Vihaan kummina olemista

Sama. Ikinä en enää suostuisi kummiksi.

Minulla on yksi kummilapsi (poika) ja täysin erilainen kokemus.

Lahja kahdesti vuodessa ei mielestäni ole mikään vaiva, ostelen lahjoja muillekin merkkipäivinä ja jouluna. Kummilapsen lahjat ovat olleet 10-50€/lahja, tilanteen mukaan. Joskus se kympin lahja on ollut lapselle mieluisampi kuin kalliimpi lahja. Ei rahalla ole väliä.

Lapsi on yökyläillyt luonani, olen vienyt hänet uimaan, leffaan, heseen syömään jne. Vaikka on lapsi, niin on aidosti hauskaa seuraa ja jutellaan paljon.

En aio lopettaa muistamista kun/jos menee ripille.

Ei toi ole mikään ongelma. Käyttäydytte vaan samalla kun meidän lapsen kolme kummia eli elätte vaan omaa elämäänne ja laitatte postitse jonkun pienen muistamisen synttäreille. Paikalle ette omien kiireiden takia tietenkään ehdi.

Oman kummilapseni vanhemmat ovat kyllä erittäin järkeviä 'jalat maassa'-ihmisiä, jotka lahjaksikin aina pyytävät jotain aineetonta kun toiveita kyselen. Mutta olen erittäin introvertti enkä osaa olla yhtään lasten kanssa, kummilapsenikin on ujo ja koen syyllisyyttä sekä 'huonoa kummiutta' siitä, että suhteemme on jäänyt hyvin pintapuoliseksi.

Ei ehkä olisi pitänyt ryhtyä kummiksi, mutta kunnianahan tuon kysymistä piti enkä nuorempana vielä tunnistanut soveltumattomuuttani.

Onpa harmi. Oletko itsekin tehnyt selväksi että vietät mielelläsi lapsen kanssa aikaa? Eikä lahjoihin kannata paljon käyttää, voi jättää vaikka ostamatta, jos on kokemus ettei muuna kuin lahjan antajana kelpaa.

Minä mietin, että toivottavasti meidän kummi ei ole ajatellut samalla tavalla. Olisi kovasti halunnut hoitaa lasta vauva-aikana, mutta silloin en vielä halunnut antaa hoitoon ja ehdotin aina koko perheen tapaamisia. Nyt kun on jo leikki-ikäinen, niin ei kiinnosta edes yhdessä tapaamiset. Mielelläni maksaisin Lintsi-reissut ym., mutta ilmeisesti vauvanhoito oli se juttu mistä oli vain kiinnostunut.. Harmittaa täälläkin. Aina olen sanonut lahjojenkin suhteen sellaisen toiveen (kun on kysytty), minkä voi ostaa hyvinkin halvalla. Enkä edes ole pitänyt lahjoja tärkeänä. Olen vaan halunnut että lapseen tutustutaan hänen ja meidän ehdoillamme.

Eihän kummi ole yhtäön mitään.

Oman lapseni kummit ovat yhtä tyhjän kanssa, ei näy, ei kuulu, ei kiinnosta lapsi rotanhännän vertaa.

Koskaan ei pyydä kummilasta kylään,

itse tulee pyydettäessä kerran vuodessa käymään. Lahjat ovat vaatimattomia ja se on ihan hyvä.

Ei kummi ole joulupukki.

Mutta jotain yhteydenottoa olisin näinä vuosina kaivannut...

Edes parin vuoden välein jotain maakuntamatkaa tai vastaavaa,

kun kaikki kummit kuitenkin sattuvat itse olemaan naimattomia ja lapsettomia. Ei ole aikaa eikä halua.

Koko kummihöpötys on vanhentunut sakramentti ja seurakunnan initaatioriitti.

Ei kummista ole koskaan ollut lapselle mitään turvaa tai seuraa,

tai neuvonantajaa elämän kysymyksissä. Ei soittele lapselle koskaan, ei ole kiinnostunut.

Koko kummi-teeskentelyn voisi turhana lopettaa.

Jos ystävien tai suvun joukossa on joku innokas ihminen samaa sukupuolta kuin syntynyt vauva,

ja haluaa ryhtyä lapsen neuvojaksi, ohjaajaksi ja varavanhemmaksi,

silloin voitaisiin nimetä lapselle tällainen "kummi", varahuoltaja ja edunvalvoja samassa paketissa.

Satoja euroja yhteen lapseen?! Mä ostan joululahjan ja synttärilahjan, yhteensä korkeintaan 50e.

