Lue keskustelun säännöt.
Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä
17.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml
Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.
Kommentit (1120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Nainen: Mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt.
Mies: Ihan sama. Päätä sä.
Nainen: Ehdota nyt edes JOTAIN!
Mies: Noo...kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?
Nainen: No ei mitään kanaa ja riisiä, justhan sitä eilen oli!
Mies: Entä pitsa?
Nainen: Mitä pitsaa sitten tehtäisiin?
Mies: Jauhelihapitsaa?
Nainen: Äh, se on niin tavallista.
Mies: No tonnikalapitsaa?
Nainen: Tonnikala on kyl aika epäeettisesti tuotettua.....
Mies: Metwurstipitsaa?
Nainen: Ei Riku-Kyllikki syö metwurstia, kyllä sun pitäisi se tietää.
Mies: *huokaus* Kasvispitsaa?
Nainen: WHAAAAAAAT?!?! Ethän sä tykkää kasviksista. Söisitkö sä muka kasvispitsaa?
Mies: No en, mutta mä meen lauantaina Makelle katsomaan sen tietokoneen tuuletinongelmaa ja voin käydä samalla Maken kanssa jossain syömässä.
Nainen: Mitä helevettiä?!? Eli minä ja Riku-Kyllikki saadaan syödä jotain kämästä ite tehtyä kasvispitsaa ja sinä menet Maken kanssa ravintolaan syömään? Vittu, mikä ääliö! Yhtään et näköjään välitä perheestäsi.
Mies: *syvä huokaus*Tuossa vaiheessa mies voisi toki todeta ehdottaneensa jo viittä eri ateriavaihtoehtoa, joten nyt rouva on hyvä, ja ehdottaa vuorostaan viittä itselleen mieluisaa vaihtoehtoa, tai lakkaa valittamasta.
Anteeksi nyt, mutta en voi kuin ihmetellä millaisissa parisuhteissa täällä ihmiset elää, jos näin saatanan vaikeaa joka asia on. Meillä ei ole kertaakaan 20 vuoden avioliiton aikana tarvinnut tällä tavalla jostain viikonlopun sapuskasta vääntää. Ai niin, mutta me olemmekin molemmat mielellämme terveitä ihmisiä, joille kompromissien teko ei tuota kärsimystä taikka tarkoita sitä, että kumpikaan ei saanut mitään mitä halusi. Meillä kompromissit ovat aina sellaisia, että molemmat saavat jotain mitä haluavat, vaikka eivät ihan kaikkea haluamaansa saisikaan. Meillä myös molemmat osaavat ja voivat sanoa mielipiteensä eikä eriävät mielipiteet automaattisesti tarkoita riitaa. Taistelunsa kannattaa valita, ja periksi antamisenkin taito on hyödyllistä. Mutta ei aina ja kaikesta voi olla antamassa vain periksi ja silloin sitä saatetaan kinatakin. Sekin kuuluu parisuhteeseen. Riidelläkin voi repimättä sen enempää itseään kuin toista.
Mutta tuo selittääkin jo paljon. Sinä tuskin ikävystytit hääsuunnitelmillasi ystäväsi kuoliaiksi jo vuotta ennen hääpäivääsi tai aiheutit kaasoillesi hermoromahduksen jo monta kuukautta ennen hääpäivääsi? Todella monet nuoret naiset ovat nykyisin prinsessoja. Elämä on täydellistä ja siitä täydellisyydestä kerrotaan lähes päivittäin instassa tai blogissa. Täydellisestä elämästä puuttuu vain mies ja miehen tulee sopia ja sopeutua naisen täydelliseen elämään.
Tilanne on vielä tuotakin huonompi.
Nykynaiset (tarkoitan nyt 20-35+ ikäisiä) joutuivat erittäint odennäköisesti kuuntelemaan äitejään kun he haukkuivat tyttöjen isiä. Silloin kun Suomessa rupesi alkamaan oikein kunnolla feminismi rullaamaan.
