*** HAAHUT VKO 13 ***

[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]





[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]



[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]



[color=blue][size=1][b]Enni-Maija[/b] minä -78, mies -65, esikoinen 08/04. ennen esikoista kolme km, 1. loppukesä 2002, toinen ystävänpäivänä 2003, kolmas syksyllä 2003. nyt ollaan toista toivottu 11/04.

[b] Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Nyt toivomme pikku kolmosta ja odotamme milloin tärppäis:)

[b]Hannele-81[/b] Oulusta. Tuulimunaraskaus todettiin rv 12+ ja kaavittiin 03/06

[b]ieppa[/b] Olen 30 vee kotiäiti ja mieheni on 36v. meitillä on kaksi tyttöä ( 12/97 ja 8/99) sekä kuopus 6/04 rasavilli poika. Olen juuri kokenut ensimmäisen keskenmenon, ja kaavinta tehtiin tänään.

[b]-Jonzu-[/b] minä 23v ja mies molemmat 23v. Ennestään meillä on tyttö 6/02 ja poika 5/04. Asutaan Oulun läänissä. Keskenmeno 02/2006.

[b]Jumppakärpänen[/b] Ikää on 28v. ja naimisissa olen. Pohjanmaalta. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen keskenmeno oli 10/05.

[b]karoli[/b] minä vm-76, mies vm-71. Mies saksalainen, asumme Saksassa. Yhteinen poika 09/2002. Pikkukakkosta on toivottu yli kaksi vuotta, 01/04 alkaen. Keskenmenoja kaksi: 11/00 kohdunulkopuoleinen raskaus ja 05/05 keskeytynyt keskenmeno viikolla 7.

[b]katri72[/b] Olen 33-v ja aviomies 33-v. 10-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05 ja 12/05.

[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.

[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.

[b]loiloi[/b] keskenmeno -04 syksyllä , -05 kesällä sekä tuulimunaraskaus -05 keväällä,

perhettä on jo kahden tytön ja miehen verran ; )

[b]Luumis[/b] Olen Espoosta, esikoista yritetään, mulla on ikää 26 ja miehellä 31 vuotta. Yritys aloitettu syksyllä 05 ja km 11/05 (rv 5+4).

[b]maria80[/b] minä olen vm 80 ja mies 73, lapset; poika ' 97 ja tytöt ' 99 ja ' 04, neljännelle annettiin lupa tulla 04/05. Tärppi tulikin toisesta kierrosta, mutta onnea kesti vain rv:lle 15+4, jolloin todettiin sikiön sydämen pysähtyneen.

[b]marrasmamma[/b] Itse 26 v., mies 27v. Pohjois-Savossa ollaan. Minä hoitoalalla, mies autokuski. Minulla tyttä-99 ja poika-00 aikaisemmasta suhteesta. yksi tärppi joulukuussa-04 ja km tammi-helmikuun vaihteessa rv6.

[b]memmuli24[/b] Olen kesällä 26v täyttävä äippä pohjoisesta, mies kohta 27 ja esikoinen aikamoinen nassikka ;) kohta 1,5v. Spontaani keskenmeno 12/2005 rv 10+6.

[b]Menier[/b] Eli siis miehen kanssa ollaan vähän reilu parikymmpisiä, vauvaa on toivottu 9/04 saakka. Ensimmäisen kerran tulin raskaaksi joulukuussa 2005 mutta raskaus meni siis kesken kun viikkoja tasan 7.

[b]minnilotta[/b] oma ikä 37, mies 41, kolme muksua 17v,10v ja 8v. Keskeytynyt km vk 8+4, lääk.tyhj. 11/2005

[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.

[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05 ja km 01/06 rv5+.

[b]Nonna-80[/b] minä 25v lastentarhanopettaja, mies 27v sovellusarkkitehti, Helsingistä, esikoinen toiveissa, ehkäisy jäi pois 10/2003, plussa 10/2004, kaavinta rv 14 12/2004.

[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.

[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.

[b]-pitkätossu-[/b] Minä 22 ja mies 27.. Yritystä 06/05 ja tm 11/05 jota ensin yritettiin pois lääkkeillä ja sitten loput kaavittiin...

[b]porkkana[/b] minä 26 v. ja avomies 28 v., lapset -02 ja -03. Km 6/05 rv10, 10/05 rv9 ja 01/06.

[b]purre[/b] Ikää on 27-v ja toista lasta on yritetty tammikusta -05 asti. Keskenmeno 3/05 rv 5+5 ja sen jälkeen yksi kemiallinen raskaus 6/05.

[b]pömppö79[/b] Minä ja mieheni vm.79, esikoistyttö 01/03, tuulimunaraskaus, joka meni kesken 01/05 rv 12. Pikkukakkosta on yritetty 04/04 lähtien.

[b]rosmariini.[/b] Olen vm -78 ja mies -75. Esikoistyttö syntynyt 10/04 ja km 05/05 rv 7.

[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.

[b]titi75[/b] Minä-75, mies-67, vauvin yritys aloitettu 09/04, km 06/05 (rv8), km 09/05 (rv8), nyt selvitellään löytyykö hyytymistekijää. Molemmissa raskauksissa kun kuitenkin ollut asukki.

[b]toini77[/b] Olen 27 v, mies 28 ja poika on 2v. Pikkukakkonen oli haaveissa mutta raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon rv 12+ 9.5.

[b]töötsi[/b] olen 25 vuotias toukokuussa 05 syntyneen pojan aiti. Mieheni on 35. Asumme Ranskassa, ja siksi kirjoituksissani ei ole ä-kirjaimia :o). Km 11/2005 rv 6+4.

[b]UusiNuppu[/b] Minä ja mies 30v. Esikoinen 06/02. Km:ja oli kolme ennen häntä. Nyt km:t 05/05 ja 08/05 rv 12.

[b]vilijonkkka[/b] Olen kahden pojan äiti Turun seudulta, esikoinen 08/01 ja kakkonen 06/04, kakkosen jälkeen söin hetken minipillereitä, pillerit jätettiin pois 11/04. Tässä yrityksen aikana olen kokenut 4 kertaa alkuraskauden keskenmenon... Viimeisin oli tuossa tammikuun lopussa.

[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.

