Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Nyt juon parvekkeella kahvia, ja ajatus on vahva: "Onneksi minulla ei ole omia lapsia!"

Kauheaa, jos ei pääsisi oman kodin rauhaan aina, kun haluaa.

  • ylös 636
  • alas 41

Sivut

Kommentit (152)

Vierailija

Joo sama. En osaa rentoutua yhtään, jos on arvaamattomasti käyttäytyvä lapsi läsnä.

  • ylös 381
  • alas 17
Vierailija

Ymmärrän täysin.
Mulla kolme,erittäin villiä ja melkein samanikäistä. Viikonloppuna ,kun silmät saan auki ,niin se huuto,riehuminen,tappelu ja juoksu alkaa samantien. En haluaisi edes nousta enää sängystä.
Parisuhde ja intiimielämä on enää muisto.
Kolme tuntia näiden kanssa kotona ,niin olen ihan loppu. Tarvitsisin lomaa omasta elämästäni.
Kyllä, ymmärrän lapsettomia, täysin!
Välillä oikein ärsyttää kun perheelliset luovat jotain illuusiota 'täydellisestä elämästä' . Kyllä siihen lapsiperheen arkeen kuuluu paljon työtä, melua,sotkua ,itkua ja hampaidenkiristelyä.oman ajan puutetta, itsestä ei välttämättä ehdi pitää huolta. Parisuhde kärsii ja on univelkaa.
Jos joku kehtaa väittää että 'oma aika on lasten kanssa' niin valehtelee.
Olisi kiva joskus syödä itse päivällä, ilman keskeytystä.
Rakkaita ovat lapset, mutta helvetin työläitä ja hermoja kiristäviä hyvin usein. Minulla onkin 'tuplaonni' vielä tässä:-)

  • ylös 675
  • alas 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Se ilo, mitä joku vanhempi saa lapsistaan, minä saan siitä, että saan olla hiljaisessa, tyylillä sisustetussa kodissani ja syventyä kenenkään häiritsemättä johonkin minua kiinnostavaan puuhaan. Silloin mieli tyyntyy ja tajunta laajenee.

  • ylös 415
  • alas 34
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Etkö koskaan mieti, mistä jäät paitsi, ap?
Juu, viimeksi tuossa kahvia siemaillessani. :D AP

  • ylös 740
  • alas 13
Vierailija

Istun terassilla auringossa lonkeroa siemaillen.
Teinit omissa menoissaan.
En minäkään jaksa lapsiperheitä. En oikein jaksanut silloinkaan kun omat oli pieniä.
Omien kanssa kai oli joskus uuvuttavaa mutta pääosa ihan vain meidän elämää.
Nyt sain kutsun laivalle lapsiperheen kanssa. Kiitos ei.

  • ylös 445
  • alas 12
Vierailija

Lapset 10,2 ja vauva. Meille tulee aina surullinen olo, kun käydään kylässä tai jutellaan parin 50-70 vuotiaan lapsettoman tuttavapariskunnan kanssa. Valittavat kuinka on tylsää ja olisi niin kiva, kun olisi lapsenlapsia. Erityisesti valittavat juhlapyhien aikaan jne. Valittavat, kun ei kukaan ole käynyt auttamassa tai katsomassa sairaalassa ja vakiolause on " ei meillä mitään, kun täällä vaan kahdestaan ollaan" Sitten toinen ryhmä ovat nämä lapsettomat jotka nostavat koiransa lapsen asemaan ja lässyttävät ja puhuvat koirasta kuin vauvasta.

  • ylös 192
  • alas 440
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapset 10,2 ja vauva. Meille tulee aina surullinen olo, kun käydään kylässä tai jutellaan parin 50-70 vuotiaan lapsettoman tuttavapariskunnan kanssa. Valittavat kuinka on tylsää ja olisi niin kiva, kun olisi lapsenlapsia. Erityisesti valittavat juhlapyhien aikaan jne. Valittavat, kun ei kukaan ole käynyt auttamassa tai katsomassa sairaalassa ja vakiolause on " ei meillä mitään, kun täällä vaan kahdestaan ollaan" Sitten toinen ryhmä ovat nämä lapsettomat jotka nostavat koiransa lapsen asemaan ja lässyttävät ja puhuvat koirasta kuin vauvasta.

Niputat 50 ja 70-vuotiaat? Taidat olla teini(äiti)

  • ylös 410
  • alas 60
Vierailija

Täälläkin 3 alle 7v. Lasta, melu ja riekkuminen on kamalaa, puhumattakaan siitä sotkusta ja liasta mitä ne aiheuttavat.
Olen myös ihan loppu, nämä ovat kotihoidossa ja pienin valvottaa öisin.

Se rakkaus ja ilo mitä saan on mahtavaa, parasta se on juuri silloin kun kaikki on hiljaa, koti siistinä ja voin istua kahvikuppini kanssa ja katsella ikkunasta. Tai se kun kaikki nukkuu.

