Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Nuolen naisen pyllyä esileikin aikana.
-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on laukullinen seksileluja, eri kokoisia dildoja jne. Käytän niitä ahkerasti etenkin yksin ollessa, mutta myös puolison kanssa joskus jotain päristintä. Olen aika seksuaalinen, tykkään itsetyydyydytyksestä, katson rajuakin pornoa mielelläni. Fantasioin paljon. Kiinnostustani seksiin ja leluihin ei välttämättä ajattelisi ekana päältäpäin, kun olen n. 130 kg painava, ujon oloinen nainen.
Että olen yrittänyt itsemurhaa. Tästä on kauan aikaa. Vuosia meni, ettei minkäänlaisia itsetuhoisia ajatuksia, mutta nyt huomaan taas pyöritteleväni ajatusta. Tiedän, että se olisi about itsekkäin teko ikinä lähipiiriäni kohtaan, mutta toisaalta, eipähän tarttis enää murehtia.
Mulla on hyvä ammatti, olen työssäni hyvä, ystäviä jne. Ulkoapäin mun elämä näyttää hyvältä, en usko et kukaan päältä päin uskoisi. Mielenterveyden ongelmat on syvältä.
Molemmilla vanhemmilla maisterinpaperit, omakotitalo, kesämökki ja farmariautot. Hienot urat. Lapset "menestyneet" saaneet stipendejä, ovat oppilaskunnassa, vaativat liikunta ja musiikkiharrastukset kaikilla ja paljon kavereita. Olemme kaikki tarveitä ja kauniita ja hyvin puettuja. Oikein kiiltokuvaelämää. Silti meistä tehty aiheellinen lasu ja KUKAANei IKINÄ arvaisi. Emme onneksi ole lastensuojelun asiakkaita..
Olen taitava manipuloimaan kanssaihmisiä. Jo pienenä lapsena huomasin kuinka päiväkodissa sain järjestettyä asioita ja tilanteita siten, että kykenin lavastamaan vaikkapa toisen lapsen tekemään itse jotakin typerää (tietenkin itse pesin kädet touhusta ja hän sai torut) tai itse lavastin tilanteen siten että joku muu vaikutti syylliseltä ja hän joutui puhutteluun.
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä laskelmoivampi olen ja olen hionut kykyni äärimmilleen. Koulussa sain mielihyvää kun onnistuin pitkienkin juonien avulla (jopa viikkojen tai kuukausien aikana) hienovaraisesti vaikuttamalla eri ihmisiin saamaan heidät kinastelemaan tai jopa tappelemaan verisesti keskenään. Kuraattoreiden tai rehtorin puhutteluihin itse en tietenkään joutunut - koska olin se mallioppilas joka kuului mm. Oppilaskuntaan ja en antanut mitään viitteitä huonosta tai arveluttavasta käytöksestä kenellekkään.
Työelämässä olen arvostetussa ja korkea-arvoisessa virassa. Nautin kun saan käyttää virkamiehen valtaa omia tarkoitusperiä ajaakseni, olen pilannut monen elämän ja virkani suojaa minua.
En tunne yhtään sääliä muita kohtaan, erityistä nautintoa saan jos huomaan jonkun toisen ihmisen koittavan höykyttää muita ja alistaa heitä ja otan tuon henkilön kohteekseni. Käytän älyäni ja taitojani nujertaakseni itseäni heikommat pelurit - kun heille lopulta valkenee mitä tein heille on jo myöhäistä eivätkä he kykene todistamaan mitään minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha-asioista kannattaa aina vaieta, kuten täällä on kirjoitettukin. Jos on yhtään plussalla, niin johan löytyy niitä uusia ystäviä. Jotka katoavat samoin tein kuin rahat.
Kellä tonni on, se tonnin kätkeköön.
- Olen sisimmässäni gootti. Uskallan kyllä pukeutua niin kuin haluan ja tykkään. Silti varmaan kukaan ei uskoisi, että rakastan myös goottityyliä.
- Kiihotun, kun mies ojentaa minua huonosta käytöksestä :DD (kun olen vihaisena aukonut naamaani.)
- Topakkuuteni tulee varmasti yllätyksenä isolle osalle. Olen ulospäin rauhallinen ja kiltti, mutta jos esim. remonttifirma yrittää ajaa omaa etuaan minun kustannuksellani, niin ei tule tapahtumaan ikinä. Tällainen edun tavoittelu voi olla vaikkapa sellainen, että yritetään puhua asiakas ympäri hyväksymään valmiiksi naarmutettu parketti. (Esimerkki suoraan omasta elämästäni.)