[b] ÄIPPÄ_80[/b]



[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]



[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]

[b]adalmiina33[/b] plussa 21.6.2005, la ?

[b]syksy79[/b] plussa 12.7.2005, la 21.3.2006

[b]Melike77[/b] plussa 17.7.2005, la 27.3.2006

[b]viiru-74[/b] plussa 28.7.2005, la 1.4.2006

[b]Wilkuna-72[/b] plussa 29.7.2005, la 4.4.2006

[b]Maya-76[/b] plussa 17.8.2005, la?

[b]riax[/b] plussa 11.8.05, la 20.4.2006

[b]MARU79[/b] plussa 20.8.2005, la 29.4.2006

[b]Triku[/b] plussa 20.8.2005, la?

[b]Miikuko[/b] plussa 23.8.2005, la 4.5.2006

[b]joanna04[/b] plussa 24.8.2005, la 30.4.2006

[b]coco-koala[/b] plussa 30.8.2005, la 8.5.2006

[b]Iisamaari[/b] plussa 2.9.2005, la 10.5.2006

[b]Bisquit[/b] plussa 7.9.2005, la 12.5.2006

[b]petjuska[/b] plussa 8.9.2006, la ?.5.2006

[b]Margariini[/b] plussa 14.9.2006, la ?.5.2006

[b]Zara77[/b] plussa 14.9.2005, la ?.5.2006

[b]Mauku75[/b] plussa 17.9.2005, la 26.5.2006

[b]uba-aba[/b] plussa 23.9.2005, la?

[b]Toive06[/b] plussa 30.9.2005, la?

[b]Aapeli_77[/b] plussa 9.10.2005, la 16.6.2006

[b]Kengu76[/b] plussa 11.10.2005, la 13.6.2006

[b]tammenterho[/b] plussa 14.10.2005, la 17.6.2006

[b]MinnaY[/b] plussa 18.10.2005, la?

[b]kuutar-74[/b] plussa 20.10.2005, la?

[b]Denise-84[/b] plussa 29.10.2005, la?

[b]pörrimöykky[/b] plussa 31.10.2005, la?

[b]pinjuska04[/b] plussa 21.11.2005, la 31.7.2006

[b]wannabemami[/b] plussa 24.11.2005, la?

[b]Niamey_85[/b] plussa 26.11.2005, la?

[b]Kerttukasperi[/b] plussa 11.12.2005, la 22.8.2006

[b]Lauris[/b] plussa 14.12.2005, la 20.8.2006

[b]sartsu[/b] plussa 24.12.2005, la 31.8.2006

[b]kuonokas[/b] plussa 28.12.2005, la

[b]neronja[/b] plussa 30.12.2005, la 7.9.2006

[b]masunasu[/b] plussa 31.12.2005, la?

[b]pepsimax7[/b] plussa 5.1.2006, la?

[b]peebee[/b] plussa 10.1.2006, la?

[b]femmamma[/b] plussa 11.1.2006, la?

[b]ulriina[/b] plussa 23.1.2006, la?

[b]myttynen75[/b] plussa 27.1.2006, la 6.10.2006

[b]visakoivu[/b] plussa ?, la 13.10.2006

[b]Flofer[/b] plussa 30.1.2006, la 14.10.2006

[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006

[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006

[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006

[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?



[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]



[b]Nimimerkki:[/b] -Jonzu-

[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 165/94, 34

[b]Ongelmakohdat:[/b] suklaa

[b]Keinot:[/b] Suklaata tms ainoastaan lauantaina (myös lasten karkkipvä),vähintään 10 000 askelta vuorokaudessa eli lenkille siis =)

[b]Tavoite:[/b] 5kg välitavoitteet,kaikkiaan ainakin 25kg pois.



[b]Nimimerkki:[/b] maria80

[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI, vyötärö-lantiosuhde:[/b] 174/83; 27,4; 0,91

[b]Ongelmakohdat:[/b] suklaa ja muut herkut ovat heikkouteni

[b]Keinot:[/b] Herkut ainostaan viikonloppuun, kahvihetken herkkuja myös vähemmäksi sekä päivittäisten lenkkien lisäksi myös n. kerran viikossa (tai kahdessa =)) uimahalliin ja/tai kuntosalille...

[b]Tavoite:[/b] 8-15 kg pois



[b]Nimimerkki:[/b] nonna80

[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 171cm, 82 kg. BMI jotain 26 ja risat

[b]Ongelmakohdat:[/b] sokeri

[b]Keinot:[/b] Sokerin vaihtaminen makeutusaineeseen, vaalean leivän ja pullan syönnin karsiminen, keksit pois!!!

[b]Tavoite:[/b] ainakin se 10 pois



[b]Nimimerkki:[/b] VM1974

[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8

[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset

[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.

[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois

Ihana auringon paiste taas ulkona, jaksaisikohan sitä tänään vielä pestä ikkunoita!



Meillä on tänään 7 vuotis hääpäivä! Meinattiin unohtaa koko juttu ja nyt ei jäänyt sitten aikaa suunnitella mitään erikoista. Syödään hyvää ruokaa tässä kotona ja mukavaa yhdessä oloa, eihän sitä muuta oikeastaan tarvi!



titi75; Tsemppiä oviksen bongaukseen!



Nonna-80; Hyvä, että menkat alkoivat ajoissa, että saatte seurannan käyntiin!



marrasmamma; Toivottavasti te saatte pian jo sen kestävän plussan, onhan teilläkin tuota yritystä jo takana vaikka muille jakaa. Tsemppiä!



