Curling-vanhempien lapset - millainen lapsuus teillä oli ja miten olette selvinneet aikuisiällä?

Curlingissa vanhempi tarkoittaa hyvää, mutta ei käsitä, että lapsuuden pienet pettymykset yms valmistavat aivoja kestämään ja käsittelemään niitä tunteita, mitä aikuinen varmasti kohta. Tarkoitushan on, että ihminen säilyy onnellisena, vaikka asiat eivät ihan nappiin menekään. Kun aivot eivät ole tähän saaneet opetella niin ihminen kokee syvää ahdistusta vähän kaikesta, mikä ei mene kuten haluttu. Eli vanhempi halutessaan suojata lapsen surulta, aiheuttaa lopulta aikuisiän mittaisen ahdistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.

Miten tämä nyt tähän edes liittyy?

Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.

Suomessa on edelleen sotien seurauksena yksin pärjäämistä ihannoiva kulttuuri. Toisiin tukeutumista pidetään yhä heikkouden merkkinä. Ehkä tästä syystä curling-vanhemmuus ärsyttää, koska se haastaa tähän asti vallalla ollutta arvomaailmaa, jossa kaikesta yksin selviäminen on suurin mahdollinen saavutus?

Curling-vanhemmuus ”ärsyttää” koska se on pahempaa väkivaltaa lasta kohtaan kuin hakkaaminen.

Et ole tosissasi. Olisi aika käydä tsekkaamassa oma pään toiminta jossakin.

Voisitko sinä edes tutustua itse aiheeseen ennen kuin alat riehua? Curling-vanhemmuus on väkivaltaa pahimmillaan.

Hakkaatko sinä lastasi?

Menepä nyt ottamaan ne aamulääkkeesi.

Okei, ainakaan sinun saamasi kasvatukseen ei sisältynyt retoriikan opintoja tai olisi saanut valmiuksia siihen missään muuallakaan. Sen verran heikkotasoisia kommentteja heittelet.

Vierailija kirjoitti:

Curlingissa vanhempi tarkoittaa hyvää, mutta ei käsitä, että lapsuuden pienet pettymykset yms valmistavat aivoja kestämään ja käsittelemään niitä tunteita, mitä aikuinen varmasti kohta. Tarkoitushan on, että ihminen säilyy onnellisena, vaikka asiat eivät ihan nappiin menekään. Kun aivot eivät ole tähän saaneet opetella niin ihminen kokee syvää ahdistusta vähän kaikesta, mikä ei mene kuten haluttu. Eli vanhempi halutessaan suojata lapsen surulta, aiheuttaa lopulta aikuisiän mittaisen ahdistuksen.

Juuri näin. Ja tämä johtaa elämättä jääneeseen elämään, koska ei pysty eik kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Curlingissa vanhempi tarkoittaa hyvää, mutta ei käsitä, että lapsuuden pienet pettymykset yms valmistavat aivoja kestämään ja käsittelemään niitä tunteita, mitä aikuinen varmasti kohta. Tarkoitushan on, että ihminen säilyy onnellisena, vaikka asiat eivät ihan nappiin menekään. Kun aivot eivät ole tähän saaneet opetella niin ihminen kokee syvää ahdistusta vähän kaikesta, mikä ei mene kuten haluttu. Eli vanhempi halutessaan suojata lapsen surulta, aiheuttaa lopulta aikuisiän mittaisen ahdistuksen.

Juuri näin. Ja tämä johtaa elämättä jääneeseen elämään, koska ei pysty eik kykene.

Höpön höpöä. Jos uskotaan huostaanotettujen lapsien ammattiavun avulla toipuvan vaikka miten kauheista traumoista, niin ei tuollainen kasvatusala ihmistä mitenkään pysyvästi pilaa. Ihmisen persoonallisuus kehittyy läpi koko elämän, aina kehdosta hautaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani eivät tainneet olla curling-tai helikopterivanhemmat (?), mutta ihan kiinnostuksesta kyselen, onko tällaiselle vanhemmuudelle joku nimitys:

- Hoetaan lapselle koko ajan, kuinka lahjakas ja erityinen tämä on

- Vaaditaan lapselta paljon vedoten siihen, että tämä on niin taitava ja pätevä, esim. omien hammaslääkäriaikojen varaaminen 8-vuotiaasta eteenpäin, kirjoituskilpailuun osallistumiseen pakottaminen 9-vuotiaana, kaikissa sukujuhlissa pakollinen esiintyminen, pikkusisarten hoito jo alle kouluikäisenä ym.

