Lue keskustelun säännöt.
Curling-vanhempien lapset - millainen lapsuus teillä oli ja miten olette selvinneet aikuisiällä?
18.05.2017 |
Haluaisin kuulla kokemuksia curling-vanhemmuudesta. Omat vanhempani ovat näin jälkikäteen mietittynä olleet osittain curling-vanhempia. Minut kasvatettiin pumpulissa ja tieni siloiteltiin niin, etten joutunut kohtaamaan vaikeuksia. Aikuistuminen oli vaikeaa, koska piti kohdata oikea maailma, joka ei sitten ollutkaan niin kiva. Olen koko ikäni kärsinyt masennuksesta ja miettinyt, olisiko osasyy siloiteltu lapsuuteni/nuoruuteni.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Miten tämä nyt tähän edes liittyy?
Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen selvinnyt siitä mutta äitiini oli pakko katkaista välit, koska hän tunki metodeineen aivan liikaa perheeseeni. Ihan toivotonta ja todella ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät tainneet olla curling-tai helikopterivanhemmat (?), mutta ihan kiinnostuksesta kyselen, onko tällaiselle vanhemmuudelle joku nimitys:
- Hoetaan lapselle koko ajan, kuinka lahjakas ja erityinen tämä on
- Vaaditaan lapselta paljon vedoten siihen, että tämä on niin taitava ja pätevä, esim. omien hammaslääkäriaikojen varaaminen 8-vuotiaasta eteenpäin, kirjoituskilpailuun osallistumiseen pakottaminen 9-vuotiaana, kaikissa sukujuhlissa pakollinen esiintyminen, pikkusisarten hoito jo alle kouluikäisenä ym.
- Kouluiässä todella aikaiset kotiintuloajat, yökyläilyä ei sallittu
- Toisaalta runsas viikkoraha ja aina ostettiin hienoin kännykkä ym., koska pitäähän nyt laatua olla.
- Vanhemmat erittäin perillä lapsen kaverisuhteista, harrastuksista ym. ja kyselevät niistä yksityiskohtaisesti, ovat uteliaita
- Kannustetaan lasta hakemaan kesätyöpaikkoja itsenäisesti, ehdotellaan minne voisi hakea mutta vanhemmat eivät käytä lainkaan suhteitaan helpottaakseen hakua
- Opiskeluaikana tuli rahallista tukea, mutta ei enää lainkaan sen jälkeen kun opinnot viivästyivät parilla vuodella. Opintojen loputtua olen ollut rahallisesti täysin omillani.
Sanoisin että normaali ja kannustava kasvatus sinulla ollut. Pieniä puutteita toki esim. Yökyläilyn kielto. Kai ymmärrät että lapsen kasvatus ei ole kenellekään helppoa eikä siihen voi etukäteen varautua juuri mitenkään?
”Opintojen loputtua ollut omillani” - no onpa kovaa!
Meidän suvun curlingvanhempi kaiken muun curlauksen lisäksi on rakentanut lapsilleen mielikuvan lahjakkuudesta. Eli jokainen lasten perustasoinen perustaido on suurta lahjakkuutta. Tästä on tullut vaikeuksia, kun lapset ovat pikkuhiljaa joutuneet totuuden kohtaamaan. Tai vielä ollaan siinä vaiheessa, että jotenkin syy on muiden, kun muut ei lahjakkuutta tajua. Lapsille on luotu mielikuva siitä, että ovat akateemisesti, musikaalisesti ja urheilussa superhyviä verrattuna muihin (mitä siis eivät ole, ihan tavallisia ovat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Lapsen itkeminen vain naurattaa amerikkalaista. Ainakin näin voisi ajatella, kun katsoo "hauskoja" kotivideoita. Niissä enimmäkseen lapsi putoaa, kaatuu, lyö nokkansa tai päänsä jne. ja taustalta kuuluu aikuisten naurua hassun tapahtuman johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Miten tämä nyt tähän edes liittyy?
Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.
Suomessa on edelleen sotien seurauksena yksin pärjäämistä ihannoiva kulttuuri. Toisiin tukeutumista pidetään yhä heikkouden merkkinä. Ehkä tästä syystä curling-vanhemmuus ärsyttää, koska se haastaa tähän asti vallalla ollutta arvomaailmaa, jossa kaikesta yksin selviäminen on suurin mahdollinen saavutus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Miten tämä nyt tähän edes liittyy?
Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.
Suomessa on edelleen sotien seurauksena yksin pärjäämistä ihannoiva kulttuuri. Toisiin tukeutumista pidetään yhä heikkouden merkkinä. Ehkä tästä syystä curling-vanhemmuus ärsyttää, koska se haastaa tähän asti vallalla ollutta arvomaailmaa, jossa kaikesta yksin selviäminen on suurin mahdollinen saavutus?
