lapsiensaamiseen liittyvät kauhut salataan. Vatsan repeäminen, alapään pilaaminen, rintojen pilaaminen....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pienet ja leveä lantioiset saavat lapset helpommin kuin esimerkiksi minä pitkä ja kapea lantioinen.

Urbaanilegenda.

Kudostyyppi ja se miten hyvin "lantio" löystyy vaikuttaa synnytyksen helppouteen. Leveä lantio ei tarkoita löysää lantiota.

Aivan, eivätkä lantion ulko- ja sisämitatkaan välttämättä korrelloi.

Jos kerran raskaus ja synnyttäminen on se, mikä "pilaa" kehon, niin miksi myös miehet rupsahtavat? Heilläkin on venymisarpia, löysää nahkaa, roikkuvat tissit, virtsaamisvaivoja ja inkontinenssia, peräpukamia, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lapsia saanut ja näitä vaivoja poteva nainen vastata:

- Kauanko alapään repeäminen kestää? Sehän ommellaan kiinni, mutta ovatko kivut kovat sen jälkeen?

- Iltelehden artikkelissa oli kuvia synnyttäneiden naisten kehoista - kauanko sellaisista kestää palautua vai onko se edes mahdollista?

- Kauanko virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn menetys kestää?

Vastaan. Minä sain lapset 31 ja 34 -vuotiaana normaaleissa alatiesynnytyksissä. Olin raskauden alussa 54 kg ja 170 cm ja nyt 10 vuoden kuluttua 57 kg/170cm. Pelkäsin ekassa synnytyksessä etukäteen, sattuuko kovasti, mitä voisi mennä vikaan jne. mutta ei se ollut mitenkään mahdoton tehtävä tai hillitöntä tuskaa.

- alapäähän tehtiin synnytyksissä episiotomiat, eli leikattiin saksilla isommaksi. Sitä ei huomannut synnytyksen aikana. Lopussa tikattiin joku 2-4 tikkiä, mikä oli vähän ilkeämmän tuntuista,mutta sen kesti. Ei ollut kovia kipuja jälkikäteen, menin papa-kokeeseen puolen vuoden kuluttua ja kokeen ottanut hoitaja ihmetteli, että voinko todella olla puoli vuotta sitten synnyttänyt. Seksi toimii normaalisti kuten ennen lapsiakin.Eka kerta synnytyksen jälkeen 4 kk päästä, vähän jännitti, mutta ei sattunut.

- kroppa palautui kuukaudessa. Heti synnytyksen jälkeen mahassa pömpötti alavatsaa, mutta muuttui litteäksi sittemmin. Nahka ei ole jäänyt löysäksi. Olen aina ollut hoikka ja jumpannut, joten raskaus ei vaikuttanut kuin ohimennen. Rinnat kasvoi muhkeiksi imetettäessä, heti imetyksen loputtua oli litteämmät, mutta palasivat kiinteiksi ja pyöreiksi vuodessa-parissa. Nyt samanlaiset kuin ennen raskauksia.

- virtsan tai ulosteen pidätysongelmia ei ole ollut. Treenailin alapään lihaksia jo raskausaikana silloin kun muistin.

Eli turhaa pelottelua tämäkin aloitus. Miksi velloa kaikissa maailman mahdollisissa onnettomuuksissa - tämäkin on kuin löytäisi kaikki lääkärikirjan vaivat itsestään. Kuten elämässä muutenkin, ei koskaan voisi tehdä mitään, jos pelkää riskejä. Mikäli ihmiset hajoaisivat synnytyksessä totaalisesti, ei kukaan hankkisi toista lasta tai ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon.

Toisekseen - en minäkään osaa sanoa vanhemmista naisista ulkoisen habituksen perusteella, kuka on saanut lapsia ja kuka ei. Samanlaisia kaikki.

Mutta lasten hankinta on ihan oma päätös ja ehkäisykin on keksitty, joten tekee kuten itse haluaa.