- Pyrin aina pitämään ilkeät mölyt mahassani, koska luonteeni ei anna periksi huomautella ja loukkailla ihmisiä vähän väliä. Enkä muutenkaan halua ajatella muista kamalasti pahaa. Mutta jos joku alkaa loukkaamaan minua/kohtelemaan törkeästi, suodattimeni menee rikki ja ulos tulee sellaista tekstiä, että...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon tatuointeja.
Olen juoppo. Naamasta ei vielä näy ja oon reipas töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iso vaatehuone täynnä todella kalliita, ihania merkkituotteita. Sellaisia joista moni julkinen bloggaajakin pystyy vaan haaveilla. Joitakin yksittäiskappaleita joita ei muut edes saa, tai erikoiseriä joita valmistettu vain muutama kappale. Myös jotain pelkästään minulle teetettyjä löytyy. Luksusmerkkikenkiä on 200+ paria ja luksusmerkkilaukkuja 100+, ja siinä se muotiarsenaali vasta alkaa.
En kuitenkaan käytä noita tuotteita juuri koskaan, ettei minua luulla pinnalliseksi, materialistiksi, leuhkaksi, tyhjäpääksi ja merkkikeskeiseksi turhautuneeksi rouvaksi! Kuljen halvoissa vaatteissa ja perushintaisissa asusteissa jotka eivät herätä huomiota ja joissa ei ole mitään näkyviä logoja tai muita tunnistettavia piirteitä.
Mieheni yrittää kannustaa minua että käytä nyt noita hienoja vaatteita ja asusteita kun olet niitä keräillyt, ja että muuten niissä mennyt ainakin pari sataa tuhatta hukkaan jos istun vain ihailemassa niitä. Minulla on kamalan korkea kynnys alkaa käyttää niitä, ja yritän selitellä itselleni että mitä jos joku eksoottinen nahkalaukku tai eksoottiset nahkakengät menevät pilalle heti kun alan käyttää niitä :( Miellän niitä myös matkamuistoiksi enkä pidä käyttötavarana.
Olen jopa valehdellut talossamme kylässä käyneille kavereilleni että pukeutumishuoneeni on pelkkä varasto ettei siellä ole mitään nähtävää, ja pidän sen oven lukossa ettei kukaan vaan eksy kurkistamaan sinne. Tiedän että moni ystävistäni saisi sydärin jos näkisivät mitä kaikkea muotijuttua omistan. Että minulla on oma privaatti muotiputiikki. Voi apua kuolisin jos joku heistä saisi vihiä asiasta. Kerran eräs kysyi tietystä laukustani, mutta valehtelin sen olevan kopio.
En ole mikään lottovoittaja, vaan olen perinyt vähän rahaa sieltä sun täältä, ja tienaan ihan hyvin. Mieheni on myös ostanut minulle jotain tuotteita lahjaksi.
Mutta miksi?
Miehenä en ymmärrä vaatteista ja laukuista mitään enkä tajua vaikka jollain olisi 10K € käsiveska.
Vierailija kirjoitti:
Olen taitava manipuloimaan kanssaihmisiä. Jo pienenä lapsena huomasin kuinka päiväkodissa sain järjestettyä asioita ja tilanteita siten, että kykenin lavastamaan vaikkapa toisen lapsen tekemään itse jotakin typerää (tietenkin itse pesin kädet touhusta ja hän sai torut) tai itse lavastin tilanteen siten että joku muu vaikutti syylliseltä ja hän joutui puhutteluun.
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä laskelmoivampi olen ja olen hionut kykyni äärimmilleen. Koulussa sain mielihyvää kun onnistuin pitkienkin juonien avulla (jopa viikkojen tai kuukausien aikana) hienovaraisesti vaikuttamalla eri ihmisiin saamaan heidät kinastelemaan tai jopa tappelemaan verisesti keskenään. Kuraattoreiden tai rehtorin puhutteluihin itse en tietenkään joutunut - koska olin se mallioppilas joka kuului mm. Oppilaskuntaan ja en antanut mitään viitteitä huonosta tai arveluttavasta käytöksestä kenellekkään.