Curling-vanhemmuus ”ärsyttää” koska se on pahempaa väkivaltaa lasta kohtaan kuin hakkaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Miten tämä nyt tähän edes liittyy?
Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.
Suomessa on edelleen sotien seurauksena yksin pärjäämistä ihannoiva kulttuuri. Toisiin tukeutumista pidetään yhä heikkouden merkkinä. Ehkä tästä syystä curling-vanhemmuus ärsyttää, koska se haastaa tähän asti vallalla ollutta arvomaailmaa, jossa kaikesta yksin selviäminen on suurin mahdollinen saavutus?
Curling-vanhemmuus ”ärsyttää” koska se on pahempaa väkivaltaa lasta kohtaan kuin hakkaaminen.
Et ole tosissasi. Olisi aika käydä tsekkaamassa oma pään toiminta jossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Curlingvanhempi tarkoittaa hyvää, mutta ei valmista lastaan reaalimaailman. Seuraa mt-ongelmia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät tainneet olla curling-tai helikopterivanhemmat (?), mutta ihan kiinnostuksesta kyselen, onko tällaiselle vanhemmuudelle joku nimitys:
- Hoetaan lapselle koko ajan, kuinka lahjakas ja erityinen tämä on
- Vaaditaan lapselta paljon vedoten siihen, että tämä on niin taitava ja pätevä, esim. omien hammaslääkäriaikojen varaaminen 8-vuotiaasta eteenpäin, kirjoituskilpailuun osallistumiseen pakottaminen 9-vuotiaana, kaikissa sukujuhlissa pakollinen esiintyminen, pikkusisarten hoito jo alle kouluikäisenä ym.
- Kouluiässä todella aikaiset kotiintuloajat, yökyläilyä ei sallittu
- Toisaalta runsas viikkoraha ja aina ostettiin hienoin kännykkä ym., koska pitäähän nyt laatua olla.
- Vanhemmat erittäin perillä lapsen kaverisuhteista, harrastuksista ym. ja kyselevät niistä yksityiskohtaisesti, ovat uteliaita
- Kannustetaan lasta hakemaan kesätyöpaikkoja itsenäisesti, ehdotellaan minne voisi hakea mutta vanhemmat eivät käytä lainkaan suhteitaan helpottaakseen hakua
- Opiskeluaikana tuli rahallista tukea, mutta ei enää lainkaan sen jälkeen kun opinnot viivästyivät parilla vuodella. Opintojen loputtua olen ollut rahallisesti täysin omillani.Sanoisin että normaali ja kannustava kasvatus sinulla ollut. Pieniä puutteita toki esim. Yökyläilyn kielto. Kai ymmärrät että lapsen kasvatus ei ole kenellekään helppoa eikä siihen voi etukäteen varautua juuri mitenkään?
Ei tuo kuulosta normaalilta lapsuudelta, jos lapsi joutuu hoitamaan aikuisten vastuulla olevia asioita aikuisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät tainneet olla curling-tai helikopterivanhemmat (?), mutta ihan kiinnostuksesta kyselen, onko tällaiselle vanhemmuudelle joku nimitys:
- Hoetaan lapselle koko ajan, kuinka lahjakas ja erityinen tämä on
- Vaaditaan lapselta paljon vedoten siihen, että tämä on niin taitava ja pätevä, esim. omien hammaslääkäriaikojen varaaminen 8-vuotiaasta eteenpäin, kirjoituskilpailuun osallistumiseen pakottaminen 9-vuotiaana, kaikissa sukujuhlissa pakollinen esiintyminen, pikkusisarten hoito jo alle kouluikäisenä ym.
- Kouluiässä todella aikaiset kotiintuloajat, yökyläilyä ei sallittu
- Toisaalta runsas viikkoraha ja aina ostettiin hienoin kännykkä ym., koska pitäähän nyt laatua olla.
- Vanhemmat erittäin perillä lapsen kaverisuhteista, harrastuksista ym. ja kyselevät niistä yksityiskohtaisesti, ovat uteliaita
- Kannustetaan lasta hakemaan kesätyöpaikkoja itsenäisesti, ehdotellaan minne voisi hakea mutta vanhemmat eivät käytä lainkaan suhteitaan helpottaakseen hakua
- Opiskeluaikana tuli rahallista tukea, mutta ei enää lainkaan sen jälkeen kun opinnot viivästyivät parilla vuodella. Opintojen loputtua olen ollut rahallisesti täysin omillani.Sanoisin että normaali ja kannustava kasvatus sinulla ollut. Pieniä puutteita toki esim. Yökyläilyn kielto. Kai ymmärrät että lapsen kasvatus ei ole kenellekään helppoa eikä siihen voi etukäteen varautua juuri mitenkään?
