Lue keskustelun säännöt.
Ylioppilaaksi pääsevä serkkuni on sitä mieltä että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä. En osaa päättää kannustaisinko optimismiin vai kertoisinko suomalaisesta todellisuudesta ja arjesta nykyään
23.05.2017 |
Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?
Kommentit (199)
Anna olla nuori ja optimisti. Se asenne luultavasti auttaa häntä eteenpäin paremmin kuin pessimismi. Mikään ei tuhoa tulevaisuutta niinkuin omien kykyjen epäily ja luovuttaminen heti kättelyssä. Tukena voit olla sitten kun niitä pettymyksiä tulee eteen ja nehän ne opettavat niiden käsittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää ylioppilaalle puhe, jossa kerrot omasta elämästäsi. Muistuta, että näin huonosti käy, kun aina odottaa pahinta ja syyllistää muita. Toivota, että serkku epäonnistuu yhtä hyvin kuin sinä olet tehnyt, koska et koskaan ole suostunut tekemään mitään saavuttaaksesi tavoitteesi.
Olisko vielä joku yhteiskuntaa syyttävä loppukaneetti hyvä? Ja sit viiimeistään tuossa vaiheessa vedät ne kännit myös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
Jokaisella on oma todellisuutensa, mutta miksi haluat muiden elää sinun kokemuksessasi?
Kosska maailmassa kyse ei ole subjektiivisesta kokemuksesta, kokemista vaikka keittiöpsykologit kuinka selittäisivät self help -kirjoissaan, että maailma on selainen kuin haluat sen olevan. Sellainen on valehtelemista.
Työtön, mt-ongelmainen ym. - hänen kuntonsa ei kohene sillä, että jääkaappimagneetissa lukee think positive. Se ei anna eväitä mihinkään.
Maailmassa on kyse subjektiivisesta kokemuksesta! Jos aina odotat pahinta, saat juuri sen, koska kokemuksesi maailmasta on ankea. Suurimmalla osalla työttömistä ei ole mitään ongelmia kuntonsa tai mielenterveytensä kanssa, josta syystä he työllistyvät nopeasti.
Nyt ollaan jo niin pohjalla kuin AV:lla voi olla. Terveisiä sinne LaaLaa-planeetalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Saitko laudaturin ajatustenlukemisestakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna olla nuori ja optimisti. Se asenne luultavasti auttaa häntä eteenpäin paremmin kuin pessimismi. Mikään ei tuhoa tulevaisuutta niinkuin omien kykyjen epäily ja luovuttaminen heti kättelyssä. Tukena voit olla sitten kun niitä pettymyksiä tulee eteen ja nehän ne opettavat niiden käsittelyä.
Oletko sitä mieltä, että talossa on hyvä olla sammutin ennen vai jälkeen tulipalon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
No sellainen kuva tuosta sinun aloituksestasi tuli, kun puhut pumpulissa kasvamisesta, herttaisuudesta yms. En ymmärrä intoasi "vihlailla todellisuudesta" serkullesi, joka on iloinen ja onnellinen. Oletko kateellinen, tyytymätön omaan elämääsi? Se miten sinun elämäsi on mennyt, ei ole sama kuin miten serkkusi elämä tulee menemään? Kaikille tulee pettymyksiä, ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Siinä ei serkun "ystävälliset" karaisut auta mitenkään. Hyvä vaan jos serkkusi on optimistinen eikä motivaatio ole jo nyt heikoilla koska työllisyys yms näkymät on heikot.
Tulihan sieltä kateellisuus-kortti. Ja tyytymättömyys. Voi hyvänen aika, olin jo unohtanut, kuinka lapsellinen palstan taso on.
Miten ihminen käsittelee pettymyksiä JOS KEINOJA EI OLE? Ymmärrätkö? Jos annan hänelle keinon, ja kerron mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu, pilaanko optimismin? Jos sanonen, että sillä ja sillä alalla TÖITÄ EI SUOMESSA ENÄÄ OLE, onko se lannistamista? Jos sanon, että jos tädilla olisi munat, hän olisi setä, onko se ilon pilaamista?
