Ylioppilaaksi pääsevä serkkuni on sitä mieltä että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä. En osaa päättää kannustaisinko optimismiin vai kertoisinko suomalaisesta todellisuudesta ja arjesta nykyään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä. 

Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.

En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle. 

Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?

Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?" 

Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.

Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.

Juuri niin. Ylioppilaaksi päässyt poikani pääsi yliopistoon opiskelemaan unelma-alaansa ja ala on sellainen jolla hän voi työllistyä missä päin maailmaa tahansa ja jossain siitä vielä maksetaankin jopa viisinumeroisia summia kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä. 

Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.

En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle. 

Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?

Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?" 

Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet. 

Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.

Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.

Juuri niin. Ylioppilaaksi päässyt poikani pääsi yliopistoon opiskelemaan unelma-alaansa ja ala on sellainen jolla hän voi työllistyä missä päin maailmaa tahansa ja jossain siitä vielä maksetaankin jopa viisinumeroisia summia kuukaudessa.

Sinun poikasi kokemus kumoaa kaiken pahan, mitä maailmassa on. Työttömyyden, sairaudet, kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.

Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.

Jos ap olisi kirjoittanut, että sekkua ei kiinnosta fyssa eikä matikka eikä oikein osaakaan niitä mutta haluaisi lääkikseen, mitä palstalla olisi vastattu? ;)

Kannustettu tietenkin, niin kuin tässä ketjussakin. Maailma on sellainen, millaiseksi sen kuvittelet.

Menestyminen on varmasti hyvin paljon itsestä kiinni. Jos serkkusi on ahkera, niin opiskelee hyvän ammatin  ja saa hyvän työpaikan. Jos ei pääse Suomessa haluamaansa opiskelupaikkaan, koko maailman on avoin. EU- ja ETA- alueella lukukausiamaksutkaan eivät päätä huomaa, joten ihan oikeassa serkkusi on!

Jos jää punkan pohjalle itkemään, siellä saa itkeä ja kirjoitella Vauva-palstalle elämän ankeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä. 

Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.

En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle. 

Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?

Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?" 

Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet. 

Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.

Tällä minun hötölläni kuitenkin myös omat nuoreni ovat saavuttaneet elämässään asioita, joita ovat halunneetkin saavuttaa. Turha murehtia etukäteen asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdukaan. 

Optimisti kirjoitti:

Menestyminen on varmasti hyvin paljon itsestä kiinni. Jos serkkusi on ahkera, niin opiskelee hyvän ammatin  ja saa hyvän työpaikan. Jos ei pääse Suomessa haluamaansa opiskelupaikkaan, koko maailman on avoin. EU- ja ETA- alueella lukukausiamaksutkaan eivät päätä huomaa, joten ihan oikeassa serkkusi on!

Jos jää punkan pohjalle itkemään, siellä saa itkeä ja kirjoitella Vauva-palstalle elämän ankeudesta.

Ja jos mt-ongelma iskee tai lama pahenee niin niskasta kiinni vaan ja kohti huippua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä. 

Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.

En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle. 

Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?

Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?" 

Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet. 

Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.

Tällä minun hötölläni kuitenkin myös omat nuoreni ovat saavuttaneet elämässään asioita, joita ovat halunneetkin saavuttaa. Turha murehtia etukäteen asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdukaan. 

Älkää viitsikö lässyttää yksittäistapauksista vaan katsokaaa tilastoja.

Vierailija kirjoitti:

Optimisti kirjoitti:

Menestyminen on varmasti hyvin paljon itsestä kiinni. Jos serkkusi on ahkera, niin opiskelee hyvän ammatin  ja saa hyvän työpaikan. Jos ei pääse Suomessa haluamaansa opiskelupaikkaan, koko maailman on avoin. EU- ja ETA- alueella lukukausiamaksutkaan eivät päätä huomaa, joten ihan oikeassa serkkusi on!

Jos jää punkan pohjalle itkemään, siellä saa itkeä ja kirjoitella Vauva-palstalle elämän ankeudesta.

Ja jos mt-ongelma iskee tai lama pahenee niin niskasta kiinni vaan ja kohti huippua.

Oletko huomannut, että lamankin aikana monella on asiat ihan hyvin. Tosin he eivät ole niitä pessimistejä, jotka koko ajan odottavat pahaa ja varautuvat vain siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä. 

Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.

En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle. 

Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?

Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?" 

Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet. 

Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.

Tällä minun hötölläni kuitenkin myös omat nuoreni ovat saavuttaneet elämässään asioita, joita ovat halunneetkin saavuttaa. Turha murehtia etukäteen asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdukaan. 

Entäpä jos puhutaankin edelleen siitä reaalitodellisuudesta ja niistä asioista mitkä todennäköisesti kohtaavat maailmassa? Varautuminen on sinusta turhaa ja lapsesi ovat oppineet sen, fine. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä. 

Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.

En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle. 

Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?

Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?" 

Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet. 

Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.

Tällä minun hötölläni kuitenkin myös omat nuoreni ovat saavuttaneet elämässään asioita, joita ovat halunneetkin saavuttaa. Turha murehtia etukäteen asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdukaan. 

Älkää viitsikö lässyttää yksittäistapauksista vaan katsokaaa tilastoja.

Tilastojen ja kyselyjen mukaan suomalaiset ovat yksi maailman onnellisimpia kansoja, joten katsotaan ihmeessä juuri niitä! Meillä on olematon lapsikuolleisuus, ei korruptiota, ei köyhyyttä (sossu tarjoaa ilmaisen asunnon ja ruuan) jne.

Vierailija kirjoitti:

"Juristi", heh, elää edelleen laudaturinsa kanssa ja keksii aloituksen ympärille tarinan jota ei ole edes tapahtunut. :)

Olisi mielenkiintoista tietä, mitä sinä teet työksesi ja miksi et ole onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä. 

Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.

En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle. 

Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?

Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?" 

Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet. 

Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.

Tällä minun hötölläni kuitenkin myös omat nuoreni ovat saavuttaneet elämässään asioita, joita ovat halunneetkin saavuttaa. Turha murehtia etukäteen asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdukaan. 

Älkää viitsikö lässyttää yksittäistapauksista vaan katsokaaa tilastoja.

Sinusta siis häissäkin pitää katsoa tilastoja ennenkuin toivottaa hääparille onnea? 

Nyt on kyse yksittäisestä ylioppilaasta, ei tilastoista. Hänen elämästään, hänen toiveistaan ja unelmistaan. Jos hän huomaa, että ei yrityksistään huolimatta pääsekään haluamaansa opiskelupaikkaan, hän muuttaa suunnitelmiaan ja hakee jonnekin muualle. Jos hän ei saa töitä Suomesta, hän voi päättää muuttaa jonnekin muualle. Jos hän ei löydä mieleistään puolisoa kotipaikkakunnalta, maailma on täynnä ihmisiä. Tuo aloittajan sukulaisnuori on yksittäistapaus siinä missä minun ja monen muunkin ketjuun kommentoineen nuoret. Vaikka tilastot kertovat mitä tahansa, silti osa ihmisistä saavuttaa tavoitteensa (ja osa avioliitoistakin kestää koko elämän). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimisti kirjoitti:

Menestyminen on varmasti hyvin paljon itsestä kiinni. Jos serkkusi on ahkera, niin opiskelee hyvän ammatin  ja saa hyvän työpaikan. Jos ei pääse Suomessa haluamaansa opiskelupaikkaan, koko maailman on avoin. EU- ja ETA- alueella lukukausiamaksutkaan eivät päätä huomaa, joten ihan oikeassa serkkusi on!

Jos jää punkan pohjalle itkemään, siellä saa itkeä ja kirjoitella Vauva-palstalle elämän ankeudesta.

Ja jos mt-ongelma iskee tai lama pahenee niin niskasta kiinni vaan ja kohti huippua.

Oletko huomannut, että lamankin aikana monella on asiat ihan hyvin. Tosin he eivät ole niitä pessimistejä, jotka koko ajan odottavat pahaa ja varautuvat vain siihen.

Totta helvetissä laman aikana ne joilla on asiat hyvin ovat vähemmän pessimistejä kuin ne jotka ovat menettäneet paljon. Miksi selität itsestäänselvyyksiä? Eivät ne vie keskustelua eteenpäin.

