Poikani tyttöystävä - Onko normaalia?

Ihan normaalia oman reviirin rajausta. Eikä vanhempia tarvitse tutustuttaa toisiinsa liian nopeasti.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta voi hemmetti että poikasi kyvyttömyys kokata on nyt vai tyttiksen vika jollain lailla! Ihan seko anoppi asenne. Olet kasvattanut vässykän jos poika kadottaa kykynsä tehdä omat päätöksensä heti kun on tyttis. Eli sinun oma vikasi.

Kuinka moni muuten on raportoinut syömisensä äidilleen sen jälkeen, kun on omilleen muuttanut? Joskus tulee mainittua, että käytiin pizzalla tai illalla grillataan. Mutta ei nyt mitään tarkempaa!

Kertookohan ap:n poika muitakin detaljeja yksityiselämästään äitylille? Jo kolmas päivä ilman, kun muijalla menkat tms?

Poikasi viihtyy anopin luona paremmin, koska (ujo/vihamielinen?) tyttö on siellä kotonaan, viihtyy ja juttelee normaalisti. Molemmilla on siellä hauskempaa.

En nyt komnentoi, onko aloituksessa kuvailtu käytös normaalia, mutta ainakin tämän ketjun vastausten perusteella se näyttäisi olevan valitettavan yleistä. Tai sitten täällä on tosi äänekäs vähemmistö kommentoimassa.

Tt kirjoitti:

Minun käy sääliksi ketjun aloittajaa, tätä äitiä. Olet selvästi ymmälläsi ja poikasi on sinulle rakas, ehkä ikävöit häntä.

Kuitenkin minusta sinun pitäisi antaa pojallesi enemmän tilaa. En oikein käsitä tätä ruokalajikeskustelua. Tai siis luulen, että ruoanlaitto on sinulle rakas ja luonteva harrastus ja terveellinen ruokavalio sinulle tärkeää sekä maukkaan kotiruoan tekeminen tapa osoittaa rakkautta läheisillesi. Nämä ovat kaikki hyviä asioita. Mutta jos poika ei oma- aloitteisesti puhu tästä, sinun ei pitäisi udella, mitä hän oman vartalonsa sisään laittaa. Hän ei ole enää vauvasi eikä pikkupoikasi, jolloin tietysti oli vanhempien vastuulla tietää ja suunitelma jokainen suupala. Hän on nyt aikuinen mies eikä sinun pidä kysellä, mitä ja millä mausteilla hän syö. Tuo keskustelu on normaalia vain, jos poika oikeasti rakastaa kokkailua ja on tosi kiinnostunut ruoka-aineista ja olette aina jakaneet tämän keskustelunaiheen, esimerkiksi keskustelette vaikka uusista resepteistä, ravintoloista ja ehkä tv:n kokkiohjelmista tms. Jos hän ikäänkuin velvollisuudesta vastaa, kun tenttaat, ollaan vaikeilla vesillä. Syöminen on yksityisasia.

Minusta ei ole outoa, jos ette ole vanhempina tavanneet toisianne varsinkin, jos asutte eri puolilla suomea, jolloin tapaamisessa olisi omat järjestelynsä. Toisaalta, jos he kerran ovat avoliitossa, minusta olisi kohteliasta järjestää tapaminen, kun kerran joku neljästä sitä kovasti toivoo. Ehdottaisin yhdessä syömään menemistä johonkin kohtuuhintaiseen paikkaan, jolloin kukaan ei joudu kokkailemaan ja kantamaan vastuuta ja ei tule velvollisuutta kutsua toisin päin, jos juttu ei luistakaan, ainahan ei luista.

Se, että nuoripari ei koskaan päästä teitä kotiinsa, on huonoa käytöstä. Umpimielistä, omituista. Ymmärrän syitä sille, ettei sitä tapahdu kovin usein. Nuorilla voi olla rahapula,tyttö voi jännittää, jos on tosi huono keittiössä (minö olen yrityksistä huolimatta ja jännitän superkokki-anoppia ikuisesti, vaikkei ole ilkeä), voi nolottaa, jos ei ole rahaa sisutaa oman maun mukaan. Minusta nuorenparin ei tarvitse koko ajan hengailla vanhempien kanssa, jos se ei ole luontevaa eikä yhteistä oikein ole, mutta jos ei koskaan saa tulla oman lapsen luokse, se on yksinkertaisesti ikävää käytöstä. Pitää kuitenkin antaa tilaa nuorelleparille, ei yllätysvisiittejä eikä minkään, MINKÄÄN, esineen tai huonekalun arvostelua lainkaan, siis EI YHTÄÄN.

Ne, jotka täällä kiroillen toivottavat anoppeja huit hiiteen, voi voi teitä. Hirveää käytöstä. Anopilla ei ole oikeutta tuppautua toisten elämään eikä arvostella, mutta anoppi on sen sinun rakkaasi odotanut, synnyttänyt, hoitanuta rakastanut siksi ihmiseksi, johon sinä olet rakastunut. On todella outoa olettaa, että anoppi katoaa elämästä. Hän on rakkaasi äiti, ymmärrätkö, rakastaa sitä rakastasi enemmän kuin sinä ikuisesti, mutta tietysti eri lailla ja hänen pitää antaa sinulle kaikki tila olla parisuhteessa lapsensa kanssa, mutta sinun pitää antaa äidille tila olla lapsensa äiti, kunhan äiti tajuaa, ettei se lapsi ole enää lapsi eli toisen ruokavalio ei äidille kuulu,

Miksi pitäisi järjestää joku perhepäivällinen vain siksi, että Ap sitä toivoo? Mitä jos perhepäivällinen tuntuu järjestävien tahojen (lähinnä pojan ja tämän avopuolison) mielestä ahdistavalta ja kiusalliselta? Mielestäni jokainen saa päättää itse omasta seurastaan, eikä siinä ole mitään epäkohteliasta. Ap:n täytyy vaan hyväksyä se, että hän ei ole osallinen poikansa parisuhteesta. Sama pätee omaan kotiin: olkoon vaan omituista ja umpimielistä (ei edes ole), mutta jokainen saa itse päättää, päästääkö kotiinsa vieraita vai ei. Jos joku siitä loukkaantuu, ongelma on loukkaantujalla.

Henkilökohtaisesti sillä ei ole minulle mitään väliä, että anoppi on kantanut, synnyttänyt ja puoliksi kasvattanut mieheni. Hieno juttu, että on näin tehnyt, mutta lapsen aikuistumiseen kuuluu myös luopumista, eikä sillä ole mitään tekemistä biologisten tosiasioiden kanssa. Tietenkin anoppi saa olla osa lapsensa elämää loppuun asti (ellei mies päätä toisin), mutta niin se vaan ikävä kyllä menee, että äiti ei ole enää miehen elämän ykkönen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että anopin mielipidettä ei välttämättä aina oteta huomioon eikä edes kysytä.

Nykyään on näitä ulkomaan eläviltä oppinsa saaneita teeskentelijöitä jotka osaa puhua ja tekohymyillä kenelle vaan smalltalking ja muu esitys sujuu (selän takana sitten haukutaan, kuten sinäkin teet). Mutta perinteinen suomalainen on hiljainen ja vetäytyvä jörö. Inhottaa ihmiset jotka heti saa toi-on-mulle-vihainen-sairauskohtauksen, jos joku ei esitä mitään. Olen itsekin samanlainen hiljainen suomalainen. Ja  yritän kaikin tavoin välttellä omaa anoppiani juuri siitä syystä koska hänelle on aina pakko esittää jotain muuta kuin olen.

Kokkailu... Miksi aikuinen mies selittää jatkuvasti äidilleen mitä syö? Siis anna sen pojan elää normaalia aikuisen elämää, äläkä kysele toistuvasti hänen syömisestään ja tekemisistään. Monilla on tuossa iässä jo perhekin.

Kokeile lopettaa jatkuva heidän asioihin puuttuminen, ja uskon että olet sen jälkeen tervetullut. Kukaan ei halua kotiinsa vaivannäkijä-kyylää. Tuskin sinä itsekään!

Jos vaivannäkösi lopettamisen jälkeen tylytys vielä jatkuu, niin kysy sitten vasta suoraan että mistä on kyse. Ja hiljaisuus on tosiaan vain osa suomalaista jäykkää luonnetta, ymmärrä että ihmiset on erilaisia.

Miksi tupata jos ei tykätä. Hanki oma elämä

katso nyt ensin omia vikojasi kirjoitti:

Nykyään on näitä ulkomaan eläviltä oppinsa saaneita teeskentelijöitä jotka osaa puhua ja tekohymyillä kenelle vaan smalltalking ja muu esitys sujuu (selän takana sitten haukutaan, kuten sinäkin teet). Mutta perinteinen suomalainen on hiljainen ja vetäytyvä jörö. Inhottaa ihmiset jotka heti saa toi-on-mulle-vihainen-sairauskohtauksen, jos joku ei esitä mitään. Olen itsekin samanlainen hiljainen suomalainen. Ja  yritän kaikin tavoin välttellä omaa anoppiani juuri siitä syystä koska hänelle on aina pakko esittää jotain muuta kuin olen.