Kun tyttö kuuntelee sitä lapsuutensa (silloin ei edes sitä tajua. Luulee vain että isä on kusipää) niin se jää päähän. Sitä sitten peilataan muihinkin miehiin. Toinen juttu on media ja siellä oleva tajuton feminismi ja vikojen etsiminen seksissä ja parisuhteessa.
Tekeekö mies oikein täämän parisuhteessa, osaa mies tämän seksissä jne. Sekä loputon puhuminen siitä että onko miehen penis oikean kokoinen ja osaako mies tyydyttää naisen.
Nämä muokkaavat naisten mieliä ja naiset rupeavat haluamaan joka asiassa parempaa ja parempaa. Kun mies ei täytä niitä niin sitten kaikki on päin persettä. Kun naiset vielä on erittäin sosiaallisia niin ne juttelevat näistä asioista keskenään ja oikein heittävät bensaa liekkeihin: on se miehet sikoja. Miksi miehesi ei tää näin tai noin?
Kun noi kaikki yhdistyy niin tilanne on tämä. Treffikumppani heivataan kenkien takia, hääpäivät omitaan itselle sillä eihän miehellä ole väliä ja liitossa yritetään dominoida joka asiassa. Sitten kun pienikin syy tulee niin heivataan mies.
Naisen ei tosiaan tarvitse kitisevää naisvihaajaa yhtään mihinkään.
Onneksi ei tarvitse ottaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-palsta taitaa oikeasti kuitenkin olla aika vähemmistön sukupuolitaistelun temmellyskenttä, ainakin toivon näin.
Itselläni on takana parisuhdetta 17 vuotta, yhdessä on kasvettu aikuisiksi, vaikka vielä nuoria ollaan (alle 40). ;) Mieheni on paras ystäväni ja lapseni isä, enkä voisi parempaa ihmistä rinnalleni toivoa. Tuntuu todella kummalliselta lukea tätä vihamielistä ja negatiivista ketjua.
Parisuhteemme on kotitöiden suhteen tasa-arvoinen (minä kokkaan, pyykkään ja leikkaan nurmikon ja mies siivoaa, lapsi hoidetaan yhdessä), mutta mies on mies ja minä olen nainen. Jännite on siis säilynyt hyvinkin. Toivottavasti elämme vanhoiksi ja olemme yhdessä aina, sillä nykyiset parisuhdemarkkinat vaikuttavat ahdistavalta paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta, lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut?
Tuohan sitten koko elämään liittyvä ongelma, jos ei elämässä ole mitään mielekästä, josta voisi puhua. Ei ole kyse keskustelutaidon puuttumisesta vaan aiheiden puuttumisesta.
Nimenomaan. Suhteen alussa on ehkä puhuttu läpi jo kaikki merkittävät asiat. Kun parisuhde arkipäiväistyy ja elämästä tulee rutiinia, yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Tietysti mieskin voisi alkaa kysellä naisen mielipidettä uuden auton hankintaan, talvirenkaiden merkkiin, uuden kovalevyn kokoon, perhematkaan Lontooseen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, paikallisen pubin olutvalikoimaan, harrikan hankintaan, formulakisojen voittajaan jne jne, mutta saattaisi käydä niin, että ei vaimolla olisi mitään mielipidettä mistään noista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta keskustelussa on ihan validi argumentti miehiltä, en tiedä onko naiset huomanneet. Minusta ei ole väärin, että halutaan ettei kaikesta ruveta heti riitelemään jos ja kun mies sen mielipiteensä kertoo, heti torpata ja kuunneltaisiin mitä toisella on sanottavaa.
