Lue keskustelun säännöt.
Curling-vanhempien lapset - millainen lapsuus teillä oli ja miten olette selvinneet aikuisiällä?
18.05.2017 |
Haluaisin kuulla kokemuksia curling-vanhemmuudesta. Omat vanhempani ovat näin jälkikäteen mietittynä olleet osittain curling-vanhempia. Minut kasvatettiin pumpulissa ja tieni siloiteltiin niin, etten joutunut kohtaamaan vaikeuksia. Aikuistuminen oli vaikeaa, koska piti kohdata oikea maailma, joka ei sitten ollutkaan niin kiva. Olen koko ikäni kärsinyt masennuksesta ja miettinyt, olisiko osasyy siloiteltu lapsuuteni/nuoruuteni.
Kommentit (70)
Minun vanhempani eivät tainneet olla curling-tai helikopterivanhemmat (?), mutta ihan kiinnostuksesta kyselen, onko tällaiselle vanhemmuudelle joku nimitys:
- Hoetaan lapselle koko ajan, kuinka lahjakas ja erityinen tämä on
- Vaaditaan lapselta paljon vedoten siihen, että tämä on niin taitava ja pätevä, esim. omien hammaslääkäriaikojen varaaminen 8-vuotiaasta eteenpäin, kirjoituskilpailuun osallistumiseen pakottaminen 9-vuotiaana, kaikissa sukujuhlissa pakollinen esiintyminen, pikkusisarten hoito jo alle kouluikäisenä ym.
- Kouluiässä todella aikaiset kotiintuloajat, yökyläilyä ei sallittu
- Toisaalta runsas viikkoraha ja aina ostettiin hienoin kännykkä ym., koska pitäähän nyt laatua olla.
- Vanhemmat erittäin perillä lapsen kaverisuhteista, harrastuksista ym. ja kyselevät niistä yksityiskohtaisesti, ovat uteliaita
- Kannustetaan lasta hakemaan kesätyöpaikkoja itsenäisesti, ehdotellaan minne voisi hakea mutta vanhemmat eivät käytä lainkaan suhteitaan helpottaakseen hakua
- Opiskeluaikana tuli rahallista tukea, mutta ei enää lainkaan sen jälkeen kun opinnot viivästyivät parilla vuodella. Opintojen loputtua olen ollut rahallisesti täysin omillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, on se kovaa kun opintojen loputtua ei edes rahaa ole saanut.😂
Vierailija kirjoitti:
Miten siihen ulkomaailman pahuuteen pitäisi totuttaa? Minusta paha ei ollut varsinaisesti maailma tai edes se että oltiin tosi ylisuojelevia vaan siihen suojeluun liittynyt outo kieroutuneisuus kun itsetunto latistettiin ja kasvamista koetettiin viivyttää kaikin keinoin, en kokenut että mitään rakkautta oli oikeasti. Se yhditelmä on niin hämmentävä että se on aiheuttanut minun mielenterveysongelmani.
No siis "pahuuteen totuttaminen" on tietysti kykyä sietää pettymyksiä. Eli, että lapsi ei saa kaikkea haluamaansa, oppii kokemaan pieniä pettymyksiä ja sitä kautta huomaamaan, että niistä voi selvitä.
Mä olisin halunnut kertoa mun eksän lapsille, että maito on lehmästä ja liha eläimestä, ei kuulemma saanut kertoa edes 7-vuotiaalle niin raakoja asioita :''''D Hän myös puki 4-vuotiaan lapsen vielä! Toivon lapsille hyvää tulevaisuutta mutta vaikeaa se tulee olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. mielestäni minun vanhempani olivat curling-vanhempia. Sain lähes kaiken, mitä halusin (paitsi moottoripyörää). Ikinä minun ei tarvinnut kotona tehdä mitään. Tietäni siloiteltiin, kaverisuhteita, koulunkäyntiä, jne. Ekat kesätyöpaikat (nekin toki vasta 19 täytettyäni) ja ekat työpaikkani sain äitini suhteilla.
