Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)

Vierailija kirjoitti:

Lähteet aloituksen väitteelle? Suomalainen mies tekee 38-tuntista työviikkoa, nainen 32-tuntista työviikkoa.

Lisäksi naiset makaavat kotona vuosikausia äitiyden varjolla.

Joo. Makaavat 👍

Minunkin mieheni odotusaikana innokkaasti kertoili, miten sitten isyyslomiensa aikana (kun itse olen palannut töihin) hän sitten kotona ehtii tosissaan paneutua harrastukseensa 😂😂😂😂

Joo, kitisi jo hyvin pian, ettei oo aikaa mihinkään muuhun kuin vauva hoitoon !

Heh... Kelle pirun idiootille tulee yllärinä, ettei siinä vauvassa ole on/off -nappulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.

Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.

Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?

Ei se sanominen, vaan se ajattelutyö ennen sitä sanomista. Mies ei tähän todistettavasti kykene, joten kertoo aika paljon siitä työn tasosta.

Sarjiksen kommenteista:

I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Minä kuvittelin valinneeno tasa-arvoisen miehen. Olin myös tosi tarkka että en esim lainkaan ala sukulaisten sihteeriksi, hoitamaan joulukortteja jne.

Mies oiti puolet hoitovapaista.

Silti meidän perheessä koko tuo organisointi ja asioiden muistaminen on valunut minulle. Mies tekee kun joku laatii/käskee/organisoi/koordinoi/valmistelee, mutta ajatus siitä, että hön jotenkin ennakoisi tai tekisi samalla tai tekisi ohessa on täysin mahdoton.

Itse esim vien aina yläkertaan samalla ja tuon alakertaan samalla. Mies kävelee tyhjin käsin ohi kaikkien ja sitten erolseen aina vie tai tuo vain sen jota juuri tarvitsee.

Tai jos keittää kananmunia, hän ei kykene jörjestelemään esim tiskipöytää samalla.

Tai jos tyhjentää tiskikoneen, hän jättää pöydälle kaikki ne astiat joisen paikkaa ei tiedä.

Eli joka asiasssa jonkun pitää valvoa se homma. Pihalla talikko löytyy hangesta juuri sieltä missä hän on sitä käyttänyt.

Todella hyvä juttu!

Toivottavasti joku perhebloggareista tarttuisi tähän ja käyttäisi postauksessaan! Leviäisi vähän laajemmallekin yleisölle ja todella hyvä aihe, josta pitäisi keskustella enemmän.

Mä uskon että tässä on yksi selitys suuriin eroprosentteihin. Tuo on juuri sitä "yksinäisyyttä" parisuhteessa, tunnetta että on hylätty ja jätetty yksin hoitamaan sitä elämää. Tunne siitä että vaimo on managing director ja mies on alainen, ei varmasti edistä suhteen hyvinvointia. Vastuu perheestä on äidillä ja se varmasti painaa hartioita, varsinkin jos toinen ei suostu siinä auttamaan.

Tuollaista se on aina, pitäisi miehen perässä juosta osoittamassa jokaista asiaa erikseen ja monta kertaa muistaa sanoa milloin mistäkin että tämä vaivautuisi vähääkään eväänsä väräyttämään. Se mies on aikuinen ihminen ja kyseessä on hänenkin kotinsa, miksi minun pitäisi paimentaa sitä kuin pikkulasta että se tekisi oman osansa asioista?? Sitten vielä pitäisi kiitellä että hyvä Jorma,osasit ihan ite ja ei tarvinnut muistuttaa kuin kymmenesti tällä kertaa...

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista on se, että naiset tekevät uskomattomat määrät turhaa työtä vain siksi, että asiat olisivat siten kuin he haluavat. Olen nainen, jonka mieleen ei edes tulisi siivota miehen jälkiä. Jos mies ei huomaa muovikassia lattialla ja se kassi häiritsee minua, niin nappaan sen parempaa talteen. Jos se ei häiritse minua, annan sen olla ja sanon mahdolliselle vieraalle, että hyppää siitä yli.

Niin. On tosiaan ihmisiä, joita ei häiritse se että koti on kuin kaatopaikka, johon täytyy raivata polkuja pystyäkseen kulkemaan.

Itse en halua sellaisessa paikassa asua, joten siksi tavaroita ei jätetä lojumaan. En myöskään ala korjata aikuisen ihmisen jälkiä kerta toisensa jälkeen, joten siksi vaadin miestä nostamaan levittämänsä tavarat.

Välillä voi muistuttaa, että poiskin voin muuttaa jos ei tämä yhteiselo onnistu.

Niin, se lähde aloituksen väitteelle??????????????????????