Pää pensaaseen.
Tai hei, annan hänelle Aihe vapaa -sivun osoitteen ja että imee elämänoppinsa täältä, missä optimistit ja menestyjät näyttävät, miten annetaan palautetta mahdolisimman vittu maises ti ja kaiki lytätään.
Eiköhän optimistinen ja herttainen tyttö osaa käsitellä pettymyksiä erittäin hyvin, koska juuri siksi hän on edelleen optimisti. Olisi mukava kuulla, mikä on sinun keinosi opastukseksi tuoreelle ylioppilaalle, koska kaikesta päätellen et itsekään täysin ymmärrä yhteiskunnan lainalaisuuksia. Jos reikäkorttilävistäjiä ei enää tarvita, niin siitähän kannattaa nuorelle kertoa suurena uutisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on parasta pistää serkun mieli heti matalaksi ennenkuin se oikeasti alkaa tavoitella unelmiaan ja ehkä jopa saavuttaakin niitä! Harjoittele vaikka peilin edessä synkkiä ja mököttäviä ilmeitä, ja rakentele valmiiksi erilaisia fraaseja joilla revitään kaikki optimismi ja saavutuksen tuoma ilo pois nuoresta. Parasta on suorittaa tämä lannistusoperaatio kesken yo-juhlien mahdollisimman näyttävästi ja kovaan ääneen päivitellen että erityinen ja ikimuistettava päivä varmasti latistuu. Siten saadaan tie auki kohti aitoa ja oikeaa suomalaista harmautta.
Sano vaikka onnitellessasi, että joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
No sellainen kuva tuosta sinun aloituksestasi tuli, kun puhut pumpulissa kasvamisesta, herttaisuudesta yms. En ymmärrä intoasi "vihlailla todellisuudesta" serkullesi, joka on iloinen ja onnellinen. Oletko kateellinen, tyytymätön omaan elämääsi? Se miten sinun elämäsi on mennyt, ei ole sama kuin miten serkkusi elämä tulee menemään? Kaikille tulee pettymyksiä, ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Siinä ei serkun "ystävälliset" karaisut auta mitenkään. Hyvä vaan jos serkkusi on optimistinen eikä motivaatio ole jo nyt heikoilla koska työllisyys yms näkymät on heikot.
Tulihan sieltä kateellisuus-kortti. Ja tyytymättömyys. Voi hyvänen aika, olin jo unohtanut, kuinka lapsellinen palstan taso on.
Miten ihminen käsittelee pettymyksiä JOS KEINOJA EI OLE? Ymmärrätkö? Jos annan hänelle keinon, ja kerron mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu, pilaanko optimismin? Jos sanonen, että sillä ja sillä alalla TÖITÄ EI SUOMESSA ENÄÄ OLE, onko se lannistamista? Jos sanon, että jos tädilla olisi munat, hän olisi setä, onko se ilon pilaamista?
Pää pensaaseen.
Tai hei, annan hänelle Aihe vapaa -sivun osoitteen ja että imee elämänoppinsa täältä, missä optimistit ja menestyjät näyttävät, miten annetaan palautetta mahdolisimman vittu maises ti ja kaiki lytätään.
Mistä tiedät, onko serkullasi keinoja käsitellä pettymyksiä? Miksi koet että juuri sinun pitää olla niitä hänelle tarjoamassa? Miksi koet, että sinun pitää olla ohjailemassa serkkusi ammatinvalintaa? Tehtiinko sinulle samaa kun olit nuori ylioppilas ja oliko sinulle siitä iloa ja hyötyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla nuori ja optimisti. Se asenne luultavasti auttaa häntä eteenpäin paremmin kuin pessimismi. Mikään ei tuhoa tulevaisuutta niinkuin omien kykyjen epäily ja luovuttaminen heti kättelyssä. Tukena voit olla sitten kun niitä pettymyksiä tulee eteen ja nehän ne opettavat niiden käsittelyä.
