Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Te, jotka teeskentelette muille, pidätte fasadia vaikka vihaatte kaikkia, olette masentuneet jne. Miksi suostutte sellaiseen elämään? Mitä siitä saatte? Kaikki merkit elämässänne huutaa, että elämäsi kaipaa muutosta, ja te vaan olette paikallanne? Häh? Miksi?

Vihahan tulee yleensä siitä, että elää vääränlaista elämää väärien ihmisten kanssa tai väärässä paikassa. Ei se niiden kanssaihmisten vika ole.

Tehkää jotain! Perustakaa yritys, lähtekää Intiaan, kiivetkää vuorelle, hurahtakaa!!

Itsemurha on tosi epäluova ratkaisu

Kyllä sitä ensin vihaiseksi tulee ennen kuin pystyyn kuolee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan erään tänäänkin taas tapetilla olevan uskontokunnan jokaista jäseniä, aivan sama onko terroristi vai ei. Minun mielessäni ne kaikki ovat potentiaalisia terroristeja, tulevia terroristeja tai tulevien terroristien vanhempia, uuden häiriintyneen sukupolven kasvattajia. Ainakin riski siihen on niin korostunut valtaväestöön verrattuna, etten kaipaisi yhtäkään heistä Eurooppaan.

Ja miten tämä näkyy arjessani? No ei mitenkään. Olen pidetty luokanopettaja ja surkuhupaisaa, että vieläpä erityisen suosittu mamu-oppilaiden vanhempien keskuudessa. Lempeä, kärsivällinen, ymmärtävä, annan aikaa, näen vaivaa, näkyy kuulemma miten sydämelläni teen tätä työhä. Jaaha... Lätisen joka viikko miten "erilaisuus on rikkaus", "kaikki kulttuurit on hienoja ja arvokkaita".... Ja vitut ole. Mutta en anna sen työssäni koskaan näkyä. Kotona sitten äänestän persuja ja surkuttelen mihin maailma on mennyt.

Tsempit. T. Samis-kollega. Meitä on paljon. Pakko vaan niellä ja tienata palkkansa. Muutama zuvaggi herneen nenään vetävä löytyy, mutta ilman niitä ruoditaan rankalla kädellä tilannetta.

Terveisiä yliopistolta. Väärä mielipide on täälläkin ammatillinen itsemurha, ja siksi niitä ei kuulu. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä olisi. Paljon.

Että terveiset vaan korkeasti koulutetulta akateemiselta naiselta, että sieltä Välimerestä ei poimita ketään, eikä kehitysmaalaisia pidä ruokkia, kun kansa on paisunut liian isoksi resursseihin verrattuna. Ihan alaa opiskelleena.

Suoleni sulkijalihas tekee välillä kepposia, eli tavara lysähtää housuihini  todella voimalla ja yleensä löysänä. Vaikka kuinka laitan hanttiin, niin se paska vain tulee. 

Kerran tuli kun oli kävelyllä, tuli vain ja tuli. Housut olivat ihan siinä ittessään. Onneksi oli koti lähellä.

Kerran tul kun menin töihin. Juuri ehdin vessaan kun huomasin että paskaa oli housut täynnä, en edes käsittänyt että se oli jo housuissa asti. Oli helvetinmoinen työ siivota vessa ja itseni siihen kuntoon, että  pystyin tulemaan vessasta ulos. 

Toki jouduin samantien lähtemään kotia peseytymään ja vaihtamaan vaatteet. Ymmärrätte varmaan.

Kukaan ei tätä tiedä, sanoin vain kaverille että pitää äkkiä käydä kotona. Onneksi on sellainen työ, että tämä oli mahdollista.  :)

Vierailija kirjoitti:

Nainen-21 kirjoitti:

Lisäksi kärsin aknesta lukuisten hoitoyritysten jälkeenkin, jonka takia pidän itseäni epäviehättävänä.

Oletko kokeillut acne.org:n hoitorutiinia?

Kärsit varmaan myös tästä hormonaalisesta aknesta, pyydä gyneltä hormoni(veri)kokeita jollei ole sellaisia määrännyt vielä. Antibiootit auttavat vain hetkeksi naisilla usein koska hormonitasapainot heittelevät ja ovat pääsyy akneen aikuisiällä. Googleta myös pcos.

Olen lesbo. Käytän meikkiä ja pitkät vaaleat hiukset ja olen muutenkin "naisellinen"

Yleensä kumppani löytyy viimeistään samasta opinahjosta. Entä kun ne ovat suurin osa homoja tai muuten vaan naismaisia? Ei löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaan nykyisin tosi usein baarissa alkoholittoman oluen kun ollaan kaveriporukalla illanvietossa. Muut luulee että juon tuopistani normaalia olutta. Mulle tulee nykyisin aika paha krapula pienestäkin alkoholimäärästä ja pyrin muutenkin välttämään liikaa humaltumista.

Mua luullaan absolutistiksi tuosta syystä ja sellaista esitänkin. Tosi asiassa en voi juoda muiden aikana, koska en yhden juoman jälkeen hallitse juomistani ollenkaan.