Toisaalta, ei minua erityisesti ylisuojeltu, paitsi että käytettiin lääkärissä jokaisesta pienestäkin vaivasta, mutta sain mennä ja tulla. Matkustella ja telttaila, autoilla pitkin Suomea (käytössäni oli toki auto).Olen lähes 50-vuotias ja pärjännyt hyvin. Hyvä työpaikka (ihan itse hankitt), pitkä avioliitto ja perhe. Opin kyllä aikuisiällä tarvittavat taidot, siivouksen ja pyykkäyksen ym., raha-asioiden, vakuutusten, ym asioiden hoitamiset. Ruokaa en tosin edelleenkään laita, kun mieheni hoitaa sen, mutta en yhtään epäile ettenkö sitäkin olisi oppinut, jos olisin halunnut. Pärjään vaikeissakin tilanteissa, olen rauhallinen ja ratkaisukykyinen. Osaan junailla isojakin kokonaisuuksia (työssäni teen tätä).
Että en sitten tiedä... vaikea kuvitella mikä olisi huonommin, jos lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut erilainen.
Sinä olet vain hemmoteltu. Curling on sitä että lapsi ei kohtaa oikeaa maailmaa ollenkaan.
En ymmärrä miten lapsi edes voi olla kohtaamatta oikeaa maailmaa ollenkaan? Eikös siihen tarvita hirveästi rahaa ja yksityiskouluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vastaaja 17. En ole nyt varma, mutta alapeukuista päätellen muutamat kai luulee, että sekoitan hemmottelun ja curlingin. Näin ei kuitenkaan ole. Olen ollut toki hemmoteltu, mutta vanhempani täyttävät täysin curlingkriteerit - myös isovanhempina. Mm. harrastusten on pitänyt olla turvallisia (en saanut osallistua partioleireille ettei satu mitään, en saanut harrastaa motocrossia ettei satu mitään, lähteä kielikursseille ettei satu mitään jne. ) Esimerkkejä on paljon mm. koulun käyntiin, kavereihin yms. liittyen, mutta en nyt jaksanut niitä lähteä availemaan tässä sen tarkemmin, koska ajattelin että curlingvanhemmuus on selvä lähtökohta tässä keskustelussa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät tainneet olla curling-tai helikopterivanhemmat (?), mutta ihan kiinnostuksesta kyselen, onko tällaiselle vanhemmuudelle joku nimitys:
- Hoetaan lapselle koko ajan, kuinka lahjakas ja erityinen tämä on
- Vaaditaan lapselta paljon vedoten siihen, että tämä on niin taitava ja pätevä, esim. omien hammaslääkäriaikojen varaaminen 8-vuotiaasta eteenpäin, kirjoituskilpailuun osallistumiseen pakottaminen 9-vuotiaana, kaikissa sukujuhlissa pakollinen esiintyminen, pikkusisarten hoito jo alle kouluikäisenä ym.
- Kouluiässä todella aikaiset kotiintuloajat, yökyläilyä ei sallittu
- Toisaalta runsas viikkoraha ja aina ostettiin hienoin kännykkä ym., koska pitäähän nyt laatua olla.
- Vanhemmat erittäin perillä lapsen kaverisuhteista, harrastuksista ym. ja kyselevät niistä yksityiskohtaisesti, ovat uteliaita
- Kannustetaan lasta hakemaan kesätyöpaikkoja itsenäisesti, ehdotellaan minne voisi hakea mutta vanhemmat eivät käytä lainkaan suhteitaan helpottaakseen hakua
- Opiskeluaikana tuli rahallista tukea, mutta ei enää lainkaan sen jälkeen kun opinnot viivästyivät parilla vuodella. Opintojen loputtua olen ollut rahallisesti täysin omillani.
Minusta tämä kuulostaa hyvältä normivanhemmuudelta, ehkä tuolta 20 vuoden takaa. Oikaiskaa jos olen väärässä.
Tuetaan ja rohkaistaan, mutta pikkuisen tuupitaan tekemään itse, eikä tehdä puolesta. Anti-curling.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan normaalia hyvää vanhemmuutta että lasta autetaan ja jehutaan, ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita. Myöskään häntä ei jätetä yksin isojen päätösten kanssa, kuten opintoihin haku ja kotoa muutto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. mielestäni minun vanhempani olivat curling-vanhempia. Sain lähes kaiken, mitä halusin (paitsi moottoripyörää). Ikinä minun ei tarvinnut kotona tehdä mitään. Tietäni siloiteltiin, kaverisuhteita, koulunkäyntiä, jne. Ekat kesätyöpaikat (nekin toki vasta 19 täytettyäni) ja ekat työpaikkani sain äitini suhteilla.
