Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla vanhemmilla maisterinpaperit, omakotitalo, kesämökki ja farmariautot. Hienot urat. Lapset "menestyneet" saaneet stipendejä, ovat oppilaskunnassa, vaativat liikunta ja musiikkiharrastukset kaikilla ja paljon kavereita. Olemme kaikki tarveitä ja kauniita ja hyvin puettuja. Oikein kiiltokuvaelämää. Silti meistä tehty aiheellinen lasu ja KUKAANei IKINÄ arvaisi. Emme onneksi ole lastensuojelun asiakkaita..
Siis tämä kertomuksesi on jo tarua ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen komea mies, ulkoisesti ns. jännämies, mutta lähes aina yksin. Luullaan, että olen nirso, vaikka tosiasiassa odotan vain naisen aloitetta. Tutut naiset ihmettelevät miksen niitä saa, vaikka olen niin komea. Eivät omien sanojensa mukaan uskaltaneet lähestyä sinkkuina minua, koska olettivat olevan alle tasoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin omistaa hienoja merkkivaatteita ja minulla olisi niihin varaa, mutten ikinä löydä niitä mistään ja siksi kuljen samoissa vaatteissa viikosta toiseen.
Olen viillellyt ja masentunut.
Olen ihmisten ilmoilla rauhallinen, ujo ja hiljainen vaikka oikeasti olen villi ja teen kaikkea tyhmää.
Katson vähäpukeisia naisia netissä.
Olen ollut seksisuhteessa 7 vuotiaasta asti.
Näytän perunalta ilman ripsiväriä.
Vihaan vartaloani.
Olen epäsiisti enkä jaksa ikinä siivota.
En oikeastaan panosta kouluun, ka 8.4.
Valehtelen jatkuvasti, itselleni ja muille.
Kadun jokaista tekoani.
Suren pienenkin eläimen kuolemaa useita vuosia. Menetin ensimmäisen lemmikkini, mustan kesyhiiren yli 7 vuotta sitten ja suren yhä. Kuolema oli omaa syytäni ja kadun raskaasti tätä. Ei ollut tahallista vaan vahinko.
Itken helposti.
Vertaan itseäni muihin jatkuvasti.
Olen sisäänpäin suuntautunut ja ihmispelkoinen.
Olen 15-vuotias, mutta kypsempi kuin usea muu ikäiseni.Seksisuhteessa 7-vuotiaasta asti? Ahaaa.......
Pitäisikö tästä tekstinäytteestä (..rakas päiväkirjani...) näkyä se huomattava kypsyytesi? Valitettavasti olet aika lapsellinen runotyttö vielä.
Moni luulee meitä köyhiksi mutta todellisuudessa meillä on tilillä 250 000e ;-)
Ollaan nuori pariskunta (23v ja 26v), eletään hyvin tavallista ja ns. väritöntä elämää, on omakotitalo ja pieni valkoinen koira, tavalliset tylsät työt, kerran vuodessa ulkomaille jne. Moni varmasti kuvailisi meitä rauhallisiksi, ujoiksi ja kilteiksi ihmisiksi. Meillä on kuitenkin jo pari vuotta ollut avoin suhde eli saadaan harrastaa seksiä myös muiden kuin toistemme kanssa. Itse olen ollut yleensä aina n.15-20v itseäni vanhempien miesten kanssa. Eipä tuota varmaan moni osaisi kuvitella kun meidät näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kärsinyt ahdistuksesta ja sairaalloisesta murehtimisesta jo useita vuosia. Olen viimein hakeutunut ahdistuneisuushäiriön vuoksi hoitoon, saanut diagnoosin ja aloittamassa terapiaa.
Minulla on päällisin puolin kaikki kunnossa huipputyötä, mieluisaa asuinympäristöä ja parisuhdetta myöten. Ahdistus on käynyt vuosi vuodelta yhä fyysisemmäksi (jatkuva itkeskely, kuristava tunne rinnassa ja ahdistuskohtaukset) ja vallitsevammaksi - se alkaa rajoittaa ystävieni näkemistä sekä vaikeuttaa suuresti parisuhdettani. Murehdin kaikkea etukäteen, olen varma, että jotain menee elämässäni suuresti pieleen tai että esimerkiksi parisuhteeni on huono ja että tutut ja läheiset inhoavat minua ja ajattelevat minusta pahaa, tein mitä tahansa. Pelkään virheitä ja epäonnistumisia, olen äärimmäisen ankara itselleni - en osaa ottaa rennosti tai luottaa elämään.