Hannele-81; minäkin olin vähän aluksi ulalla, kun täällä oli paljon väkeä ja kaikki tuntui tuntevan toisensa. Mutta ajan kanssa ja ahkeralla kirjoittamisella tutustuin paremmin tähän porukkaan ja opin tuntemaan vähän jokaista nikkiä. Tuo on kai aika normaalia että tunteet heittävän vuoristorataa km:n jälkeen. Mullakin meni aikansa ennenkuin hyväksyin tapahtuneen. Mutta yllättävän hyvin olen päässyt siitä nyt yli. En kuitenkaan ikinä unohda tapahtunutta, mutta aika on parantanut haavat (mulla siis km:sta 7 kk). Tosin pientä takapakkia toipumiseen on tuonut nuo km:sta johtuvat seurannat, jotka jatkuvat siis ainakin ensi viikon keskiviikkoon (toivottavasti se olisi jo viimeinen seurantakäynti). Tämä seuranta ei ikäänkuin päästä vielä menemään elämässä eteenpäin, kun tänä aikana siis ei saa raskautua uudestaan... Meilläkään mies ei ole oikeastaan puhunut tapahtuneesta, kyllä hänkin on tavallaan surenut tapahtunutta. Ehkä miehillä on vain erilainen tapa surra. Heille kun yleensä tuo raskaus ei ole niin konkreettinen vasta kuin ihan viimeisillä viikoilla... He eivät ehkä niin edes sisäistä sitä, että mitä suree/pitäsi surra... En tiedä... Voimia kuitenkin teille molemmille!



ON: Ovis ei ole kyllä vielä mennyt lämpöjen perusteella, kp nyt kai 11/28-30. Vielä olis 9 päivää jäljellä (HUI, jo alle 10 päivää)...

[color=darkviolet]MARIA: Kiitos sanoistasi (aina auttaa kun saa vähän purkaa ja on etes joku joka kuuntelee). Miksi teillä sitten on jälkiseurantaa nuin pitkään? Olispa kamalaa, koko ajan muistuttamassa tapahtuneesta. Itsellä kun ainut lohtu tuntuu olevan se luotto pikaiseen tärppiin! Alkuun oli paljon olkapäitä mutta nyt (2 viikkoa tapahtuneesta) tuntuukin ettei ole oikeastaan ketään jolle kertoa, kertoa ja kertoa. Se kun kuitenkin itteäni on helpottanut. Ainut sellainen ihminen olis mies, mutta kun tosiaan tuntuu ettei se jaksais millään tätä jankuttaa, se vain haluais jatkaa eteenpäin ja unohtaa koko asian... Tosiaan vaikka itsellä olikin " pelkkä" tuulimuna niin silti menetys oli suuri!



Onneksi kierto on sentäs jo puolivälissä joten ehkä jo parin-kolmen viikon päästä alkaa uus yritys!



HANNELE

Arvatkaa kuka unohti soittaa sinne Kättärille? Vitsi mikä puunuija mä olen! Täytyy huomenaamuna soittaa, sit on kp3 ja verikokeet pitää tehdä 3-5...eli varmaan keskiviikkona täytyy mennäö treffeille arvauskeskuksen vampyyrien kanssa. Toivottavasti ehtii se lähete.



Sellaista se on kun kiireessä pesee muiden kakaroiden kakkapyllyjä...onneksi huomenna pääsen ihan omiin hommiin takaisin.



Nonsense *ei todellakaan mitään järkeä päässä*

Tuttuja ovat tunteesi. Sain km:n syksyllä ja viikon jaksoivat " ystävät" kuunnella ja sitten olisikin pitänyt jatkaa eloa ihan niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Mieheni ja äitini olivat ainoita joiden kanssa pystyi puhumaan, mutta miehellekään ei jaksanut päivästä toiseen samoja asioita kelata.



Itse ajattelin myös, että pikatärppi äkkiä ja sillä taas uudestaan raskaaksi ja ehkä " asian" yli. Odottelin menkkoja 8 viikkoa ja yritettiinkin 2 kiertoa. Pikatärppiä ei tullut ja silloin oli myös henkisesti raskasta. Nyt piti käydä kaikki tunteet läpi. Oikeastaan vasta 4kk km:n jälkeen aloin ajatella elämää taas elämänä, en lapsensaantia vain joka päivä.



Nyt tuntuu, että yli oon päässyt, mutta unohtaa en voi ja haikeus valtaa välillä mielen. Varsinkin, kun kuulen muiden raskauksista.



Tunteesi ovat siis normaaleja. Itse olisin halunnut vain puhua ja puhua. Kyllä se elämä vielä voittaa. Tsemppiä, Hannele ja haleja:)



Tällä hetkellä erittäin hyvinvoiva,

Jumppis (keskenmenosta 5kk)



p.s.anteeksi, jos sekavaa tekstiä, mutta väsyttää vaan niin hirveästi:)

Hannele: yhdyn Jumppiksen sanoihin. Meillä mies reagoi tosi voimakkaasti keskenmenoon. Jätti mut ekan yön jälkeen yksin kotiin ja lähti melkein 2 vrk kestäneelle ryyppyreissulle (jota siis ei oltu etukäteen suunniteltu) kavereineen, eikä puhunut näille halaistua sanaa. Hän ei halunnut heti yrittää uudestaan, joten pidimme taukoa pari kuukautta. Koko sen ajan itkin ja olin tosi masentunut. Onneksi työkaverini oli kokenut saman minun ikäisenäni ja sain häneltä tukea " miehet vaan reagoi noin, ei puhumalla" ...mut oli ero lähellä.



Silloin joulu-tammikuussa, kun koin keskenmenon reilu vuosi sitten ajattelin kans, et kun on kerran tärpännyt ja siihen meni niin kauan (yli vuosi), tärppää nyt helpommin kun on niitä hormooneja valmiina kehossa...toisin kävi. Kierrot heittelehtii, kauheita ovisoireita, muttei ovista ollenkaan...ja tässä sitä nyt ollaan...ikihaahuna lapsettomuustutkimuksia aloittelemassa. Pientä katkeruutta miehen vaatimaa muutaman kuukauden taukoa kohtaan tunnen kieltämättä.



Toisaalta; vaikka yrityksen aloitus oli suunniteltu ja tosiaan meni vuosi ennen tärppiä, mieheni ei silloin ollut valmis isäksi. Kaveripiirissä ei muilla ollut vielä lapsia ja hän kai koki perheellisenä jäävänsä jotenkin ulkopuolelle. Keskenmeno lähensi meitä tosi paljon...kahden työtätekevän opiskelijan elämä ei aina ole romanttisinta. Molemmat valmistui just silloin keskenmenon aikoihin, löydettiin liikuntaharrastuksia, joista sai lisää energiaa ja muutenkin opittiin puhumaan toisillemme paremmin. Mun mieheni on nykyään mun paras ystäväni...ja rakastettuni tietenkin. Nyt tutkimusten alettua mieskin on kiinnostunut tärppipäivistä ja kantaa varmasti kortensa kekoon niin hyvin kuin voi.



