lapsiensaamiseen liittyvät kauhut salataan. Vatsan repeäminen, alapään pilaaminen, rintojen pilaaminen....

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti suomalaisten syntyvyys on muutenkin jo liian alhainen, tämä ketju ei auta yhtään :D

Suomalaisille ei riitä nytkään luonnovaroja edes puoleksi vuodeksi, vaan oma osuutemme niistä on käytetty tänäkin vuonna jo huhtikuussa. Suomalaisia ei siis todellakaan ole liian vähän, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kertonut kysyttäessä (en toki yksityiskohtaisesti) ettei ainakaan omalla kohdalla raskaus mennyt kuten oppikirjoissa ja vaivojakin jäi, mutta tätä ei moni halua selvästikään kuulla tai jankuttaa vain siitä miten lapsi on kuitenkin se tärkein.

Lapsi on totta kai rakas, mutta pilalle mennyt seksielämä ja sen myötä kuollut parisuhde on aika karvas hinta loppuelämäksi. Lantionpohjaa on tullut jo useamman vuoden treenattua ja saatu kuntoon. Alapää on silti kuin messuhalli. Itseä itkettää kun seksi ei tunnu enää miltään, mies etsii jo kovaa vauhtia uutta naista ja olen joutunut myöntämään että tulevaisuuden vaihtoehdot ovat kohdallani vaihtaa naisiin tai selibaatti.

Yövalvomiset ovat myös näyttäneet tehneen aivoille melkoiset tuhot, joihin aika ei ole auttanut. Muisti ei meinaa enää toimia ja aivojen kyky käsitellä uutta tietoa ovat surkastuneet jotenkin olemattomiin. Kokonaista yötä en enää edes osaa nukkua, vaikka kukaan ei herättäisikään.

Eikö alapäällesi voida tehdä minkäänlaista korjausleikkausta? Mitä sille siis oikein tapahtui, jos noin pahaksi jäi?

Minäkin kehottaisin hakeutumaan korjausleikkaukseen. Ymmärrän hyvin epätoivon, minullakin alapää meni täysin pilalle, mutta olen menossa korjauttamaan yksityiselle. Liitoskivut edelleen vaivaavat, maton vetäminen oikealle paikalle jalalla tuntuu todella ikävältä. Lonkat ja nivuset muljahtelee ja paukkuu. Vatsaan ilmestyi yksi pieni ja yksi vähän isompi tyrä. Nekin leikataan ja korjataan. Vatsan ihokin jäi löysemmäksi ja tosiaan alapää on kuin mikäkin halli. Laskeumia ja vaikeuksia käydä vessassa molemmilla asioilla.

Minulle ainakin ekan lapsen kohdalla neuvolassa sanottiin, että jos virtsa jää karkaamaan se hoidetaan kuntoon. No nyt on virtsa karkaillut kolme vuotta. Isommalla hädällä en pysty käymään normaalisti. Tiesin, että voi tulla löysyyttä ja arpia ja venynyttä nahkaa, mutta että liitoskivut jatkuisivat yli vuoden synnytyksestä, en tiennyt. En tiennyt, että voi pamahtaa kaksi tyrää. En tiennyt, että ulostamisvaikeuksiin ei puututa. Enkä tiennyt, että liitoskipuihin vastataan, että saithan lapsen. Jep jep

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin ihmetyttää tuo "vartalon pilaaminen" siis.. Mitä se tarkoittaa?? Jos rintani imetyksen jälkeen ovat pienemmät tai löysemmät kuin ennen raskautta, ovatko ne pilalla? Entä jos jäävät isommiksi? Entä jos saan lisää lapsia ja pystyn niillä imettämään,eiväthän ne silloin olleetkaan pilalla?

Vartaloni on muuten hyvässä kunnossa mutta vatsaani peittää raskausarvet.

Otin kerran aurinkoa bikineissä ja toista kertaa en jää sanattomaksi arvosteluissa.

Mutta onhan niitä arpia muillakin ihmisillä, lapsettomillakin. Onko kaikkien ihmisten vartalo pilalla joilla on yksikin arpi jossain.. Ilmeisesti.

Yksi arpi ei haittaisi mutta kaksoset venyttivät vatsan raidoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tuli laskeuma, joten ottaisin mieluusti arpisen vatsan, jos pääsisin.tästä vaivasta. :( Mutta joo, ei kukaan mulle kertonut, että mitä voi sattua.