Työpaikalla ja tuttujen kanssa olen rauhallinen ja hillitty, olen sosiaalinen ja teen työni huolella. Moni tuskin arvaisi, kuinka vaikeaksi ahdistus ja sairaalloinen murehtiminen tekevät elämäni.
Tsemppiä sinulle, hyvä kun haet apua.
Tiedän niin mistä kirjoitat, itsellä todella paha ahdistus myös. Pelkään että parisuhde menee. Nämä fyysiset oireet ovat jotain mitä en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Jatkuva niskajumi jännityksestä, hengenahdistus, päänsärky, vapina. Haluaisin vaan nukkua. Monta kertaa meinannut lähteä päivystykseen kun ei kestä. Yöt ovat pahimpia.
Jotain nappeja tietenkin määrättiin mutta pelottaa ne sivuvaikutukset vielä enemmän.
Helpottaakohan tää koskaan.. Oon aivan loppu.
Olen päälle 5-kymppinen mies jota kukaan ei huomaa. En käy töissä, kuljen julkisilla, vaatteet on melkein aina samat ja on päiviä etten puhu kenenkään kanssa.
Se mitä muut ihmiset eivät tiedä, että puhun sujuvasti kolmea, kohtuullisesti kolmea muuta ja opiskelen paraikaa yhtä Aasian kieltä. Olen harrastanut historiaa koko ikäni ja väitän, että tiedän siitä enemmän kuin monet alan opettajat. Olen myös väitellyt tekniikan alalta ja ollut alani huippuja maailmalla. Nimi löytyy helposti LinkedInistä ja scholar googlesta. Omaisuuttakin on kertynyt päälle miljoona.
En ole varsinaisesti introvertti mutta en vain jaksa smalltalkkia enkä ihmisiä jotka eivät ole mielenkiintoisia.
Elämässäni on ollut yksi nainen jonka kanssa todella viihdyin. Saatoin matkustaa toiselle puolelle maailmaa häntä tapaamaan ja juttelimme aina kaikesta läpi yön. Häntä ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin omistaa hienoja merkkivaatteita ja minulla olisi niihin varaa, mutten ikinä löydä niitä mistään ja siksi kuljen samoissa vaatteissa viikosta toiseen.
Olen viillellyt ja masentunut.
Olen ihmisten ilmoilla rauhallinen, ujo ja hiljainen vaikka oikeasti olen villi ja teen kaikkea tyhmää.
Katson vähäpukeisia naisia netissä.
Olen ollut seksisuhteessa 7 vuotiaasta asti.
Näytän perunalta ilman ripsiväriä.
Vihaan vartaloani.
Olen epäsiisti enkä jaksa ikinä siivota.
En oikeastaan panosta kouluun, ka 8.4.
Valehtelen jatkuvasti, itselleni ja muille.
Kadun jokaista tekoani.
Suren pienenkin eläimen kuolemaa useita vuosia. Menetin ensimmäisen lemmikkini, mustan kesyhiiren yli 7 vuotta sitten ja suren yhä. Kuolema oli omaa syytäni ja kadun raskaasti tätä. Ei ollut tahallista vaan vahinko.
Itken helposti.
Vertaan itseäni muihin jatkuvasti.
Olen sisäänpäin suuntautunut ja ihmispelkoinen.
Olen 15-vuotias, mutta kypsempi kuin usea muu ikäiseni.Tuota... sinä et ole ollut seksisuhteessa 7-vuotiaasta asti, vaan sinua on seksuaalisesti hyväksikäytetty 7-vuotiaasta asti. Menepä saman tien koulun psykologille tai terveydenhoitajalle juttelemaan asiasta, tämä auttaa sinua asiassa. Tai sitten suoraan poliisille.
Olen 36 vuotias. Lähemmäs 25 vuotta olen halunnut kuolla.
Vastoinkäymiset johtuvat järjestäen huonoista ihmissuhteistani...
Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että vihdoin koitan päästä täältä aktiivisesti pois. Olen jättäytynyt kaverisuhteistani ja työelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koukussa unilääkkeisiin ja rauhottaviin. Toleranssi unilääkkeisiin on kasvanut ja joudun ottamaan useamman pillerin saadakseni euforisen olon. Lääkkeet eivät enää nukuta vaan päinvastoin piristävätja tuovat aivan mahtavan olon. Kaikki stressi ja ahdistus katoaa, pienetkin asiat tuntuvat mahtavilta jne... Kun olen ottanut lääkkeet, en mene nukkumaan vaan alan touhuta kaiken laista. Jaksan tehdä kotityöt mitä en muuten jaksaisi, jaksan touhuta lasten kanssa jne.. Töistä tullessani odotan vain iltaa että saan ottaa lääkkeet :( tätä ei minusta ikinä ulospäin uskoisi. Aluksi sain pidettyä riippuvuuteni salassa mieheltäni mutta nyt hän tietää. Olen ollut ilman lääkkeitä nyt reilu 2vk ja elämä on yhtä helvetti, rauhoittavia joudun ottamaan. Alkoholia en oikein voi juoda koska vieroitusoireet iskevät ja krapulat ovat kamalia. Jos juon, niin joudun juomaan niin paljon että sammun. Jos juon vaikka vain muutaman niin joudun ottamaan unilääkkeen. Krapulassa syön rauhoittavia. Kärsin keskivaikeasta masennuksesta sekä traumaperäisestä stressihöiriöstä, tähän vielä lisäksi ajoittainen lamaava sosiaalisten tilanteiden kammo :(
Olen homo. Vaikka kaikki käsittääkseni luulee, että hetero olen. Mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen päihriippuvuus ja menetin neitsyyden 14v ikäsen 35v vanhemmalle. Sen jälkee oli n. 25 seksisuhdetta ennenku täytin 16.
Samaan aikaan tein töitä seurakunnassa vapaaehtosena
Vierailija kirjoitti:
Olen taitava manipuloimaan kanssaihmisiä. Jo pienenä lapsena huomasin kuinka päiväkodissa sain järjestettyä asioita ja tilanteita siten, että kykenin lavastamaan vaikkapa toisen lapsen tekemään itse jotakin typerää (tietenkin itse pesin kädet touhusta ja hän sai torut) tai itse lavastin tilanteen siten että joku muu vaikutti syylliseltä ja hän joutui puhutteluun.
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä laskelmoivampi olen ja olen hionut kykyni äärimmilleen. Koulussa sain mielihyvää kun onnistuin pitkienkin juonien avulla (jopa viikkojen tai kuukausien aikana) hienovaraisesti vaikuttamalla eri ihmisiin saamaan heidät kinastelemaan tai jopa tappelemaan verisesti keskenään. Kuraattoreiden tai rehtorin puhutteluihin itse en tietenkään joutunut - koska olin se mallioppilas joka kuului mm. Oppilaskuntaan ja en antanut mitään viitteitä huonosta tai arveluttavasta käytöksestä kenellekkään.
Työelämässä olen arvostetussa ja korkea-arvoisessa virassa. Nautin kun saan käyttää virkamiehen valtaa omia tarkoitusperiä ajaakseni, olen pilannut monen elämän ja virkani suojaa minua.
En tunne yhtään sääliä muita kohtaan, erityistä nautintoa saan jos huomaan jonkun toisen ihmisen koittavan höykyttää muita ja alistaa heitä ja otan tuon henkilön kohteekseni. Käytän älyäni ja taitojani nujertaakseni itseäni heikommat pelurit - kun heille lopulta valkenee mitä tein heille on jo myöhäistä eivätkä he kykene todistamaan mitään minua vastaan.
Näinhän sinä luulet. Tunnen samanlaisen narsistin, ja parin-kolmen vuoden jälkeen kaikki kaveripiirissämme kyllä tiesivät, millainen sekopää manipuloija kyseinen henkilö on. Ainoastaan pari ihmistä on enää hänen kanssaan tekemisissä, kaikki muut ovat katkaisseet välit. Itse hän tietysti ajattelee, että on itse heivannut meidät turhat ihmiset elämästään, kun ollaan niin tyhmiä/tylsiä/ärsyttäviä/kateellisia, ettei hän kestä meitä. Joku suojelusmekanismi varmaan, eihän se voi mitenkään olla mahdollista, että joku katkoisi omasta tahdostaan välit häneen, vaan hän päättää itse kenet haluaa pitää ystävänään ja kenen elämän haluaa pilata manipuloinnillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vakavasti sairas ja syön mm. Solunsalpaajia ja suuria annoksia kortisonia. Veriarvot ovat todella huonot. Aina saan kuulla ihmisiltä miten minulle elämä on niin helppoa kun olen niin terve ja hyvinvoiva :D
Vierailija kirjoitti:
Ulospäin oon herttanen naapurintyttö, joka pitää kaikille ovea auki, ei tupakoi tai polta ja on kaikille kiltti.
