Lue keskustelun säännöt.
Ylioppilaaksi pääsevä serkkuni on sitä mieltä että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä. En osaa päättää kannustaisinko optimismiin vai kertoisinko suomalaisesta todellisuudesta ja arjesta nykyään
23.05.2017 |
Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?
Kommentit (199)
Tietenkin kannustat optimismiin ja unohdat sen oman katkeruutesi!
Pumpulissa kasvanut ei tarkoita automaattisesti ihmistä jolla on vaikeuksia sietää pettymyksiä ja käsitellä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?
Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
No sellainen kuva tuosta sinun aloituksestasi tuli, kun puhut pumpulissa kasvamisesta, herttaisuudesta yms. En ymmärrä intoasi "vihlailla todellisuudesta" serkullesi, joka on iloinen ja onnellinen. Oletko kateellinen, tyytymätön omaan elämääsi? Se miten sinun elämäsi on mennyt, ei ole sama kuin miten serkkusi elämä tulee menemään? Kaikille tulee pettymyksiä, ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Siinä ei serkun "ystävälliset" karaisut auta mitenkään. Hyvä vaan jos serkkusi on optimistinen eikä motivaatio ole jo nyt heikoilla koska työllisyys yms näkymät on heikot.
Tulihan sieltä kateellisuus-kortti. Ja tyytymättömyys. Voi hyvänen aika, olin jo unohtanut, kuinka lapsellinen palstan taso on.
Miten ihminen käsittelee pettymyksiä JOS KEINOJA EI OLE? Ymmärrätkö? Jos annan hänelle keinon, ja kerron mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu, pilaanko optimismin? Jos sanonen, että sillä ja sillä alalla TÖITÄ EI SUOMESSA ENÄÄ OLE, onko se lannistamista? Jos sanon, että jos tädilla olisi munat, hän olisi setä, onko se ilon pilaamista?
Pää pensaaseen.
Tai hei, annan hänelle Aihe vapaa -sivun osoitteen ja että imee elämänoppinsa täältä, missä optimistit ja menestyjät näyttävät, miten annetaan palautetta mahdolisimman vittu maises ti ja kaiki lytätään.
Mistä tiedät, onko serkullasi keinoja käsitellä pettymyksiä? Miksi koet että juuri sinun pitää olla niitä hänelle tarjoamassa? Miksi koet, että sinun pitää olla ohjailemassa serkkusi ammatinvalintaa? Tehtiinko sinulle samaa kun olit nuori ylioppilas ja oliko sinulle siitä iloa ja hyötyä?
Okei, sinä tiedät serkkuni paremmin kuin minä. Saanko yhteystiedot?
Olen saanut paljon hyviä neuvoja, mikä on auttanut minua elämässäni valtavasti, ja otan niitä vastaan edelleenkin, mutta valitettavasti tässä ketjussa niitä ei ole vielä tullut.
Miksi minun pitäisi antaa sinulle serkkusi yhteystiedot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Olen juristi. Mitä muuta haluat tietää? Moneen verrattuna olen kohtalaisen menestynyt.
Oi, nyt juristi sanoi painavan sanan kertomalla tittelinsä, joka pätevöittää asian vierestä keskusteluun oikein hyvin. Pilkun nuss intahan se on juristin omin ala, eikö?
En lukenut kaikkia vastauksia, mutta sanonpa vaan, että juuri sinunlaisesi ihmistyyppi on ehkä maailman ärsyttävin! Aina kun tapahtuu jotain hyvää, tai suunnittelet tekeväsi jotain suurta tai vähemmän suurta kivaa elämälläsi, niin olette aina kertomassa niitä realistisia totuuksia, miksi ei kannata edes yrittää. Oletteko kateellisia toisten optimismista vai mikä on? Jos ylioppilaana jo valmistautuu siihen, että ei kuitenkaan saa jatko-opiskelupaikkaa saati töitä, koska tulevaisuus ja maailman tilanne on niin perseestä nykyään, niin eipä siinä sitten edes tee mieli yrittää. Oletko kenties "räväkkä" ja suvussasi se henkilö, joka "uskaltaa sanoa asiat niin kuin ne ovat"?