Ei siitä lantionpohjalihastreenistä ihan turhaan muistutella neuvolassa...

Luuletko, että kaikki laskeumat ovat ehkäistävissä jumpalla? Minulla mitattu lp lihakset fyssarilla, erittäin hyvässä kunnossa. Silti laskeumia etuseinässä, takaseinässä ja kohtukin ponnistaessa niiaa. Ennen lapsia lihakset myös hyvässä kunnossa, kuten usein ratsastajilla on.

Heikko sidekudostyyppi kun on ei jumpat auta.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko saaneet synnytyksestä ongelmia nuorina äiteinä, vai ovatko ongelmia saaneet äidit olleet 35-45-vuotiaita?

Itse sain lapseni nuorena. Ei leikelty, tikattu, eikä arpia. Tosin voitelin jatkuvasti vatsaani.

Olen 38 v. synnyttäjä ei arpia eikä venynyttä vatsanahkaa, enkä voidellut vatsanahkaani.

Sain synnytyksessä keskitason repeämiä kolme, kaksi ulkosynnyttimiin, jotka kätilö parsi tosi hyvin, kävi melkein kosmeettisesta toimenpiteestä.. Kolmas oli emättimessä ja vaati lääkäriä, se oli kauan kipeä. Mutta nyt pari vuotta myöhemmin en tunne sitäkään enää eikä ole vaivannut aikoihin. Pidätyskyky palasi parissa kuukaudessa normaaliksi säännöllisen jumpan avulla. Tunto- ja orgasmiherkkyys on nykyään parempi. Peräpukamat jäi, mutta niillekin voisi jotain tehdä jos saisi aikaiseksi, en koe vaivaa vielä tarpeeksi suureksi.

Rinnat jäi pienemmiksi ja vähemmän kiinteiksi imetyksen jäljiltä, mutta toisaalta olin ollut pitkään e-pillereillä ennen raskautta ja minulle ne suurensivat rintoja. Nyt eri ehkäisymuoto käytössä joka on muuten sopivampi. Kaikkea ei voi saada.. Toivottomat riipparit nämä ei kyllä edes ole, voin kulkea ilman rintaliivejä jos huvittaa eikä näytä pahalta. Ennen kun oli isommat rinnat tuntui tosi ikävältä liikkua ilman rintsikoiden tukea.

Raskausarpia ei tullut, mahan iho on sekin palautunut vaikka aluksi oli löysä. Unta oli muutama vuosi heikonlaisesti, koska siunaantui huono nukkuja, joten kasvoista olen vanhentunut, se on kyllä myönnettävä. Mutta saman voi aiheuttaa vaikka työstressi tai henk.koht. elämän ongelmat, ja joskus se on rupsahdettava. :) Olemme onnellinen perhe ja se on tärkeintä.

Jos todella haluaa lapsen, ei mahdolliset ongelmat paina paljoakaan vaa'assa. Hyvä on toki tietää kaikki riskit ja varautua henkisesti.

Mä olin pitkälti yli 40v ja 4 lapsen äiti ennen kuin tajusin että vatsanahka voi jäädä todella löysäksi ja arpiseksi. En ollut koskaan sellaista nähnyt, ehkä muutaman kuukauden raskauden jälkeen oli joillain vähän kurttua alavatsalla mutta sitten sekin hävisi. Vai enkö koskaan vain katsonut muita naisia?

Rintojen muutokset on ymmärrettäviä ja näkyvämpiä ja tapahtuu useimmille naisille.

Alapää ei ainakaan itsellä pilaantunut, muista en tiedä. Eihän se enää kaunis ole (emättien suulta) mutta napakka ja toimii edelleen. Ulospäin ei sekään näy

Lisätään vielä tämä terveydenhuollon puolelta tuleva äidin komplikaatioiden vähättely. Kun lapsi on saatu ulos, äiti unohtuu. Vatsalihasten erkaumasta ei kukaan tiedä, sitä ei tunnisteta ja jopa neuvotaan tuhoisia jumppaohjeita jotka tätä pahentaa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Itse kärsin pahoista liitoskivuista jotka vei raskausaikana kävelykyvyn, voivottelu oli vain neuvolan apu. Samoin lääkärin. Sanottiin että kivut loppuu kun lapsi syntyy. Väärin. Päivittäinen tuska seurasi puoli vuotta synnytyksestä, nyt 7v myöhemmin vaivaa enää kuukautisten yhteydessä eli liittynee hormoneihin. Tietyt liikkeet vihloo häpyluuhun niin että tekee _todella_ kipeää. Alkuun jaksoin tästä lääkärillekin mainita mutta kun apu on ollut silmien pyörittelyä ja epäuskoisuutta "niin varmaan, ei ole mahdollista", niin ei auta kuin kärsiä.

