Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte lapsenne sisarukseen, jonka äiti/isä et itse ole?
22.05.2017 |
Tunnetteko heitä? Kuinka hyvin? Pidättekö heistä? Kertokaa mitä vain kokemuksia. :)
Kommentit (24)
Asuin lapsuuteni uusperheessä jossa meitä oli me yhteiset lapset ja isän poika edellisestä suhteesta. Sen lisäksi omi vielä puolisisaruksia jotka jo aikuisia.
Vanhemmillani oli suunnaton tarve koko ajan selittää, että me olemme tavallinen perhe ja me eri lapset kuin ketkä tahansa sisarukset.
No, ei se silti vaan niin ollut. Perinnönjako isän jälkeen olikin sitten verinen ja ne ns sisaruussuhteet oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava totuuden torvi täällä 😀
Minun lapsellani on kaksi pienempää sisarusta isänsä luona ja meillä yksi. Kaikista puhuu sisaruksina ja rakastaa kovasti, ei todellakaan ole meillä sanana käytössä mitkään "puolikkaat". On toki selitetty mitä se sana tarkoittaa.
Suhtaudun positiivisesti ja lämpimästi, pienet lapset on minusta aina ihania ja ainakin syyttömiä aikuisten suhdevalintoihin. Nähdään aika harvoin mutta kun nähdään niin kyllä pidän sylissä jne. Tykkäävät minusta ja tunne on molemminpuolinen. Isästään en pidä edelleenkään mutta lapsilta yritän sen asian toki peittää 😂No kyllä se niille lapsukaisille perinnönjaossa silti selviää, kuka on kenenkin vanhempi ja kuka on kenenkin sisarus. Aina voi leikkiä kotileikkiä, mutta ei ne faktat silti siitä miksikään muutu.
Tottakai, vaan tässähän keskustellaankin suhtautumisesta eli asenteista. Ja kyllä lapset tietävät kuka on vanhempi ja kuka ei. Ja en kyllä ymmärrä miten perinnönjako voisi mitenkään liittyä siihen miten minä itse suhtaudun lapsiin, jotka eivät ole minulle yhtikäs mitään sukua 😂
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsuuteni uusperheessä jossa meitä oli me yhteiset lapset ja isän poika edellisestä suhteesta. Sen lisäksi omi vielä puolisisaruksia jotka jo aikuisia.
Vanhemmillani oli suunnaton tarve koko ajan selittää, että me olemme tavallinen perhe ja me eri lapset kuin ketkä tahansa sisarukset.
No, ei se silti vaan niin ollut. Perinnönjako isän jälkeen olikin sitten verinen ja ne ns sisaruussuhteet oli siinä.
Voihan perintö. Ydinperheissähän se jako on aina auvoinen ja riidaton.
Onneksi ei tarvitse kärkkyä omilta vanhemmilta perintöä, toivon että käyttävät itse mahdollisimman tarkasti kaiken. Tyhmintä mitä tiedän on tapella omaisuudesta, joka tipahtaa syliin ihan ansaitsematta olipa se keneltä hyvänsä.
White trash....