Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Kiihotun vain ja ainostaan kovista otteista sängyssä. Arka iho, mustelmat yms. Ovat mun merkki, että nautin. Onneksi mieheni ymmärtää tämän. Seksiä on joka päivä, mustelmat vaatteiden alla piilossa.

Kukaan ei varmaan uskoisi, ja en tätä koskaan mainosta kenellekään, koska en halua harrastaa mitään itseni nostamista jalustalle mutta:

Olin vielä vähän aikaa sitten todella köyhä. Meillä oli ihan liikaa lapsia vanhempien tuloihin nähden. Minut patistettiin jo lapsena koko kesäksi töihin, palkalla ostin itselleni kouluvaatteet ja kengät. Minulle ilmoitettiin suoraan, että kirjat maksat sitten itse jos haluat mennä lukioon. Koskaan ei käyty missään eikä hankittu mitään. Bussikorttia oli turha edes toivoa, vaan kouluun mentiin pitkä matka pyörällä kesät talvet. Minä olin se lapsi, joka katseli toisten kauniita tavaroita ja uusia vaatteita. Kaikkein kurjinta aikaa oli opiskelu, jolloin itkin usein koska minulla ei ollut rahaa syödä kunnolla tai mennä tapaamaan perhettäni, paljon rahaa kului reseptilääkkeisiin koska sairastelin paljon. Kaverit ostivat minulle säälistä ruokaa. Valmistuminen tietysti venyi, koska jouduin käymään täyspäiväisesti töissä opintojen ohessa. Selvisin juuri ja juuri ilman mitään maksuhäiriöitä. Kun ensimmäinen yli 2000 € palkka tuli tilille, itkin helpotuksesta.

Silti olen kuullut monesti, miten olen varmasti saanut kaiken valmiina, koska minulla on NYT hyvä työpaikka ja rahaa. Ostan aina tarkasti hyvää laatua, sillä en halua enää tilanteeseen, jossa kengät hajoavat eikä ole varaa ostaa uusia. Vaikka joutuisinkin nyt työttömästi, minulla olisi sentään monta vuotta kestävät hyvät ja kauniit vaatteet, koruja ja huonekaluja joilla on jälleenmyyntiarvoa jne. Tuntuu kohtuuttomalta, että ihmiset tuomitsevat minut huolitellun ulkonäön perusteella kylmäksi paskiaiseksi vaikka olin itse monena iltana nälkäinen. Kyllä minä muistan minkälaista on olla köyhä, enkä aio unohtaa. Minulla ei ole mitään halua polkea köyhiä, muistan hyvin sen tyhjän toivottomuuden tunteen jonka rahan puute teki elämään.

Minua pidetään kilttinä ja empaattisena ihmisenä, oikeasti vihaa lähes kaikkia tapaamiani ihmisiä tai he ovat minulle yhdentekeviä.

Huvittaa kun monet ovat kertoneet innoissaan tänne "kukaan ei ihan varmana uskoisi että harrastan tosi rajua seksiä." Miltä ne rajun seksin harrastajat näiden mielestä sitten näyttävät? Pukeutuisivat aina nahkaan + piikkikorkoihin ja kanniskelisivat ruoskaa mukana vai?

Kuuntelen päivittäin eroottisia hypnoosiäänitteitä joissa minä olen sub ja nainen dom. Olen myös harrastanut Skypen kautta sessioita joissa minä ja netin kautta tapaamani dom-nainen hypnotisoimme toisiamme vuoron perään. Nykyään nainen elättää itsensä ns. hypnodommena ja on minun ystäväni.

En pääse toteuttamaan halujani livenä, koska lähes kaikki naiset haluavat miehen vievän seksissä ja useimmat pitävät ainakin jonkinlaisesta alistamisesta tai ainakin siitä että heidät "otetaan". Minä en pidä sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun monet ovat kertoneet innoissaan tänne "kukaan ei ihan varmana uskoisi että harrastan tosi rajua seksiä." Miltä ne rajun seksin harrastajat näiden mielestä sitten näyttävät? Pukeutuisivat aina nahkaan + piikkikorkoihin ja kanniskelisivat ruoskaa mukana vai?