Oletko sitä mieltä, että talossa on hyvä olla sammutin ennen vai jälkeen tulipalon?
Toisaalta epäkuntoisesta ja itsekseen satunnaisesti piippailevasta palovaroittimesta ei ole mitään hyötyä. Selllainenko sinä haluat olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Saitko laudaturin ajatustenlukemisestakin?
No ihan taatusti sai! Tuollaiset nirppanokat osaa katsos kaiken! :D
Tuli mieleen ihan sellainen kauhea ajatus, että entä jos ap:n serkulla onkin keinoja käsitellä pettymyksiä ja hän on tietoinen "todellisuudesta", ja hän on vaan niin hyvä optimistisessa ajattelussa, että on jo koetuista pettymyksistä ja uutisista huolimatta optimistinen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Olen juristi. Mitä muuta haluat tietää? Moneen verrattuna olen kohtalaisen menestynyt.
Varmaan tosiaan parempi, että ohjaat serkun tähän ketjuun ja kerrot olevasi sen ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
No sellainen kuva tuosta sinun aloituksestasi tuli, kun puhut pumpulissa kasvamisesta, herttaisuudesta yms. En ymmärrä intoasi "vihlailla todellisuudesta" serkullesi, joka on iloinen ja onnellinen. Oletko kateellinen, tyytymätön omaan elämääsi? Se miten sinun elämäsi on mennyt, ei ole sama kuin miten serkkusi elämä tulee menemään? Kaikille tulee pettymyksiä, ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Siinä ei serkun "ystävälliset" karaisut auta mitenkään. Hyvä vaan jos serkkusi on optimistinen eikä motivaatio ole jo nyt heikoilla koska työllisyys yms näkymät on heikot.
Tulihan sieltä kateellisuus-kortti. Ja tyytymättömyys. Voi hyvänen aika, olin jo unohtanut, kuinka lapsellinen palstan taso on.
Miten ihminen käsittelee pettymyksiä JOS KEINOJA EI OLE? Ymmärrätkö? Jos annan hänelle keinon, ja kerron mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu, pilaanko optimismin? Jos sanonen, että sillä ja sillä alalla TÖITÄ EI SUOMESSA ENÄÄ OLE, onko se lannistamista? Jos sanon, että jos tädilla olisi munat, hän olisi setä, onko se ilon pilaamista?
Pää pensaaseen.
Tai hei, annan hänelle Aihe vapaa -sivun osoitteen ja että imee elämänoppinsa täältä, missä optimistit ja menestyjät näyttävät, miten annetaan palautetta mahdolisimman vittu maises ti ja kaiki lytätään.
Eiköhän optimistinen ja herttainen tyttö osaa käsitellä pettymyksiä erittäin hyvin, koska juuri siksi hän on edelleen optimisti. Olisi mukava kuulla, mikä on sinun keinosi opastukseksi tuoreelle ylioppilaalle, koska kaikesta päätellen et itsekään täysin ymmärrä yhteiskunnan lainalaisuuksia. Jos reikäkorttilävistäjiä ei enää tarvita, niin siitähän kannattaa nuorelle kertoa suurena uutisena?
Taso laskee koko ajan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla nuori ja optimisti. Se asenne luultavasti auttaa häntä eteenpäin paremmin kuin pessimismi. Mikään ei tuhoa tulevaisuutta niinkuin omien kykyjen epäily ja luovuttaminen heti kättelyssä. Tukena voit olla sitten kun niitä pettymyksiä tulee eteen ja nehän ne opettavat niiden käsittelyä.
Oletko sitä mieltä, että talossa on hyvä olla sammutin ennen vai jälkeen tulipalon?
Toisaalta epäkuntoisesta ja itsekseen satunnaisesti piippailevasta palovaroittimesta ei ole mitään hyötyä. Selllainenko sinä haluat olla?
Vastaus kysymykseen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v
Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".