Kokkailu... Miksi aikuinen mies selittää jatkuvasti äidilleen mitä syö? Siis anna sen pojan elää normaalia aikuisen elämää, äläkä kysele toistuvasti hänen syömisestään ja tekemisistään. Monilla on tuossa iässä jo perhekin.

Kokeile lopettaa jatkuva heidän asioihin puuttuminen, ja uskon että olet sen jälkeen tervetullut. Kukaan ei halua kotiinsa vaivannäkijä-kyylää. Tuskin sinä itsekään!

Jos vaivannäkösi lopettamisen jälkeen tylytys vielä jatkuu, niin kysy sitten vasta suoraan että mistä on kyse. Ja hiljaisuus on tosiaan vain osa suomalaista jäykkää luonnetta, ymmärrä että ihmiset on erilaisia.

Ja sitten kommentoidaan, että ei ole kyse kulttuurieroista...

Jos olet semmoinen ahdistava päällekäyvä päsmäri? Kontrolloiva, haluaisit edelleenkin ohjailla poikasi elämää? Mulla on hiukan tuollainen anoppi, ja olen hänen seurassaan kyllä aika hiljainen vaikka en muuten. Pidän mielelläni etäisyyttä anoppiin vastareaktiona sille, että anoppi pyrkii liikaa "iholle" ja sekaantumaan asioihin jotka ei hänelle kuulu.

Tapasin ex-avopuolisoni ollessani 18-vuotias, ja muutimme yhteen 21-vuotiaina. Meidän vanhemmat tutustui toisiinsa kun oltiin asuttu yhdessä ehkä vuosi, en tosin muista enää miten, mutta taidettiin pyytää yhtä aikaa kahville tms. Äitimme tulivat hyvin juttuun keskenään. No se avoliitto päättyi 8 vuotta myöhemmin koska mies petti, mutta se on eri tarina. Tämän aloituksen suhteen kuitenkin halusin kertoa, että enemmän rasittavia asioita seurasi tuosta, että äitimme tutustuivat toisiinsa kuin mitään hyviä tai mukavia asioita. Heidän mielestään se oli tietysti mukavaa ja pitivät toisistaan, soittelivat keskenään ja juoruilivat kaikenlaista ja alkoivat päsmäämään meidän elämää suunnittelemalla keskenään kaikenlaisia yhteisiä joulunviettoja ym. Ja yhdessä sitten loukkaantuivat, kun halusimmekin viettää joulun kahdestaan matkoilla tms. En jaksa tähän nyt listata kaikkea miksi oli oikeasti ja myös arjen kannalta tosi raskasta, että nuo tutustuivat toisiinsa. Mutta tuon avoliiton jälkeisissä suhteissa en ole halunnut, että minun ja miehen/miesystävän vanhemmat tutustuvat keskenään. En minä heidän tapaamista nyt estäisi, mutta en kyllä järjestäkään, ellei se jossain vaikka häissämme ole ns. pakollista. Ja olen ollut hyvin tyytyväinen, että olen pitänyt vanhemmat erillään toisista tuon avoliiton jälkeisissä seurustelusuhteissa ja nykyisessä avoliitossa myös. 

N39

Mikä ihmeen kiire on tutustuttaa vieraita ihmisiä toisiinsa? Häissä tai ristiäisissä sitten vasta. Minä ja avomies oltiin oltu yhdessä jo n. 5 vuotta ja meillä oli esikoisen nimiäiset kun meidän vanhemmat tapasivat toisensa. Ei ollut aiemmin mitään syytä tähän. Elä omaa elämääsi ja anna nuorison elää omaansa. Liikaa tunkeutumalla varmasti etäännytät heidät molemmat itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet semmoinen ahdistava päällekäyvä päsmäri? Kontrolloiva, haluaisit edelleenkin ohjailla poikasi elämää? Mulla on hiukan tuollainen anoppi, ja olen hänen seurassaan kyllä aika hiljainen vaikka en muuten. Pidän mielelläni etäisyyttä anoppiin vastareaktiona sille, että anoppi pyrkii liikaa "iholle" ja sekaantumaan asioihin jotka ei hänelle kuulu.

Mulla on äiti tälläinen todella ohjaileva. Yrittää aina ohjata myös miestäni ja lapsiani. Siitä syystä pidetään aika etäiset välit.