Mulla sama, mä en voi juoda kuin 8-10 olutta/annosta, jos juon sen verran en enää yhtäkkiä hallitsekaan juomista ja saatan juoda illan aikana 12-16 annosta.

"Jos juon 10 annosta, niin homma riistäytyy käsistä ja juon 2 lisää"

Olen parikymppinen, humanistisen koulutuksen saanut nainen, joka syön kasvispainotteisesti. Ostan lähi- ja luomuruokaa, nuohoan kirppareita ja suhtaudun kierrättämiseen uskonnollisella hartaudella. Olen paikallisen Ruohonjuuren vakioasiakas. Haaveilen oman, ekologisen, kierrättämällä synnytetyn vaatemalliston lanseeraamisesta (à la Globe Hope tai Poola Kataryna). Minua varmaankin pidetään jonkinmoisena hippinä.

Olen äänestänyt joka ikisissä vaaleissa Perussuomalaisia. Mielestäni "monikulttuurisuus" on paskaa. En voi sietää ihmisiä, jotka suitsuttavat kyseistä aatetta pysähtymättä [i]hetkeksikään[/i] miettimään, minkälaista ajan, energian ja luonnonvarojen (!) tuhlausta se on. Lukisivat edes Eero Paloheimoa!

Toivon, että Jussi Halla-aho voittaa puheenjohtajavaalit, ja suren vilpittömästi sitä, että Rähmispossu poistui keskuudestamme.

Inhoan lapsia yli kaiken sekä vanhemmuutta mutta aspatehtävissä täytyy välillä ihastella herranterttuja. Onneksi ei ole omia eikä tule

Minulla on samantyyppisiä salaisuuksia / piirteitä kuin monella muullakin tässä ketjussa. Minua pidetään ahkerana, menestyksekkäänä nuorena uraohjuksena. Olen akateemisesti koulutettu ja monessa mielessä älykäs, naimisissa oleva nainen. Kuitenkin: 

- Olen pahasti ylivelkaantunut ja ulosotossa. Häpeän asiaa kovasti sosiaalisista syistä, mutta henkilökohtaisesti asia ei juuri stressaa itseäni. 

- Minulla on seksisuhde 20 vuotta vanhempaan, naimisissa olevaan mieheen. Tämän lisäksi minulla on kaksi muuta nuorempaa rakastajaa. 

- Mietin eroa nykyisestä puolisostani joka päivä. Ainut syy, miksi en ole vielä lähtenyt on se, että pelkään hänen "romahtavan" vaikka samaan aikaan tiedän vain siirtäväni asiaa ja toimivani monellakin tapaa epäreilusti miestäni kohtaan. Meitä pidetään myös "täydellisenä" parina, mutta tämä oletus ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Emme ole lainkaan yhteensopivia, loukkaamme kumpikin toisiamme ja riitelemme jatkuvasti. 

- Olen todella laiska mitä töihin tulee, huolimatta siitä että olen alalla joka kiinnostaa. Kuitenkaan tämä ei ole intohimoni ja suunnittelen tekeväni "harrastuksestani" ammatin itselleni jonain päivänä. En ole kiinnostunut rahasta mikä sinänsä nykyään on hyvä tässä konkurssissa...

- Olen todella tarkka ulkonäöstäni, vaikka yritän antaa ulkopuolisille itsestäni huolettoman ja ei-pinnallisen kuvan.

- En pidä useimmista ihmisistä tai pidä heitä kiinnostavina, mukaan lukien ystäväni. Paitsi silloin, kun olen kännissä.

--> Käytän aivan liikaa alkoholia (osittain em. syystä).

- Olen koukussa erääseen kipulääkkeeseen eikä tämä edes haittaa minua.

- Olen rakastunut hyvään ystävääni, joka sattuu olemaan myös toisen "hyvän ystäväni" puoliso. En ikinä aio toimia tämän asian suhteen mitenkään. En haluaisi rikkoa tätä ensiksi mainittua ystävyyssuhdetta, sillä kyseinen henkilö on yksi niistä harvoista ihmisistä, joista todella pidän ja välitän. 

- Vihaan muiden ihmisten seurassa ruokailua. Mieluiten syön yksin, jotta saan mässätä, mässyttää ja napostella rauhassa. Ei ole mitään syömishäiriötä tms. Pääsääntöisesti syön tosi terveellisesti ja säännöllisesti kohtuuannoksia, mutta nämäkin mieluiten yksin. Osittain siitäkin syystä, että ruokapöytäkeskustelun sijaan haluan lukea tai katsoa telkkaria samalla kun syön. En ymmärrä, miksi joku haluaa puhua samalla kun syö? Osaan olla ahmimatta ilman keskusteluakin. Ei nyt mitenkään järkyttävää varmaan, mutta omaa tietoani kuitenkin. 