Enpä jaksanut koko ketjua lukea 2 lapsen äitinä...... Miksi ihmeessä valtaosa kommenttikentän ihmisistä hakeutuu jopa 4. kertaa raskaaksi jos vartalo pilalla jo ensimmäisestä ?? Jos rakastaa ja arvostaa timmiä vartaloa enemmän kuin omia lapsiaa niin ei todellakaan kannata hankkiutua raskaaksi.Raskaus sekä vuodet ylipäätään muuttavat naisen kehoa.Ei voi olla ns. bikini/uimaranta kunnossa lopun ikäänsä 20 vartalolla.Jolle se on tavoitteena niin harrastakoon fitnessiä yms. sen sijaan että hankkiutuu raskaaksi.Miten luulette esim. rintasyövän ,muuten useaan kertaan leikatuksi joutuneen,onnettomuudessa loukkaantuneen voivan arpensa kantaa esim. uimarannalla ?

Ymmärrän todella hyvin ja omakohtaisesti kokeneena esim. virtsan ja ulosteen heikentyneen pidätyskyvyn aiheuttaman kamaluuden ja muut toiminnalliset vammat mutta en monia muita lapsensaamiseen liittyviä kamaluuksia.Arvostukset naisena pielessä ? Enpä tiedä mutta ainakin hyvä että täällä kaikki kamaluudet tuodaan esille mutta miksi hyvin menneet raskaudet ja synnytykset ilman vaurioita noidutaan maanrakoon?

Muistakaa ehkäisy; heti huomisesta hakemaan tai tänään kondomeiden hankintaan!! Minulle nipsastiin puket tukkoon .Suosittelen lämpimästi!

Yleensä pienet ja leveä lantioiset saavat lapset helpommin kuin esimerkiksi minä pitkä ja kapea lantioinen.

Enpä tiedä, omalla kohdalla ei 4 lapsen jälkeenkään ole roikkuvaa nahkaa, arpia tai muita "vaurioita". Eikä ylimääräisiä kiloja. Miehen kanssa menee hyvin, ainoa mistä on ajoittain pulaa on UNI. Lapset 2v ikäeroilla.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pienet ja leveä lantioiset saavat lapset helpommin kuin esimerkiksi minä pitkä ja kapea lantioinen.

Urbaanilegenda.

Kudostyyppi ja se miten hyvin "lantio" löystyy vaikuttaa synnytyksen helppouteen. Leveä lantio ei tarkoita löysää lantiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pienet ja leveä lantioiset saavat lapset helpommin kuin esimerkiksi minä pitkä ja kapea lantioinen.

Urbaanilegenda.

Kudostyyppi ja se miten hyvin "lantio" löystyy vaikuttaa synnytyksen helppouteen. Leveä lantio ei tarkoita löysää lantiota.

Jep, ei tosiaan pidä paikkaansa, mulla leveä lantio ja silti imukuppia tarvittiin..

Ap:n logiikalla voisi valitta, että kukaan ei kertonut elämän riskeistä. Voi jäädä auton alle, työttömäksi, lapsettomaksi, sairastua syöpään. Miksi pitäisi elää ja tehdä päätöksiä peläten harvinaisia komplikaatioita jne.?

Voisin vannoa, että enemmistöllä nelikymppisistä miehistä ja naisista on vähän rupsahtanut vartalo. Viimeistään viiskymppisillä. Joten mahtaakohan joku viiskymppisenä ajatella, että onneksi jätin lapset tekemättä ja vartalo pysyi "timminä" ylimääräiset kymmenen vuotta?

Aborttien määrä varmaan vähenisi, jos näistä kerrottaisiin terveystiedon tunnilla. Tytöt alkaisivat pitää aika helvetinmoisen huolen ehkäisystä.

