Ylioppilaaksi pääsevä serkkuni on sitä mieltä että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä. En osaa päättää kannustaisinko optimismiin vai kertoisinko suomalaisesta todellisuudesta ja arjesta nykyään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Sovitaanko että opettelet itse ensin otsikoinnin kännykällä ja alat sitten vasta jakelemaan neuvoja?

AV-mamman elämänkokemus tyhjentyi tähän näpäytykseen. Nyt on kaikki neuvot annettu, hyvää jatkoa! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

---

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle papalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Suomen työttömät: jos yhtään ottaa perspektiiviä maailmanlaajuistesti ja historiallisesti, niin olemme rikkaita. Saamme olla omissa kodeissamme ja rahaa tulee. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua. Kuten ennen ylimystö.

Pakolaisten pitäisi minusta olla kiitollisia siitä, että ovat päässeet Suomeen: heillä sama juttu. Maa otti vastaan, rahaa tulee, on asunto, ruokaa, lapsille koulutusta, autetaan työnhaussa ja muuta. Ihan rehellisesti: en ymmärrä vihaa ja katkeruutta, että  raiskataan suomalaisia, ryöstetään maata, tehdään terroritekoja. Oikeasti: en ymmärrä. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua.

Ehkä sitten pessimistillä tosiaan seinät kaatuu päällee eikä ymmärrä kuin oman senhetkisen surkeutensa.

Sen nyt vielä puuttui että joku palstapersu alkaa neuvoa ihmisiä sydän lämpöä täynnä. Töihin vaan työttömät, oma syynne. Pakolaiset, olkaa onnellisia, että maanne tuhoutui. Olette kaikki muuten raiskaajia ja terroristeja kaikki.

"Oikeasti: en ymmärrä." Se oli ainoa tosiasia sun viestissä.

Olisi kyllä mukava tietää, miten ap luonnehtii Suomen nykytilaa eli mistä ammentaa pessimisminsä. Faktaa vai omaa mielikuvitusta?

Vierailija kirjoitti:

Hm... ajatellaanpa vaikka meidän naapurustoa. 

Yhden naapuriperheen lapsista kaksi opiskelee Norjassa. Me ollaan asuttu USAssa, lapset opiskelleet lisäksi Saksassa ja Ruotsissa. Yhden naapuriperheen lapsi on rauhanturvajoukoissa jossain ennytmuistamissä. Yhden naapurin lapsi suoritti Masterssin Honkkarissa ja on ollut töissä Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Perheen toinen lapsi opiskelee Englannissa ja kolmas on ollut töissä sekä Englannissa että Maltalla. Yhden naapurin äiti on Saksasta, lapsista toinen asuu Espanjassa ja tämän Espanjan-asukin lapsi on tullut Suomeen käymään lukion. Yhden naapuriperheen kuopus on syntynyt Singaporessa, missä perhe asui useamman vuoden.  Ja tässä on tosiaan otos ihan meidän lähimmistä naapureista.

Kaikki ovat todenneet, että kannatti lähteä ja tarttua tilaisuuteen. 

Näinpä. Minä olen puoliorpo alkoholistin lapsi. Kotoa en ole saanut rahaa sitten kuin olin n. 17, omilleni muutin 19 v. Lukio piti jättää pois, kun en jaksanut kotitilanteen vuoksi, valitsin ammattiopinnot.

Olen opiskellut Belgiassa, kielikursseja Irlannissa, I-B, Australiassa ja Alankomaissa. Silti olen ns. köyhää sakkia suomalaisittain. Olen akateeminen nykyään - hitaasti mutta varmasti, suomalainen yliopisto. Nyt juuri olen ollut pari kuukautta työttömänä, mutta edessä on pari työhaastattelua, joten uskon tämän olevan täysin tilapäistä.

Olen siis nainen. Jos olisin syntynyt esim. USA tai Afrikka, minulla ei olisi ollut mitään jakoa näillä eväillä tässä maailmassa.

.

Suomalaisilla on yhä mahdollisuuksia. Jos haluaa ottaa kopin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

---

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle papalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Suomen työttömät: jos yhtään ottaa perspektiiviä maailmanlaajuistesti ja historiallisesti, niin olemme rikkaita. Saamme olla omissa kodeissamme ja rahaa tulee. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua. Kuten ennen ylimystö.

Pakolaisten pitäisi minusta olla kiitollisia siitä, että ovat päässeet Suomeen: heillä sama juttu. Maa otti vastaan, rahaa tulee, on asunto, ruokaa, lapsille koulutusta, autetaan työnhaussa ja muuta. Ihan rehellisesti: en ymmärrä vihaa ja katkeruutta, että  raiskataan suomalaisia, ryöstetään maata, tehdään terroritekoja. Oikeasti: en ymmärrä. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua.

Ehkä sitten pessimistillä tosiaan seinät kaatuu päällee eikä ymmärrä kuin oman senhetkisen surkeutensa.

Sen nyt vielä puuttui että joku palstapersu alkaa neuvoa ihmisiä sydän lämpöä täynnä. Töihin vaan työttömät, oma syynne. Pakolaiset, olkaa onnellisia, että maanne tuhoutui. Olette kaikki muuten raiskaajia ja terroristeja kaikki.

"Oikeasti: en ymmärrä." Se oli ainoa tosiasia sun viestissä.

Vihervassari - maailmansyleilijä ja puunhalaaja ideologisti.

Optimisti ei katso taaksepäin voivotellen koko ikäänsä (maani tuhoutui), vaan katsoo tulevaisuuteen. sain uuden maan ja täällä on mahdollisuuksia. Minulla on asunto, rahaa, ruokaa, lapseni koulutetaan ja minua autetaan saamaan työtä ja asema uudeessa maassa. He ottivat vastaan. (Pitäisi olla kiitollinen tästä. Olen tätä mieltä yhä. Pessimisti ei osaa tosin olla; velloo vain siinä kaikessa mitä pahaa hänelle on tapahtunut eikä edes yritä eteenpäin. Pessimismi on asenne, että minusta kannattaisi tehdä samantien itsemurha lähinnä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hm... ajatellaanpa vaikka meidän naapurustoa. 

Yhden naapuriperheen lapsista kaksi opiskelee Norjassa. Me ollaan asuttu USAssa, lapset opiskelleet lisäksi Saksassa ja Ruotsissa. Yhden naapuriperheen lapsi on rauhanturvajoukoissa jossain ennytmuistamissä. Yhden naapurin lapsi suoritti Masterssin Honkkarissa ja on ollut töissä Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Perheen toinen lapsi opiskelee Englannissa ja kolmas on ollut töissä sekä Englannissa että Maltalla. Yhden naapurin äiti on Saksasta, lapsista toinen asuu Espanjassa ja tämän Espanjan-asukin lapsi on tullut Suomeen käymään lukion. Yhden naapuriperheen kuopus on syntynyt Singaporessa, missä perhe asui useamman vuoden.  Ja tässä on tosiaan otos ihan meidän lähimmistä naapureista.

Kaikki ovat todenneet, että kannatti lähteä ja tarttua tilaisuuteen. 

Miten tämä asuminen liittyy ketjuun mitenkään?

Miksi et ota mukaan ihmisiä, joiden rauhaa joudutaan turvaamaan ennytmuistamissä?

Ohis...liittyy otsikkoon. Tuokin on osa suomalaista arkea ja todellisuutta eli suomalainen voi tehdä myös tuollaisia valintoja elämässään. 

Innokkuus palkitaan! Mutta varoitus on aina paikallaan varsinkin tässä aiheessa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

---

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle papalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Suomen työttömät: jos yhtään ottaa perspektiiviä maailmanlaajuistesti ja historiallisesti, niin olemme rikkaita. Saamme olla omissa kodeissamme ja rahaa tulee. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua. Kuten ennen ylimystö.

Pakolaisten pitäisi minusta olla kiitollisia siitä, että ovat päässeet Suomeen: heillä sama juttu. Maa otti vastaan, rahaa tulee, on asunto, ruokaa, lapsille koulutusta, autetaan työnhaussa ja muuta. Ihan rehellisesti: en ymmärrä vihaa ja katkeruutta, että  raiskataan suomalaisia, ryöstetään maata, tehdään terroritekoja. Oikeasti: en ymmärrä. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua.

Ehkä sitten pessimistillä tosiaan seinät kaatuu päällee eikä ymmärrä kuin oman senhetkisen surkeutensa.

Sen nyt vielä puuttui että joku palstapersu alkaa neuvoa ihmisiä sydän lämpöä täynnä. Töihin vaan työttömät, oma syynne. Pakolaiset, olkaa onnellisia, että maanne tuhoutui. Olette kaikki muuten raiskaajia ja terroristeja kaikki.