Täällä sama. Mut pyydettiin selvästi "varalta" kummiksi ja kun ne halutuimmat suostuikin ei kehdattu enää sanoa että mua ei tarvita. Meitä oli sitten varmaan viisi. Kannan huonoa omatuntoa koko ajan, enkä ostele lahjoja, koska en ole perheen kanssa juurikaan tekemisissä enää. Asumme kaukana toisistamme. Olisinpa kieltäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Satoja euroja yhteen lapseen?! Mä ostan joululahjan ja synttärilahjan, yhteensä korkeintaan 50e.

Satoja euroja YHTEENSÄ.

Esimerkiksi 40-50e × 15 vuotta = useita satoja euroja

Kuulostaa tosi kurjalta - ja syy on vanhempien. Toki välillä on varmaan passiivisiakin kummeja, mutta moni vanhempi laiminlyö täysin kummin ja kummilapsen suhteen tukemisen. Se ei riitä, että kummi käsketään kahville lapsen syntymäpäivänä ja joulunalusviikolla lahjojen vastaanottamista varten. En kannata lapsen väkisin tyrkkäämistä kummille hoitoonkaan, ainakaan, jos kummilla ei ole kokemusta lastenhoidosta, mutta esim. kummin kutsuminen mukaan vaikkapa Korkeasaaren tai Suomenlinnan retkelle voisi olla hyvä tapa aloittaa. Ja vastavuoroinen kyläily.

Tämä ei suoranaisesti ole sama asia, mutta itseäni ärsyttää joidenkin sovinistinen ja seksistinen sukupuoliajattelu kummikysymyksissäkin. Minulla ja miehelläni on yksi yhteinen kummilapsi, ja miehellä yksi oma. Minulle oli ihan ok silloin, että mieheni ystäväpariskunta halusi aikanaan pyytää vain miestäni kummiksi (eikä lisäksi puolisoa, minua), mutta minulta silti edellytetään sukupuoleni vuoksi kummimaista käytöstä, vaikka en kummiksi kelvannut. Lahjatoiveet mieheni kummilapsen äiti kuvailee aina minulle, samaten osoittaa synttärikutsut ja muut. Kitkaa aiheuttaa myös se, että "syrjimme" tätä kummilasta verrattuna yhteiseen kummilapseemme: minä puuhailen ja retkeilen silloin tällöin oman kummilapseni kanssa. Mies tulee usein mukaan, mutta toiminta on yleensä minun järjestämääni ja toteuttamaani. Olen koittanut kannustaa miestäni viettämään enemmän aikaa tämän "yksityisen" kummilapseni kanssa, mutta aikuista ihmistä en ala hyysäämään tai hänen puolestaan järjestelemään asioita. On oma asiansa, miten hoitaa suhtensa kummilapseensa. Miestäni ei vaan tarpeeksi kiinnosta, ja se on hänen sukupuolensa vuoksi ok, mutta minua pitäisi kiinnostaa pelkästään siksi, koska minulla on vagina. Minä olen se aktiivinen syrjijä.

Oletteko vähän naiveja te kummeina raataneet ja kummeihinne pettyneet? Ettekö tajua, että lasta ei voi kastaa ilman kummeja, siksi se siihen tarvitaan? Mitään suhdetta lapseen ei tarvita. Jos se ei synny ilolla molemminpuolisesti luonnostaan. Olkaa kiitollisia vanhemmat siitä, että kummin avulla saitte lapsen kastettua (tai järjestettyä ristiäiset, kumpi onkaan tärkeämpää) ja kummit: miksi vanhempien ahneuteen vastaamattomuuden (=en ostalahjoja tai osallistu, jos saan tehdä sen yksin) pitäisi nolottaa?

Juu ja mieti kun niitä kummilapsia on vaikka 4. Jokaiselle satasen lahjat per vuosi. Tämä 400€. Sit Lintsit Särkänniemet HopLopit teatterit plus muut reissut. Mulla menee varmaan n.300€ lasta kohden. Kertaakaan ei ole lasten vanhemmat tarjoutuneet maksamaan. Kyllähän pienipalkkaisella sinkkunaisella on aikaa ja rahaa... tonni vuodessa 15 vuoden ajan. Olen idiootti.

