysyt nätisti että ai, milloin sä olet viimeksi imuroinut tai koska viimeksi oli puhtaat sukat loppu kaapista. Et tee siitä mitään arvovaltakiistaa, vaan sanot että mikäs sun on näit tehdessä, kun aikaa on ja oot toiminnan ihminen, mutta että pahoitat mielesi siitä, että hän ei näe sun työpanostasi.
Minä en kuulemma tee kotona mitään myöskään. Tienaan n. 75% taloon tulevasta rahasta, hoidan kaikki sisätyöt, teen ruoat valmiiksi ilta- ja yövuorojen ja viikonlopun työvuorojen varalle, teen lumitöitä lukuunottamatta kaikki puutarhatyöt ja yleisen organisoinnin. Sit kas kummaa jos olen vaikka viikonlopun reissussa, niin hätinä tiskit saadaan koneen pestäviksi mutta ei edes puhtaita välttämättä paikalleen.
Tiedän, että mieheni arvostaa mun työpanosta, mutta tuo "sä et tee kotona mitään" tulee esille yleensä riitatilanteessa.
Pelkään pahoin, että tuo "sä et tee kotona mitään" saattaa olla joku ikävä valtataistelujuttu. Vaikka siis oikeasti tietää, että toinen tekee paljonkin, jopa kaiken, niin valtataistelun vuoksi halutaan vääntää siihen suuntaan, että toinen ei muka tekisi mitään. Joko yritetään kääntää huomiota pois omasta tekemättömyydestä, ettei siitä vaan keskusteltaisi mitään, tai sitten yritetään aiheuttaa toiselle syyllistä oloa, jotta se tekisi nykyisen paljon lisäksi vielä enemmän (jotta itse pääsisi vielä vähemmällä).
Mä olen ajatellut niin, että mun työpanokseni on "ei mitään" siksi, että se on ylläpitoa, en luo mitään uutta. Vaikka kuinka siivoan, kokkaan ja pyykkään, homma ei katoa vaan uutta tulee. Tehty työ ei näy, paitsi silloin kun sitä ei tee. Mies sit puolestaan rakentaa ja remointoi ja siitä jää konkreettista kädenjälkeä.
Mun mies valitti samaa, kun olin osittaisella hoitovapaalla. Avautumisen jälkeen päätin, etten todellakaan tee yhtään mitään kotitöitä. Kyllä kuukauden kuluttua ihmetteli, miten on nykyään sekaista ja sotkuista. Omat ja lapsen pyykit pesin, mutta en laittanut niitä kaappiin vaan pinosin läjään nojatuoliin. Vastasin, että totta kai on sotkua, kun päätin etten enää tee mitään. Lasten nukkuessa makasin illat sohvalla ja katselin televisiota. Mies siivoili ja järjesteli. Muistin kyllä säännöllisesti mainita, että kauheeta kun onpas meillä sekaisin koti. Kyllä me sitten jonkin ajan päästä juteltiin asiasta ja mies pyysi anteeksi sanojaan.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne alkoi siis siitä, kun 6 kk sitten jäin määräaikaisuuden päättymisen jälkeen työttömäksi. Aloin ihan omasta aloitteesta miehen työpäivän aikana tekemään kaikki kotihommat. Mukaan lukien kaupassa käynnit ym. Hoidan siis pyykit, viikattuina kaappiin, ruokien ostamiset ja laittamiset, tiskit, imuroinnit, pölyjen pyyhkimiset, laskujen maksut, lakanoiden vaihdot ja siis ihan kaikki. Maksamme ruoat ja asumiset ja muut elämiset puoliksi (minulla ok ansiosidonnainen, niin pystyn hyvin maksamaan noista puolet). Mies ei ole puoleen vuoteen joutunut tekemään yhtään kotityötä, ei edes tiskikoneen tyhjennystä kertaakaan, eikä kyllä olisi "ehtinytkään", koska minä ehdin ne tehdä valmiiksi alta pois ennen kuin hän tulee töistä kotiin. En ole valittanut asiasta, ei sitä kotityötä niin paljon ole. Asumme kerrostalossa eli ei ole edes lumitöitä tms.
Mutta nyt kävi ohimennen muun keskustelun yhteydessä vähän sivulauseessa ilmi, että hänen mielestä minä en tee mitään kotitöitä. Että vain laiskottelen, ja laiminlyön kaikki kotihommat kun vaan makaan enkä tee yhtään mitään. Ei siis suuttunut minulle mitenkään asiasta vaan paljasti vähän vahingossa, että ajattelee noin. No siis tottakai teen kotitöiden lisäksi työhakemuksia, ylläpidän osaamista lukemalla jotain työhön liittyviä kirjoja, käyn huolehtimassa kunnostani jne. Mutta tämä on ihan kamala tilanne, koska en ymmärrä miten se voi ajatella noin. Se ei siis ole puoleen vuoteen tehnyt itse kertaakaan yhtään mitään kotihommaa, ja minä olen tehnyt aivan kaiken yksin. Mitä ihmettä siis. Käykö noin kun nainen jää lapsen kanssa kotiin myös? Toinen elää kuin hotellissa ja luulee että kotona oleva ei silti tee yhtään mitään muuta kuin makaa? Itsestäänkö ne pyykit sinne kaappiin menee ja ruoat kävelee kaupasta kotiin?