Eli ei se muutos ole yksistään miesten käsissä niinkuin terapeutti haluaa antaa ymmärtää, kommunikointiin ja vuorovaikutukseen tarvitaan yleensä kaksi ja kumpikin voi siihen vaikuttaa omalta osaltaan.No kerro sitten, miten miehen saa puhumaan. Minä yritin 11 vuotta ja ainoa keino, jolla miehen sanainen arkku avautui, oli eropäätös. Yritin hyvällä ja pahalla. Sitten lopetin yrittämisen ja olin pari vuotta hiljaa. Ei enää kiinnostanut minuakaan, mitä mies ajattelee. Sitten sanoin, että nyt riittää ja haluan erota. Mies alkoi itkemään, kun minä en enää puhu. Sanoin, että puhuminen on turhaa kun teen sen kuitenkin yksin ja minä olen kaikki sanottavani sanonut aikoja sitten. Odotin vain miehen kommenttia, mutta kun ei sitä koskaan tullut, niin mikä järki. Sitten alkoi kyllä tulemaan mieheltä puhetta, mutta se oli liian myöhäistä. Olin jo päätökseni tehnyt.
Yksi KUUNTELE miestä. ÄLÄKÄ jankkaa päälle.
Kaksi on se että älä lyttää miehen mielipiteitä ja sanomisia lässyttämällä siitä miten sinä tiedät.
Kolme on se että hyväksy miehen mielipiteet ja ota ne huomioon äläkä tee asioista riitaa tai uhkaa erolla.
Neljä on se kun asiat on kerran sovittu niin niihin ei koskaan palata. miehet inhoaa jankkaamista ja vanhoista asioista puhumista.
Paitsi silloin, kun ne saa alkoholia. Silloin alkaa "mitä shä silloin kerran sanoit Peralle, kun te nauroitte" ja sitä samaa jankkaamista kuulee koko illan. Tiedät tämän, jos olet yhtään iltaa ollut yhdenkään humalaisen miehen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö armeija palauttaa 12 kk minimi ja kaikille munallisille pakolliseksi, jotta me saadaan vähän jämäkyyttä näihin vapiseviin ja itkeviin miehentapaisiin? Osa on nyt ihan selvästi aika hukassa.
.
Armeija teki miehiä joskus?
No, kyllähän siellä oppii sietämään kurjia oloja, huonoa ruokaa, epäselviä ja epäloogisia käskyjä, joita ei saa kommentoida tai etenkään kritisoida. Siivoaminenkin on jatkuvaa, eikä siitä ole mitään käytännön hyötyä, sillä vartin päästä raput ovat ihan yhtä kuraiset kuin ennen siivousta kun 100 saapasparia on kävellyt niistä kerran läpi. Oppii myös kuuntelemaan jatkuvaa huutoa, joka ei muuta sävyä vaikka tekisi kaiken täydellisesti ja ilman moitteen aihetta.
Kyllä siinä parisuhteeseen selvästi koulutetaan.
;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, ei kyllä meillä. Ihania tosin nämä yleistykset.
Nullius in verba.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta, lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut?
Arki on tylsää, mutta mielipide pitää muka olla nykyään joka helvetin asiasta, eikö voi joskus olla hiljaa.
Tuota juuri tarkoitin. Miksi pitää puhua, jos ei ole mitään kiinnostavaa puhuttavaa?
Niinpä, ehkä kaikki miehet varsinkaan jaksa joka päivä hölistä joutavaa paskaa milloin mistäkin. Ei mulla ole mielipidettä joka asiaan, onko parisuhde joku lasten kyselytunti jossa mies vastaa monta tuntia naiselle kysymyksiin. Jos on ollut jonkun kanssa kauan, niin tuleeko se jonain shokkina kun tiedetään jo kaikesta kaikki.
TÄMÄ!!!!!!
En tajua tuota jatkuvaa puhumista. Eikä sellaista puhumista kun kavereiden kanssa puhutaan vaan paljon veemäisempää.
Nainen haluaa miehen mielipiteen tuosta ja tuosta eikä mikään kelpaa. Sitten puhutaan taas tunteista. Sitten puhutaan siitä mitä sen joku kaveri on tehnyt ja mitä se tuntee.......
Mistään asiasta ei voi puhua ilman että asia menee parisuhteeseen tai siihen että nainen haluaa miehen mielipiteen jostain täysin pilipali asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta, lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut?
No aika köyhäksi kuvailet naisen puheenaiheet, jos en on tiskausta, imurointia?