Kutakuinkin samat kokemukset, kerran tehtiin eppari, kahdella muulla kerralla repesin vähän, eli joka kerralla laitettiin muutama tikki. Synnytyksistä toivuin tosi nopeasti ja tikkaukset paranivat sukkelasti, kun suihkutteli monta kertaa päivässä. Raskauskilot jäivät Jorviin joka kerta, mutta imetysaikana painoa tuli vastaavasti joka kerran lisää. Rinnat pysyivät kunnossa, kun piti tukevia liivejä 24/7.  Älkää hyvät ihmiset suhtautuko synnytyksiin ja lasten hankkimiseen ylipäänsä niin, että pelkäätte pahinta kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hitto ne salaa? Eihän tällä palstalla muusta puhutakaan, ja kuulostaa, että joka ainoa käy läpi koko rimpsun.

kyllä nämä vaan salataan nuorilta tytöiltä. Ei terveystiedon tunnilla lkerrotu kaikista asiaan liittyvistä. ja aina löytyy joku : "kun ei mulle ainakaan tullu  ....."

Hm, on se kuitenkin hyvä ettei raskausaikana ole mitään kauhuja. Nytkin abi kuvitteli umpparintulehduksen iskeneen ja sepä olikin synnytys! 

Ihminen on ilmeisen vieraantunut luonnosta. Silikonirinnat ja botox pistokset rulettavat... jotta pysyttäisiin luonnollisen näköisenä  :D ... lopputulos sitten onkin jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku kontrollifriikki on löytänyt tänne etsimään perusteluita, miksi on parempi jäädä lapsettomaksi.

Älä lue niitä poikkeusjuttuja, normisynnytyksiä on maailmassa enemmän.

Jos pelottaa, niin eipä kannata hankkia.

Jos olet ulkonäkökeskeinen ihminen, niin entäs jos sairastut ja tarvitset hoitoja jotka pilaavat hiuksesi, turvottavat, joudut leikkaukseen josta saa arvet... Ja vanhentuessa muutut samanlaiseksi rusinaksi kuin muutkin.

Kasva isoksi nyt.

Mites ne ulostamisvaivat, repeämät, kivut yms. ihan oikeat terveyshaitat, jotka voivat pilata kehon muutenkin kuin esteettisesti?

Mulle seksistä nauttiminen ja paskan pidätys ovat kyllä tärkeämpiä asioita kuin vauvan saaminen, enkä katso mitenkään itsekkääksi itseäni tuon takia.

Toivottavasti sulle ei tule Crohnin tautia, tai muuta suolistosairautta.

Kiitos, näin toivon itsekin. Voiko siihen sairastumiseen vaikuttaa omalla toiminnalla?

Itse sain lapset nuorena, mutta kyllä se kroppa jo kerrasta meni pilalle. Vatsanahka on venynyt navan kohdalta, mutta yritän sitkeästi treenata ja katsoa, saako vatsalihasten kasvattamisella korjattua asiaa niin, että kehtaisin olla bikineissä. Lisäksi sektioarpi tekee alavatsaan pienen pussin ja tunto vatsankohdalta ei ikinä palautunut.Raskausarpia on joitakin, mutta ne eivät minua häiritse. Rinnat ovat auttamatta pilalla-pelkkää nahkaa ja treenaaminen on kuihduttanut ne lopullisesti. Silikonit menen jossain vaiheessa varmasti hakemaan. Alapää on muuttunut myös alatiesynnytysten myötä, mutta ei ole mitenkään pilalla. Olen onnekas, etten ole revennyt, vaikka jouduin imukupin avulla sunnyttämään. Kroppa ei tosiaankaan ole ennallaan, mutta toisaalta itsensä hyväksymisellä on iso merkitys. En ole koskaan pitänyt vartalostani, vaikka jälkeenpäin ymmärrän, miten kaunis kroppa minulla on ennen raskautta ollut. En kyllä jättäisi lapsia tekemättä jos nyt saisin valita. Nämä muutokset on vaan asioita, joiden kanssa on elettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku kontrollifriikki on löytänyt tänne etsimään perusteluita, miksi on parempi jäädä lapsettomaksi.

Älä lue niitä poikkeusjuttuja, normisynnytyksiä on maailmassa enemmän.

Jos pelottaa, niin eipä kannata hankkia.

Jos olet ulkonäkökeskeinen ihminen, niin entäs jos sairastut ja tarvitset hoitoja jotka pilaavat hiuksesi, turvottavat, joudut leikkaukseen josta saa arvet... Ja vanhentuessa muutut samanlaiseksi rusinaksi kuin muutkin.

Kasva isoksi nyt.

Mites ne ulostamisvaivat, repeämät, kivut yms. ihan oikeat terveyshaitat, jotka voivat pilata kehon muutenkin kuin esteettisesti?