Niin ja siihen kuumeiluun: mustakin tuntui aluksi, etten halunnut edes kuulla mistään oviksista yms, mutta kun uutta tärppiä ei kuulunut, oli pakko ottaa tikut yms käyttöön. Sua voin rohkaista, ettei täällä muita yli vuotta uutta tärppiä odottaneita taida enää olla, muilla tutkimukset lähti käyntiin paljon nopeammin. Pakko vaan olla kärsivällinen...tai ainakin yrittää.



No niin...tulipa pitkä vastaus Hannelelle, toivottavasti mun vuodatuksestani sai jotain selvää. Tänään siis kp 3/27-34(32) ja heti yhdeksältä soitan sinne kättärille...se kun on auki vaan 9-14. Just ne mun työpäiväni hektisimmät tunnit. Menkat velloo tosi runsaina, mut maha ei onneksi ole ihan tuskaisen kipeä...ainakin burana auttaa heti.



Nyt pesemään kasvonaamio pois ja töihin.



Nonna

Nonna: Muistitko soitella Kättärille?



Hannele: Pahoittelut menetyksestäsi ja tervetuloa joukkoon! Meilläkin mies reagoi aika voimakkaasti ekaan keskenmenooni. Ei varmaan sekään osannut ajatella että noinkin voi käydä. Eka keskenmeno havaittiin vasta ekan ultran yhteydessä, jossa olimme miehen kanssa molemmat. Kyllä pettymys oli suuri, kun kohtu olikin ihan tyhjä. Sitten kun päästiin kotiin, niin mies tuli mun eteen, halasi ja sanoi, että nyt tarvii lohtua ja rupesi itkemään. Siinä sitten itkettiin molemmat ja meidän koirakin ihmetteli, että mikäs nyt on. Oltiin ehditty kertoa jo kummankin vanhemmille tästä, kun vähän aiemmin olin käyny neuvolassakin. Mies kun ilmoitteli äidilleen, niin meinas sillä tulla itku siinäkin, kovin pidätteli kyyneleitään ja nieleskeli ettei olis itkeny siinä puhelimessa. Nyt kun tuli toinen tossa joulukuussa, niin siihen mies ei taas juurikaan reagoinut, ei itkenyt, sanoi vaan, että pitihän se arvata. Multa se kyllä aina välillä kyseli että miltä nyt tuntuu jne.



Me ollaan kanssa pitkään yritetty esikoistamme. Hoitoihin ei olla menty, mutta jotain on jo meiltäkin tutkittu. Yritykset aloitettiin helmikuussa -03 eli 3 vuotta on jo takana. Eka plussa tuli vasta viime kesänä. Toistaiseksi vain pettymyksiä toistensa perään. Ikääkin alkaa olla kuitenkin jo sen verran, ettei sekään kyllä asiaa auta, päinvastoin.



ON: Nyt on vähän sellanen kumma juttu mulla. Jonkin aikaa on ollut samanlaista tunnetta ja oloa kuin viime kesänä silloin kun olin raskaana. Maha on pömpöllään ja sen huomaa jo paidan läpikin. Lisäksi aina välillä tuntuu sellasta möyrimistä, värinää ja kutinan tapaista sisäpuolelta ja tietyissä asennoissa on huono olla. Koko maha ja pallea on aivan pinkeänä, ei sellanen pehmeä kuten normaalisti. Ajoittain on myös tuntunut pieniä vihlaisuja alavatsalla tai kohdun tietämillä ja lisäksi myös oikeassa jalassa, lähinnä reidessä. Ja varsinkin illalla kun sänkyyn käy, eilenkin viimeksi, alkoi tuntua niitä värinöitä enempi. Tosi kumma juttu. Ja joulukuussa kuitenkin

viimeks yritettiin sitä vauvaa joskus joulun tietämillä eli aika tarkalleen

3 kk sitten. Eli kuitenkin siis sen jälkeen kun tuli teetettyä se

terveyskeskuksen raskaustesti pissasta. Toisaalta en oikein usko

raskauteenkaan, sillä mulla on kuitenkin menkatki tulleet, itse asiassa

paritkin sen joulukuun jälkeen.



Tulikin pitkälti tekstiä, josko sitä jo lopettais tän palstan valtaamisen välillä. =)



Päivänjatkoja vaan kaikille!

[color=darkviolet]Ja mukava kuulla muiden vuodatuksia ;o)



Voi surku täällä on monta pitkään yrittänyttä. Toivon nyt totisesti että itse saisin sen " pikatärpin" . Eikös sitä kuitenkin sanota että km:n jälkeen tulis helposti raskaaksi...? Ilmeisesti ei sitten kaikille oo näin.



NONNA: Saitko soitettua kättärille ja sovittua " treffit" ?



JUMPPIS: Samalta tuntuu tosiaan että itse vois vaan edelleen puhua, puhua ja puhua. Valitettavasti kukaan muu ei oo oikeen sitä mieltä vaan mieskin haluais jo jatkaa elämää. Apua mää en oikeesti tiiä miten selviäisin henkisesti jos joutuisin yrittämään nuin kauan kuin te täällä NONNA ja KATRI!



Koitan nyt kuitenkin itseeni valaa uskoa, tuulimunaraskauskin alkoi helposti joten eiköhän se seuraavakin *toivoo sormet ristissä*



NONNA en yhtään ihmettele jos tunnet katkeruutta. Toivottavasti hoidoista on apua ja et jää ikihaahuksi!



KATRI Meillä kävi hyvin samallailla että vasta 1. ultrassa selvis tuulimuna ja onneksi oltiin molemmat miehen kans siellä. Sillon meilläkin mies itki kun kotiin päästiin mutta muuten on ollut aika " kovapintainen" ! Mies ei oo kenellekkään muulle puhunut aiheesta kun mulle. Mekin kerettiin vain pari viikkoa aiemmin kertoa meiän vanhemmille. Minun piti soitella sitten anoppilaankin ja ilmottaa asiasta, ja mies ilmotti sinne heti että ei halua sitten aiheesta puhua. Hänen tapansa käsitellä asiaa on YKSIN omassa päässään kun minä taas haluaisin puhua asiasta paljonkin. Lupaavilta kuulostaa nuo oireesi, mutta meinaatko tosiaan että raskaus ei oo mahollinen? Itse oon aatellu että nyt kun yhen kerran on sen alkuraskauden kokenut niin tunnistaa sitten varmaan seuraavalla kerralla. Mullahan tuo tuulimunaraskauden alku oli yhtä piinausta kun meni 2,5 vkoa ennen kuin plussa tuli testiin.