No sellainen kuva tuosta sinun aloituksestasi tuli, kun puhut pumpulissa kasvamisesta, herttaisuudesta yms. En ymmärrä intoasi "vihlailla todellisuudesta" serkullesi, joka on iloinen ja onnellinen. Oletko kateellinen, tyytymätön omaan elämääsi? Se miten sinun elämäsi on mennyt, ei ole sama kuin miten serkkusi elämä tulee menemään? Kaikille tulee pettymyksiä, ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Siinä ei serkun "ystävälliset" karaisut auta mitenkään. Hyvä vaan jos serkkusi on optimistinen eikä motivaatio ole jo nyt heikoilla koska työllisyys yms näkymät on heikot.
Tulihan sieltä kateellisuus-kortti. Ja tyytymättömyys. Voi hyvänen aika, olin jo unohtanut, kuinka lapsellinen palstan taso on.
Miten ihminen käsittelee pettymyksiä JOS KEINOJA EI OLE? Ymmärrätkö? Jos annan hänelle keinon, ja kerron mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu, pilaanko optimismin? Jos sanonen, että sillä ja sillä alalla TÖITÄ EI SUOMESSA ENÄÄ OLE, onko se lannistamista? Jos sanon, että jos tädilla olisi munat, hän olisi setä, onko se ilon pilaamista?
Pää pensaaseen.
Tai hei, annan hänelle Aihe vapaa -sivun osoitteen ja että imee elämänoppinsa täältä, missä optimistit ja menestyjät näyttävät, miten annetaan palautetta mahdolisimman vittu maises ti ja kaiki lytätään.
Mistä tiedät, onko serkullasi keinoja käsitellä pettymyksiä? Miksi koet että juuri sinun pitää olla niitä hänelle tarjoamassa? Miksi koet, että sinun pitää olla ohjailemassa serkkusi ammatinvalintaa? Tehtiinko sinulle samaa kun olit nuori ylioppilas ja oliko sinulle siitä iloa ja hyötyä?
Okei, sinä tiedät serkkuni paremmin kuin minä. Saanko yhteystiedot?
Olen saanut paljon hyviä neuvoja, mikä on auttanut minua elämässäni valtavasti, ja otan niitä vastaan edelleenkin, mutta valitettavasti tässä ketjussa niitä ei ole vielä tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat sen, että maailma ei ole serkullesi avoin ja että kaikki ei ole mahdollista? Tuossa vaiheessa mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka sinun elämäsi on kärsimystä, niin älä oleta, että muilla on samoin.
Kuka nyt on naivi, oi, sinä ajatustenlukija.
Kumpi meistä kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Naiivissa on 3 kpl i-kirjaimia.
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis
Äidinkieli liittyy aika vahvasti menestykseen. Konteksti koostuu pienistä yksityiskohdista ja jos perustavanlaatuinen sivistyssana on kirjoitettu väärin, ei muuhun kokonaisuuteen voi suhtautua muuna kuin henkilökohtaisena tajunnanvirtana.
Voi voi sua... Kyllä tuo nyt vaan oli äärettömän noloa! Taidat olla abi. Minäkin olen tässä ketjussa lähinnä ollut kannustavalla puolella, mutta nyt on pakko sanoa, et sinun kaltaiset kuurailee myös vessoja tuolla ja sellaiset, jotka eivät lukiossa osanneet kirjoittaa "aggressiivinen, naiivi tai reagoida" voivat olla hyvinkin menestyneitä. Maailmassa tarvitaan myös nöyryyttä, tulet sen luultavasti oppimaan kantapään kautta.
Olen juristi. Mitä muuta haluat tietää? Moneen verrattuna olen kohtalaisen menestynyt.
No siinä tapauksessa säälin sua todella syvästi. Abilta olisi voinut odottaa jotain tuollaista... mutta että aikuinen ihminen!
Miten äidinkieli liittyi mihinkään? (luulis et oa taidosta liittyisi myös siihen, että ymmärtää kontekstin johon vastaa?)
Vai halusitko päästä vain braissailemaan? Hieman noloa...
Ohis