Sekin on ihanaa kun kolme pientä köpöttää perässä kuin ankanpoikaset ja syövät rivissä jätskejä. Hiljaa, paikallaan, nätisti.

Hyviä ja huonoja hetkiä riittää.

  • ylös 404
  • alas 8
Vierailija

Olihan se välillä rankkaakin, kun lapset olivat pieniä.

Nyt on enemmän kuin rankkaa, kun ovat teinejä, huh, huh ja vielä kerran huh.

  • ylös 184
  • alas 11
Vierailija

Tämän takia kenenkään ei kannattaisi tehdä.

Tai korkeintaan niiden jotka EIVÄT tee.
Heillä vaatimukset itselle ovat todennäköisesti helvetin kovat.

Kun taas ne jotka tekevät yhtään miettimättä tai niin, että tietävät perheen olevan ihan parasta, tekevät niitä mutta yrittävät työntää haitat muille.

  • ylös 77
  • alas 18
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapset 10,2 ja vauva. Meille tulee aina surullinen olo, kun käydään kylässä tai jutellaan parin 50-70 vuotiaan lapsettoman tuttavapariskunnan kanssa. Valittavat kuinka on tylsää ja olisi niin kiva, kun olisi lapsenlapsia. Erityisesti valittavat juhlapyhien aikaan jne. Valittavat, kun ei kukaan ole käynyt auttamassa tai katsomassa sairaalassa ja vakiolause on " ei meillä mitään, kun täällä vaan kahdestaan ollaan" Sitten toinen ryhmä ovat nämä lapsettomat jotka nostavat koiransa lapsen asemaan ja lässyttävät ja puhuvat koirasta kuin vauvasta.

Ehkä pariskunta on tahattomasti lapseton.
On täysin eri asia olla vapaaehtoisesti lapseton, tuskin kukaan sellainen valittelee kun ei ole lapsia. En minä ainakaan. Enkä aio valitella vanhanakaan, tämä on tietoinen valinta. Ympärillä voi olla muitakin ihmisiä kuin itse tehtyjä, ja ajatus puolison kanssa kaksin olemisesta eläkepäivinä on ihan yhtä mukava kuin kaksin olo nytkin.

Sitä vaan ihmettelen että miksi monesti lapselliset ovat surullisia lapsettomien seurassa? Eivätkö he itse kestä hiljaisuutta tai yksinoloa? Ehkä tässä kohtaa perheellisten olisi enemmän syytä pohtia näitä asioita, uskon et lapsettomat ovat paljon enemmän sinut oman elämänsä kanssa.
Jos itse olen yksin vaikka lauantai-iltana, se saattaa olla surullinen ajatus perheellisten mielestä. Itse taas nautin elämästä kodissani ja hiljaisuudessa​. Ei multa mitään puutu!

  • ylös 298
  • alas 9
Vierailija

Täysin samaa mieltä apn kanssa! Männä viikolla oli juuri pari pientä ja hermohan siinä meni. En mennyt kylään vahtimaan toisten lapsia.

  • ylös 86
  • alas 6
Vierailija

Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa ja se aika kuluu yllättävän nopeasti. Sen jälkeen he ovat kiinnostavia ja mukavia isoja ihmisiä, joiden kanssa on hauska olla ja joiden kautta tutustuu uusiin asioihin ja ihmisiin ja joiden kanssa voi tehdä ja puhua mitä hyvänsä.  Meillä on kolme jo aikuista lasta, enkä vaihtaisi heitä mihinkään. He ovat teräviä ja hauskoja!

Lähdemme tästä miehen kanssa ajelemaan avoautolla Kaivopuistoon ja herättämään Eiran tädeissä pahennusta. Lapset ovat aikuisia ja omissa riennoissaan, mutta tulevat viikonlopulla syömään. Pystyn juomaan terdellä kahvia ja punkkua milloin haluan. Voin lähteä matkalle millaisella porukalla hyvänsä milloin vain.   Elämä on hyvää. 

  • ylös 285
  • alas 34
Vierailija

Niin siis tämähän on ihan ikäero-lukumäärä kysymys. Toki itseäkin joskus ärsyttää jos kotona riehutaan, mutta harvoinpa sellaista on. Ensin oli ainokainen, sitten se kasvoi niin isoksi että on mieluiten aamusta iltaan kavereiden kanssa ja silloin tuo nuorempi rupesi tarvitsemaan valvovaa silmää. Meillä on siis aina ollut aika iisiä enkä tunnista. Kukaanhan ei pakota tekemään kolmea, eikä kahta pienellä ikäerolla. Jos haluaa lapsen voi olla vaikka yksi. Jos haluaa useamman voi niilläkin olla reilummin ikäeroa.