Ei tuo kuulosta normaalilta lapsuudelta, jos lapsi joutuu hoitamaan aikuisten vastuulla olevia asioita aikuisen puolesta.
Niinku mitä muka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Miten tämä nyt tähän edes liittyy?
Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.
Suomessa on edelleen sotien seurauksena yksin pärjäämistä ihannoiva kulttuuri. Toisiin tukeutumista pidetään yhä heikkouden merkkinä. Ehkä tästä syystä curling-vanhemmuus ärsyttää, koska se haastaa tähän asti vallalla ollutta arvomaailmaa, jossa kaikesta yksin selviäminen on suurin mahdollinen saavutus?
Curling-vanhemmuus ”ärsyttää” koska se on pahempaa väkivaltaa lasta kohtaan kuin hakkaaminen.
Et ole tosissasi. Olisi aika käydä tsekkaamassa oma pään toiminta jossakin.
Voisitko sinä edes tutustua itse aiheeseen ennen kuin alat riehua? Curling-vanhemmuus on väkivaltaa pahimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Lapsen itkeminen vain naurattaa amerikkalaista. Ainakin näin voisi ajatella, kun katsoo "hauskoja" kotivideoita. Niissä enimmäkseen lapsi putoaa, kaatuu, lyö nokkansa tai päänsä jne. ja taustalta kuuluu aikuisten naurua hassun tapahtuman johdosta.
Ihan kammottavaa. Mutta moni vanhempi on oikeasti sellainen, joka ei siedä sitä, että lapsi on ihmisenä keskenkasvuinen ja tarvitsee moneen asiaan vanhempien tukea. Kun omien ongelmien takia sitä ei kykene antamaan, niin suhtautuminen lapsen vaikeuksiin on siksi hyvin kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Miten tämä nyt tähän edes liittyy?
Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.
Suomessa on edelleen sotien seurauksena yksin pärjäämistä ihannoiva kulttuuri. Toisiin tukeutumista pidetään yhä heikkouden merkkinä. Ehkä tästä syystä curling-vanhemmuus ärsyttää, koska se haastaa tähän asti vallalla ollutta arvomaailmaa, jossa kaikesta yksin selviäminen on suurin mahdollinen saavutus?
Ei minusta. Iso ero yhteisöllisyydellä ja curlauksella. Yhteisöllisyydessä se lapsikin huolehtii muista ja osallistuu yhdessä muiden kanssa myös elämän vaikeuksiin. Curlingissa lapsi nousee epärealistiseksi keskiöksi, jonka elämän silottelun ympärillä humppa pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Miten tämä nyt tähän edes liittyy?
Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.
Suomessa on edelleen sotien seurauksena yksin pärjäämistä ihannoiva kulttuuri. Toisiin tukeutumista pidetään yhä heikkouden merkkinä. Ehkä tästä syystä curling-vanhemmuus ärsyttää, koska se haastaa tähän asti vallalla ollutta arvomaailmaa, jossa kaikesta yksin selviäminen on suurin mahdollinen saavutus?
Curling-vanhemmuus ”ärsyttää” koska se on pahempaa väkivaltaa lasta kohtaan kuin hakkaaminen.
Et ole tosissasi. Olisi aika käydä tsekkaamassa oma pään toiminta jossakin.
Voisitko sinä edes tutustua itse aiheeseen ennen kuin alat riehua? Curling-vanhemmuus on väkivaltaa pahimmillaan.
Hakkaatko sinä lastasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät tainneet olla curling-tai helikopterivanhemmat (?), mutta ihan kiinnostuksesta kyselen, onko tällaiselle vanhemmuudelle joku nimitys:
- Hoetaan lapselle koko ajan, kuinka lahjakas ja erityinen tämä on
- Vaaditaan lapselta paljon vedoten siihen, että tämä on niin taitava ja pätevä, esim. omien hammaslääkäriaikojen varaaminen 8-vuotiaasta eteenpäin, kirjoituskilpailuun osallistumiseen pakottaminen 9-vuotiaana, kaikissa sukujuhlissa pakollinen esiintyminen, pikkusisarten hoito jo alle kouluikäisenä ym.
- Kouluiässä todella aikaiset kotiintuloajat, yökyläilyä ei sallittu
- Toisaalta runsas viikkoraha ja aina ostettiin hienoin kännykkä ym., koska pitäähän nyt laatua olla.
- Vanhemmat erittäin perillä lapsen kaverisuhteista, harrastuksista ym. ja kyselevät niistä yksityiskohtaisesti, ovat uteliaita
- Kannustetaan lasta hakemaan kesätyöpaikkoja itsenäisesti, ehdotellaan minne voisi hakea mutta vanhemmat eivät käytä lainkaan suhteitaan helpottaakseen hakua
- Opiskeluaikana tuli rahallista tukea, mutta ei enää lainkaan sen jälkeen kun opinnot viivästyivät parilla vuodella. Opintojen loputtua olen ollut rahallisesti täysin omillani.Sanoisin että normaali ja kannustava kasvatus sinulla ollut. Pieniä puutteita toki esim. Yökyläilyn kielto. Kai ymmärrät että lapsen kasvatus ei ole kenellekään helppoa eikä siihen voi etukäteen varautua juuri mitenkään?
Ei tuo kuulosta normaalilta lapsuudelta, jos lapsi joutuu hoitamaan aikuisten vastuulla olevia asioita aikuisen puolesta.
Niinku mitä muka?
Lue teksti ajatuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.
Miten tämä nyt tähän edes liittyy?
Usa on kulttuuri jossa tunteet näytetään isosti, Japanissa taas ei saa tunteita näyttää lainkaan.
Suomessa on edelleen sotien seurauksena yksin pärjäämistä ihannoiva kulttuuri. Toisiin tukeutumista pidetään yhä heikkouden merkkinä. Ehkä tästä syystä curling-vanhemmuus ärsyttää, koska se haastaa tähän asti vallalla ollutta arvomaailmaa, jossa kaikesta yksin selviäminen on suurin mahdollinen saavutus?
Curling-vanhemmuus ”ärsyttää” koska se on pahempaa väkivaltaa lasta kohtaan kuin hakkaaminen.
Et ole tosissasi. Olisi aika käydä tsekkaamassa oma pään toiminta jossakin.
Voisitko sinä edes tutustua itse aiheeseen ennen kuin alat riehua? Curling-vanhemmuus on väkivaltaa pahimmillaan.
Hakkaatko sinä lastasi?
Menepä nyt ottamaan ne aamulääkkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät tainneet olla curling-tai helikopterivanhemmat (?), mutta ihan kiinnostuksesta kyselen, onko tällaiselle vanhemmuudelle joku nimitys:
- Hoetaan lapselle koko ajan, kuinka lahjakas ja erityinen tämä on
- Vaaditaan lapselta paljon vedoten siihen, että tämä on niin taitava ja pätevä, esim. omien hammaslääkäriaikojen varaaminen 8-vuotiaasta eteenpäin, kirjoituskilpailuun osallistumiseen pakottaminen 9-vuotiaana, kaikissa sukujuhlissa pakollinen esiintyminen, pikkusisarten hoito jo alle kouluikäisenä ym.
- Kouluiässä todella aikaiset kotiintuloajat, yökyläilyä ei sallittu
- Toisaalta runsas viikkoraha ja aina ostettiin hienoin kännykkä ym., koska pitäähän nyt laatua olla.
- Vanhemmat erittäin perillä lapsen kaverisuhteista, harrastuksista ym. ja kyselevät niistä yksityiskohtaisesti, ovat uteliaita
- Kannustetaan lasta hakemaan kesätyöpaikkoja itsenäisesti, ehdotellaan minne voisi hakea mutta vanhemmat eivät käytä lainkaan suhteitaan helpottaakseen hakua
- Opiskeluaikana tuli rahallista tukea, mutta ei enää lainkaan sen jälkeen kun opinnot viivästyivät parilla vuodella. Opintojen loputtua olen ollut rahallisesti täysin omillani.Sanoisin että normaali ja kannustava kasvatus sinulla ollut. Pieniä puutteita toki esim. Yökyläilyn kielto. Kai ymmärrät että lapsen kasvatus ei ole kenellekään helppoa eikä siihen voi etukäteen varautua juuri mitenkään?
Ei tuo kuulosta normaalilta lapsuudelta, jos lapsi joutuu hoitamaan aikuisten vastuulla olevia asioita aikuisen puolesta.
Niinku mitä muka?
Lue teksti ajatuksen kanssa.
Luin, eikä siellä ole mitään sellaista, joka pitäisi olla aikuisen vastuulla ja joka on pantu lapsen tehtäväksi. Ainoa mistä voi keskustella on toi hammaslääkäri, mjtta siinäkin on tod näk kyse ajan käytännöistä, ei vanhempien tahdosta. Varasin itsekin ajan hammaslääkärille jo ekalla, kuusivuotiaana.
Tämäkin on kai aika kulttuurisidonnainen juttu minkä mielletään olevan hyvää vanhemmuutta ja minkä ei. Tutkimusten mukaan yksilökeskeisessä Yhdysvalloissa esimerkiksi lapsen annetaan itkeä yksinään pidempään kuin Japanissa, missä vanhemman ajatellaan olevan tärkeämpää osata ennakkoon huomioida lapsensa tarpeita ja välttää lapsen itkettämistä.