Tuollaisten henkilöiden takia en juuri puhu tulevaisuuden suunnitelmistani mitään, vaan haudon niitä sisälläni ja kun tiedän varmasti, että jokin asia on toteutumassa, ilmoitan siitä vasta sitten. Niin monta kertaa olen kuunnellut sitä ettei kannata hakea esim. "alalle x", koska on huono palkka, ei työllisty, planeetat on väärässä asennossa ja vaikka mitä turhaa paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tämä palsta on niin paska eikä vastaukset miellytä, niin ihmettelen miksi ap valitsi tehdä aloituksen tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
Jokaisella on oma todellisuutensa, mutta miksi haluat muiden elää sinun kokemuksessasi?
Näin on ja osa meistä näkee aina sen lasinsa puoliksi täynnä ja osa taas puoliksi tyhjänä. Ei kaikista tule pessimistejä, vaikka elämä välillä potkiikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tämä palsta on niin paska eikä vastaukset miellytä, niin ihmettelen miksi ap valitsi tehdä aloituksen tänne.
Tuliko itkupotkuraivarin paikka, siltä näyttäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Olen juristi. Mitä muuta haluat tietää? Moneen verrattuna olen kohtalaisen menestynyt.
Oi, nyt juristi sanoi painavan sanan kertomalla tittelinsä, joka pätevöittää asian vierestä keskusteluun oikein hyvin. Pilkun nuss intahan se on juristin omin ala, eikö?
Olen toinen (?) meistä hänen kanssaan jankkaavista ja samalla alalla ollaan! :D Ties vaikka oltais työkavereita! ;)
En kyllä usko. En tunne noin pikkumaisia tapauksia. Suurimmalla osalla mun tuntemista ei ole tarvetta korottaa itseään, vaikka kyllä niitäkin toki löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Olen juristi. Mitä muuta haluat tietää? Moneen verrattuna olen kohtalaisen menestynyt.
No siinä tapauksessa säälin sua todella syvästi. Abilta olisi voinut odottaa jotain tuollaista... mutta että aikuinen ihminen!
Lakiteksti ei jotenkin oikein toimi, jos siellä tekstissä on vääriä termejä. Siksi tällä alalla ei voi lähteä siitä, että äidinkielellä ei ole merkitystä tai että pelkkä konteksti riittää. Voi olla, että se optimistinen serkkutyttö lähtee lukemaan lääketiedettä tai oikeustiedettä tai jotain muuta sellaisesta, mistä ap ei ole voinut edes haaveilla, koska on aina pelännyt pettymyksiä ja siksi ryhtynyt alisuoriutujaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
Jokaisella on oma todellisuutensa, mutta miksi haluat muiden elää sinun kokemuksessasi?
Näin on ja osa meistä näkee aina sen lasinsa puoliksi täynnä ja osa taas puoliksi tyhjänä. Ei kaikista tule pessimistejä, vaikka elämä välillä potkiikin.
Voi jeesus mitä kliseitä. Tällaisiako on teidän elämän eväät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se auki joo jos se ymmärtää hakeutua ulkomaille. Oikean alan paperit hyvästä eurooppalaisesta (ei suomalaisesta) tai amerikkalaisesta yliopistosta niin ovet ovat auki hyväpalkkaisiin ulkomaalaisiin duuneihin kansainvälisissä suuryhtiöissä.
Jos se jää Suomeen niin on suuri vaara että se tulee syrjäytyneeksi, juopoksi ja/tai narkkaksi. Parhaimmillaankin se kituu elämänsä 2-4 tonnin perusduunissa. Suomessa ei kannata hakeutua hyväpalkkaiseen duuniin kiitos progressiivisen verotuksen. Saa vain paljon stressiä pienestä lisärahasta.
Tämän sanon ihan kokemuksesta. Muutama päivä takaperin selailin entisten luokkatovereitten faceja. Ainoat millä oli elämä hyvin olivat ne jotka olivat lähteneet ulkomaille. Osa toki palannut suomeen mutta helppoahan se sitten on kun on se pesämuna kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Olen juristi. Mitä muuta haluat tietää? Moneen verrattuna olen kohtalaisen menestynyt.
No siinä tapauksessa säälin sua todella syvästi. Abilta olisi voinut odottaa jotain tuollaista... mutta että aikuinen ihminen!
Lakiteksti ei jotenkin oikein toimi, jos siellä tekstissä on vääriä termejä. Siksi tällä alalla ei voi lähteä siitä, että äidinkielellä ei ole merkitystä tai että pelkkä konteksti riittää. Voi olla, että se optimistinen serkkutyttö lähtee lukemaan lääketiedettä tai oikeustiedettä tai jotain muuta sellaisesta, mistä ap ei ole voinut edes haaveilla, koska on aina pelännyt pettymyksiä ja siksi ryhtynyt alisuoriutujaksi
Juristilla tiukasti jalat maassa kun lukee ajatuksia ja tekee oletuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
No sellainen kuva tuosta sinun aloituksestasi tuli, kun puhut pumpulissa kasvamisesta, herttaisuudesta yms. En ymmärrä intoasi "vihlailla todellisuudesta" serkullesi, joka on iloinen ja onnellinen. Oletko kateellinen, tyytymätön omaan elämääsi? Se miten sinun elämäsi on mennyt, ei ole sama kuin miten serkkusi elämä tulee menemään? Kaikille tulee pettymyksiä, ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Siinä ei serkun "ystävälliset" karaisut auta mitenkään. Hyvä vaan jos serkkusi on optimistinen eikä motivaatio ole jo nyt heikoilla koska työllisyys yms näkymät on heikot.
Tulihan sieltä kateellisuus-kortti. Ja tyytymättömyys. Voi hyvänen aika, olin jo unohtanut, kuinka lapsellinen palstan taso on.
Miten ihminen käsittelee pettymyksiä JOS KEINOJA EI OLE? Ymmärrätkö? Jos annan hänelle keinon, ja kerron mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu, pilaanko optimismin? Jos sanonen, että sillä ja sillä alalla TÖITÄ EI SUOMESSA ENÄÄ OLE, onko se lannistamista? Jos sanon, että jos tädilla olisi munat, hän olisi setä, onko se ilon pilaamista?
Pää pensaaseen.
Tai hei, annan hänelle Aihe vapaa -sivun osoitteen ja että imee elämänoppinsa täältä, missä optimistit ja menestyjät näyttävät, miten annetaan palautetta mahdolisimman vittu maises ti ja kaiki lytätään.
Mistä tiedät, onko serkullasi keinoja käsitellä pettymyksiä? Miksi koet että juuri sinun pitää olla niitä hänelle tarjoamassa? Miksi koet, että sinun pitää olla ohjailemassa serkkusi ammatinvalintaa? Tehtiinko sinulle samaa kun olit nuori ylioppilas ja oliko sinulle siitä iloa ja hyötyä?
Okei, sinä tiedät serkkuni paremmin kuin minä. Saanko yhteystiedot?
Olen saanut paljon hyviä neuvoja, mikä on auttanut minua elämässäni valtavasti, ja otan niitä vastaan edelleenkin, mutta valitettavasti tässä ketjussa niitä ei ole vielä tullut.
Miksi minun pitäisi antaa sinulle serkkusi yhteystiedot?
Perseiletkö ketjussa työajalla vai muuten vain?
Tuota voisi muuten kysyä sinulta, mutta mehän tiedämmekin jo, että sinulta meni työt ja nyt uskot että serkullesi käy samoin. Unohdit että serkkusi on mukavampi ihminen kuin sinä, ja löytää helposti uuden työn.
Ethän vain ole katkera toisen nuoruudesta ja mahdollisuuksien määrästä? Ei serkustasi välttämättä tule kitkerää keski-ikäistä, joka haluaa riistää mahdollisuudet muiltakin, hänestä voi hyvinkin tulla menestynyt ihminen joka jakaa muille oppia siitä kuinka elämästä tehdään jotain hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tämä palsta on niin paska eikä vastaukset miellytä, niin ihmettelen miksi ap valitsi tehdä aloituksen tänne.
Tuliko itkupotkuraivarin paikka, siltä näyttäisi?