Mulle seksistä nauttiminen ja paskan pidätys ovat kyllä tärkeämpiä asioita kuin vauvan saaminen, enkä katso mitenkään itsekkääksi itseäni tuon takia.

Niin, nojokainen tekee omat valintansa mutta samalla logiikalla et voi ajaa autoa, lähteä kävelylle, mennä uimaan, syödä ikinä mitään, juoda mitään.. Koska joku joskus on vammautunut tai kuollut noita tehdessään.

Puhutaan kyllä ihan eri prosenteista. Jokaiselle synnytys tuottaa vähintään kipua, väitän että suurimmalle osalle se tuottaa jonkin väliaikaisen vamman ja sitten pienelle osalle jää jotain pysyvää vammaa. Sitten on vielä nämä, joissa joko äiti, lapsi tai molemmat kuolevat.

Synnytys on todella paljon vaarallisempaa kuin joku kävelyllä käyminen, tämän tajuaa nyt jokainen omalla järkellä ajatteleva.

Jos ajat joka päivä autolla niin synnyttäisitkö mielelläsi myös joka päivä, jos nämä ovat mielestäsi vertailukelpoisia asioita?

Huoh. Lue viesti mihin vastasin. Hän sanoi että seksistä nauttiminen ja paskan pidätys ovat hänelle tärkeämpiä kuin lapsi, suurimmalle osalle kuitenkaan ei tule niin pahoja vammoja mutta jos sitä niin paljon pelkää, ei elämässä voi tehdä mitään koska mitä vaan voi käydä.

Ei vaan tuo ihminen arvotti oman terveytensä mahdollisen lasten hankinnan edelle. Sinä et sen sijaan tiedä, miten hän arvottaa vaikka lenkillä käymisen vaarat ja hyödyt suhteessa toisiinsa. Asiat eivät ole verrannollisia, koska sinä et tiedä henkilön arvomaailmasta, toiveista, haluista tai peloista mitään. Myöskin niin, että kävelyllä käydessä on erittäin pieni todennäköisyys loukkaantua, kun synnytyksessä todennäköisyydet ovat aivan toista luokkaa. On paljon loogisempaa pelätä synnytystä kuin kävelyllä käymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku kontrollifriikki on löytänyt tänne etsimään perusteluita, miksi on parempi jäädä lapsettomaksi.

Älä lue niitä poikkeusjuttuja, normisynnytyksiä on maailmassa enemmän.

Jos pelottaa, niin eipä kannata hankkia.

Jos olet ulkonäkökeskeinen ihminen, niin entäs jos sairastut ja tarvitset hoitoja jotka pilaavat hiuksesi, turvottavat, joudut leikkaukseen josta saa arvet... Ja vanhentuessa muutut samanlaiseksi rusinaksi kuin muutkin.

Kasva isoksi nyt.

Mites ne ulostamisvaivat, repeämät, kivut yms. ihan oikeat terveyshaitat, jotka voivat pilata kehon muutenkin kuin esteettisesti?

Mulle seksistä nauttiminen ja paskan pidätys ovat kyllä tärkeämpiä asioita kuin vauvan saaminen, enkä katso mitenkään itsekkääksi itseäni tuon takia.

Toivottavasti sulle ei tule Crohnin tautia, tai muuta suolistosairautta.

Kiitos, näin toivon itsekin. Voiko siihen sairastumiseen vaikuttaa omalla toiminnalla?

Sain lapsen ja olen edelleen ihan ehjä, en toiminut mitenkään poikkeuksellisesti.

Mulla vaikutti synnytys pidätyskykyyn:( Eli ei olisi haitannut pilalle menneet tissit ja vatsanahka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lonkan sijoiltaanmeno :DD? Jep jep..

AIVAN! Taisi tulla yllätyksenä että joskus lonkka murtuu  tai menee sijoiltaan synnytyksessä? tätä juuri tarkoitin.

Naisten pitäisi kaapata kok yhteiskunta ja vaatia todella TUNTUVAT korvaukset jos aikoo synnyttää yhtäkään lasta. Puhutaan noin miljoona luokan korvauksesta yhteiskunnalta.

Kerrohan nyt miten lonkka pääsee murtumaan tai menemään sijoiltaan synnytyksessä? 

kun vauva ei vaan mahdu tulemaan, niin jostakin joku paikka murtuu kun väkisin vedetään vaikka imukupilla.

Jos luita murtuu synnytyksessä niin silloin synnyttäjä kärsii kyllä osteoporoosista ja on aika harvinaista joten turha sellaisella pelotella. Jos sellaisesta epäilee kärsivänsä kannattaa käydä tarkistuttamassa, eivät laita naista synnyttämään jos on. Enemmänkin kaikesta turhasta jaksetaan änkyttää ihan kuten enemmistö synnytyksistä olisivat jotenkin vaikeita kun eivät ole. Itse tiedän vain naisia jota koko homma pelottaa koska kuuntelevat marmattavaa vähemmistöä. Itsellänikin tuli pahoja repeämiä koska oli epiduraali enkä tuntenut milloin ponnistaa. Neljä viikkoa olin kipeä kun mikä ja vieläkin 2 vuoden jälkeen voi tulla vessassa sellaisia haamukipuja mutta virtsa ja uloste ongelmia ei ole ollut, käytin geisha palloja ainakin kuuden kuukauden ajan kun synnytyksestä oli kulunut 3kk.

Pahoille repeämille kärsiville varataan aika fysiolle jossa mitataan lantiopohjalihaksen vahvuuttaa. Jos on liian huono sitä kuntoutetaan kunnes on hyvällä tasolla. Tällä saadaan mahdolliset tulevat ongelmat hoidettua melkeinpä kokonaan pois. Liian moni nainen ei tee asialle yhtään mitään synnytyksen jälkeen vaikka aina lantiopohjalihasta tulisi treenata hyvin jokaisen synntyksen jälkeen.

Tämä on aivan totta. Tosin vartalonsa voi pilata myös ylensyönnillä tai itsestään riippumattomilla syillä kuten onnettomuudella. En kuitenkaan itse ole valmis repeämiin joten ei lapsia minulle.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitin totuuden Iltasanomien artikkelin kommenteihin, mutta sitä ei julkaistu koska se ei ole yhteiskunnan linjan mukainen: että naisen on uhrattava eli pilattava oma ruumis koko muulle ihmiskunnale. kirjoitin että minun ruumis on muiden ihmisten (tulevien lasten eli ihmisten) elämää tärkeämpi minulle. Sitä ei hyväksytä.

Iltasanomien moderoijan silmätikuksi kun joutuu, niin sinne on turha yrittää enään kirjottaa mitään ainakaan samalla nimimerkillä, jolla sellaiseksi arveluttavaksi joutunut.  Menee suoraan hylättäväksi. 

Itse aiheesta sen verran, että mikäli ihminen aikoo himankaan nauttia elämästään, niin sillon kannattaa jättää lapset saamatta.

Mielestäni niihin liittyvät asiat on pääasiassa negatiivisia ja tarpeetonta vaivaa tuottavia.  Ja joo, harva lapsi enää hoitaa vanhempiaan, eli sen toiveen voi hylätä täysin, mikäli siinä toivossa ettei joudu vanhainkotiin niitä lapsia lestii.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran raskaus ja synnyttäminen on se, mikä "pilaa" kehon, niin miksi myös miehet rupsahtavat? Heilläkin on venymisarpia, löysää nahkaa, roikkuvat tissit, virtsaamisvaivoja ja inkontinenssia, peräpukamia, jne.

Jep. Joillakin miehillä on todella pitkät roikkuvat kivekset, ns. vitjamunat. Siinä mielessä kyllä ymmärrän timmin perään haikailevia miehiä - oletan itsekin että pallit on kireät ja pyöreät, eikä hakkaa naisen takamusta tai reisiä vasten sekstatessa niin että lätinä käy.

Olin tietoinen että voi tulla jotain. Mutta uskoin valheet siitä, että jos jotain tulee sen voi korjata ja että myös korjataan.

Mutta sitten kun tuli jotain, terveydenhuollon asenne olikin että ei ole mitään vikaa, ei näitä korjata.

Siis eppari tehtiin ja tikit repesi. Haavan kohdalla ammottava aukko, eli molemmat häpyhuulet täysin poikki ja sentti tyhjää. Tämän lisäksi jossain syvemmällä oli joku hermo jäänyt jonkun pitäneen tikin takia puristuksiin, eli jatkuvaa päivittäistä kipua.

Tuomio: täysin normaali synnytyksen jälkeinen alapää, ei mitään syytä korjata.