.
Olen silti samaa mieltä, että nykyasumisemme muoto ei ole ihmiselle hyväksi: ei kenellekään. Laatikko toisen laatikon vieressä. Verhot pakko pitää kiinni, kun vastapäisestä laatikosta näkee sisälle (ei siis edes näe pihalle). Lapsille ei ole tilaa sisällä eikä pihalla nyt ainakaan - peltilehmille on tilaa pihassa. Asunnot on niin pieniä ja "hienoja pintoja" että niissä ei saa tehdä mitään. Ei voi kuvitellakaan, että naulaisi vaikka pieniä puutöitä tms. mikä oli joskus ihan ok homma maalaistalon tuvassa. Nyt menee lattiat ja seinät pilalle. Naapurit ärsyyntyy äänistä. Pitää olla siis myös hiljaa.
En minä sanonut, että naisten puheenaiheet olisivat tiskausta ja imurointia. Tarkoitin, että kun elämässä ei ole enää muuta yhteistä kuin lapset, koti ja kotityöt, niin aika vähän on mitään yhteistä puhuttavaakaan. Mies puhuu itseään kiinnostavista asioista työpaikalla tai kavereidensa kanssa, koska aiheet eivät kenties kiinnosta naista eikä naisella ole niihin mitään mielipidettä. Onnekkaita ne pariskunnat, joilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja niissä yleensä puhutaankin paljon. Mutta kaikilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta, lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut?
Tuohan sitten koko elämään liittyvä ongelma, jos ei elämässä ole mitään mielekästä, josta voisi puhua. Ei ole kyse keskustelutaidon puuttumisesta vaan aiheiden puuttumisesta.
Nimenomaan. Suhteen alussa on ehkä puhuttu läpi jo kaikki merkittävät asiat. Kun parisuhde arkipäiväistyy ja elämästä tulee rutiinia, yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Tietysti mieskin voisi alkaa kysellä naisen mielipidettä uuden auton hankintaan, talvirenkaiden merkkiin, uuden kovalevyn kokoon, perhematkaan Lontooseen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, paikallisen pubin olutvalikoimaan, harrikan hankintaan, formulakisojen voittajaan jne jne, mutta saattaisi käydä niin, että ei vaimolla olisi mitään mielipidettä mistään noista.
On niitä, kun sitä puhumista ei lopeteta. Saman ruokapöydän ääressä voidaan jutella niin aikuisten kuin lastenkin mieleisistä aiheista. Sen minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Meillä on hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja aiheet vaihtelee marketin uutuusleivän mausta Ranskan vaaleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva-palsta taitaa oikeasti kuitenkin olla aika vähemmistön sukupuolitaistelun temmellyskenttä, ainakin toivon näin.
Itselläni on takana parisuhdetta 17 vuotta, yhdessä on kasvettu aikuisiksi, vaikka vielä nuoria ollaan (alle 40). ;) Mieheni on paras ystäväni ja lapseni isä, enkä voisi parempaa ihmistä rinnalleni toivoa. Tuntuu todella kummalliselta lukea tätä vihamielistä ja negatiivista ketjua.
Parisuhteemme on kotitöiden suhteen tasa-arvoinen (minä kokkaan, pyykkään ja leikkaan nurmikon ja mies siivoaa, lapsi hoidetaan yhdessä), mutta mies on mies ja minä olen nainen. Jännite on siis säilynyt hyvinkin. Toivottavasti elämme vanhoiksi ja olemme yhdessä aina, sillä nykyiset parisuhdemarkkinat vaikuttavat ahdistavalta paikalta.
Ei minullakaan ole mitään pahaa sanottavaa naisista, suhteet ja asiat kun tuntuu toimivan suomalaisen naisen kanssa varsin mallikkaasti ja tasa-arvoisesti, olen ollut onnekas naisten suhteen. Tämä foorumi antaa todella vääristyneen kuvan ihmisistä ja parisuhteista.
Ymmärrän toki, jos on törmännyt johonkin hulluun mutta ehkä ne yksittäiset kahelit ei edusta koko Suomea.