Toisaalta, ei minua erityisesti ylisuojeltu, paitsi että käytettiin lääkärissä jokaisesta pienestäkin vaivasta, mutta sain mennä ja tulla. Matkustella ja telttaila, autoilla pitkin Suomea (käytössäni oli toki auto).Olen lähes 50-vuotias ja pärjännyt hyvin. Hyvä työpaikka (ihan itse hankitt), pitkä avioliitto ja perhe. Opin kyllä aikuisiällä tarvittavat taidot, siivouksen ja pyykkäyksen ym., raha-asioiden, vakuutusten, ym asioiden hoitamiset. Ruokaa en tosin edelleenkään laita, kun mieheni hoitaa sen, mutta en yhtään epäile ettenkö sitäkin olisi oppinut, jos olisin halunnut. Pärjään vaikeissakin tilanteissa, olen rauhallinen ja ratkaisukykyinen. Osaan junailla isojakin kokonaisuuksia (työssäni teen tätä).
Että en sitten tiedä... vaikea kuvitella mikä olisi huonommin, jos lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut erilainen.
Sinä olet vain hemmoteltu. Curling on sitä että lapsi ei kohtaa oikeaa maailmaa ollenkaan.
En ymmärrä miten lapsi edes voi olla kohtaamatta oikeaa maailmaa ollenkaan? Eikös siihen tarvita hirveästi rahaa ja yksityiskouluja?
Ylisuojelemalla ja säätämällä. Koko ajan reagoimalla jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vastaaja 17. En ole nyt varma, mutta alapeukuista päätellen muutamat kai luulee, että sekoitan hemmottelun ja curlingin. Näin ei kuitenkaan ole. Olen ollut toki hemmoteltu, mutta vanhempani täyttävät täysin curlingkriteerit - myös isovanhempina. Mm. harrastusten on pitänyt olla turvallisia (en saanut osallistua partioleireille ettei satu mitään, en saanut harrastaa motocrossia ettei satu mitään, lähteä kielikursseille ettei satu mitään jne. ) Esimerkkejä on paljon mm. koulun käyntiin, kavereihin yms. liittyen, mutta en nyt jaksanut niitä lähteä availemaan tässä sen tarkemmin, koska ajattelin että curlingvanhemmuus on selvä lähtökohta tässä keskustelussa joka tapauksessa.
Ei tuo ole curlingia.
Vierailija kirjoitti:
Pahin tuntemani curlinglapsi on kärsinyt aikuisena mt-ongelmista. Ja vanhemmat hoitavat edelleen yli 30-v tyttärensä asioita, lapset ja vähän vaikka mitä. Tytär kestää huonosti stressiä ja vastoinkäymisiä.
Sama homma, tuttuni on lähes 40-vee, vanhemmat tekevät edelleen puolesta kaiken, mm käyvät siivoamassa ja kuskaamassa autolla joka paikkaan..tulos on että tuttavani ei kestä mitään vastoinkäymisiä ja on täysin uusavuton ihan kaikessa perus arjen toiminnoissa. Myös masentaa ja ahdistaa heti kun joku asia ei mene niin kuin hän haluaa. Voi vaan kuvitella miten tulee pärjäämään kun nyt +60 vee vanhemmista aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni on nyt 40v, lapsena ei saanut pyöräillä kouluun meidän muiden kanssa ( turvallinen reitti, ei edes tienylitystä), ei kiipeillä puissa tai lumikasoissa, ei uida kuin rannan tuntumassa, ei hiihtää koulussa...Äitinsä kuori ja pilkkoi perunatkin, olin kerran siellä syömässä ja äimistyin kun sain saman kohtelun. Nukkui myös vanhempiensa välissä johonkin 10-vuotiaaksi.
No, nyt on masentunut ja avuton ja murskautuu pienimmistäkin vastoinkäymisistä . Turvautuu edelleen vanhempiinsa lähes joka asiassa ja minua välillä hirvittää, miten käy kun vanhemmistaan aika jättää.
Tai jos toiseen vanhempaan iskee vaikka parkinson ja toinen joutuukin keskittymään tähän, eikä tyttäreensä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on eräs sukulainen, joka oli vanhempiensa iltatähti. Hän sai kaiken mitä halusi, kaikki huono käytös häneltä sallittiin ja mitään häneltä ei vaadittu. On itsekin sanonut, että vanhempansa tekivät suuren karhunpalveluksen. Omia lapsiaan kasvattaakin eri tavalla tämän asian suhteen.
