Vihaan kummina olemista

Sama. Neljä kummilasta, joista yksi on läheinen. Ei omia lapsia, enkä osaa olla luontevasti lasten kanssa. Olen lahja-automaatti ja minut on pyydetty kummiksi ainoastaan siksi, että yleisesti tällä alalla toimivilla on hyvä palkka ja kuulun kirkkoon.

Yksi lapsi on "erityislapsi", ja vanhempien mielestä tämä on vissiin osittain minun syytä, koska en ole kummina toiminut kasvattajana ja varavanhempana. O_o

Vierailija kirjoitti:

Sama. Neljä kummilasta, joista yksi on läheinen. Ei omia lapsia, enkä osaa olla luontevasti lasten kanssa. Olen lahja-automaatti ja minut on pyydetty kummiksi ainoastaan siksi, että yleisesti tällä alalla toimivilla on hyvä palkka ja kuulun kirkkoon.

Yksi lapsi on "erityislapsi", ja vanhempien mielestä tämä on vissiin osittain minun syytä, koska en ole kummina toiminut kasvattajana ja varavanhempana. O_o

Voi apua! :/ Olen pahoillani puolestasi.

Minulla on kaksi kummilasta. Kummius voisi olla ihan kivaakin mutta paljonhan se on lapsen vanhemmista kiinni miten asiat menevät. Molemminpuolinen, luonnollinen yhteydenpito olisikin mukavaa eikä pelkkänä lahjojana oleminen.

Minulle esimerkiksi toisen kummilapseni äiti sanoi ihan päin näköä lupauduttuani kummiksi että minut pyydettiin hommaan sen takia että minulla on hyvä maku ja että ostan kivoja lahjoja. Niihin ihmisiin pidetään yhteyttä kenestä saadaan suurin hyöty.  Ei siis kovin häävit fiilikset ollut sen kommentin jälkeen ja olisi tehnyt mieli perua koko homma, mutta jäin tuon kommentin kuullessani niin kertakaikkiaan haavi auki että vasta myöhemmin alkoi "raksuttaa" että mitä se oikein sanoi. Tykkään kyllä ostaa lahjoja ja ostankin niitä "jemmaan" aina kun löydän jotain kivaa, mutta kyllähän tuollainen vetää vähän surulliseksi.

Lapsen vanhemmat ovat varakkaita akateemikkoja, itse olen duunari. En tietenkään oleta että minua muistetaan merkkipäivänä/jouluna, mutta toki se on mukavaa ja huomaavaista. Useimmiten lahjani ovat lapsen (tai äidin!) askarteluja, toki sen ymmärrän että niinhän se usein on ja se on ok, mutta toki on myönnettävä että joskus olisi ihan kiva saada jotain kaupasta ostettua tai vaikka kukkia. Nyt tietenkin tulee alapeukkujen tulva mutta en voi olla ajattelematta että varakkaimmat ihmiset (ei tietenkään kaikki, älkää pillastuko) ovat juuri niitä piheimpiä ja ahneimpia.

En kuulu kirkkoon, joten kummipyyntöjä ei ole tullut. Yhden lapsen epävirallinen kummi olen ja siitä olen enemmän kuin onnellinen. Kummilapsi on usein meillä yötä, jolloin teemme kaikenlaista kivaa. Lakkaamme kynsiä, teemme kampauksia, juttelemme, käymme ulkona ja herkuttelemme. Käymme joka vuosi yhdessä Disney on Icessa ja erilaisissa tapahtumissa.  Hän tietää olevana meille kovasti rakas ja sanon sen hänelle joka kerta kun nähdään. Minusta on mukava ostaa hänelle lahjoja ja kohta pääsemme yhdessä ostamaan hänelle ekaluokan reppua. Yritän näyttää hänelle kaikin tavoin, että meidän kotimme on myös hänen koti ja että hän on meille tärkeä.

Joten ei, kummilapsi ei ole minulle taakka vaan iso ilo. Onneksi meillä on vain yksi kummilapsi.

Minulla ei oikeasti olisi varaa neljän kummilapseni lahjoihin :( Aina ahdistaa ennen joulua ja heidän synttäreitä. Olisinpa osannut kieltäytyä.

-Työtön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satoja euroja yhteen lapseen?! Mä ostan joululahjan ja synttärilahjan, yhteensä korkeintaan 50e.

Satoja euroja YHTEENSÄ.

Esimerkiksi 40-50e × 15 vuotta = useita satoja euroja

Miksi tätä on alapeukutettu?