M41
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan puhunut eksistä mitään kenellekään, yksi kaveri sitä ihmettelikin yhdessä illanvietossa. Ei edes tiennyt, että olen ollut kihloissa ja yhden jopa julkisuudestakin tutun naisen kanssa. Uudempi kaveri, joka ei ollut silloin kuvioissa.
Vihaan ihmisiä jotka hölisee yksityisasioista muille tai haukkuu eksiään jotka ei voi puolustaa itseään eli he puhuu seläntakana paskaa.
Uskon että itsekin olisin exästäni mitään mainitsematta, jos hän olisi muuttanut heti aikanaan, eikä käyttänyt asuntoani kuutta vuotta ilmaiseksi omiin tarkoituksiinsa. Sekin vaikuttaa että jouduin lainaamaan hänelle merkittävän summan rahaa ja jonka takaisinmaksu venyi turhan pitkäksi.
Terapiakseni ja opetukseksi muille puolijulkisesti muistelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Quuhyty2 kirjoitti:
Itse hankin kerran suihkuverhon joka soveltui oikein hyvin kylpyhuoneen väreihin.
Exäni näki sen ja seuraavana päivänä siinä oli äkillisesti ihan toinen uusi suihkuverho, joka oli tylsän näköinen kohokuvioitu muovikalvo ja lisäksi se haisi karmeasti kemikaaleille. Siihen se sitten jäi ja se oikean värinen siirtyi varastoon. Haju haihtui jo puolen vuoden kuluttua.
Ihan vain anekdoottina päätäntävallasta.En ymmärrä. Miten se, että toinen omin päin vaihtaa verhon toiseen, tarkoittaa sitä, että sitä ei voisi vaihtaa takaisin? Eihän tuo ole mitään päätäntävaltaa vaan v*ttuilua ja marttyyriksi heittäytymistä. Tavalliset ihmiset puhuvat asioista. "Miksi vaihdoit se suihkuverhon?", "koska en tykännyt siitä toisesta", "ai, minä tykkäsin, ja siinä oli paremmat väritkin", "no vaihda se sitten takaisin, mutta laitetaan sitten toinenkin välillä", "okei".
Naisen kanssa keskustelu menee näin:
Mies: Miksi vaihdoit suihkuverhot?
Nainen: Koska ne sinun laittamasi oli niin rumat.
Mies: Minusta ne oli hienomat kuin nämä sinun laittamasi.
Nainen: Sinusta siis minulla ei ole makua? Miksi aina vänkäät vastaan joka asiasta?
Mies: Minusta vaan noi toiset verhot on paremmat.
Nainen: Lopeta toi valittaminen. Ole mies äläkä valita joka asiasta. Minä en halua noita sinun rumia verhojasi ja sillä selvä.
Mies: Mutta eikö voitaisi edes joskus pitää niitä verhoja?
Nainen: Voit pitää niitä verhojasi ihan omassa kodissasi mutta minun kodissani sinun rättejäsi ei roiku.
Mies: Haluat siis erota?
Nainen: Jos et lopeta tuota valitusta ja kuluta aikasi johonkin järkevämpään. Niin kuin siivoamiseen. Minä joudu aina siivoamaan jälkeesi kun et osaa edes siivota. Olet kuin iso lapsi.
Mies: Miksi haukut minua?
Nainen: En hauku vaan totean faktat. Minulle riittää se että olet kuin iso lapsi ja se että et osaa edes naista tyydyttää. Mutta pitäisi vielä katsella rumia rättejäsi minun kodissani.
Mies: Tämä on myös minun koti.
Nainen: No sitten on paras että minä lähden pois.
Mies: Jätätkö minut?
Nainen: Jos ei toi valitus lopu.
Joten eipä moni mies jaksa ruveta taistelemaan niistä verhoista
Joo ja miehen kanssa keskustelu menee näin:
Mies: Akka vaihdoit verhot, nyt saat turpaan!
Nainen: Anteeksi, vaihdan ne takaisin!