Tuo on kyllä erikoista.

Miesten keskuudessa tiedetään että rajusta seksistä nauttiminen on pitkälti normi. Minulle tulee yllätyksenä jos kuka tahansa nainen sanoo inhoavansa rajua seksiä.

Jos piikkikorot ja ruoksa tarkoittavat että nainen käyttää niitä mieheen, se onkin harvinaisempaa. Pääsääntöisesti naiset haluavat alistua miehelle.

Kärsin erittäin voimakkaasta ahdistuneisuudesta ja jonkin sortin sosiaalisesta fobiasta myös. En myöskään pidä yhtään ihmisistä, oikeastaan vihaan ihmisiä ja rasitun, ärsyynyn sekä ahdistun niiden seurasta tai pelkästä läsnäolosta esim. Kaupassa tai salilla. Suunnittelen menojani ja elämääni niin, että saisin olla mahd. Paljon aivan yksin ja tapaamatta ketään. En vaan jaksa ihmisiä yhtään.

Kävin juomassa muutamat suomalaisen julkisuuden henkilön luona. Hän halusi harrastaa seksiä, minä en. Tapahtuman jälkeen ei ole kuulunut. Ilta ahdistaa todella paljon jälkikäteen ajateltuna ja olo on käytetty, vaikka minua kohdeltiin ns asiallisesti. Toivon että en olisi mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Syvää, vaikeaa masennusta ei kyllä voi mitenkään piilottaa tai lokeroida yhdelle elämänalueelle. Kyllä se näkyy. Eli ne, jotka näyttää iloista ja sosiaalista naamaa ei ole kuin korkeintaan keskivaikeasti masentuneita.

Kyllä sen voi. Se on aivan persoonasta kiinni. Minulla on vaikean masennuksen lisäksi vaativa persoonallisuushäiriö. Vaadin itseltäni kohtuuttomia ja peitän kaiken. Lapsuudessa itkemisestä, kiukuttelusta tai "alla päin olemisesta" rangaistiin fyysisellä väkivallalla, nälässä pitämisellä ja henkisellä väkivallalla. Jos olin surullinen, minulle ei suostuttu puhumaan. Jos itkin, minulle annettiin "syy itkeä" ja paiskattiin seinään. Opin olemaan aina iloinen, sosiaalinen, äärimmäisen hyväkäytöksinen, small talkaava skidi josta kaikki pitivät. Sama rooli on jatkunut aikuisuudessa. Ulkoistan kaikki negatiiviset tunteet "toiselle minulle" ja puhun vaikeista asioista ikään kuin puhuisin jostain toisesta. Mitään tunnetta ei liity siihen. Tämän takia pystyn peittämään kaiken. Minut on kotiutettu teholta itsemurhayrityksen jälkeen, josta selvisin vain tuurilla, ja todettu terveeksi. Osastolla vaikeasta, psykoottisesta masennuksesta kärsiessä kävin joka aamu suihkussa, laittauduin, pukeuduin kuten normaalisti arkena kauluspaitoihin ja neuleisiin ja vaikutin normaalilta. Vasta kirjoituksesta ja arpisesta kehosta huomaa ettei minulla ole kaikki hyvin. Kulissien takana makaan sängyssä, itken, mietin kuolemaa ja en jaksa käydä edes suihkussa. Kun muita on ympärillä, vaikutan terveeltä.

No onpas teitä paljon, teitä tunnekylmiä ihmisvihaajia, jotka olette niiiin hyviä huijaamaan.

Miksi sitten teeskentelette, jos olette tunteettomia? Eikös teeskentely viittaa siihen, että häpeätte ominaisuuttanne ja haluatte peittää sen?

Does not compute.

Taas tätä mammojen erikoisuudenhakua, kun ei  mitään muuta tahdo löytyä niin hei, tää ois silleen niinku sosiopaatti kuten Hannibal Lecter.