- Kouluiässä todella aikaiset kotiintuloajat, yökyläilyä ei sallittu

- Toisaalta runsas viikkoraha ja aina ostettiin hienoin kännykkä ym., koska pitäähän nyt laatua olla.

- Vanhemmat erittäin perillä lapsen kaverisuhteista, harrastuksista ym. ja kyselevät niistä yksityiskohtaisesti, ovat uteliaita

- Kannustetaan lasta hakemaan kesätyöpaikkoja itsenäisesti, ehdotellaan minne voisi hakea mutta vanhemmat eivät käytä lainkaan suhteitaan helpottaakseen hakua

- Opiskeluaikana tuli rahallista tukea, mutta ei enää lainkaan sen jälkeen kun opinnot viivästyivät parilla vuodella. Opintojen loputtua olen ollut rahallisesti täysin omillani.

Sanoisin että normaali ja kannustava kasvatus sinulla ollut. Pieniä puutteita toki esim. Yökyläilyn kielto. Kai ymmärrät että lapsen kasvatus ei ole kenellekään helppoa eikä siihen voi etukäteen varautua juuri mitenkään?

Tässä minusta vaativan vanhemmuuden piirteitä. Itselläni oli vaativat vanhemmat. Jos kokeista tuli 10- kysyttiin ekana, mikä meni väärin? Hyvin omatoimiseksi kasvatettiin. Muutinkin jo 16 v. pois kotoa, kun vanhemmilta ei muutenkaan tukea herunut. Kärsin vieläkin perfektionismista, mutta ulkoisesti elämässä olen menestynyt hyvin. En vieläkään kaipaa ulkoista tukea esim pomon kehuja tms. Olen hyvin itsenäinen edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Curlingissa vanhempi tarkoittaa hyvää, mutta ei käsitä, että lapsuuden pienet pettymykset yms valmistavat aivoja kestämään ja käsittelemään niitä tunteita, mitä aikuinen varmasti kohta. Tarkoitushan on, että ihminen säilyy onnellisena, vaikka asiat eivät ihan nappiin menekään. Kun aivot eivät ole tähän saaneet opetella niin ihminen kokee syvää ahdistusta vähän kaikesta, mikä ei mene kuten haluttu. Eli vanhempi halutessaan suojata lapsen surulta, aiheuttaa lopulta aikuisiän mittaisen ahdistuksen.

Juuri näin. Ja tämä johtaa elämättä jääneeseen elämään, koska ei pysty eik kykene.

Höpön höpöä. Jos uskotaan huostaanotettujen lapsien ammattiavun avulla toipuvan vaikka miten kauheista traumoista, niin ei tuollainen kasvatusala ihmistä mitenkään pysyvästi pilaa. Ihmisen persoonallisuus kehittyy läpi koko elämän, aina kehdosta hautaan asti.

Sinä olet nyt juuttunut johonkin omaan traumaan, joka ei liity tähän ketjuun mitenkään. Voisitko perustaa vaikka oman ketjun?

Eräs sukulainen on tämmöisen curling-aikuisen kanssa naimisissa. On äärettömän nättinokkainen, suuttuu kaikkialla ja kaikille. Jokaisessa työpaikassakin joutuu lopettamaan, koska joku katsoo tai sanoo jotain -> sairaslomaa, ahdistaa! Ylipäätään ei juuri tule kenenkään kanssa toimeen, koska nuuskii koko ajan toisten mielentiloja ja käytöstä tulkiten sitten heti, kuinka hänestä ei pidetä.