T. Se joka ei myöskään jaksaisi tuollaista

  • ylös 95
  • alas 3
Vierailija

Ihan ymmärrettävää. En minäkään pidä muiden lapsista. Mutta omat <3. Mun lapset on jo aikuistuvia ja yhtä ihania nyt kuin pienenäkin. Ihan oikeasti, meidän lapset eivät ole koskaan riehuneet tai huutaneet, uhmaiät olivat kevyitä, samoin murrosikä. Monesti miehen kanssa ollaan ihmetelty, että ollaanko me näin helkkarin hyviä vanhempia vai onko nuo meidän lapset ihan luonnostaan noin rauhallisia ja järkeviä. En väitä, ettenkö olisi joskus ollut hyvinkin väsynyt, mutta koskaan en ole toivonut, että voi kun ei olisi lapsia. Elämä ilman lapsia olisi...no eipä sitä juuri olisi. Tunnen syvää sääliä aina lapsettomien luona, heidän elämänsä on niin tyhjää, kaikki on samaa päivästä toiseen. Näin siis minä tunnen, ymmärrän kyllä, että ei heidän mielestään niin ole ja he varmaan ovat säälineet minua samalla tavalla.

Minulla oli vastaavia tuntemuksia, kun tulimme lapsettomilta ystäviltämme kyläilemästä: Onpa ihanaa tulla kotiin, jossa on elämää, lapset tulevat ja halivat, sanovat: äiti, mulla oli sua niin ikävä. Olet paras äiti maailmassa. Rakastan sua niin valtavasti. Jnejne. Nautin istuessani lattialla lasten kanssa legojen keskellä ja mietin, että onneksi pääsin jo kotiin siitä tylsyydestä.

Mutta tosiaan, en minäkään jaksa mitään muiden riekkuvia lapsia. VArmaan seuraavat ihanat lapset ovat mahdolliset lastenlapset. 

  • ylös 66
  • alas 164
Vierailija

No joo, kyllä se on oudoksesta kauheaa jos on useampi metelöivä kersa siinä, ja kun ne on vielä jonkun muun kun omia. Kun meillä oli yksi lapsi, ja kun naapurit oli kylässä tai me heillä kylässä, ja heillä oli poikia kolme, alle kouluikäisiä, ja meidän tyttö oli jo aika iso koululainen niin olihan se aikamoinen shokki, se juokseminen ja meteli, pojat leikkii aika eri tavalla kun tytöt. Ja toki oli jo tottunut suht rauhalliseen koululaiseen, ja siihen että ei tarvi vahtia, sai tehdä mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Ajateltiin miehen kanssa että kyllä on rankkaa kun on monta pientä poikaa, vaikka ne kivoja muuten olikin.

Sitten kävi niin että saatiin yllättäen kaksospojat, ja kyllähän sitä hulinaa on ollut välillä, ja siihen on vaan kummasti tottunut, varmaankin sen takia kun ensin ne oli vauvoja eikä pitäneet juuri mitään ääntä eivätkä juuri liikkuneet, ja kun sitä ääntä ja liikettä tuli pikkuhiljaa, se oli kaikki itsellekin vaan positiivista seurata heidän kehitystään. Nyt pojat on jo koululaisia ja pitkiä aikoja pois kotoa tai pelaavat hiljaa, näkyy jo hyvin lähellä se aika kun miettii että on se sääli kun ei pojat enää leiki mitään, nyhjöttävät huoneesaan tai huitelevat ties missä kavereiden kanssa. Onhan se lyhyt aika että on sitä hulinaa, jos ei tosiaan tee aina joka toinen vuosi uutta siihen metelöimään.

  • ylös 51
  • alas 5
Vierailija

Meillä on 5 lasta jotka ei pidä jatkuvaa juoksua ja melua. En käsitä miksi pitäisivätkään? Laittakaa juoksijat pihalle juoksemaan ja menkää välillä mukaan. Joku majan rakennus, leivonta tai piiloleikki kehiin sisällä. Kyllä kaikilla vauhti hiipuu kun saa puuhata tarpeekseen. Sitten jaksaa olla rauhassa aloillaankin.

Ja tuota huutamista en käsitä. Miksi lasten muka pitäisi saada huutaa? Uskon jopa että tarpeeksi rauhallista huomiota estää tuollaista käytöstä tulemasta tavaksi. Ap on tavannut vääränlaisia lapsia, on niitä ihan normaalejakin. Kukaties muutama meistäkin oli siedettävä ihminen lapsena?

T. Hiljaisesta koti-illasta yksin olkkarin sohvalla nauttiva. Lapset puuhissaan myös nauttien.

P.s. en käsitä tätä huokailua rankkuudesta ja väsymyksestä. Miksi lasten pitäisi väsyttää? Ei perhe-elämän kuulu olla rankkaa, jotain on pielessä jos näin on. Suoritatteko liikaa vai menettekö aina vain lasten ehdoilla? Lapsiltakin voi odottaa ja vaatia jotain. Harvassa maassa lapset määräävät tahdin. Ja harvassa maassa ollaan näin lapsivastaisia. Olisiko näillä jotain tekemistä toistensa kanssa??

  • ylös 89
  • alas 18
Vierailija

En mäkään ole mikään maailmanlaajuisesti lapsirakas. En piittaa muiden lapsista.

T: 3:n äiti

  • ylös 34
  • alas 0

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla