Lue keskustelun säännöt.
Ylioppilaaksi pääsevä serkkuni on sitä mieltä että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä. En osaa päättää kannustaisinko optimismiin vai kertoisinko suomalaisesta todellisuudesta ja arjesta nykyään
23.05.2017 |
Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Juuri niin. Ylioppilaaksi päässyt poikani pääsi yliopistoon opiskelemaan unelma-alaansa ja ala on sellainen jolla hän voi työllistyä missä päin maailmaa tahansa ja jossain siitä vielä maksetaankin jopa viisinumeroisia summia kuukaudessa.
Sinun poikasi kokemus kumoaa kaiken pahan, mitä maailmassa on. Työttömyyden, sairaudet, kaiken.
Ei kumoa eikä tarvi kumota mutta se mahdollistaa HÄNELLE sellaisen elämän jonka hän haluaa ja jonka eteen hän on valmis tekemään töitä.
Kannattaa varmaan hakeutua jonnekin terapeutin juttusille jos elämä on noin pirun ankeaa. Edelleen miljoonat ihmiset elävät unelmaansa vaikka miljoonat ihmiset eivät eläkään. Ap:n serkku voi hyvinkin olla yksi niistä jotka voivat saavuttaa kaiken mitä haluavat ja ap epäilemättä on yksi niistä jotka eivät näe mahdollisuuksia tai tartu niihin vaikka ne tuotaisiin kultalautasella eteen.
Ap ei ilmeisesti päässyt edes lukioon ja nyt suku juhlii "sitä fiksumpaa serkkua". Kyllähän se varmaan vituttaa.
Sinäkin tunnet ap:n. Teitä on ketjussa jo aika monta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Samaa mieltä. Moni jolla itsellä on ollut kivinen tie, ei kestä sitä ettei kaikilla ole. Jotkut oikeesti vaan kävelee sisään opiskelupaikkoihin, löytää sieltä hyvän kumppanin, löytää piankin hyvän työn, ja alle kolmekymppisenä on perheellisiä ja onnellisia uudessa omakotitalossa ja hyvässä työssä.
Kateus iskee, tiedän, mutta näitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Olen juristi. Mitä muuta haluat tietää? Moneen verrattuna olen kohtalaisen menestynyt.
No siinä tapauksessa säälin sua todella syvästi. Abilta olisi voinut odottaa jotain tuollaista... mutta että aikuinen ihminen!
Lakiteksti ei jotenkin oikein toimi, jos siellä tekstissä on vääriä termejä. Siksi tällä alalla ei voi lähteä siitä, että äidinkielellä ei ole merkitystä tai että pelkkä konteksti riittää. Voi olla, että se optimistinen serkkutyttö lähtee lukemaan lääketiedettä tai oikeustiedettä tai jotain muuta sellaisesta, mistä ap ei ole voinut edes haaveilla, koska on aina pelännyt pettymyksiä ja siksi ryhtynyt alisuoriutujaksi
Tässähän oli kyse siitä että SINÄ kirjoitit ällän. Sulla oli hirveen suuri tarve päästä se kertomaan -ja muutakin. Ei liittynyt asiaan mitenkään. Eikä edes siihen yksittäiseen kommenttiin, johon vastasit.
Miksi sinä olet niin pettynyt siihen, että kirjoitin sen laudaturin? Ehkä jo se ennusti sitä, että maatakaatavia pettymyksiä ei olisi tulossa. Ap:n serkkutyttö saattaa myös saavuttaa tavoitteensa, vaikka ap miten yrittää lannistaa ja muistuttaa, että ei hänestäkään ole ollut mihinkään.
En ole pettynyt sun kirjoitustuloksiin, vaan siihen millaista kuvaa annat itsestäsi, kun tuot esiin asioita joilla ei ole mitään tekemistä tämän asian (saati tuon kommentin) kanssa. Yritäpä jo pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään mitä muut sulle sanoo täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä.
Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.
En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle.
Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?
Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?"
Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet.
Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.
Tällä minun hötölläni kuitenkin myös omat nuoreni ovat saavuttaneet elämässään asioita, joita ovat halunneetkin saavuttaa. Turha murehtia etukäteen asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdukaan.
Entäpä jos puhutaankin edelleen siitä reaalitodellisuudesta ja niistä asioista mitkä todennäköisesti kohtaavat maailmassa? Varautuminen on sinusta turhaa ja lapsesi ovat oppineet sen, fine. Tuurilla ne laivatkin seilaa.
Varautuminen on järkevää silloin, kun tekee elämässään suuria ratkaisuja. Mutta ei juuri ylioppilaaksi päässeenä tarvitse alkaa varautua kaikkeen, mitä elämässä voi tapahtua. Sitä tarkoitin tuolla, että ei kannata etukäteen murehtia. Hyvällä itsetunnolla, luottamuksella tulevaisuuteen, rohkeudella, riskinottokyvyllä, tukiverkostoilla, kovalla työllä ja tuurilla suurin osa saavuttaa sen, mitä haluaakin saavuttaa. Jos epäonnistumisen pelossa ei uskalla edes yrittää mitään, niin se on sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?
Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.
Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia. Kerro se vaikka laulaen.
Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle mammalle liian paha paikka? Väärä kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruspessimistit varmaan häissäkin muistavat kertoa hääparille, miten moni avioliitto päättyy eroon, miten parisuhde väljähtyy, kun arki astuu kuvioon ja miten aikanaan lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista tapellaan käräjiä myöten :D Ettei tule hääparille yllätyksenä.
Kirjoitit varmaankin väärään ketjuun, koska mistään tällaisesta ei ole ap:n aloituksessa ollut kyse.
En kirjoittanut. Aivan yhtälailla tuore ylioppilas suhtautuu luottavaisesti ja unelmoiden tulevaisuuteensa kuin vastavihitty hääparikin. Elämä voi kuitenkin mennä toisin eikä toiveet toteudu. Silti on ihan tyhmää alkaa maalaamaan piruja seinille tuossa tilanteessa tai nk tiputtamaan maanpinnalle.
Piruja seinille? Luetteletko ne seinille maalatut pirut tästä ketjusta?
Aloituksesta: "Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?"
Entä, jos kupla ei puhkeakaan? Entä, jos tuo ylioppilas saavuttaakin elämässään kaiken haluamansa? Jos hän pääsee opiskelemaan sinne minne halusikin? Saa toivomansa työpaikan? Pääsee näkemään maailmasta kaikki ne kolkat, jotka haluaakin nähdä? Löytää hyvän parisuhteen ja saa juuri niin monta lasta kuin on halunnutkin? Jokaisen elämässä on varmasti ainakin jossain määrin vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat elämään, niistä selviää ja sitten jatketaan elämänmatkaa. Kuplasi on juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse teet.
Valitettavasti elämme reaalitodellisuudessa, emme sinun fantasioissasi. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä pitää varoa. Ilkeistä ihmistä näkee päältä, että he ovat ilkeitä. Sinä uskot höttöösi ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Sinä kerrot olevasi viaton.
Vastauksesi perusteella ilkeä ihminen olet sinä.
-eri
Ketjun 6-0 selkeästi katkerimmat kommentit tulivat ap:ta katkeraksi häviäjäksi ja lyttääjäksi haukkuneilta, joka ei ollut tehnyt edes mitään, vaan kysyi neuvoa. Merkillistä.
Miten nämä menestyvät juristit ja onnelliset eivät osaa antaa palautetta ilman että käydään henkilöön kiinni ja sepitetään epäonnistujan tarina taustaksi kysymykselle, joka ei ollut edes pilkkaava tai röyhkeä provo niin kuin palstan avaukset yleensä?
Kummallista, että samaa elämänuskoa kuin ketjun vastenmielisiltä marisijaoptimisteilta sai lukea, ei tapaa missään muissa ketjuissa AV:lla.
Ei muuta, jatkaa hyvin sujuvaa sikailuanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Kaikkien elämä ei ole raadollista ja kurjaa. Itse nautin elämästä tosi paljon, olemme menestyneet puolison kanssa elämässä, rakastamme toisiamme ja meillä on kaksi ihanaa ja fiksua poikaa. Töitä on aina riittänyt ja rahaa ollut tarpeeksi, terveyttäkin on ollut. Minulla ei olisi serkullesi mitään totuuksia ladeltavana, elämä on hyvää :)
Aurinkoa sinunkin päivään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?
Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.
Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia. Kerro se vaikka laulaen.
Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle mammalle liian paha paikka? Väärä kysymys?
Työttömillä asenneongelma. Työttömän serkku pilasi tulevaisuuden yo-juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Kaikkien elämä ei ole raadollista ja kurjaa. Itse nautin elämästä tosi paljon, olemme menestyneet puolison kanssa elämässä, rakastamme toisiamme ja meillä on kaksi ihanaa ja fiksua poikaa. Töitä on aina riittänyt ja rahaa ollut tarpeeksi, terveyttäkin on ollut. Minulla ei olisi serkullesi mitään totuuksia ladeltavana, elämä on hyvää :)
Aurinkoa sinunkin päivään!
Sepä hvä. Kerro sama yksinäiselle mt-eläkeläiselle! Aurinkoa sinunkin päivääsi.
- eri
Sitä saa mitä tilaa - jospa hänelle koko maailma onkin auki ja hän saa mitä haluaa, ts. tekee maailmastaan ja tulevaisuudestaan haluamansa laisen.
Tämä on myös asennekysymys.
Pahan ilman linnun puku on myös valittu asenne.