Kuitenkin suurin osa ihmisistä vituttaa mua aivan suunnattomasti ja ei vois vähempää kiinnostaa mitä kavereille ynnä muille kuuluu. Joku ilmottaa viestillä päässeensä opiskelemaan/saavansa lapsen, niin vastaan siihen jotain "superpaljon onneee, niin huippua!!! Oon tosi iloinen sun puolesta! ♡♡♡♡" mutt oikeesti ajattelen "saatanaako se tollasia mulle kertoo ei kiinnosta hukkuis järveen" No en kyllä siis oikeasto halua kenenkään kuolevan, mutta jostain syystä ajattelen noin. Ja kyse ei ole mistään kateudesta, oon tyytyväinen kaikesta mitä oon saavuttanu. En vaan jotenkin välitä, ja kavereita mulla taitaa olla ihan vaan sen takia kun normaalilla ihmisillä oletetaan niitä olevan. Ja onhan se aivoille hyväksi kun on sosiaalinen.
Miksi sanot noin, jos et ajattele niin todellisuudessa? Jos et halua kavereita, miksi pidät yhteyttä heihin? Tuollaiset kaksinaamaiset ihmiset on kamalimpia ja toisille päin naamaa valehtelu aivan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taitava manipuloimaan kanssaihmisiä. Jo pienenä lapsena huomasin kuinka päiväkodissa sain järjestettyä asioita ja tilanteita siten, että kykenin lavastamaan vaikkapa toisen lapsen tekemään itse jotakin typerää (tietenkin itse pesin kädet touhusta ja hän sai torut) tai itse lavastin tilanteen siten että joku muu vaikutti syylliseltä ja hän joutui puhutteluun.
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä laskelmoivampi olen ja olen hionut kykyni äärimmilleen. Koulussa sain mielihyvää kun onnistuin pitkienkin juonien avulla (jopa viikkojen tai kuukausien aikana) hienovaraisesti vaikuttamalla eri ihmisiin saamaan heidät kinastelemaan tai jopa tappelemaan verisesti keskenään. Kuraattoreiden tai rehtorin puhutteluihin itse en tietenkään joutunut - koska olin se mallioppilas joka kuului mm. Oppilaskuntaan ja en antanut mitään viitteitä huonosta tai arveluttavasta käytöksestä kenellekkään.
Työelämässä olen arvostetussa ja korkea-arvoisessa virassa. Nautin kun saan käyttää virkamiehen valtaa omia tarkoitusperiä ajaakseni, olen pilannut monen elämän ja virkani suojaa minua.
En tunne yhtään sääliä muita kohtaan, erityistä nautintoa saan jos huomaan jonkun toisen ihmisen koittavan höykyttää muita ja alistaa heitä ja otan tuon henkilön kohteekseni. Käytän älyäni ja taitojani nujertaakseni itseäni heikommat pelurit - kun heille lopulta valkenee mitä tein heille on jo myöhäistä eivätkä he kykene todistamaan mitään minua vastaan.
Paska puhetta.
Mitenniin? Tunnistan myös itseni tuosta, jos haluan jotain saatan kuluttaa siihen ihan älyttömästi aikaa ettö pikkuhiljaa saan ihmiset toimimaan haluamallani tavalla, toki niin ettei sitä huomaa. Jo pienenä sain kaiken mitä halusin näin, sitten myhäilin tyytyväisenä miten saan aina kaiken ja "viholliseni" eivät tiedä mihin ovat ryhtyneet :D
Olen useimpien ihmisten mielestä kiltti, kohtelias ja toiset huomioon ottava empaattinen ihminen. Monet ovat niin minulle sanoneet mutta muutamat ihmiset tietävät, että oikeasti vihaan suurinta osaa tuntemistani ihmisistä, olen oikeasti tunnekylmä ja ilkeä luonne, jolla on melko varmasti vähintään 1 persoonallisuushäiriö. Oikeasti vain esitän olevani sellainen, kun oikeasti olen ja siksi minusta tulisi varmasti leikiten ammattitaitoinen näyttelijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kärsinyt ahdistuksesta ja sairaalloisesta murehtimisesta jo useita vuosia. Olen viimein hakeutunut ahdistuneisuushäiriön vuoksi hoitoon, saanut diagnoosin ja aloittamassa terapiaa.