Masennuin täysin. Puolen vuoden jälkeen uudestaan lääkäriin, eri lääkärille. Sama tuomio. Vedin täyden romahduksen ja kieltäydyin lähtemästä paikalta ilman lähetettä gynelle (julkisella siis kävin ja se on yleislääkäri kun tarkistaa). Laittoi lähetteen mutta sanoi että tulee bumerangina takaisin kun ei ole mitään vikaa.

Gynelle puolen vuoden päästä tästä: on vikaa, ei pitäisi olla tällainen. Mutta ei näitä yleensä korjata, pitää vain oppia elämään tämän kanssa. Puoli vuotta pitää odottaa, ja jos tuntuu että ei pysty niin sitten takaisin.

No, puolen vuoden jälkeen takaisin. Laittoivat sitten vihdoin ja viimein korjausleikkausjonoon ja kroonisen kivun hoitoon tarkoitetut lääkkeet käyttöön siksi aikaa että pääsen leikkaukseen. Leikkaus puoli vuotta tästä. Edelleen ennen leikkausta yrittivät ylipuhua että ei leikata. Kun voi olla huonompi kuin mitä ennen leikkausta. En suostunut, vaan halusin että leikataan. Halusin myös että laittavat häpyhuulet taisin yhteen että se katkos häviää. Sanoivat että siihen ei ole mitään syytä, korjaavat vain sen kipukohdan. Vedin helvetinmoisen kohtauksen. Suostuvat laittamaan takaisin yhteen.

Nyt 5kk leikkauksesta. Ulkonäkö ei paras mahdollinen, mutta parempi kuin ennen leikkausta

Kivut hävinneet. Kipua ainoastaan seksin jälkeen, mutta sekin vähenee koko ajan. Ei siis aikana Tommi, mutta jälkeen jomottaa.

Mutta joo. Naisella ei äitinä ole mitään arvoa. Kropan ulkonäöllä ei ole mitään arvoa. Jatkuvaa päivittäistä kipua? Kuuluu asiaan! Luottamus terveydenhoitoon on tasan nolla.

Tarkoitus oli tehdä kaksi. Jäi yhteen ja mieheltä on nyt myös piuhat poikki että ei vahingossakaan tulee toista.

En kyllä olisi uskonut, miltä terhakat C-kupin rinnat näyttävät imetyksen jälkeen. Kokemus tämäkin :D

Se vatsanahan repeäminen riippuu perintötekijöistä. Itse olin todella hoikka ennen lasten saamista, sain kaksi nelikiloista poikaa. Rasvasin vatsaa pakkomielteisesti läpi raskauden ja harrastin liikuntaa. Painoa ei myöskään tullut liikaa. Silti tuloksena pahasti revennyt vatsanahka, tiikerinraidat ympäri vatsaa. Vatsanahka roikkuu hieman ja on ryppyinen. Nykyiset mitat 173/62. Eli ei todellakaan ole itsestään kiinni se löystynyt vatsanahka!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tuntemistani naisista ei ole kärsinyt tuollaisista ainakaan pysyvästi. Itselleni ei jäänyt yhtään liikakiloa tai arpea kahdesta raskaudesta ja imetyksestä. Rinnat hieman laskeutuivat mutta kyllähän ne laskeutuvat muutenkin yli 30 vuotiaana. Miksi näillä pitäisi turhaan pelotella?

no mene sinä pois sitten tästä ketjusta. Tässä nimenomaan puhutaan pahimmista ja tyypillisimmistä VAMMOISTA joita tulee. Kuten se että usean imetyksen jälkeen rinnat on pilattu kokonaan peruuttamattomasti. Tyhjät nahkapussit roikkuu mahalla.

Imettäähän ei ole mikään pakko jos pelkää että rinnat menee pilalle. Ihan alusta asti voi antaa korviketta.

Marttyyriäidille pienikin raskausarpi on kauhistus ja "oman vartalon uhraamista".

Älkää ny viittikö.

Nykyihminen on tuntunut vieraantuneen kovasti luonnollisuudesta ja siitä, mitä ihmiselle tapahtuu mm. raskauden aikana. Ja sit niitä Instagram-mammoja jotka "rohkeasti" näyttävät miltä synnyttänyt nainen näyttää alastonkuvissa piisaa.

Ei perkele. 

Parasta on, että suurimman osan ongelmista voisi välttää, mutta ei ole oikein olla uhraamatta kaikkea mahdollista ja vain uhrautumisen ilosta.