On laiska ja olettaa saavansa kaiken itselleen. On erittäin pihi... toisten suhteen. Toiselle ei kahvikuppia viitsi tarjota, mutta itselleen ostaa kaikkea TOISTEN rahoilla. Elättäjänä toimii edelleen vanhemmat, puoliso jne.  Ihminen, jonka mielestä hänelle kuuluu kaikki vain siksi, että hän on olemassa ja hengittää. Yhden lapsen jaksoi tehdä, mutta senkin joutuu hoitamaan muut ihmiset, koska tämä ei vain jaksa. Muut = omat vanhemmat ja mies työpäivän jälkeen.

Olen kerran tavannut tämän prinsessan vanhemmat ja ne on normaaleja, mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Curlingissa vanhempi tarkoittaa hyvää, mutta ei käsitä, että lapsuuden pienet pettymykset yms valmistavat aivoja kestämään ja käsittelemään niitä tunteita, mitä aikuinen varmasti kohta. Tarkoitushan on, että ihminen säilyy onnellisena, vaikka asiat eivät ihan nappiin menekään. Kun aivot eivät ole tähän saaneet opetella niin ihminen kokee syvää ahdistusta vähän kaikesta, mikä ei mene kuten haluttu. Eli vanhempi halutessaan suojata lapsen surulta, aiheuttaa lopulta aikuisiän mittaisen ahdistuksen.

Juuri näin. Ja tämä johtaa elämättä jääneeseen elämään, koska ei pysty eik kykene.

Höpön höpöä. Jos uskotaan huostaanotettujen lapsien ammattiavun avulla toipuvan vaikka miten kauheista traumoista, niin ei tuollainen kasvatusala ihmistä mitenkään pysyvästi pilaa. Ihmisen persoonallisuus kehittyy läpi koko elämän, aina kehdosta hautaan asti.

Sinä olet nyt juuttunut johonkin omaan traumaan, joka ei liity tähän ketjuun mitenkään. Voisitko perustaa vaikka oman ketjun?

Millaisen kasvatuksen sinä olet saanut, kun sinun on noin vaikea sietää muiden eriäviä mielipiteitä? Kerrotko mikä meni vikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Curlingissa vanhempi tarkoittaa hyvää, mutta ei käsitä, että lapsuuden pienet pettymykset yms valmistavat aivoja kestämään ja käsittelemään niitä tunteita, mitä aikuinen varmasti kohta. Tarkoitushan on, että ihminen säilyy onnellisena, vaikka asiat eivät ihan nappiin menekään. Kun aivot eivät ole tähän saaneet opetella niin ihminen kokee syvää ahdistusta vähän kaikesta, mikä ei mene kuten haluttu. Eli vanhempi halutessaan suojata lapsen surulta, aiheuttaa lopulta aikuisiän mittaisen ahdistuksen.

Juuri näin. Ja tämä johtaa elämättä jääneeseen elämään, koska ei pysty eik kykene.

Höpön höpöä. Jos uskotaan huostaanotettujen lapsien ammattiavun avulla toipuvan vaikka miten kauheista traumoista, niin ei tuollainen kasvatusala ihmistä mitenkään pysyvästi pilaa. Ihmisen persoonallisuus kehittyy läpi koko elämän, aina kehdosta hautaan asti.

Sinä olet nyt juuttunut johonkin omaan traumaan, joka ei liity tähän ketjuun mitenkään. Voisitko perustaa vaikka oman ketjun?

Millaisen kasvatuksen sinä olet saanut, kun sinun on noin vaikea sietää muiden eriäviä mielipiteitä? Kerrotko mikä meni vikaan?

Miksi sinä hyökkäät kimppuuni? Ivaat ja pilkkaat ja syytät?

Sinä et selvästikään tiedä etkä tajua tämän ketjun aiheesta mitään, vaan räyhäät täällä ihan omiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.

Lapsen itkeminen vain naurattaa amerikkalaista. Ainakin näin voisi ajatella, kun katsoo "hauskoja" kotivideoita. Niissä enimmäkseen lapsi putoaa, kaatuu, lyö nokkansa tai päänsä jne. ja taustalta kuuluu aikuisten naurua hassun tapahtuman johdosta.

Ehkä sitä maailmankuvaa ei kotivideoiden perusteella kannata rakentaa.