Satuit katsomaan peiliin kesken palstailun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
No sellainen kuva tuosta sinun aloituksestasi tuli, kun puhut pumpulissa kasvamisesta, herttaisuudesta yms. En ymmärrä intoasi "vihlailla todellisuudesta" serkullesi, joka on iloinen ja onnellinen. Oletko kateellinen, tyytymätön omaan elämääsi? Se miten sinun elämäsi on mennyt, ei ole sama kuin miten serkkusi elämä tulee menemään? Kaikille tulee pettymyksiä, ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Siinä ei serkun "ystävälliset" karaisut auta mitenkään. Hyvä vaan jos serkkusi on optimistinen eikä motivaatio ole jo nyt heikoilla koska työllisyys yms näkymät on heikot.
Tulihan sieltä kateellisuus-kortti. Ja tyytymättömyys. Voi hyvänen aika, olin jo unohtanut, kuinka lapsellinen palstan taso on.
Miten ihminen käsittelee pettymyksiä JOS KEINOJA EI OLE? Ymmärrätkö? Jos annan hänelle keinon, ja kerron mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu, pilaanko optimismin? Jos sanonen, että sillä ja sillä alalla TÖITÄ EI SUOMESSA ENÄÄ OLE, onko se lannistamista? Jos sanon, että jos tädilla olisi munat, hän olisi setä, onko se ilon pilaamista?
Pää pensaaseen.
Tai hei, annan hänelle Aihe vapaa -sivun osoitteen ja että imee elämänoppinsa täältä, missä optimistit ja menestyjät näyttävät, miten annetaan palautetta mahdolisimman vittu maises ti ja kaiki lytätään.
Mistä tiedät, onko serkullasi keinoja käsitellä pettymyksiä? Miksi koet että juuri sinun pitää olla niitä hänelle tarjoamassa? Miksi koet, että sinun pitää olla ohjailemassa serkkusi ammatinvalintaa? Tehtiinko sinulle samaa kun olit nuori ylioppilas ja oliko sinulle siitä iloa ja hyötyä?
Okei, sinä tiedät serkkuni paremmin kuin minä. Saanko yhteystiedot?
Olen saanut paljon hyviä neuvoja, mikä on auttanut minua elämässäni valtavasti, ja otan niitä vastaan edelleenkin, mutta valitettavasti tässä ketjussa niitä ei ole vielä tullut.
Miksi minun pitäisi antaa sinulle serkkusi yhteystiedot?
Perseiletkö ketjussa työajalla vai muuten vain?
Tuota voisi muuten kysyä sinulta, mutta mehän tiedämmekin jo, että sinulta meni työt ja nyt uskot että serkullesi käy samoin. Unohdit että serkkusi on mukavampi ihminen kuin sinä, ja löytää helposti uuden työn.
Ajattelin heittää serkkuni syvään päähän ja printata keskustelun hänelle ja kerron, mistä löytää lisää näitä sinun hyviä neuviojasi.
Kerron, että sinunlaisia aikuisia tulee vastaan koko elämä. Muista että optimistisilla ajatuksilla pärjää, kiva kiva, miettii vaan kivoja asioita. Sellaisia, jotka eivät edes lue aloitusta, mutta keksivät yksityiskohdat omasta päästään ja sitten alkaa tulla vitt tuilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Olen juristi. Mitä muuta haluat tietää? Moneen verrattuna olen kohtalaisen menestynyt.
Oi, nyt juristi sanoi painavan sanan kertomalla tittelinsä, joka pätevöittää asian vierestä keskusteluun oikein hyvin. Pilkun nuss intahan se on juristin omin ala, eikö?
Esimerkiksi huoltajuusoikeudenkäynneissä tästä pikkutarkkuudesta on hyötyä asiakkaalle. Haluatko sinä sellaisen asianajajan, joka suurpiirteisesti jättää ottamatta huomioon yksityiskohdat ja juuri siksi menetät lapsesi huoltajuuden?
Ehkä kannattaa myös lukea edellinen viesti, johin vastasin. Siinä todettiin kaltaisteni kuurailevan vessoja. Aika usein tässä työssä joutuu tonkimaan asioita, joista ei ihmeemmin välitä, mutta korvaus siitä on kohtuullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tämä palsta on niin paska eikä vastaukset miellytä, niin ihmettelen miksi ap valitsi tehdä aloituksen tänne.
Tuliko itkupotkuraivarin paikka, siltä näyttäisi?
Satuit katsomaan peiliin kesken palstailun?
Alakoulun pihaltako keksit läppäsi varastaa?
Jos näin olisi, koko ketju olisi ollut turha. Eikö vain?