*** HAAHUT VKO 13 ***
Kommentit (63)
Sani: Mulla on tänään kp30 eli menkkoja tässä odottelen alkavaksi. Tuota mahan turvotusta on mulla ollut ennen menkkoja, mutta ei kyllä niitä värinöitä ja muita ole ollut. Paitsi viimeksi silloin viime kesänä kun olin raskaana.
Titi: Ei ainakaan vielä ole ollut mahatautiin viittaavia oireita. Toivottavasti ei tulekaan. Harmillista, että sulle se nyt tuli.
Tämä oli vain tällänen pikainen nyt. Mies tuolla jo lämmittelee meille iltapalaa. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!
Eli sain juuri alkuraskauden keskenmenon. Olo on surkea ja tyhjä. Toisaalta ajattelen, että parempi, että meni kesken nyt alussa, jos oli pakko. Ei ollut vaan tarkoitus, että se pieni syntyy tähän maailmaan.
Keskenmeno tuli pienen tiputteluvuodon jälkeen, alkoi rajulla veren- ja verihyytymien vuodolla. Sain muutamat Sytotecit avittamaan luontoa, seurannassa olin sairaalassa yhden päivän. Oli todella yksinäinen päivä, mies hoiti kotona pientä 1,5-vuotiastamme ja juurikaan muille ei oltu raskaudesta kerrottu. Hyvä oli toisaalta, sain itse ajatella asioita ja lepäillä siellä sairaalassa rauhassa. Kotona, kun täytyy koko ajan olla pienen 1,5-vuotiaan kommelluksille valmiina.
Mies on suhtautunut asiaan järkevästi. Kun kysyi, mitä hän asiasta ajattelee, sanoi, että tärkeintä on, että mä olen kunnossa. Ajatellaan, että luultavasti vauvassa oli joku vika tai raskaus oli tuulimuna. Sitä ei pystytä tarkkaan tietämään, mikä oli syynä. Oli mennyt jo niin totaalisesti kesken, kun ehdin sairaalaan, että ultralla ei pystynyt näkemään.
Saa nähdä, miten tästä nyt toivutaan ja milloin aika alkaa olla kypsä, mutta enemmän tai vähemmän yritän kuitenkin roikkua tällä palstalla mukana.
Eli tässä tietojani: Lizie 27v, mies 30v, poika -04, keskenmeno 4/06 viikolla 11+6
...nimittäin täällä on tehty kuolemaa eilisestä iltapäivästä lähtien ja suoralta kädeltä v******aa, kun ovista ei olla päästy kunnolla hyödyntämään. Perjantaina viimeisillä voimilla touhuiltiin, mutta niiden varaan tältä kierrolta homma jää. MÄ OLEN NIMITTÄIN NYT SITTEN TAAS MAHATAUDISSA. Että toivotaan, että Katrin vatsamulinat ei johtuneet tästä samasta. Matkalle lähtöön 5 pv ja siinä ajassa on ittensä kuntoon saatava. Kyllä siinä eilen illalla kympin aikaan poru pääsi kun tunsin NIIN SELKEESTI OVISVIHLAISUT, mutta minkäs teet kun ei siinä kunnossa kauheesti innostanut. Joku isompi voima varmaan osa hyvin ajoittaa nää kipeeksi tulot. Jotenkin on vaan sellainen fiilis, ettei nuo ukon siittiöt nyt mitään supereita ole, että olisivat jaksaneet sielä olla kytiksessä sinne asti. No täähän on tätä elämää. Pakko nyt vaan keskittyä ittensä parantamiseen ja lepäämiseen ja yritetään sitten loman ajaksi laittaa aivot narikkaan. Mä alan olla kyllä niin loppu näitä vauvayrityksen jatkuvia pieniä vastoinkäymisiä, että en tiedä pitäskö itkee vai nauraa.
Pikkutiikerille sen verran noista km:sta selviämisistä sen verran, että on ihanaa jos miehesi kanssa olette tätä asiaa läpikäynyt. Meillä mies ei pysty ilmaisemaan tunteitaan/ halua, kun ilmeisesti pelkää vaipuvansa totaaliseen depressioon. Mulle tää on tuskallista ollut ja tää on oikeastaan ainut paikka mihin olen voinut suruani purkaa. Joskus tuntuu, että fuskaan itteeni ja yritän unohtaa km:t ja vielä kovemmin yritän tehdä uutta vauvaa mahdolliseksi, että siitäkin se stressi tahtoo tulla. Kyllähän tämä parisuhteen päällekkin käy. Mutta emme luovuta siskot emmehän. =)
Nyt on pakko juosta vessaan, jos vielä ehdin ajoissa... ;-)
Onneksi nyt tulee " toistaiseksi" pihalle vain peräpään kautta. Mistähän helkkarista olen tän taas saanut. Miehellä ei ainakaan vielä ole mitään oireita.
titi75