Minulla on päällisin puolin kaikki kunnossa huipputyötä, mieluisaa asuinympäristöä ja parisuhdetta myöten. Ahdistus on käynyt vuosi vuodelta yhä fyysisemmäksi (jatkuva itkeskely, kuristava tunne rinnassa ja ahdistuskohtaukset) ja vallitsevammaksi - se alkaa rajoittaa ystävieni näkemistä sekä vaikeuttaa suuresti parisuhdettani. Murehdin kaikkea etukäteen, olen varma, että jotain menee elämässäni suuresti pieleen tai että esimerkiksi parisuhteeni on huono ja että tutut ja läheiset inhoavat minua ja ajattelevat minusta pahaa, tein mitä tahansa. Pelkään virheitä ja epäonnistumisia, olen äärimmäisen ankara itselleni - en osaa ottaa rennosti tai luottaa elämään.
Työpaikalla ja tuttujen kanssa olen rauhallinen ja hillitty, olen sosiaalinen ja teen työni huolella. Moni tuskin arvaisi, kuinka vaikeaksi ahdistus ja sairaalloinen murehtiminen tekevät elämäni.
Tsemppiä sinulle, hyvä kun haet apua.
Tiedän niin mistä kirjoitat, itsellä todella paha ahdistus myös. Pelkään että parisuhde menee. Nämä fyysiset oireet ovat jotain mitä en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Jatkuva niskajumi jännityksestä, hengenahdistus, päänsärky, vapina. Haluaisin vaan nukkua. Monta kertaa meinannut lähteä päivystykseen kun ei kestä. Yöt ovat pahimpia.
Jotain nappeja tietenkin määrättiin mutta pelottaa ne sivuvaikutukset vielä enemmän.
Helpottaakohan tää koskaan.. Oon aivan loppu.
Pystyn samaistua teihin molempiin. Omat ongelmani alkoivat juuri noin. Lapsena/nuorena minua pahoinpideltiin niin henkisesti kuin fyysisesti usean läheisen ihmisen toimesta. Itsetuntoni romutettiin aina uudestaan ja uudestaan, tämä on pitkä tarina enkä jaksa kaikesta kirjoittaa. Tästäjohtuen sairastuin vanhempana masennukseen, traumaperäiseen stressihäiriöön ja sosiaalistentilanteiden kammioon, nämä ovat oireilleet jo nuoruudessa mutta diagnoosin sain vasta kun menetin muutama vuosi sitten työpaikkani uniongelmista ja masenuksesta johtuvista myöhästelyistä ja saikuista. Sain uuden, unelmienityön omalta alaltani, aloin pelkäämään että jos taas nolaan itseni ja myöhästelen unettomuuden vuoksi, entä jos masennus uusii jne.. Kävin terapiassa ja sain reseptin rauhottaviin ja unilääkkeisiin aluksi kaikki meni hyvin mutta nyt olen pahasti koukussa ja irtipääseminen tuntuu mahdottomalta :( Kirjoitinkin tuossa aiemmin unilääke riippuvuudestani mikä tällä hetkellä tuhoaa minua, perhettäni ja elämääni :( kukaan muu ei tiedä ongelmistani kuin mieheni, ja häneltä en saa minkäänlaista tukea. Tsemppiä teille.
Mä en oikeasti ole aina tyyni ja rauhallinen, vaikka päällepäin siltä näyttää. Varsinkin negatiivisia tunteita on vain niin vaikea ilmaista. Olen myös kauhea jännittäjä, mutta mitä enemmän jännitän, sitä rauhallisemmaksi käy ulkokuoreni ja käytökseni.
Seksisuhteessa 7-vuotiaasta asti? Ahaaa.......