Vierailija kirjoitti:

En kuulu kirkkoon, joten kummipyyntöjä ei ole tullut. Yhden lapsen epävirallinen kummi olen ja siitä olen enemmän kuin onnellinen. Kummilapsi on usein meillä yötä, jolloin teemme kaikenlaista kivaa. Lakkaamme kynsiä, teemme kampauksia, juttelemme, käymme ulkona ja herkuttelemme. Käymme joka vuosi yhdessä Disney on Icessa ja erilaisissa tapahtumissa.  Hän tietää olevana meille kovasti rakas ja sanon sen hänelle joka kerta kun nähdään. Minusta on mukava ostaa hänelle lahjoja ja kohta pääsemme yhdessä ostamaan hänelle ekaluokan reppua. Yritän näyttää hänelle kaikin tavoin, että meidän kotimme on myös hänen koti ja että hän on meille tärkeä.

Joten ei, kummilapsi ei ole minulle taakka vaan iso ilo. Onneksi meillä on vain yksi kummilapsi.

Kuulostat ihanalta "kummilta"! Olisipa lapsellani tuollainen aikuinen elämässään :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kummilasta. Kummius voisi olla ihan kivaakin mutta paljonhan se on lapsen vanhemmista kiinni miten asiat menevät. Molemminpuolinen, luonnollinen yhteydenpito olisikin mukavaa eikä pelkkänä lahjojana oleminen.

Minulle esimerkiksi toisen kummilapseni äiti sanoi ihan päin näköä lupauduttuani kummiksi että minut pyydettiin hommaan sen takia että minulla on hyvä maku ja että ostan kivoja lahjoja. Niihin ihmisiin pidetään yhteyttä kenestä saadaan suurin hyöty.  Ei siis kovin häävit fiilikset ollut sen kommentin jälkeen ja olisi tehnyt mieli perua koko homma, mutta jäin tuon kommentin kuullessani niin kertakaikkiaan haavi auki että vasta myöhemmin alkoi "raksuttaa" että mitä se oikein sanoi. Tykkään kyllä ostaa lahjoja ja ostankin niitä "jemmaan" aina kun löydän jotain kivaa, mutta kyllähän tuollainen vetää vähän surulliseksi.

Lapsen vanhemmat ovat varakkaita akateemikkoja, itse olen duunari. En tietenkään oleta että minua muistetaan merkkipäivänä/jouluna, mutta toki se on mukavaa ja huomaavaista. Useimmiten lahjani ovat lapsen (tai äidin!) askarteluja, toki sen ymmärrän että niinhän se usein on ja se on ok, mutta toki on myönnettävä että joskus olisi ihan kiva saada jotain kaupasta ostettua tai vaikka kukkia. Nyt tietenkin tulee alapeukkujen tulva mutta en voi olla ajattelematta että varakkaimmat ihmiset (ei tietenkään kaikki, älkää pillastuko) ovat juuri niitä piheimpiä ja ahneimpia.

Mulle sanoi samaa kummipojan isä. Että osaan ostaa niin hyviä lahjoja ja on hyvä maku. Kyllähän tollainen pistää tilanteen vaikeaksi. En osannut sanoa enää tuon jälkeen mitään ja lahja-automaattina kärvistelen. T: neljä kummilasta minullakin ..

Omia valintoja....

Itse en ymmärrä miksi pyydettiin edes kummiksi sukulaisen lapselle. Lapsen äiti ei halua edes päästää lasta meille, koska pitää itseään paljon parempana ihmisenä, koska on akhatheeminen ja lapsi ei saa mm.katsoa telkkaria, ja meillä sellainen nyt sattuu olemaan, itse eivät edes omista sellaista pirun kapinetta, tuijottelee vain tunnelmallista kakluunia.

Lapsi varmaan saisi huonoja tarttuvia vaikutteita kun ei olla akhatheemisia kuten hän. Harmi ettei ollut ketään arvoistaan kuninkaallista saatavilla lapsensa kummiksi. Täytyi tyytyä minuun.

Vierailija kirjoitti:

Ei toi ole mikään ongelma. Käyttäydytte vaan samalla kun meidän lapsen kolme kummia eli elätte vaan omaa elämäänne ja laitatte postitse jonkun pienen muistamisen synttäreille. Paikalle ette omien kiireiden takia tietenkään ehdi.

Nyt on pakko avautua sen verran, että toivon etteivät omien kummilasteni vanhemmat ajattele samoin. Valitettavasti niitä "ruuhkavuosia" viettävät muutkin kuin teidän perheenne eikä minulla ole mitään tukiverkkoja olemassa. Kaikki apu, mitä on pystynyt saamaan, on pitänyt ostaa euroilla (siivous tms.). Olen kantanut pahaa mieltä ja syyllisyyttä siitä, etten ole pystynyt viettämään enemmän aikaa lasten kanssa, olisin kaivannut sitä itsekin. Laittamani lahjat eivät ole omantunnon puhtaaksipesemistä vaan muistamisia, jotka lapsi olisi saanut joka tapauksessa. 