Toivotan tänne haahuihin lisää plussia! ~~~~~



HANNELE

Hannele: Aika ihmeissäni kyllä olisin, jos olisin raskaana. Tuo viime joulukuu on toistaiseksi meidän vika yrityskuu ja se joulun aika. Sen jälkeen on ollu ehkäsy käytössä (kumit). Ja kun ne menkatkin ovat tulleet.... Eikä niitä tosiaan voi sanoa edes niukoiksi. Nyt viimeksikin kestivät 7 päivää + lisäks vielä 2 tuhrupäivää päälle.



Niinhän sitä sanotaan, että olisi sitten " helppo" raskautua uudelleen. Mulla kun tuo eka keskenmeno todettiin, niin ei ehtiny kuin yhdet menkat tulla välissä ja sitten ne taas loppukin. Tosin en r-testiinkään saanut heti plussaa, vaan olikohan se vasta parin kuukauden päästä menkkojen poisjäämisestä, kun tuli tosi haalea haamu, juuri nippa nappa erottuva.



Heh, taitaakin musta tulla tänään palstaterroristi. =D

Ei maar, nyt lämmittelemään ruokaa välillä.

Harmaa päivä on tänään ollut. Ollaankin nyt oltu ihan vain sisällä ja leivottu pojan huomisia nimppareita varten! Vielä illalla täytyy käydä kaupassa hakemassa kermaa kakkuun ja vähän jotain piparia ja limpparia ja tietysti joku pieni lahja!



Hannele-81; Meillä raskaus oli osittainen rypäleraskaus, missä tuo istukka (jos sitä jää pienikin palanen kohtuun) saattaa jatkaa " eloaan" ja PAHIMMASSA tapauksessa voi muodustua istukkasyöväksi. Siksi siis tarkat seurannat. Mulla onneksi arvot laskivat hyvin ja ovat sen jälkeen negatiivisina pysyneetkin. Lääkäri jo viime kerralla vähän puhui siihen suuntaan, että voitaisiin EHKÄ suunnitella tuota yritystä seuraavan soittoajan jälkeen. Mulla on kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että lupa jo vihdoin ja viimein heltiäisi.

Mullakin oli vaikea aloittaa tuota puhumistakm:sta jonkun ajan päästä. Tuntui, että kukaan ei jaksaisi enää kuunnella. Voihan se niin ollakkin, jos " kuuntelija" itse ei ole ikinä vastaavaa kokenut. Sitä helposti ajattelee, että " eihän se ollut edes vielä oikea lapsi" tai " viikkoja oli vasta niin vähän, et ole voinut vielä kiintyä siihen" tms. Mutta mulla on " onneksi" (jos nyt niin voi sanoa) ystäväpiirissä pari km:n kokenutta joiden kanssa tätä asiaa on voinut vieläkin puida, jos siltä on tuntunut.



Nonna-80; Voi, että! Mulla kanssa on välillä niin harva pää, että on suoranainen ihme, että olen muistanut käydä kontrolleissa ja vielä soittaa tuloksetkin. Kerran tosin mulle kävi niin, että muistin soittoajan väärin (tunnin liian myöhäiseksi), mutta onneksi niillä oli mennyt paperit vähän sekaisin ja he soittivat sitten mulle, siellä kun ei ole sitten enää ketään paikalla, kun soittoaika loppuu. No, toivottavasti sait soitettua ja sovittua treffit!



katri72; Pitäiskö sun kumminkin tehdä vielä raskaustesti, ihan varmuuden ja oman mielenrauhan vuoksi? Mun serkulla tuli menkat lähes normaalisti alkuraskaudessa. Eivätkä olleet kuulemma kuin ihan aavistuksen niukemmat kuin normaalisti. Raskaus sitten huomattiinkin vasta, kun se oli yli puolen välin...



ON: kp 12/28-30. Tänään lämmöt " romahtivat" , joten ovis voi olla juuri tuloillaan tai sitten kyseessä on vain mittausvirhe. Jatkossa näkee, että kumpi. Nyt olen kääntynyt siihen toivoon, että tästä kierrosta tulisi mahdollisimman lyhyt, jotta varsinainen yritys kierto alkaisi sitten mahdollisimman pian, jos lupa ensi viikolla heltiää. 8 päivää jäljellä...

Maria: Olen mäkin sitä vähän miettinyt, mutta onpa jäänyt vielä tekemättä. No, lauantaina kun käydään kaupassa, niin pitää joka tapauksessa käydä apteekissa, niin silloin se tietysti hoituis samalla. Nyt on tänään ollut tuota " kuplintaa" tosi usein. Tuossa viimeset pari tuntia luin sellasta roskaromskua ihan vaan mukavasti sängyssä maaten, niin tuntui tosi usein. =) Enemmän siis tuntui maatessa kuin mitä istuessa.



Hih, olispa se vaan aika ylläri kun vasta joulukuussa neuvolasta sanottiin testin olevan negatiivinen ja puhuttiin keskenmenosta ja sitten saman kuun aikana olis vielä raskautunu uudestaan.



Mutta kaiken kaikkiaan silloin kesällä tunsin kanssa tuollasia " kuplintoja" , mutta nyt niitä on ollut huomattavasti useammin ja ajoittain on tuntunut hetkellisiä kipuja navan ympäristössäkin.



No, ei tässä kuitenkaan nuolaista ennenkuin tipahtaa. Mutta ehkä sitä testiä vois kyllä harkita.... Tässä on vaan sekin juttu, että on tullu juotua viime viikonloppuna valkoviiniä ja joskus pari viikkoa sitten punaviiniä. Ja menipä yks pullo oluttakin viime perjantaina. Toivottavasti nuo ei nyt ole tehnyt mitään haittaa, jos vaikka jostain ihmeestä paljastuiskin että olisin raskaana.