On tehnyt hirveästi töitä kasvaakseen itse aikuisena pois noista tottumuksista, mutta edelleen yli 40-vuotiaana huomaa joissain tilanteissa, että hän huomaamattaan olettaa, että asiat menevät kuten hän haluaa. Ei oikein osaa suhtautua siihen, että jotkut ovatkin eri mieltä kuin hän, jos vaikka yritetään sopia, mihin mennään syömään. Toisaalta on hyvin menestynyt elämässään. Ilmeisesti, kun on tottunut saavansa mitä haluaa, niin tekee sitten vaikka hirveästi töitä, jotta todella saa ne.
Minä selvisin hyvin koska inhosin sitä curlaamista ja lähdin heti kun pystyin. Siskoni asui kotona nelikymppiseksi, ei mennyt naimisiin, ei hankkinut lapsia, äitini kävi senkin jälkeen viemässä kaappiin ruokaa ja siivoamassa.
Kaikesta mietitään miten raskasta on ja esim lukio jäikin kesken kun oli ”niin raskasta”. Pieninkin vastoinkäyminen pelottaa ja ahdistaa.
Se mikä on raivostuttavaa on se, että siskoni pyrkii sekaantumaan minun vanhemmuuteeni koko ajan, koska hänestä vanhempien pitää curlata. Esim hänestä 15-vuotiaani ei saisi kulkea yhdellä bussilla kolmen kilometrin matkaa. Oli mennyt itkien ja voihkien teiniäni vastaan bussille, ettei tämä eksy! Muuta vastaavaa ihan koko ajan.
Oma lapsuuteni oli hyvin ristiriitainen. Siihen kuului paljon vastuun kantamista sekä suoranaista kaltoinkohtelua, jopa väkivaltaa. Samaan aikaan vanhempi oli myös hyvin lyttäävä ja yritti hyvin voimakkaasti ohjailla tekemään kaiken oman mielensä mukaan. Aikuisena olen masentunut ja ahdistunut. Erittäin vaikea kuvitella, että curling-vanhemmuus voisi tuottaa huonompia tuloksia kuin se, että vanhempi aivan tahallisesti yrittää tuottaa lapselle maksimaalisen määrän pettymyksiä siitä syystä, että hänen on vaikea sietää lapsen tarvitsevuutta.
Vierailija kirjoitti:
Pahin tuntemani curlinglapsi on kärsinyt aikuisena mt-ongelmista. Ja vanhemmat hoitavat edelleen yli 30-v tyttärensä asioita, lapset ja vähän vaikka mitä. Tytär kestää huonosti stressiä ja vastoinkäymisiä.
Jos lapsi on hirveän pahoinvoiva, niin hyvä juttu, etteivät vanhemmat aikuisena hylkää. Monelle mt-ongelmista kärsivälle käy niin.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsuuteni oli hyvin ristiriitainen. Siihen kuului paljon vastuun kantamista sekä suoranaista kaltoinkohtelua, jopa väkivaltaa. Samaan aikaan vanhempi oli myös hyvin lyttäävä ja yritti hyvin voimakkaasti ohjailla tekemään kaiken oman mielensä mukaan. Aikuisena olen masentunut ja ahdistunut. Erittäin vaikea kuvitella, että curling-vanhemmuus voisi tuottaa huonompia tuloksia kuin se, että vanhempi aivan tahallisesti yrittää tuottaa lapselle maksimaalisen määrän pettymyksiä siitä syystä, että hänen on vaikea sietää lapsen tarvitsevuutta.
Niin. Vanhempi voi olla huono monella tapaa, mutta ei tuo curlingkaan tervettä ole.
Onko curling-vanhempi sellainen, jolle oma lapsi on pelkkä pelinappula, joka sysätään elämän pelikentälle muitten tönittäväksi tavoitteena vain vanhempien oma menestys?
Lasta ohjataan vain sen verran, että hänet saadaan haluttuun paikkaan ja hänestä välitetään vain niin kauan kuin hänestä on vanhemmille jotain hyötyä.
Tuo jälkimmäinen vanhemmuus on sitten jo taas narsismin rajatapaus...