Saastaisimmat asunnot joissa olen työni puolesta vieraillut, ovat olleet naisten ja kotiäitien asuntoja.

Tunnen useamman perheen, joissa nainen ei tee mitään, mies hoitaa kaiken.

Mutta tällä palstallahan on vain se yksi miesryhmä " jättää sukat lattialle, ei vie roskia, eläisi pelkillä lihapiirakoilla ja lässynlää". Kotitöistä 80% hoituu koneilla vuonna 2017, sen takia tämä vuodesta toiseen niistä jankkaaminen on säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:

I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Kyllä siellä tarvitsee.

Tavarat pitää viedä paikoilleen, asiat pitää koordinoida ja organisoida ja tuhansia pikkujuttuja on miljoona.

Jos niitä asioita ei tee, kaikki aika menee tavaroiden etsimiseen, lapsi missaa hammasoionnan, vappudiskon, kielten tunnin Eurooppa-päivän, pihatyöt tehdään marraskussa jne.

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:

I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Meillä mies saa burn-outin, jos pitäisi kotitöitä.

Tällä hetkellä vallitseva tilanne on, että teen sen, mitä itse jaksan. Muu saa olla. Minimoin kaikkea ja harkitsen huolella, jaksanko jonkin asian tehdä vai en. Myönnän, että sorrun myös lapsellisuuksiin tai miten niitä nimittäisi. Tiskaan muut astiat, mutta en miehen ruoka-astioita. Pyykkiä pestessä miehen vaatteet eivät eksy koneeseen. Ym. Lapsellista joo, mutta  tällaiseen minä sorrun.

Jos nainen haluaa marttyyrin elkein tehdä kotitöitä, paukutella vihaisena kaapinovia ja odottaa että mies lukee sen ajatukset, saa minun puolesta jatkaa kaapinovien paukuttelua. Olin kerran naimisissa tuollaisen kanssa, kerta riitti. Se ei voinut suoraan sanoa mitä haluaa, oli passiivis-aggressiivinen. Jos se olisi suoraan sanonut että hän haluaa minun siivota enemmän, olisi avannut suunsa ja sanonut. Sen sijaan raivosiivosi ja paukutteli kaapinovia ja kolisutti imuria. En ihan tarkoituksellakaan reagoinut niihin, siitä se vasta hermostuikin siihen pisteeseen että alkoi huutamaan. Minä sitten rauhallisesti totesin juurikin niin, että olisit pyytänyt, en minä mikään ajatustenlukija ole.

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:

I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tarvitaan. Jonkun pitää oikeasti huolehtia että asiat hoituu, ideaalitilanne olisi sen jakautuminen 50/50. Arjessa on paljon asioita jotka on pakko saada hoidetuksi ja sitten on paljon asioita jotka olisi kiva saada hoidetuksi (sinun mainitsemasi esimerkit.)

Pakko tehdä-asiat on niitä, joilla on aidosti suuriakin seurauksia jos ne jättää tekemättä.

Tuohon kuvaan missä naisille kuvataan koti ja miehille tehdas, kuuluu se työpaikka naiselle vielä kodin lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.

Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.

Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?

Kai käsität että jos noin yksinkertaisenkon asian joutuu erikseen ohjeistamaan niin se koko koti on orjaleiri sille työnjohdolle. Missä työpaikassa sulatettaisiin tuollainen täydellinen aloitekyvyttömyys?

Sitäpaitsi meillä mies ei myöskään ekasta kerrasta kuuntele. Usein joutuu sanomaan 5-10kertaa, minkä jälkeen edelleen on eoäselvää, mitä pitikään tehdä.

Eli yhteen muovikassiin saa sitten menemään pari tuntia, se vaatii kymmenen tarkistusta ja muistutusta. Ja toista tämä ihan kaiken kanssa.

Eilen pyysin (kyllä, pyysin, viisi kertaa) miestä auttamaan kuorikatteen levittämisessä. Sanoin viisi kertaa, että voitko laittaa tuonne aidan viereen paksun kerroksen sanomalehtiä. Kasa sanomalehtä oli valmiina, olin ne lajitellut ja tuonut siihen valmiiksi. Menin hakemaan koiran pois etupihalta haukkumasta (koska tietenkäön mies ei pihatöissä kykene vahtimaan samalöa koiraa) ja kun palasin takaisin, mies oli levittäkyt ne lehdet väärin. Koko iso penkki ripoteltu täyteen. Olin jauhanut asiasta ennakkoon jo monta iltaa, että tarvitsen aoua ja että mitä siellä potää tehdä. Ja sen sekunnin kun olen piissa, pieleen meni.

Niiiiiin raskasta.