Onneksi ei ole vielä etelän matkaakaan varattuna, jos vaikka noin sattuis käymäänkin. Meinaan tuossa tapauksessa olis syysvauva tulossa, kun joulukuun jälkeen ei ole yrityksiä ollut.



Tämmöistä taas tällä kertaa.... =)

Mun menkat on ollu kyllä ihan normaali runsaat eli eivät ole kyllä olleet hiukkaakaan niukemmat.

Hei, missäs kaikki on kuin mä vain pyörin täällä?? =)



Yhdelle kaverillenikin kerroin mun tuntemuksista, niin se sanoi että kuulostaa aivan siltä kuin vauva liikuskelisi kohdussa!? Uuuu... ;)



Mutta aikamoista muljahtelua on tosiaan tänään tuntunut. Aivan villiä menoa tuntuu olevan tuolla masussa, on se sitten mitä onkin. Plumpsahteluja ja värinöitä ym. kyllä riittää.



Mieskin tuossa kotiutui jokin aika sitten. Kerroin sillekin että voitais ostaa raskaustesti kun käydään kaupassa ja kerroin sille miltä on tänä päivänä tuntunut. Se siihen sitten, että olispa kyllä aika ihme sen joulukuisen negatestin ja näitten vuotojen jälkeen, mutta katotaan nyt mitä sitten näyttää.



Kuten minäkin, niin ei sekään riemusta hyppinyt. Mutta ymmärtäähän sen näillä taustoilla... Eri asia sitten, jos sunnuntaina näkyy testissä vahvat viivat ja jos vielä sitten varmistuis neuvolassa ja ultrassa.



Ei mutta nyt mä häivyn valtaamasta tätä pinoa. Jos vaikka joku muu kirjottelis välillä... ;) Tulee pian kramppeja käsiin, jos mä yksin pidän tätä pystyssä. =D



Illanjatkoja kaikille! Minä tästä jatkan " masuliikkeiden" kuuntelua....

Treffit vampyyrin kanssa on nyt sitten sovittu huomenaamuksi...käski täti kätilö vielä Kättäriltä, ettei sitten saa olla yhdynnässä tänä iltana eikä huomenaamuna...eikä kuulemma saa hiplailla rintojakaan...Nauratti vähän...



Huomenna siis menen verikokeisiin. Ei täti sanonut mitään siitä, et soitin vasta kp2. Enkä minä pyydellyt anteeksi kun sitä ei vaadittu...eli ihan hyvin meni. Ens ke sitten menen ultraan kurkkimaan, josko siellä follikkeli kasvais. Silloin siis kp 10. Sanoin kyllä, et voi olla aika aikaista, mutta täti oli sitä mieltä, että mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään.



Kamalan pitkä työpäivä 9-19 takana. Toimistohommat sain koko viikolta tehtyä, joten huomenna hyvillä mielin sitten 8.30-16 töissä ja 16.30 tunnin jumppa ja sen jälkeen vielä katsomaan Evitaa seitsemäksi kaupunginteatteriin. Tänään meni töissä niin pitkään, etten ehtinyt vikaan jumppaan ja harmitti ihan vietävästi. Huomenna ja torstaina menen vaikka henkeni uhalla.



Töissä kihomatoja, toisessa pk:ssa vatsatautia...et on mistä valita. Lauantaina läksiäiskonsertti Saksan matkaa varten ja puolet biiseistä opettelematta...huoh. Tiedän mitä teen pe-la yönä nukkumisen sijaan.



Kiirettä pitää loppuviikon...en tiedä ehdinkö teille kuulumisia kirjailemaan. Hengissä kuitenkin ollaan, joten älkää ihmetelkö. Mellun uutisia nallen syntymästä odottelen kovasti. Ekat keskenmenothan koettiin silloin samaan aikaan...



Nonna

Mitä olette mieltä kevätsiivouksesta. Luin tota haahuilijoiden listaa ja musta tuntuu, et siellä roikkuu sellaisia nimiä, jotka ei ole vielä koskaan kirjoittaneet tänne...Mitäs, jos pidettäis vaikka 3 viikkoa rajana? Jotka ei siihen mennessä ilmaisisi itseään millään tavoin, siivottais pois?



Nonna

...eli on sitten se aika sinne follikkeliultraan. En kauheesti tykkää mennä ronkittavaksi, kun on vielä mieslääkäri, mutta monesti ne miehet on vähän helläkätisempiä kun monet naislekurit. Tein tässä illalla nyt varmuuden vuoksi yhden Advance-ovistestin (mitkä on muuten h*****n vaikeita puolittaa, kun ovat niin kovia), enkä kyllä saanut tikkuun niin minkään valtakunnan viivaa. Vielä on tietysti varmaan liian aikaistakin. Nyt on menossa käsittääkseni kp9. Yleensä ovis on ollut siinä kp14 tai kp15 tietämillä. Mieskin lähtee huomenna pariksi päiväksi työreissuun, joten toivotaan, että ehtii mahdollisen oviksen aikoihin takas, ettei jää hyödyntämättä. Noh...toivotaan, että se lekuri sieltä nyt jotain näkee ja tulis vähän selkoa tähän mun kropan ihmeelliseen tiputtelutoimintaan.



Nonna: Olikos se soittoaika nyt huomiselle...ÄLÄ NYT VAAN UNOHDA SITÄ! =) Tai jos se oli tänään, niin toivottavasti muistit sen. Ite olen just samanlainen harvapää ja puolet jutuista unohtuu. Meinasin unohtaa myös huomisen lääkärinmenon, ellei mies olis sanonut, että eikös se nyt huomenna ollut? On ollut niin paljon muuta puuhattavaa, että sitä sitten kiireessä meinaa unohtaa.



Maria: Sulla päivät käy vaan vähiin. Mahtavaa! Toivottavasti sieltä lupa hetimmiten heltiää uuteen yritykseen. Olette te jo pitkään sitä joutuneet odottamaankin. Ei ole montaa päivää enää jäljellä... =)



Hannele: Niin kuin olet huomannutkin, että täällä on tosi kiva porukka meillä ja helppo " avautua" ja purkaa tuntojaan...oli ne hyviä tai huonoja. Me kaikki ollaan koettu sitä sontaa enemmän ja vähemmän.