P.S. Kaikki ystäväni elävät omaa elämäänsä eikä kukaan ole päässyt auttamaan minua omien kiireidensä ja ongelmiensa vuoksi.  

Helpottaa kuulla että muillakaan tämä kummius ei ole sujunut ihan odotusten kaltaisesti. En minäkään ehkä mikään mallikummi ole ollut mutta mukana kummilapseni elämässä joka tapauksessa ja olen edelleen vaikka hän on virallisesti aikuinen. Toista on minun lapseni kummi jota lapseni ei edes tunne jos vastaan kävelee. Säälittävä paska ihmisenä joten ehkä parempi että pysyy lapsistani kaukana, kutsui itsensä kummiksi aikoinaan ja sen jälkeen ei ole paljon tyyppiä näkynyt. Vois nyt edes joskus vaivautua tutustua kummilapseensa, tai myöhäistä se kai nyt on, ihan sama. Toisaalta ei ole ihan sama koska asia ketuttaa, lapseton keski-ikäinen sinkkunainen joka ei osaa pitää lupauksiaan. Onneksi ei ole lapsia saanut itse hän ja paskat terkut jos satut itse lukemaan tämän.

Ev.lut-kirkossa kummin tehtävä on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa eli esim. lukea lapselle Raamattua, viedä sitä käymään kirkossa sekä rukoilla lapsen kanssa ja puolesta.

Jännä miten kummius kuitenkin tarkoittaa nykyään niin monelle samaa kuin lahja-automaatti.

Vierailija kirjoitti:

Ev.lut-kirkossa kummin tehtävä on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa eli esim. lukea lapselle Raamattua, viedä sitä käymään kirkossa sekä rukoilla lapsen kanssa ja puolesta.

Jännä miten kummius kuitenkin tarkoittaa nykyään niin monelle samaa kuin lahja-automaatti.

Rukoilen joskus kyllä, mutta miten toteuttaa Raamatun luku ja kirkkoon vieminen satojen kilometrien päästä? Eikä ne vanhemmat itsekään käy kirkossa, halusivat vaan perinteen vuoksi kastaa lapsen. Ehkä jossain tosiuskovaisissa piireissä kummeus toteutuu vanhanaikaiseen tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Riittäisikö kortti jouluna ja syntymäpäivänä?

Hyvä kysymys. Vastatkaapa lasten vanhemmat, riittäisikö se teille? Tuntuu, että nimenomaan vanhemmat vaativat kalliita lahjoja, eivät lapset.

En minä ainakaan käytä satoja euroja vuodessa kummilapseen. Mitähän hittoa nyt?

No juuri näin. Lahja-automaattina toimimista lähinnä koko homma. Ärsyttää myös että vaikka on vuosikausia ostanut kummilapsille kaikki mahd lahjat niin ikinä et heidän vanhemmiltaan saa ainuttakaan syntymäpävä- tai joululahjaa. Yksipuolinen hyväksikäyttösuhde.

Vierailija kirjoitti:

No juuri näin. Lahja-automaattina toimimista lähinnä koko homma. Ärsyttää myös että vaikka on vuosikausia ostanut kummilapsille kaikki mahd lahjat niin ikinä et heidän vanhemmiltaan saa ainuttakaan syntymäpävä- tai joululahjaa. Yksipuolinen hyväksikäyttösuhde.

Tämä, niin tämä! Onneksi meillä on vain yksi kummilapsi ja toista ei tule.

Oltiin yhden ystävän lapsen kummeja. Tällä välin erosimme kirkosta, mutta jatkoimme kumminaoloa, kun läheisestä lapsesta oli kuitenkin kysymys. Niin ikään kummilapsen äiti kuoli. Vuosien mittaan lapsi kasvoi aikuiseksi ja isänsä löysi uuden vaimon ja he hankkivat iltatähden, jonka kummiksi halusivat, kuinka ollakaan, meidät. Selitettiin kyllä, ettei meistä kumpikaan enää kuulunut kirkkoon, mutta ei kuulemma haitannut. En näe oikein muuta syytä tuohon vänkäämiseen kuin että äiti halusi varmistaa, että hänen lapsensa saa samanlaista kummeilua osakseen kuin vanhempi lapsi sai. Sääli vaan että äiti oli jo alun perin ärsyttävä ja ärsyttävämmäksi vaan muuttuu. Lapsikin on hemmoteltu kuin mikä.  Tuntuu ettei olisi pitänyt suostua edes tämmöiseksi leikkikummiksi.

Mitä jos haluaa lapsen kastaa, mutta ei halua kummeja. Ei ole mahdollista? Aika perseestä. Minulla on kummilapsi ja tehtäväni on olla juurikin se lahja-automaatti. Elämässä ei ole niin läheisiä ihmisiä joita lapselle kummiksi haluaisi, joten lahjojen tuoja hänestäkin tulisi.