- Vihaan bileitä. Näitä on tuttavapiirissä paljon (siis bileitä, illanistujaisia, syöminkejä jne...). Ahdistaa kun on paljon ihmisiä samassa tilassa tai ylipäänsä paljon ihmisiä, joiden kanssa pitäisi seurustella. Minua pidetään sosiaalisena ja helposti lähestyttävänä ihmisenä. Todellisuudessa ei ole minkäänlaista kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin. Vihaan small talkia ja "turhanpäiväistä" kuulumisten vaihtoa. Tästä syystä en mielelläni vieraile oman tai puolisoni sukulaisten luona, vaikka kukaan ei tätä päälle päin uskoisi. 

Kaikesta huolimatta olen melko tyytyväinen elämääni. En usko onnellisuuteen, mutta sitäkin enemmän voimaan jota ihminen voi saada intohimostaan, ja tällainen minulla on (tuo "harrastus"). Niin kauan kuin saan toteuttaa itseäni tällä saralla, olen tyytyväinen ja "elän". Kaikki muu on käytäntöä, joka saattaa aiheuttaa sattumanvaraisesti harmia tai iloa. 

Olen patalaiska. Ei kai se näy päällepäin?

Joskus sorrun retostelemaan "kiireilläni", joita ei oikeasti ole. Osaan organisoida asiat niin, että pääsen kiireen vilkkaa laiskottelemaan kuten juuri nyt!

Hmm. Ylipaino ja köyhyys varmasti näkyy. Siis sellaisista asioista, mitä maailma ylenkatsoo. Mutta muuten on puhtaat paperit, vaikka virheellinen ja epätäydellinen ihminen olen toki minäkin.

minulla on peliongelma, ja 369 kirjoituksesta löysin samanlaisia piirteitä itseäni verraten.

V. 2003 sairastuin erittäin voimakkaaseen akuuttiin psykoosiin. Kuulin ääniä ja koin näköharhoja. Tilanne oli paha. Onneksi oli todella hyvät lääkärit. Olin jo tuolloin erittäin arvostetussa ammatissa. Todettiin bipo (2-suuntainen). Lääkityksellä loppuelämäni. Kerran tuon jälkeen joutunut myös sairaalaan suljetulle, kun jätin lääkkeet pois. Nykyisin ymmärrän, että syön joka ilta. Edelleen arvostetussa ammatissa, jopa noussut ylemmäs töissä. Ei näy minussa mitenkään, mutta lääkkeet syötävä.

Syömishäiriö vaivasi 20 vuotta. Nyt siitä pois (paitsi kerran syömishäiriöinen, niin aina tietyllä tavalla). Lisäksi olen alkoholisti. Asiakkaiden asiat hoidetaan, mutta usein omat jää hieman rempalleen....

Kukaaneiuskoisiikina kirjoitti:

1. Syön räkää antaumuksella ja se on hyvää.

2. Kaivelen alapäätäni kotona ollessani ihan vaikka sohvalla istuen hakematta seksuaalista mielihyvää.

3. Venyttelen nännejäni sohvalla istuessani ajan kuluksi.

4. Kaivan korvaa ja pyyhin vaikun esim paitaan.

5. Mulkoilen, irvailen ja naureskelen itsekseni kotona.

6. Luen av-palstaa.

7. Piereskelen ja "tuuletan" sitä, jotta haistaisin paremmin.

8. Haistelen alushousujani ja joskus maistelen valkovuotoa.

9. Kuukautisten aikaan kaivan verohyytymiä pumpulipuikolla.

Kukaan ei ikinä uskoisi näitä. Olen päälle päin huoliteltu, siisti nainen.Koira tietää nämä kaikki ja mies osan, minkä näkee.

T. Lääkäri 28v

Haha, mulla melkeen samat, paitsi en kaiva hyytymiä pumpulipuikolla vaan välillä sormin ja en maistele valkkariani! :'DD

Niin ja en ole lääkäri.. tosin muuten ihan korkeakoulutetussa ammatissa :)

Että olen nähnyt kaikki George Lazenbyn tähdittämät Bond-elokuvat.

Käyn monta kertaa viikossa seksichateissa juttelemassa mahdollisimman sovinistisille ja perversseille miehille. Kiihotun, kun saan heidät kiihottumaan ja tulen heidän jutuistaan litimäräksi muutamissa sekunneissa. En koskaan tapaa heistä ketään. Live-elämässä en ole harrastanut seksiä muutamaan vuoteen.

No sen ett äolen käyttänyt huumeita ja oikeasti pidinkin jopa siitä ajasta elämässäni, olin myös kova ottaamaan alkoholia. Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla ja neuvon muita hyvien elämäntapojen suhteen.. No tosin nykyisin huumeet on poissa elämästäni ja alkoholia tulee vain silloin tällöin otettua eikä enää mitään perskännejäkään.

Mulla on jonkinlainen pakkomielle verestä. Tai ei ehkä ihan sellainen PAKKOPAKKOmielle mutta jollain omituisella tavalla veri tuottaa mielihyvää. Opiskelen sote-alaa, jolla olen paljon tekemisissä veren kanssa. Musta on ihana katsoa kun veri suihkuaa putkeen.