=( Itellä on kans 2km takana. Eka tärppi tuli 8kk:n yrityksen jälkeen ja meni rv8 kesken. Itse raskauduin uudelleen yksien kuukautisien jälkeen mitkä odotettiin lääkärin käskystä, mutta samoin meni rv7 myös se kesken. Nyt sitten edellisestä km:stakin on kulunut jo 6kk:tta, eikä uutta tärppiä ole kuulunut vaikka on tosissaan yritetty. Ehkä sitten liikaakin, mutta kun asia pyörii paljon mielessä ja on vaikea unohtaa kokonaan. Ovistikut otin myös käyttöön koska olen ollut vähän epävarma tuleeko ovikset vai ei kun näyttäis tuo hormoonitoiminta lyöneen vähän häränpyllyä kahden peräkkäisen km:n jälkeen. Olishan se ihme jos se ei vaikuttaisi. Huomenna tosiaan yksityiselle menen follikkeliultraan ja lääkäri vähän katsoo että kehittyykö se munarakkula ollenkaan sielä oikeeta vauhtia. Toivotaan, että kaikki on hyvin. Sitten siitä miehen reagoinnista. Meillä miehelle on kans ollut kovia paikkoja nää km:t. Se ei kans sano sitä ääneen eikä kovasti pysty asiasta puhumaan, mutta mä näen, että se on kova paikka sille. Se ressukka syö suruunsa. ;-) Ja olen tainnut vähän minäkin kyllä. Eka km oli kovin itelle koska olin niin kovasti odottanut raskautunvani ja sitten kun se plussa tuli, niin en voinut käsittää, että just meille kävi niin, että vauvan alku pois otettiin. Moni ystäväni oli juuri samaan aikaan raskaana ja paras ystäväni synnytti vko jälkeen oman km:ni. Se oli kova paikka mennä sairaalaan katsomaan heidän pientään kun itse olin joutunut juuri edellisellä viikolla olemaan sairaalassa raskauden tyhjennyksessä. Toinen raskaus alkoi niin pikaisesti ekan km:n jälkeen, että en oikein edes käsittänyt tilannetta. Olin todella onnellinen kun ajattelin, että no onneksi ei pidempään tarvinnut jäädä tuota uutta plussaa odottamaan...mutta niin vain kävi samalla tavalla toisenkin raskauden kanssa. Toisesta raskaudesta ehdin jo nähdä pienen sydämen sykkeenkin monitorissa. Siitä vko ja taas vuodot alkoivat. Esikoista täälläkin yritetään ja yritykset siis aloitettu 09/2004 eli 1v ja 7kk sitten. Mutta toivoa ei ole vielä menetetty. Aika tuppaa vaan edellä vähän kiirehtimään. Ehkäpä se haikara vielä tännekkin joskus löytää. =)





Nyt taidan mennä iltapalalle. Mukavaa illanjatkoa. Tulen varmaan huomenna kertoilemaan lääkärikuulumiset. Kuullaan taas. =)



titi75 ( kp9/28-30 )

...unohdin kommentoida sun tilannettasi, vaikka se oli päällimäisenä mielessäni edellistä viestiä kirjoittaessani kun sulla on kans vähän erikoinen tilanne sielä menossa. Ehdin jo unohtaa sen kirjoittaessani kaikkea muuta lätinää pitkät rivit. =) Eli tosissaan...TODELLA HASSU tilanne sulla. Voisipa hyvinkin kuvitella, että myös raskaudesta voisi olla kyse, kun sullahan noi kax ekaakin raskautta ovat näkyneet vasta niin myöhäisessä vaiheessa. Olishan se kyllä aika jymy-yllätys jos huomattais vasta näin pitkällä ollessa, että odottaisit vauvaa ja että masuasukki sielä olisi se joka tuota " lutinaa" aiheuttaa. Olishan se mahtava juttu! =) Mutta ymmärrän kyllä, ettei noista paljon riemastu kun tietää aikaisemmat kokemukset ja vielä kun on kuitenkin sulla noinkin runsaat kuukautiset tullut jo pariinkin otteeseen. Kyllä sun kantsii varmaan tilanne kuitenkin oman mielenrauhas taataksesi...heh...ja MEIDÄN jännityksen helpottamiseksi testi jossain vaiheessa tehdä. Ja jos tuo olotila ei raskaudesta johdu, niin mistähän moiset vipatukset sitten mahtais johtua. Eriskummallista...



No mutta tätä minä vaan tulin tänne vielä ihmettelemään. Tulehan kertomaan tilanteestasi. Kaikkia varmaan kiinnostaa miten homma etenee ja mihin suuntaan.... ;-)



Ja nyt meen kyllä maate. Itelläkin massunpohjaa vähän juilii, mutta kai se on uskottava, ettei vielä ovisaika ole...ja TOIVOTTAVASTI ei tosiaan paukkaa nyt kun ukko on reissussa. Tänään mä luulen, ettei kumpaakaan innosta kauheesti peiton pöllytykset, unittaa niin kovasti.

Sunnuntaina viimeksi touhuiltiin ja jos jostain syystä ovis paukkais päälle nyt huomenna, niin sunnuntaisilla pitäs pärjätä torstaihin, mikä on hyvin epätodennäköistä, että niin sitkeitä simppoja olis. Mut nyt ei vaan jaksa rassata päätään. Toivotaan, että huomisen lekurin jälkeen olen viisaampi. Aika on heti aamusta kasilta.



Huomiseen! Kauniita unia. =)



titi75

Nonna: Tuo kevätsiivous vois kuulostaa ihan hyvältä. Itsekin hiljattain katsoin listaa ja löyty sieltä tosiaan nimiä, joista ei ole kuulunut mitään.