"Oikeasti: en ymmärrä." Se oli ainoa tosiasia sun viestissä.

Vihervassari - maailmansyleilijä ja puunhalaaja ideologisti.

Optimisti ei katso taaksepäin voivotellen koko ikäänsä (maani tuhoutui), vaan katsoo tulevaisuuteen. sain uuden maan ja täällä on mahdollisuuksia. Minulla on asunto, rahaa, ruokaa, lapseni koulutetaan ja minua autetaan saamaan työtä ja asema uudeessa maassa. He ottivat vastaan. (Pitäisi olla kiitollinen tästä. Olen tätä mieltä yhä. Pessimisti ei osaa tosin olla; velloo vain siinä kaikessa mitä pahaa hänelle on tapahtunut eikä edes yritä eteenpäin. Pessimismi on asenne, että minusta kannattaisi tehdä samantien itsemurha lähinnä.)

Olet äänestänyt väärää puoluetta koko ajan.

Se on kiva keskustella, kun määrittelee sanat aina uudelleen, niin kuin nyt vaikka pessimismin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimisti kirjoitti:

Menestyminen on varmasti hyvin paljon itsestä kiinni. Jos serkkusi on ahkera, niin opiskelee hyvän ammatin  ja saa hyvän työpaikan. Jos ei pääse Suomessa haluamaansa opiskelupaikkaan, koko maailman on avoin. EU- ja ETA- alueella lukukausiamaksutkaan eivät päätä huomaa, joten ihan oikeassa serkkusi on!

Jos jää punkan pohjalle itkemään, siellä saa itkeä ja kirjoitella Vauva-palstalle elämän ankeudesta.

Ja jos mt-ongelma iskee tai lama pahenee niin niskasta kiinni vaan ja kohti huippua.

Oletko huomannut, että lamankin aikana monella on asiat ihan hyvin. Tosin he eivät ole niitä pessimistejä, jotka koko ajan odottavat pahaa ja varautuvat vain siihen.

Totta helvetissä laman aikana ne joilla on asiat hyvin ovat vähemmän pessimistejä kuin ne jotka ovat menettäneet paljon. Miksi selität itsestäänselvyyksiä? Eivät ne vie keskustelua eteenpäin.

Ratkaise seuraavaksi mt-ongelmat ja työttömyys opeillasi, niin kuuntelen sinua, mutta enempää en jaksa kokoomusnuorten ilmapalloijhin painettavien tekstien tasolla kirjoittavia.

Luin ketjun tänne asti kommentoimatta, mutta teki mieli kantaa oma korsi tähän pessimistisyyden kekoon. Minä olen mielenterveysongelmainen, ja olen sen takia eläkkeellä. Minä en ole elämästäni ns. elänyt kuin muutaman hassun päivän. Minut lytättiin niin pahoin lapsena ja teini-ikäisenä, etten koskaan edes yrittänyt mitään. Jäin piiloon häpeämään itseäni, sitä miten muut olivat sanoneet ettei minusta ole yhtään mihinkään. Ja häpeämään sitä, ettei ollut voimia eikä taitoja näyttää muille että he olisivat väärässä. 

Silti en näe yhdenkään nuoren ihmisen optimismia huonona asiana. Olen niin kaukana Kookomus-kuplasta kuin ihminen voi olla, mutta en siltikään näe miksi maailma ei olisi avoin kenelle vain joka uskaltaa yrittää. 

Ja minä näen tämän niin, ettei yksikään normaali nuori ihminen ole tietämätön lamasta, työttömyydestä ja sairauksista. Se, että henkilö on optimisti ei kerro vielä mitään hänen kokemuksistaan ja siitä, mitä hän on elämässään nähnyt. Optimismi ei sulje pois realismia. Mutta se auttaa elämään enemmän itsensä näköistä elämää kuin mitä pessimisti koskaan osaa edes kuvitella. 

Tämä täältä sivusta (ihan elämänkin sivuraiteilta) nähtynä. 

Koko maailma on hänelle auki, mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle mammalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Minä en ole syttellyt ketään, mutta vastaan silti. Minä olen menettänyt puolisoni, saanut vammaisen lapsen ja sairastunut vakavasti. Myös muita vastoinkäymisiä on elämässäni ollut. Olen silti aina noudattanut ohjetta: muuta elämässäsi asiat, jotka voit muuttaa, ja hyväksy ne, joita et voi muuttaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että monta kertaa olen joutunut muuttamaan suunnitelmiani. Jotkut asiat eivät ole olleet enää mahdollisia, joten on pitänyt pysähtyä miettimään, mitäs nyt ja miten tästä eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menetettyjä mahdollisuuksia. Surutyölle on oma aikansa ja se pitää myös hyväksyä. Kun asiat on käsitellyt mielessään, voi katsoa taas tulevaisuuteen, tehdä uusia suunnitelmia ja alkaa tavoitella niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

---

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle papalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Suomen työttömät: jos yhtään ottaa perspektiiviä maailmanlaajuistesti ja historiallisesti, niin olemme rikkaita. Saamme olla omissa kodeissamme ja rahaa tulee. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua. Kuten ennen ylimystö.

Pakolaisten pitäisi minusta olla kiitollisia siitä, että ovat päässeet Suomeen: heillä sama juttu. Maa otti vastaan, rahaa tulee, on asunto, ruokaa, lapsille koulutusta, autetaan työnhaussa ja muuta. Ihan rehellisesti: en ymmärrä vihaa ja katkeruutta, että  raiskataan suomalaisia, ryöstetään maata, tehdään terroritekoja. Oikeasti: en ymmärrä. On mahdollisuuksia - jos niihin haluaisi tarttua.

Ehkä sitten pessimistillä tosiaan seinät kaatuu päällee eikä ymmärrä kuin oman senhetkisen surkeutensa.

Sen nyt vielä puuttui että joku palstapersu alkaa neuvoa ihmisiä sydän lämpöä täynnä. Töihin vaan työttömät, oma syynne. Pakolaiset, olkaa onnellisia, että maanne tuhoutui. Olette kaikki muuten raiskaajia ja terroristeja kaikki.

"Oikeasti: en ymmärrä." Se oli ainoa tosiasia sun viestissä.

Vihervassari - maailmansyleilijä ja puunhalaaja ideologisti.

Optimisti ei katso taaksepäin voivotellen koko ikäänsä (maani tuhoutui), vaan katsoo tulevaisuuteen. sain uuden maan ja täällä on mahdollisuuksia. Minulla on asunto, rahaa, ruokaa, lapseni koulutetaan ja minua autetaan saamaan työtä ja asema uudeessa maassa. He ottivat vastaan. (Pitäisi olla kiitollinen tästä. Olen tätä mieltä yhä. Pessimisti ei osaa tosin olla; velloo vain siinä kaikessa mitä pahaa hänelle on tapahtunut eikä edes yritä eteenpäin. Pessimismi on asenne, että minusta kannattaisi tehdä samantien itsemurha lähinnä.)

Olet äänestänyt väärää puoluetta koko ajan.

Se on kiva keskustella, kun määrittelee sanat aina uudelleen, niin kuin nyt vaikka pessimismin.

Pessimisti on ihminen, jonka tapana on ajatella asioita negatiivisesti.

Pessimismi tarkoittaa huonojen puolien näkemistä kaikessa tai oletusta, että asiat pahenevat, epäilevää suhtautumista tulevaisuuteen. -Wikipedia

Tämä on mielestäni erittäin hyvä kysymys. Kaikki joilta on pudonnut silmälaput silmiltä joutuvat miettimään tätä jatkuvasti eri tilanteissa.

Koitetaan silti olla positiivisia ja korostaa sitä, että jokainen voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hm... ajatellaanpa vaikka meidän naapurustoa. 

Yhden naapuriperheen lapsista kaksi opiskelee Norjassa. Me ollaan asuttu USAssa, lapset opiskelleet lisäksi Saksassa ja Ruotsissa. Yhden naapuriperheen lapsi on rauhanturvajoukoissa jossain ennytmuistamissä. Yhden naapurin lapsi suoritti Masterssin Honkkarissa ja on ollut töissä Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Perheen toinen lapsi opiskelee Englannissa ja kolmas on ollut töissä sekä Englannissa että Maltalla. Yhden naapurin äiti on Saksasta, lapsista toinen asuu Espanjassa ja tämän Espanjan-asukin lapsi on tullut Suomeen käymään lukion. Yhden naapuriperheen kuopus on syntynyt Singaporessa, missä perhe asui useamman vuoden.  Ja tässä on tosiaan otos ihan meidän lähimmistä naapureista.

Kaikki ovat todenneet, että kannatti lähteä ja tarttua tilaisuuteen. 

Miten tämä asuminen liittyy ketjuun mitenkään?

Miksi et ota mukaan ihmisiä, joiden rauhaa joudutaan turvaamaan ennytmuistamissä?

Et lukenut sitten edes otsikkoa :D

"...serkkuni sitä mieltä, että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä."

Esimerkki osoittaa, että maailma on tosiaan auki, sen kun menee ja tekee!  Eikä anna "realistien" rajoittaa liikaa. Kun oltiin muuttamassa ulkomaille, äitini ensimmäinen repliikki oli "miten minun sitten käy". No, ei käynyt kuinkaan, ollaan jo ehditty takaisinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hm... ajatellaanpa vaikka meidän naapurustoa. 

Yhden naapuriperheen lapsista kaksi opiskelee Norjassa. Me ollaan asuttu USAssa, lapset opiskelleet lisäksi Saksassa ja Ruotsissa. Yhden naapuriperheen lapsi on rauhanturvajoukoissa jossain ennytmuistamissä. Yhden naapurin lapsi suoritti Masterssin Honkkarissa ja on ollut töissä Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Perheen toinen lapsi opiskelee Englannissa ja kolmas on ollut töissä sekä Englannissa että Maltalla. Yhden naapurin äiti on Saksasta, lapsista toinen asuu Espanjassa ja tämän Espanjan-asukin lapsi on tullut Suomeen käymään lukion. Yhden naapuriperheen kuopus on syntynyt Singaporessa, missä perhe asui useamman vuoden.  Ja tässä on tosiaan otos ihan meidän lähimmistä naapureista.

Kaikki ovat todenneet, että kannatti lähteä ja tarttua tilaisuuteen. 

Miten tämä asuminen liittyy ketjuun mitenkään?

Miksi et ota mukaan ihmisiä, joiden rauhaa joudutaan turvaamaan ennytmuistamissä?

Et lukenut sitten edes otsikkoa :D

"...serkkuni sitä mieltä, että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä."

Esimerkki osoittaa, että maailma on tosiaan auki, sen kun menee ja tekee!  Eikä anna "realistien" rajoittaa liikaa. Kun oltiin muuttamassa ulkomaille, äitini ensimmäinen repliikki oli "miten minun sitten käy". No, ei käynyt kuinkaan, ollaan jo ehditty takaisinkin. 

Olisko kyseessä ehkä vertauskuva jos mietit asiaa kirjoituksen kontekstissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle mammalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Minä en ole syttellyt ketään, mutta vastaan silti. Minä olen menettänyt puolisoni, saanut vammaisen lapsen ja sairastunut vakavasti. Myös muita vastoinkäymisiä on elämässäni ollut. Olen silti aina noudattanut ohjetta: muuta elämässäsi asiat, jotka voit muuttaa, ja hyväksy ne, joita et voi muuttaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että monta kertaa olen joutunut muuttamaan suunnitelmiani. Jotkut asiat eivät ole olleet enää mahdollisia, joten on pitänyt pysähtyä miettimään, mitäs nyt ja miten tästä eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menetettyjä mahdollisuuksia. Surutyölle on oma aikansa ja se pitää myös hyväksyä. Kun asiat on käsitellyt mielessään, voi katsoa taas tulevaisuuteen, tehdä uusia suunnitelmia ja alkaa tavoitella niitä. 

Eli tällaisen sinulle annetun neuvon antaminen edelleen voisi olla jopa hyvä asia?

Vierailija kirjoitti:

Koko maailma on hänelle auki, mitä sitten?

Amerikkalainen elämä elää Suomessa. Tai ei elä, jos on realisti, mutta ei me olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle mammalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Minä en ole syttellyt ketään, mutta vastaan silti. Minä olen menettänyt puolisoni, saanut vammaisen lapsen ja sairastunut vakavasti. Myös muita vastoinkäymisiä on elämässäni ollut. Olen silti aina noudattanut ohjetta: muuta elämässäsi asiat, jotka voit muuttaa, ja hyväksy ne, joita et voi muuttaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että monta kertaa olen joutunut muuttamaan suunnitelmiani. Jotkut asiat eivät ole olleet enää mahdollisia, joten on pitänyt pysähtyä miettimään, mitäs nyt ja miten tästä eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menetettyjä mahdollisuuksia. Surutyölle on oma aikansa ja se pitää myös hyväksyä. Kun asiat on käsitellyt mielessään, voi katsoa taas tulevaisuuteen, tehdä uusia suunnitelmia ja alkaa tavoitella niitä. 

Eli tällaisen sinulle annetun neuvon antaminen edelleen voisi olla jopa hyvä asia?

Suurimmalle osalle kyllä. En nyt tietenkään menisi antamaan tuota ohjetta jollekin terminaalivaiheen syöpäpotilaalle, jolla on vain muutama päivä tai viikko elinaikaa. Mutta jos elinaikaa on olettetavissa vielä vuosia, niin kyllä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle mammalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Minä en ole syttellyt ketään, mutta vastaan silti. Minä olen menettänyt puolisoni, saanut vammaisen lapsen ja sairastunut vakavasti. Myös muita vastoinkäymisiä on elämässäni ollut. Olen silti aina noudattanut ohjetta: muuta elämässäsi asiat, jotka voit muuttaa, ja hyväksy ne, joita et voi muuttaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että monta kertaa olen joutunut muuttamaan suunnitelmiani. Jotkut asiat eivät ole olleet enää mahdollisia, joten on pitänyt pysähtyä miettimään, mitäs nyt ja miten tästä eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menetettyjä mahdollisuuksia. Surutyölle on oma aikansa ja se pitää myös hyväksyä. Kun asiat on käsitellyt mielessään, voi katsoa taas tulevaisuuteen, tehdä uusia suunnitelmia ja alkaa tavoitella niitä. 

Eli tällaisen sinulle annetun neuvon antaminen edelleen voisi olla jopa hyvä asia?

Suurimmalle osalle kyllä. En nyt tietenkään menisi antamaan tuota ohjetta jollekin terminaalivaiheen syöpäpotilaalle, jolla on vain muutama päivä tai viikko elinaikaa. Mutta jos elinaikaa on olettetavissa vielä vuosia, niin kyllä vain. 

Minusta hyvä neuvo. Ketjun perusteella se on jonkun luuserin tekemää lyttäystä. Tsemppiä elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Hei Aina Inkeri Ankeinen. Vaikka sulla on menny asiat alamäkeen, ei se tarkoita että serkullas menee. Maailma on just sellanen ku siihen asennoituu, joten ota serkustas oppia ja juhlapäivänä keskity vain hymyilemiseen hiljaa.

Hei kerro 400 000 työttömälle ja pakolaisille, että maailma on just sellanen ku siihen asennoituu. Kerro se natseille, jotka tappaa ihmisen kadulla. Kerro se naisille, jotka ei voi saada lapsia. Tai lapsille, joilla ei ole vanhempia.  Kerro se vaikka laulaen.

Kertokaas nyt palstan iloiset ja onnelliset toisia ihmisiä katkeriksi ja pettyneiksi syyttelevät vastaus tähän ongelmaan. Vai onko kokoomusta äänestäneelle mammalle liian paha paikka? Väärä kysymys?

Minä en ole syttellyt ketään, mutta vastaan silti. Minä olen menettänyt puolisoni, saanut vammaisen lapsen ja sairastunut vakavasti. Myös muita vastoinkäymisiä on elämässäni ollut. Olen silti aina noudattanut ohjetta: muuta elämässäsi asiat, jotka voit muuttaa, ja hyväksy ne, joita et voi muuttaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että monta kertaa olen joutunut muuttamaan suunnitelmiani. Jotkut asiat eivät ole olleet enää mahdollisia, joten on pitänyt pysähtyä miettimään, mitäs nyt ja miten tästä eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menetettyjä mahdollisuuksia. Surutyölle on oma aikansa ja se pitää myös hyväksyä. Kun asiat on käsitellyt mielessään, voi katsoa taas tulevaisuuteen, tehdä uusia suunnitelmia ja alkaa tavoitella niitä. 

Eli tällaisen sinulle annetun neuvon antaminen edelleen voisi olla jopa hyvä asia?

Suurimmalle osalle kyllä. En nyt tietenkään menisi antamaan tuota ohjetta jollekin terminaalivaiheen syöpäpotilaalle, jolla on vain muutama päivä tai viikko elinaikaa. Mutta jos elinaikaa on olettetavissa vielä vuosia, niin kyllä vain. 

Loppuviimeksi: kuoleman edessä ei voi kuin hyväksyä. Yrittää tehdä paras mahdollinen siitä lopusta ajasta.