Moni ei tänä päivänä usko, että minulla on hämärä menneisyys. Vielä joitakin vuosia sitten käytin huumeita, panin miehiä muutamasta drinkistä, varastin heiltä ja särjin sydämiä sarjatulella välittämättä vähääkään kenestäkään. Pyöritin aina vähintään kolmea miestä samaan aikaan. Saatoin seurustella yhden kanssa, paneskella muita ja pitää ohella monia kepeitä suhteita.

No, minusta tulikin sitten ihan tavallinen, raitis, uskollinen ja yhteiskunnallisen osuutensa hoitava perheenäiti.

Vierailija kirjoitti:

Että en pidä lainkaan ihmisistä. Itse asiassa vihaan heitä, ja koko ihmislajia.

Se ei välttämättä näy lainkaan minusta ulospäin.

En voi asialle mitään. Näin vain on. Omien heistä tulleiden kokemusten vuoksi.

Muistaakseni edesmennyt Frank Zappa sanoi: Jokainen ihminen on kusipää, kunnes toisin todistetaan. 

Valitettavasti äärimmäisen harva ihminen omassa elämässäni varsinkin täällä Suomessa, on ollut jotain muuta kuin kusipää, tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tänä päivänä usko, että minulla on hämärä menneisyys. Vielä joitakin vuosia sitten käytin huumeita, panin miehiä muutamasta drinkistä, varastin heiltä ja särjin sydämiä sarjatulella välittämättä vähääkään kenestäkään. Pyöritin aina vähintään kolmea miestä samaan aikaan. Saatoin seurustella yhden kanssa, paneskella muita ja pitää ohella monia kepeitä suhteita.

No, minusta tulikin sitten ihan tavallinen, raitis, uskollinen ja yhteiskunnallisen osuutensa hoitava perheenäiti.

Ajatella, olitkin pohjimmiltasi ihan tavallinen. Huh!! Ja kukaan muuhan ei ole viettänyt sitten villiä nuoruutta...

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan tavallinen keski-ikäistyvä toimistorotta sinisissä farkuissa ja beigessä neuletakissa. En käytä päihteitä, rakastan puutarhanhoitoa. Olen satanisti.

Olet siis riivattu - säälin sinua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut lemmikkinä (maalla omakotitalossa) orava (orpona poikasena pelastettu), vaikka se on kiellettyä ja se olisi pitänyt viedä villieläinhoitolaan. Orava eleli sekä ulkona että sisällä, eli pitkän elämän. Kukaan vieras ei sitä koskaan lemmikin ominaisuudessa nähnyt, koska oli kesy vain minulle ja karttoi muita ihmisiä.

Luokkakaverini perheellä oli kettu lemmikkinä, olivat löytäneet sen yksin harhailemassa metsässä, eikä emoa näkynyt missään, niin ottivat repolaisen perheen lemmikiksi.

Suhde 20 v vanhemman miehen kanssa aviopuolisoiden tietäessä asiasta.

Mä oon alasti mun vaatteiden alla

M kirjoitti:

JokinVialla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että painan 80kg...

Eihän tuo mitään, mutta kun vaaka näyttää 92 kg/164 cm, enkä näytä yhtään edes lihavalta, vain jäntevältä.

Johan vitsin polkaisit.

llen 181cm/87kg ja on läskiä ihan riittävästi.

No vitsikästä se on minustakin, usko huviksesi. Jumppaan jatkuvasti, mutta en laihdu. :>

Olen kysynyt mieheltäni, että pitäisikö laihduttaa, niin hän  aina ihmettelee, että  "miksi pitäisi"?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon alasti mun vaatteiden alla

Mä olen oikeasti luuranko mun lihani alla.

Olen 50+ nörtinoloinen kiltti aviomies. Minulla on ollut pian 20 v suhde järkyttävän hyvännäköiseen toisella paikkakunnalla asuvaan perheenäitiin, hän on kaupunkinsa silmäätekeviä. Tutustuimme sattumalta ja hänenkin mielestään on outoa että olemme suhteessa mutta kemia on niin vahva. Olemme tosi varovaisia sillä jos minusta ei uskoisi, niin hänellä on siveyden sipulina vielä enemmän menetettävää.