Titi: Mulla on tosiaan melko erikoinen tilanne päällä, mutta olenpa noitakin kyllä kuullut sattuneen. Toisaalta ihmettelisin mäkin mistä nuo kaikki tuntemukset sitten johtuis, jos ei raskaudesta. Mutta sunnuntainahan testailen, niin sittenhän tuon näkee. Enpä ainakaan usko tuon mitään valeraskautta olevan, sillä olenhan koko ajan ollut tietoinen ettei nyt yritetä, vaan vasta syksyllä siellä etelän lämmössä. Siitä puheen ollen, mikäli en nyt raskaana olekaan enkä siis synnytä syyskuussa, niin matkakohde onkin Marmaris. Yks tuttavaperhe kehui niin kovin tuota paikkaa, joten pakko päästä katsomaan. =)



ON: Tänään on taas jo ehtinyt tuntua sitä " plumpsutusta" ja muljauksiakin muutaman kerran. Tällä kertaa kun käytiin nukkumaan, niin olikin hiljaisempaa masussa. Mutta sen eteen tuntuikin noita sitten pitkin iltaa aina silloin tällöin. Saas nähdä miten tämäkin päivä taas menee. Jostain kumman syystä sitä on alkanu nyt kuuntelemaan tuota masua ja että tuntuuko mitään... ;)

[color=darkviolet]



MARIA: Toivottavasti sieltä lupa heltiäis! Sinäkö tutkailet nuita lämpöjä? Laitatko tulokset johonki ylös?



KATRI: Huh huh... Kyllä minäkin ihmettelen että mistä ne vipatukset sitten johtuu... Ja tosiaan tuskin ovat mitään mielikuvitusta kun teillä ei oo ollu yritys päällä. Vai syysvauva... Meiänkin Valtteri olis syntynyt syyskuussa! Mutta parempi tosiaan ettei nuolase ennen kun tipahtaa, niin ei tipaha sitten niin korkealta. Minäkin olen joskus teininä käynyt Marmariksessa. Onhan se ihana paikka auringon ottoon ja rentoutumiseen. Oon unohtanut jo millasta siellä oli.



NONNA: Maltoitko olla eilisen illan hiplaamatta rintoja? ;o) Vau säähän oot aktiivinen liikkuja. Mulla on liikkuminen jäänyt valmistumisen ja työelämään siirtymisen jälkeen. Viime kuukausina vielä vähempi kun alkuraskauden väsymys ja huono olo oli sen verran voimakasta. Nyt haluaisin pikkuhiljaa päästä mukaan liikkumisen makuun, eilen kävin uimassa ja edellisestä kerrasta on noin kaks vuotta, joten se oli tosi hyvä saavutus!



TITI: Onkos siellä mies sitten saanut lisää painoa km:n jälkeen? Kyllä meilläkin on vähän " syöty suruun" . Ennen raskautumista alotettiin laikkari, sitten plussan jälkeen loppu siihen molemmilla, syönti oli niin surkeeta muutenkin mulla, km:n jälkeen ensimmäinen viikko meni niin että ruoka ei maistunut mutta lohdutussuklaata olla piti. Ja nyt sitten ei jotenkin jaksa kiinnostaa, joten tulee varmaan syötyä enemmän kuin pitäis. Onko sulla ovistikut käytössä joka kierrossa? kun alotettiin yritys niin minäkin tikutin, ja oli kaikki vippaskonstit käytössä. Sain itselle vain stressin, sitten tärppikierrossa yritin olla aattelematta koko asiaa! Miehelle olen luvannut että nyt km:n jälkeen yritän olla taas yrittämättä liikaa. Nyt km:n jälkeisessä kierrosa ajattelin että vois tikuttaa kun niitä tikkuja on jälellä, testata tapahtuuko mitään, mutta sitten kun yritys alkaa taas niin jätän pois. Nyt olen kyllä kaavinnan jälkeen juonut joka päivä greippimehua, syönyt niitä multitabs special 2+ tabletteja (alotin jo raskauen aikana) ja foolihappoa. Aattelin että josko ne limakalvot kaavinnan jälkeen toipuis paremmin niitten avulla.



Nyt (teiän juttuja lukiessa) alkaa itsekin taas innostua yrityksestä ja tekis mieli mittailla lämpöjä, tikutella ym! Kova hinku olis raskautua uudestaan. Voi kun JUURI MINÄ kuulusin niihin onnekkaisiin jotka raskautuu pian uuestaan ja uus masu-asukki pysyis matkassa...



Mukavaa keskiviikkoa Haahut!



HANNELE

Sain äsken kakun koristeltua ja oli pakko tulla pikaisesti katsomaan kuulumiset ennen imurointia... ;)



katri72; Olishan se varmaan ihan kiva ylläri, jos paljastuis, että sulla onkin salamatkustaja kyydissä. Meinaatko jaksaa sunnuntaihin asti odottaa testausta? Pidetään peukkuja pystyssä, että näyttäiskin yllätysplussaa! bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd



Nonna-80; Vai ei saa tisseihinsäkään koskea ;). No, onneksi tähän mennessä tuo suuria ponnisteluja vaativa kielto on jo ohi ja voit kaikessa rauhassa hipelöidä... Kyllä sullakin kiirettä pitää. Toivottavasti ehdit jossain välissä rentoutuakkin!



titi75; Follikkeliultrakuulumisia odotellaan. Toivottavasti kaikki oli hyvin...



Hannele-81; otin joskuin muinoin tuolta netistä (en muista enää yhtään että mistä) sellaisen excel-taulukon, johon sitten täyttelen noita lämpöjä + muita juttuja (vuotopäivät, oviskivut, mahdolliset oireet yms.). Olen nyt kahden kierron ajan seurannut ihan mielenkiinnosta noita lämpöjä, vaikka siis yritys ei ole vielä päällä.



Tuo voisi olla ihan hyvä idea taas vähän siivoilla tuota listaa. Onkos muutkin samaa mieltä? Jos vaikka pidettäisiin se nonnan ehdottama 3 viikkoa rajana. Saahan sitä listautua uudelleen, jos haluaa viela listalla sitten olla, mutta on vain pitänyt syystä tai toisesta taukoa...



ON: kp 13/28-30. Tänään en muistanut mitata lämpöä. Nyt harmittaa, kun en sitten tiedä oliko tuo eilinen " romahdus" ovista enteilevää vai pelkästään mittausvirhe tms. No, jos huomenna saisi sitten taas mitattua... Enää VIIKKO jäljellä... Nyt alkaa jännittämään ihan toden teolla!