Mitäs se muille kuuluu, jos joku näkee tulevaisuuden mahdollisuuksina toteuttaa haaveitaan ja suunnitelmiaan? - Usein nämä persoonat ovat myös valmiita ponnistelemaan tavoitteidensa eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh nykynuoret jos ketkä tietävät, minkälainen vaatimusten ja pettymysten viidakko tämä maailma on. Tarviiko itsestäänselvyyksiä jankata vielä juhlissakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Kaikkien elämä ei ole raadollista ja kurjaa. Itse nautin elämästä tosi paljon, olemme menestyneet puolison kanssa elämässä, rakastamme toisiamme ja meillä on kaksi ihanaa ja fiksua poikaa. Töitä on aina riittänyt ja rahaa ollut tarpeeksi, terveyttäkin on ollut. Minulla ei olisi serkullesi mitään totuuksia ladeltavana, elämä on hyvää :)
Aurinkoa sinunkin päivään!
Jep. Eikä ole mitään viitteitä siitä, etteikö tuo yllä kuvattu esimerkki voisi olla ihan yhtä todennäköinen kuvaus serkun tulevaisuudesta kuin ne loputtomat kauhukuvat työttömyydestä ja mt-ongelmista, jotka BTW, ei kumpikaan välttämättä aja perikatoon nekään kaikkia!
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?
Sovitaanko että opettelet itse ensin otsikoinnin kännykällä ja alat sitten vasta jakelemaan neuvoja?
Voihan hän muuttaa vaikka ulkomaille? Ei Suomessa asuminen tarkoita sitä että on täällä jumissa loppuelämänsä
Hm... ajatellaanpa vaikka meidän naapurustoa.
Yhden naapuriperheen lapsista kaksi opiskelee Norjassa. Me ollaan asuttu USAssa, lapset opiskelleet lisäksi Saksassa ja Ruotsissa. Yhden naapuriperheen lapsi on rauhanturvajoukoissa jossain ennytmuistamissä. Yhden naapurin lapsi suoritti Masterssin Honkkarissa ja on ollut töissä Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Perheen toinen lapsi opiskelee Englannissa ja kolmas on ollut töissä sekä Englannissa että Maltalla. Yhden naapurin äiti on Saksasta, lapsista toinen asuu Espanjassa ja tämän Espanjan-asukin lapsi on tullut Suomeen käymään lukion. Yhden naapuriperheen kuopus on syntynyt Singaporessa, missä perhe asui useamman vuoden. Ja tässä on tosiaan otos ihan meidän lähimmistä naapureista.
Kaikki ovat todenneet, että kannatti lähteä ja tarttua tilaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?
Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.
Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia. Kerro se vaikka laulaen.
---
Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle papalle liian paha paikka? Väärä kysymys?
Suomen työttömät: jos yhtään ottaa perspektiiviä maailmanlaajuistesti ja historiallisesti, niin olemme rikkaita. Saamme olla omissa kodeissamme ja rahaa tulee. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua. Kuten ennen ylimystö.
Pakolaisten pitäisi minusta olla kiitollisia siitä, että ovat päässeet Suomeen: heillä sama juttu. Maa otti vastaan, rahaa tulee, on asunto, ruokaa, lapsille koulutusta, autetaan työnhaussa ja muuta. Ihan rehellisesti: en ymmärrä vihaa ja katkeruutta, että raiskataan suomalaisia, ryöstetään maata, tehdään terroritekoja. Oikeasti: en ymmärrä. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua.
Ehkä sitten pessimistillä tosiaan seinät kaatuu päällee eikä ymmärrä kuin oman senhetkisen surkeutensa.
Vierailija kirjoitti:
Hm... ajatellaanpa vaikka meidän naapurustoa.
Yhden naapuriperheen lapsista kaksi opiskelee Norjassa. Me ollaan asuttu USAssa, lapset opiskelleet lisäksi Saksassa ja Ruotsissa. Yhden naapuriperheen lapsi on rauhanturvajoukoissa jossain ennytmuistamissä. Yhden naapurin lapsi suoritti Masterssin Honkkarissa ja on ollut töissä Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Perheen toinen lapsi opiskelee Englannissa ja kolmas on ollut töissä sekä Englannissa että Maltalla. Yhden naapurin äiti on Saksasta, lapsista toinen asuu Espanjassa ja tämän Espanjan-asukin lapsi on tullut Suomeen käymään lukion. Yhden naapuriperheen kuopus on syntynyt Singaporessa, missä perhe asui useamman vuoden. Ja tässä on tosiaan otos ihan meidän lähimmistä naapureista.
Kaikki ovat todenneet, että kannatti lähteä ja tarttua tilaisuuteen.
Miten tämä asuminen liittyy ketjuun mitenkään?
Miksi et ota mukaan ihmisiä, joiden rauhaa joudutaan turvaamaan ennytmuistamissä?
Optimisti ei masennu heti pikku vastoinkäymisistä ja katsoo kohti suurempaa valoisaa kokonaisuutta (AP pessimistinä näkee huonon ja epätoivoisen kokonaisuuden, kaikki vaarat ja ongelmat). Optimisti luultavimmin onnistuu: on onnellinen ja saa mitä haluaa. Toki myös pessimistille käy samoin: suurentelee kaikkia ongelmia ja hankaluuksia ja siksi ns. ei-onnistu.