Minuakin pytdettiin eilen illalla tekemään yksi kotihomma, jonka mies olisi voinut itsekin tehdä. Tein sen kuitenkin. Kuulemma tein se väärin ja minulle nalkuttiin. Arvaa halukuuteni ottaa lisää käskyjä tai edes yrittää oma-aloitteisuutta?

Arvaa minun halukkuuteni tehdä täällä mitään kun joudun pyytämään ja rukoilemaan monta päivää, passaamaan kaiken hollille kuin kirurgille ja jankkaamaan yksinkertaisen asian kymmeneen kertaan ja toinen ei suvaitse sen vertaa kuunnella että tekisi sen homman oikein?

Ja sama toistuu ja toistuu.

Teen yleensä kaiken itse eli olen juuri siinä naisen ansassa, kun ei jaksa jankuttaa ja rukoilla vaan mieluummin teen, mutta nyt minulla on selkä kopeänä enkä saanut niitä lehtiä sinne itse. Ja ne on pakko saada sinne koska naapurin puolelta puskee rikkaruohot ja jos ei niitä tukkeota laita nyt, saan kitkeä kesällä viikkokausia ja kaikki keväällä tehty menee hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen haluaa marttyyrin elkein tehdä kotitöitä, paukutella vihaisena kaapinovia ja odottaa että mies lukee sen ajatukset, saa minun puolesta jatkaa kaapinovien paukuttelua. Olin kerran naimisissa tuollaisen kanssa, kerta riitti. Se ei voinut suoraan sanoa mitä haluaa, oli passiivis-aggressiivinen. Jos se olisi suoraan sanonut että hän haluaa minun siivota enemmän, olisi avannut suunsa ja sanonut. Sen sijaan raivosiivosi ja paukutteli kaapinovia ja kolisutti imuria. En ihan tarkoituksellakaan reagoinut niihin, siitä se vasta hermostuikin siihen pisteeseen että alkoi huutamaan. Minä sitten rauhallisesti totesin juurikin niin, että olisit pyytänyt, en minä mikään ajatustenlukija ole.

Ei moehen ole tarkoitus lukea naisen ajatuksia vaan tarkoitus on että mies oma-aloitteisesti tekee osuutensa kotona. Ilman että se miehen tekeminen ensin muodostuu ajatukseksi naisen päähän. Jestas.

Juuri näin se menee! Mies tekee kyllä asiat joita pyydän häntä tekemään, mutta mitään aloitekykyä ei löydy. Tyyliin, lapsen ruoka aika on klo 16. Ollut jo VUOSIA. Kello lähenee neljää, sanon miehelle että Lissun pitäisi syödä klo 16, mies sanoo jaa. Minä mene tekemään lapselle ruuan, laitan valmiiksi ja pyydän syömään, vahdin ja siivoan jäljet. Jos sanon miehelle "ruokitko Lissun" hän odottaa että minä teen ruuan, tämän jälkeen ruokkii lapsen ja jättää taas kaiken minun siivottavakseni. En vaan ymmärrä! Pitäisikö aikuiselle ihmiselle erikseen sanoa että niin se ruoka pitää myös valmistaa ja astiat siivota? Eikö mies muka ymmärrä itse??

Ketjun miehet eivät selkeästi lukeneet sitä sarjakuvaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Lähteet aloituksen väitteelle? Suomalainen mies tekee 38-tuntista työviikkoa, nainen 32-tuntista työviikkoa.

Lisäksi naiset makaavat kotona vuosikausia äitiyden varjolla.

Olisit nyt sanonut suoraan ettet avannut linkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:

I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Kyllä siellä tarvitsee.

Tavarat pitää viedä paikoilleen, asiat pitää koordinoida ja organisoida ja tuhansia pikkujuttuja on miljoona.

Jos niitä asioita ei tee, kaikki aika menee tavaroiden etsimiseen, lapsi missaa hammasoionnan, vappudiskon, kielten tunnin Eurooppa-päivän, pihatyöt tehdään marraskussa jne.

Noista lapsen hampaiden oionta on oikeasti tärkeä asia. Kaiken muun voi skipata aivan huoletta. Tavaroita voi vähentää jos tavaramäärä ei muuten pysy hallinnassa. Pihatöitä ei ole pakko tehdä, ja jos ei kestä että ne jäävät tekemättä, voi muuttaa paikkaan jossa ei ole pihaa tai töitä vaativaa pihaa. Jne.

Elämä on valintoja. Miksi miehen pitää kuormittaa itseään sinun tekemiesi valintojen seurauksilla? Entä jos hän valitsee mieluummin sen, että hänellä on joskus vapaa-aikaa?