Ratkaise seuraavaksi mt-ongelmat ja työttömyys opeillasi, niin kuuntelen sinua, mutta enempää en jaksa kokoomusnuorten ilmapalloijhin painettavien tekstien tasolla kirjoittavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juristi", heh, elää edelleen laudaturinsa kanssa ja keksii aloituksen ympärille tarinan jota ei ole edes tapahtunut. :)

Olisi mielenkiintoista tietä, mitä sinä teet työksesi ja miksi et ole onnellinen.

Sulla oli hyvä mielikuvitus jo aiemmin. Käytä sitä edelleen ja keksi mieleisesi tarina. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.

Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.

Juuri niin. Ylioppilaaksi päässyt poikani pääsi yliopistoon opiskelemaan unelma-alaansa ja ala on sellainen jolla hän voi työllistyä missä päin maailmaa tahansa ja jossain siitä vielä maksetaankin jopa viisinumeroisia summia kuukaudessa.

Sinun poikasi kokemus kumoaa kaiken pahan, mitä maailmassa on. Työttömyyden, sairaudet, kaiken.

Ei kumoa eikä tarvi kumota mutta se mahdollistaa HÄNELLE sellaisen elämän jonka hän haluaa ja jonka eteen hän on valmis tekemään töitä.

Kannattaa varmaan hakeutua jonnekin terapeutin juttusille jos elämä on noin pirun ankeaa. Edelleen miljoonat ihmiset elävät unelmaansa vaikka miljoonat ihmiset eivät eläkään. Ap:n serkku voi hyvinkin olla yksi niistä jotka voivat saavuttaa kaiken mitä haluavat ja ap epäilemättä on yksi niistä jotka eivät näe mahdollisuuksia tai tartu niihin vaikka ne tuotaisiin kultalautasella eteen.

Ap ei ilmeisesti päässyt edes lukioon ja nyt suku juhlii "sitä fiksumpaa serkkua". Kyllähän se varmaan vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä. 

Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.

En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle. 

Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?

Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?" 

Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet. 

Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.

Tällä minun hötölläni kuitenkin myös omat nuoreni ovat saavuttaneet elämässään asioita, joita ovat halunneetkin saavuttaa. Turha murehtia etukäteen asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdukaan. 

Älkää viitsikö lässyttää yksittäistapauksista vaan katsokaaa tilastoja.

Sinusta siis häissäkin pitää katsoa tilastoja ennenkuin toivottaa hääparille onnea? 

Nyt on kyse yksittäisestä ylioppilaasta, ei tilastoista. Hänen elämästään, hänen toiveistaan ja unelmistaan. Jos hän huomaa, että ei yrityksistään huolimatta pääsekään haluamaansa opiskelupaikkaan, hän muuttaa suunnitelmiaan ja hakee jonnekin muualle. Jos hän ei saa töitä Suomesta, hän voi päättää muuttaa jonnekin muualle. Jos hän ei löydä mieleistään puolisoa kotipaikkakunnalta, maailma on täynnä ihmisiä. Tuo aloittajan sukulaisnuori on yksittäistapaus siinä missä minun ja monen muunkin ketjuun kommentoineen nuoret. Vaikka tilastot kertovat mitä tahansa, silti osa ihmisistä saavuttaa tavoitteensa (ja osa avioliitoistakin kestää koko elämän). 

Sinäkin olet näitä fantasian kertojia, kun keksit antaa hääparille neuvoja häissä.

Enempää en happy happy -jorinaasi jaksa. Moikka ja terveiset Stubbille!

"En osaa päättää kannustaisinko optimismiin vai kertoisinko suomalaisesta todellisuudesta ja arjesta nykyään"

Suomalainen todellisuus ja arki, niinpä niin.  

Ilmeisesti olet itse turvallisuushakuinen etkä lähtisi Suomesta, vaikka olisi mikä. Tosiasia kuitenkin on, että nykylapsille maapallo on paljon pienempi kuin meille vanhemmille, mahdollisuuksia on tarjolla ja ne on paljon helpompi löytää kuin ennen. Kun ajattelen omia ja lähipiirin lapsia, suuri osa on esimerkiksi opiskellut tai muuten asunut ulkomailla - Virossa, Norjassa, Ruotsissa, Venäjällä, USAssa, Saksassa, kaukoidässä, Australiassa...

AP:n asemassa olisin hiljaa.