Työelämässä olen arvostetussa ja korkea-arvoisessa virassa. Nautin kun saan käyttää virkamiehen valtaa omia tarkoitusperiä ajaakseni, olen pilannut monen elämän ja virkani suojaa minua.
En tunne yhtään sääliä muita kohtaan, erityistä nautintoa saan jos huomaan jonkun toisen ihmisen koittavan höykyttää muita ja alistaa heitä ja otan tuon henkilön kohteekseni. Käytän älyäni ja taitojani nujertaakseni itseäni heikommat pelurit - kun heille lopulta valkenee mitä tein heille on jo myöhäistä eivätkä he kykene todistamaan mitään minua vastaan.
Paska puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut sivusuhde 18 vuotta. Luottotiedot ovat menneet. Nämä varmasti tulisi yllärinä lähimmillekin ystäville.
Olen elänyt keskivaikean masennuksen kanssa jo kymmenen vuotta. Pelkään sosiaalisia tilanteita, olen hyvin epävarma ja toisinaan mietin itseni satuttamista tai jopa tappamista. Silti olen työssä, jossa ollaan paljon ihmisten kanssa ja kaikki pitävät minua sosiaalisena ja iloisena nuorena naisena.
Jotenkin on helpompi näyttää reippaalta kuin selitellä sairauttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kiltti tyttö. Tykkään katsella vampyyri- yms. elokuvia. Myös jotkut kauhuelokuvat ovat hyviä ( ja American Horror Show). Samoin esim. Game of Thrones & The Walking dead.
Korjasin
Olen jämpti ja tarkka ihminen. Hoidan velvollisuuteni huolella ja varsinkin toisiin ihmisiin liittyvissä asioissa olen ylitunnollinen. Minua pidetään töissä vahvana, luotettavana ja huolellisena.
Pohjimmiltaan olen kuitenkin ihan tossu, joka on elänyt tuhoisassa parisuhteessa yli viisi vuotta. Mies on tyhjentänyt tilit ja saanut minut vararikkoon. Itsetunto on nollassa luottotietojen ja omaisuuden menettämisen takia, ja nyt vasta olen tajunnut erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iso vaatehuone täynnä todella kalliita, ihania merkkituotteita. Sellaisia joista moni julkinen bloggaajakin pystyy vaan haaveilla. Joitakin yksittäiskappaleita joita ei muut edes saa, tai erikoiseriä joita valmistettu vain muutama kappale. Myös jotain pelkästään minulle teetettyjä löytyy. Luksusmerkkikenkiä on 200+ paria ja luksusmerkkilaukkuja 100+, ja siinä se muotiarsenaali vasta alkaa.
En kuitenkaan käytä noita tuotteita juuri koskaan, ettei minua luulla pinnalliseksi, materialistiksi, leuhkaksi, tyhjäpääksi ja merkkikeskeiseksi turhautuneeksi rouvaksi! Kuljen halvoissa vaatteissa ja perushintaisissa asusteissa jotka eivät herätä huomiota ja joissa ei ole mitään näkyviä logoja tai muita tunnistettavia piirteitä.
Mieheni yrittää kannustaa minua että käytä nyt noita hienoja vaatteita ja asusteita kun olet niitä keräillyt, ja että muuten niissä mennyt ainakin pari sataa tuhatta hukkaan jos istun vain ihailemassa niitä. Minulla on kamalan korkea kynnys alkaa käyttää niitä, ja yritän selitellä itselleni että mitä jos joku eksoottinen nahkalaukku tai eksoottiset nahkakengät menevät pilalle heti kun alan käyttää niitä :( Miellän niitä myös matkamuistoiksi enkä pidä käyttötavarana.
Olen jopa valehdellut talossamme kylässä käyneille kavereilleni että pukeutumishuoneeni on pelkkä varasto ettei siellä ole mitään nähtävää, ja pidän sen oven lukossa ettei kukaan vaan eksy kurkistamaan sinne. Tiedän että moni ystävistäni saisi sydärin jos näkisivät mitä kaikkea muotijuttua omistan. Että minulla on oma privaatti muotiputiikki. Voi apua kuolisin jos joku heistä saisi vihiä asiasta. Kerran eräs kysyi tietystä laukustani, mutta valehtelin sen olevan kopio.