Miehille tuo on aika tavallista, että väittävät, ettei toinen tee mitään, vaikka toinen tekee KAIKKI kotityöt.
Ovat yksinkertaisesti niin tyhmiä, etteivät tajua aina asioita.
Kokemusta on ja olen kuullut monista tyhmyyksistä ja juuri tuosta kotityöosuudesta. Toki fiksujakin on mahtunut joukkoon, itsellä että tutuilla.
Jotenkin näin tuntuu että ei ne naisetkaan pidä niitä miesten suorittamia töitä yhtään minään. Niitä ei taida ylipäätään naisten silmissä ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin näin tuntuu että ei ne naisetkaan pidä niitä miesten suorittamia töitä yhtään minään. Niitä ei taida ylipäätään naisten silmissä ollakaan.
Kotitöistäkö puhut vai mistä?
Todella tökerö kommentti mieheltäsi.
Mutta jos miettii hänen ajatusmaailmaansa niin voisiko se mennä jotakuinkin näin:
Hän työpanoksensa on 40 tuntia viikossa palkkatöissä. Sinun panoksesi on kotitöihin menevä aika. Fiksusti tehtynä teidän taloudessa kotitöiden tekemiseen menee pari tuntia viikossa. Murto-osa kokopäivätyöstä.
T. mies joka hoitaa itse omat kotityönsä
Vierailija kirjoitti:
Todella tökerö kommentti mieheltäsi.
Mutta jos miettii hänen ajatusmaailmaansa niin voisiko se mennä jotakuinkin näin:
Hän työpanoksensa on 40 tuntia viikossa palkkatöissä. Sinun panoksesi on kotitöihin menevä aika. Fiksusti tehtynä teidän taloudessa kotitöiden tekemiseen menee pari tuntia viikossa. Murto-osa kokopäivätyöstä.
T. mies joka hoitaa itse omat kotityönsä
Tuo pätee vain jos mies maksaa kaiken. Jos maksetaan puoliksi, tekee nainen miehenkin työt, ei mitään merkitystä sillä että hän on työtön.
Miten asia eteni, ap, otitko puheeksi tai lopetitko kotitöiden tekemisen joksikin aikaa tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tökerö kommentti mieheltäsi.
Mutta jos miettii hänen ajatusmaailmaansa niin voisiko se mennä jotakuinkin näin:
Hän työpanoksensa on 40 tuntia viikossa palkkatöissä. Sinun panoksesi on kotitöihin menevä aika. Fiksusti tehtynä teidän taloudessa kotitöiden tekemiseen menee pari tuntia viikossa. Murto-osa kokopäivätyöstä.
T. mies joka hoitaa itse omat kotityönsä
Tuo pätee vain jos mies maksaa kaiken. Jos maksetaan puoliksi, tekee nainen miehenkin työt, ei mitään merkitystä sillä että hän on työtön.
Jos toinen maksaa kaiken on suhde erittäin epätasa-arvoinen. Silloinhan puoliso on käytännössä palkattu alainen. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt - tyyppinen ratkaisu.
Näin se minustakin kuuluu mennä, että yhdessä sovitaan tasapuolinen työnjako kotitöissä ja muutenkin.
Haluaisin vain ymmärtää miten tämä on perusteltavissa toisella tapaa. Ihmisillä kuitenkin on hyvin erilaisia käsityksiä ja käytäntöjä. Täytyyhän alkuperäisellä mielipiteen esittäjällä joku ajatusmalli olla sanojensa takana.
Naisia on aina ollut helppo käyttää hyväksi. Palvotaan miehiä aina vaikka mies hakkaisi. I t sestäänseviä harmaavarpuja olette jotka eit miehen maailmassa edes ole olemassa. Omia nimiäkään teillä ei ole. Helppo alistaa ihmisryhmää joka alistuu sukupolvi toisensa jälkeen miehen vallan alle.
On muuten ihan sosiaalitieteen tutkima fakta että universaalisti miehet eivät pidä naisen perhepanosta minään. Siksi miehiä suositaan kaikissa kulttuureissa naisten yli,siksi poikia halutaan perheisiin jatkamaan suvun kunniaa ja nimeä.