Eihän näistä tosiaan kerrota. Näin lapsettomana ja ei lapsia suunnittelevana tulee kyllä täysin yllätyksenä suurin osa noista oireista tai vammoista. Sen olen kuullut, että "paikat voivat revetä" synnytyksessä tai että "raskaus ja synnytys on riski", mutta noihin ympäripyöreisiin hokemiin se oikeastaan jää. Pitäisi nimenomaan itse ottaa selvää, mutta sitähän ei tee jos ei erityisesti halua lapsia.

Itse käytän ehkäisyä, mutta ollaan miehen kanssa ajateltu, että jos ehkäisy pettäisi ja lapsi tulisi niin ei se olisi mikään maailmanloppu. Näitä lukiessa alkaa kyllä kyseenalaistamaan tuota ajatusta aika tehokkaasti.

Mitään en missannut, vaikken imettänyt lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lapsia saanut ja näitä vaivoja poteva nainen vastata:

- Kauanko alapään repeäminen kestää? Sehän ommellaan kiinni, mutta ovatko kivut kovat sen jälkeen?

- Iltelehden artikkelissa oli kuvia synnyttäneiden naisten kehoista - kauanko sellaisista kestää palautua vai onko se edes mahdollista?

- Kauanko virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn menetys kestää?

Vastaan. Minä sain lapset 31 ja 34 -vuotiaana normaaleissa alatiesynnytyksissä. Olin raskauden alussa 54 kg ja 170 cm ja nyt 10 vuoden kuluttua 57 kg/170cm. Pelkäsin ekassa synnytyksessä etukäteen, sattuuko kovasti, mitä voisi mennä vikaan jne. mutta ei se ollut mitenkään mahdoton tehtävä tai hillitöntä tuskaa.

- alapäähän tehtiin synnytyksissä episiotomiat, eli leikattiin saksilla isommaksi. Sitä ei huomannut synnytyksen aikana. Lopussa tikattiin joku 2-4 tikkiä, mikä oli vähän ilkeämmän tuntuista,mutta sen kesti. Ei ollut kovia kipuja jälkikäteen, menin papa-kokeeseen puolen vuoden kuluttua ja kokeen ottanut hoitaja ihmetteli, että voinko todella olla puoli vuotta sitten synnyttänyt. Seksi toimii normaalisti kuten ennen lapsiakin.Eka kerta synnytyksen jälkeen 4 kk päästä, vähän jännitti, mutta ei sattunut.

- kroppa palautui kuukaudessa. Heti synnytyksen jälkeen mahassa pömpötti alavatsaa, mutta muuttui litteäksi sittemmin. Nahka ei ole jäänyt löysäksi. Olen aina ollut hoikka ja jumpannut, joten raskaus ei vaikuttanut kuin ohimennen. Rinnat kasvoi muhkeiksi imetettäessä, heti imetyksen loputtua oli litteämmät, mutta palasivat kiinteiksi ja pyöreiksi vuodessa-parissa. Nyt samanlaiset kuin ennen raskauksia.

- virtsan tai ulosteen pidätysongelmia ei ole ollut. Treenailin alapään lihaksia jo raskausaikana silloin kun muistin.

Eli turhaa pelottelua tämäkin aloitus. Miksi velloa kaikissa maailman mahdollisissa onnettomuuksissa - tämäkin on kuin löytäisi kaikki lääkärikirjan vaivat itsestään. Kuten elämässä muutenkin, ei koskaan voisi tehdä mitään, jos pelkää riskejä. Mikäli ihmiset hajoaisivat synnytyksessä totaalisesti, ei kukaan hankkisi toista lasta tai ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon.

Toisekseen - en minäkään osaa sanoa vanhemmista naisista ulkoisen habituksen perusteella, kuka on saanut lapsia ja kuka ei. Samanlaisia kaikki.

Mutta lasten hankinta on ihan oma päätös ja ehkäisykin on keksitty, joten tekee kuten itse haluaa.

Oon kiitollinen että ylipäätään tulin raskaaksi 43 v ilman hokkuspokkus temppuja. Ei oo kokemusta kun sektiosta ja se olikin kiireellinen sektio. Terve vauva syntyi ja ei tullut komplikaatioita. Arpi jäi muistoksi ja se ei ole haitannut. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus.

Lapsien? Et osaa suomea kirjoittaa.