Minulla on neljä kummilasta ja kaduttaa kaikki. Olen vasta 25 ja en ole koskaan pitänyt lapsista. Mutta kaikki neljä tapausta vänkäsivät pitkään että suostun kummiksi. Kolmen lapsen vanhempien kanssa asiat jokseenkin sujuvat ja varovaisesti ehdottelevat jotain ostettavaa välillä. Näitä kolmea näen mielelläni, vaikken lasten kanssa osaa ollakaan. Ja haluan olla heidän elämässään läsnä ja tukena. Mutta sitten tämä neljäs, tai siis hänen äitinsä. Vaatii ihan kohtuuttomia jatkuvasti. Lapsen lahjat täytyy aina olla vähintään 50€ maksavia. Kehuu koko ajan että kiva kun osaatte ostaa niin hyviä lahjoja, vaikka itse nimenomaan painottaa että pitää olla juuri sitä tai tätä. En aio enää ostaa. Kolme vuotta tässä menikin siihen tuhlatessa. Tämän lisäksi ilmoittaa lyhyellä varoitusajalla että tuo lapsen hoitoon (asuvat vielä kaukana) vaikka olisin nimenomaan sanonut ettemme ole tavattavissa. Miten jotkut ovat noin kohtuuttomia? Nyt loppui kyllä hyväksikäyttö ja enää en kummiuteen suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satoja euroja yhteen lapseen?! Mä ostan joululahjan ja synttärilahjan, yhteensä korkeintaan 50e.

Satoja euroja YHTEENSÄ.

Esimerkiksi 40-50e × 15 vuotta = useita satoja euroja

Jaa, no tosiaan, voihan toi köyhästä paljolta tuntua... mutta mikään lakipakotehan toi ei ole, jos noin v****aa, ei osta? Mikä siinä niin vaikeaa on?

Itse olen kummi siskoni lapselle ja siskoni on haastava tapaus, samoin tämä lapsi. En edes haluaisi viettää hänen kanssaan aikaan, on kohta 6 v mutta komentelee kärskyttää,huutaa, mesoaa, kiukkuaa, eikä äiti jaksa itsekkään tätä ja se valitettavasti lapsesta näkyy. JOssain vaiheessa olin ilmainen lastenhoitaja. Kerrankin sisko soitti ja sanoi että " millon tulet käymään, meillä on ollu ikävä sinua" Sit ku menin käymään nii sisko huikkas ovelta että hänellä meenee pari tuntia.  Samoin joskus laivaristeilyn ajaksi lupasin katsoa mutta 12 h risteily venyikin 4 tuntia, koska laiva oli myöhässä ja kamalat ruuhkat. Ja lastenhoito velvollisuus oli vian koska olen kummi. tottakai autan mielellään mutta sit jos en katsonut lapsia niin sisko suuttui. Hetken vihasin lapsia, mutta se tunne meni ohi kun sai pesäeroa lapsiin.

Mun yhtä kaveria pyydettiin kummiksi, kun olimme noin 15-vuotiaita. Hän oli ylpeä ja hiukan leuhkakin asiasta. Kerroin äidille, että hänä pyydettiin kummiksi. Äitini paheksui, että kummius on vakava tehtävä, joka ei sovi 15-vuotiaille. Että pyytäjät ovat lapsellisia ja epäkypsiä, kun menevät antamaan kummiuden lapselle.

Periaatteessa olen äitini kanssa samaa mieltä, mutta hänen sanansa vaikuttivat minuun muutoinkin. Alkoi vaikuttaa sille, etten aio ikinä ryhtyä (enkä halua) kenenkään kummiksi. Jos se on niin Vakava Tehtävä. Enkä ole ryhtynyt. Enkä ole katunut.

Riippuu todella paljon lapsen vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satoja euroja yhteen lapseen?! Mä ostan joululahjan ja synttärilahjan, yhteensä korkeintaan 50e.

Satoja euroja YHTEENSÄ.

Esimerkiksi 40-50e × 15 vuotta = useita satoja euroja

Jaa, no tosiaan, voihan toi köyhästä paljolta tuntua... mutta mikään lakipakotehan toi ei ole, jos noin v****aa, ei osta? Mikä siinä niin vaikeaa on?

En ole köyhä, mutta mieluummin käyttäisin nämäkin sataset johonkin sellaiseen, joka tuottaisi iloa itsellenikin.

En kehtaa olla lahjomatta, koska joutuisin koko suvun silmätikuksi. Onneksi enää pari vuotta ja sen jälkeen lahja vain ylioppilaaksi tai ammattiin valmistumisen johdosta.

Ap

Minulla on hyvä suhde kummilapseen, joka on parhaan ystäväni lapsi. Näemme usein ja olemme läheisiä. Sukulaislapsille, joiden perheitä ei tapaa luontevasti ja usein, ei kannata alkaa kummiksi, koska suhde jää väistämättä etäiseksi ja se on vain sitä lahjojen ostoa.

Riittäisikö kortti jouluna ja syntymäpäivänä?