Sulkeutuneempi introvertti, en itsekään päästä ketään kotiini, paitsi kumppanin ja sen yhden hyvän ystävän ja omat vanhemmat. En myöskään halua kertoa itsestäni oikein mitään, edes mitään normaaleja tylsiä asioita, tyyliin mitäs musiikkia kuuntelet. Ne ymmärtää keillä on väliä, niillä jotka ei ymmärrä ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Että ottaa aivoon tällaset tyypit joiden mielestä kaikkien pitäisi jauhaa paskaa koko ajan. Muuten olet outo tyyppi, kun et puhu mitään. Mun eksän äiti kerran tokaisi mulle, että oot tosi ihana muuten, mutta kunpa sä vaan puhuisit enemmän. Että mitäs vittua? Itsellä ei olis tullut mieleen kommentoida hänelle, että oot muuten niin ihana, mutta kunpa sä tajuaisit useammin olla hiljaa.

Hiljaiset ihmiset on vähän samassa asemassa kuin laihat ihmiset. Heille voi kommentoida ihan vapaasti. Sen sijaan on loukkaus sanoa lihavaa lihavaksi ja pälättäjää pälättäjäksi. Minusta on ihan yhtä loukkaavaa huomautella jonkun ujoudesta tai laihuudesta. Ne ovat asioita jotka nyt vaan kuuluvat siihen ihmiseen, eikä niistä tarvi olla koko ajan huomauttelemassa. Tuskin se hiljainen ja ujo ihminen alkaa sen huomauttelun jälkeen puhua pulputtaa. Pikemmin päinvastoin. 

Tulin tästä keskustelusta surulliseksi. Minulla on kaksi poikaa. Ilmeisesti olen sitten tulevaisuudessa hankala ja ei- toivottu sukulainen. Olisin niin toivonut, että lapset kävisivät meillä ja toisinpäin kun ovat aikuisia. Lapsenlapsia olisi kiva nähdä, mutta ilmeisesti se ei käy. Kyllä on kovaa olla anoppi. Ja ihminen saa olla hiljainen, mutta tietyt käytöstavat pitää jokaisella olla. Itseäni on siunattu ihanalla anopilla ja apella.

Vierailija kirjoitti:

Tulin tästä keskustelusta surulliseksi. Minulla on kaksi poikaa. Ilmeisesti olen sitten tulevaisuudessa hankala ja ei- toivottu sukulainen. Olisin niin toivonut, että lapset kävisivät meillä ja toisinpäin kun ovat aikuisia. Lapsenlapsia olisi kiva nähdä, mutta ilmeisesti se ei käy. Kyllä on kovaa olla anoppi. Ja ihminen saa olla hiljainen, mutta tietyt käytöstavat pitää jokaisella olla. Itseäni on siunattu ihanalla anopilla ja apella.

Miten ihmeessä sä saat käännettyä tän keskustelun tolla tavalla negatiivisesti itseesi ja omaan tulevaisuuteesi? :D 

Vierailija kirjoitti:

Tulin tästä keskustelusta surulliseksi. Minulla on kaksi poikaa. Ilmeisesti olen sitten tulevaisuudessa hankala ja ei- toivottu sukulainen. Olisin niin toivonut, että lapset kävisivät meillä ja toisinpäin kun ovat aikuisia. Lapsenlapsia olisi kiva nähdä, mutta ilmeisesti se ei käy. Kyllä on kovaa olla anoppi. Ja ihminen saa olla hiljainen, mutta tietyt käytöstavat pitää jokaisella olla. Itseäni on siunattu ihanalla anopilla ja apella.

Tunnistat itsesi noista tunkeilevista jankuttavista inhottavista päällepäsmäri-anoppien kuvauksista? Onneksi et ole vielä anoppi, ehdit psyykata ittes olemaan ihana anoppi kuten omasi on :)

Mulla samanlainen ex-anoppi ja samanlainen ex-äiti sekä samanlainen exä. T. Ujo

Outoa on ajatella, että ujous olisi ohi menevää. Ei todellakaan ole. Ilmeisesti et ole itse kovinkaan ujo kuim noin paljon haluat nokkaasi poikasi perheen asioihin tunkea, mutta poikaasi ja tyttöystävää asia varmasti ahdistaa.

Ja tää mielikuva ettei poika-parka saa kunnon kotiruokaa on jostain syystä jokaisen äidin oletus. Kyllä se poika syö just sitä ruokaa mitä itse haluaa. Nyt on äidin aika irtaantua ja elää omaa elämäänsä.