En ole mikään lottovoittaja, vaan olen perinyt vähän rahaa sieltä sun täältä, ja tienaan ihan hyvin. Mieheni on myös ostanut minulle jotain tuotteita lahjaksi.
Mutta miksi?
Miehenä en ymmärrä vaatteista ja laukuista mitään enkä tajua vaikka jollain olisi 10K € käsiveska.
Älä välitä, en minäkään vaikka olen nainen, kun ei kiinnosta moiset :) mielummin ostan sen 20€:n laukun ja muun ylimääräisen käytän muuhun. Vaikka kovin rikas olisinkin niin en ymmärrä mitään monen tonnin vaatteita/laukkuja. Kukin tavallaan tietysti.
Olen kärsinyt ahdistuksesta ja sairaalloisesta murehtimisesta jo useita vuosia. Olen viimein hakeutunut ahdistuneisuushäiriön vuoksi hoitoon, saanut diagnoosin ja aloittamassa terapiaa.
Minulla on päällisin puolin kaikki kunnossa huipputyötä, mieluisaa asuinympäristöä ja parisuhdetta myöten. Ahdistus on käynyt vuosi vuodelta yhä fyysisemmäksi (jatkuva itkeskely, kuristava tunne rinnassa ja ahdistuskohtaukset) ja vallitsevammaksi - se alkaa rajoittaa ystävieni näkemistä sekä vaikeuttaa suuresti parisuhdettani. Murehdin kaikkea etukäteen, olen varma, että jotain menee elämässäni suuresti pieleen tai että esimerkiksi parisuhteeni on huono ja että tutut ja läheiset inhoavat minua ja ajattelevat minusta pahaa, tein mitä tahansa. Pelkään virheitä ja epäonnistumisia, olen äärimmäisen ankara itselleni - en osaa ottaa rennosti tai luottaa elämään.
Työpaikalla ja tuttujen kanssa olen rauhallinen ja hillitty, olen sosiaalinen ja teen työni huolella. Moni tuskin arvaisi, kuinka vaikeaksi ahdistus ja sairaalloinen murehtiminen tekevät elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvattanut kylmäsydämisen narsistilapsen.
Katso peiliin.
Huono neuvo ja kulunut sanonta täällä.
Mitä se auttaa? Siellä on varmaankin säröton ja upea kuvajainen. Keskustelun aihehan on "totuuksia joita teistä ei uskoisi PÄÄLLEPÄIN".
Vierailija kirjoitti:
Olen taitava manipuloimaan kanssaihmisiä. Jo pienenä lapsena huomasin kuinka päiväkodissa sain järjestettyä asioita ja tilanteita siten, että kykenin lavastamaan vaikkapa toisen lapsen tekemään itse jotakin typerää (tietenkin itse pesin kädet touhusta ja hän sai torut) tai itse lavastin tilanteen siten että joku muu vaikutti syylliseltä ja hän joutui puhutteluun.
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä laskelmoivampi olen ja olen hionut kykyni äärimmilleen. Koulussa sain mielihyvää kun onnistuin pitkienkin juonien avulla (jopa viikkojen tai kuukausien aikana) hienovaraisesti vaikuttamalla eri ihmisiin saamaan heidät kinastelemaan tai jopa tappelemaan verisesti keskenään. Kuraattoreiden tai rehtorin puhutteluihin itse en tietenkään joutunut - koska olin se mallioppilas joka kuului mm. Oppilaskuntaan ja en antanut mitään viitteitä huonosta tai arveluttavasta käytöksestä kenellekkään.
Työelämässä olen arvostetussa ja korkea-arvoisessa virassa. Nautin kun saan käyttää virkamiehen valtaa omia tarkoitusperiä ajaakseni, olen pilannut monen elämän ja virkani suojaa minua.
En tunne yhtään sääliä muita kohtaan, erityistä nautintoa saan jos huomaan jonkun toisen ihmisen koittavan höykyttää muita ja alistaa heitä ja otan tuon henkilön kohteekseni. Käytän älyäni ja taitojani nujertaakseni itseäni heikommat pelurit - kun heille lopulta valkenee mitä tein heille on jo myöhäistä eivätkä he kykene todistamaan mitään minua vastaan.
...tulee mieleen joku sankaritarina. Sinulla saattaa nyt olla maaninen vaihe menossa.
Taatusti löytyy merkkivaatteita en epäile, tietänet myyntikikan "tiskin alta".