Mies: myöhäistä!!! *lyömistä*Miksi kiihotut vain siitä promillesta miehiä, jotka ovat väkivaltaisia?
Miksi sinä kiihotut vain siitä promillesta naisia, jotka ovat selvästi vakavasti mielenterveysongelmaisia ja järjestävät moisen shown suihkuverhoista?
-eri
Suurin osa naisista järjestää tuollaisen shown. Sen on huomannut ihan asiantuntijatkin että keskiverto nainen suorastaan halveksii miestä ja haukkuu sitä joka käänteessä. Kun taas miehet erittäin harvoin haukkuu edes ex vaimojaan.
Saman on huomannut erittäin moni ns. tavallinen ihminen. Kun ne ovat tajunneet miten heidän äitinsä on haukkunut heidän isiään (mitä ei lapsena edes tajua) ja miten naiset puhuu nyt ympärillä.
Montako sellaista naista tunnet henkilökohtaisesti, jotka ovat alkaneet uhkailemaan erolla siksi, että mies on ostanut uuden suihkuverhon?
Quuhyty2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö armeija palauttaa 12 kk minimi ja kaikille munallisille pakolliseksi, jotta me saadaan vähän jämäkyyttä näihin vapiseviin ja itkeviin miehentapaisiin? Osa on nyt ihan selvästi aika hukassa.
.
Armeija teki miehiä joskus?
No, kyllähän siellä oppii sietämään kurjia oloja, huonoa ruokaa, epäselviä ja epäloogisia käskyjä, joita ei saa kommentoida tai etenkään kritisoida. Siivoaminenkin on jatkuvaa, eikä siitä ole mitään käytännön hyötyä, sillä vartin päästä raput ovat ihan yhtä kuraiset kuin ennen siivousta kun 100 saapasparia on kävellyt niistä kerran läpi. Oppii myös kuuntelemaan jatkuvaa huutoa, joka ei muuta sävyä vaikka tekisi kaiken täydellisesti ja ilman moitteen aihetta.
Kyllä siinä parisuhteeseen selvästi koulutetaan.
;)
Ei tuollainenkaan koulutus riitä siihen mitä on tulossa.
Mutta erittäin hyvä kirjoitus. Tuo siivous on erittäin hyvä pointti. Siivota pitää vaikka siitä ei ole mitään hyötyä. Tuntuu että 99% duunista mitä parisuhteessa tekee kotona on täysin turhaa. Sinkkuna kämppä on puhdas, vaatteet on puhtaat ja ruokaa on. Mutta työmäärä on tippunut murto-osaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Quuhyty2 kirjoitti:
Itse hankin kerran suihkuverhon joka soveltui oikein hyvin kylpyhuoneen väreihin.
Exäni näki sen ja seuraavana päivänä siinä oli äkillisesti ihan toinen uusi suihkuverho, joka oli tylsän näköinen kohokuvioitu muovikalvo ja lisäksi se haisi karmeasti kemikaaleille. Siihen se sitten jäi ja se oikean värinen siirtyi varastoon. Haju haihtui jo puolen vuoden kuluttua.
Ihan vain anekdoottina päätäntävallasta.En ymmärrä. Miten se, että toinen omin päin vaihtaa verhon toiseen, tarkoittaa sitä, että sitä ei voisi vaihtaa takaisin? Eihän tuo ole mitään päätäntävaltaa vaan v*ttuilua ja marttyyriksi heittäytymistä. Tavalliset ihmiset puhuvat asioista. "Miksi vaihdoit se suihkuverhon?", "koska en tykännyt siitä toisesta", "ai, minä tykkäsin, ja siinä oli paremmat väritkin", "no vaihda se sitten takaisin, mutta laitetaan sitten toinenkin välillä", "okei".
Naisen kanssa keskustelu menee näin:
Mies: Miksi vaihdoit suihkuverhot?
Nainen: Koska ne sinun laittamasi oli niin rumat.
Mies: Minusta ne oli hienomat kuin nämä sinun laittamasi.
Nainen: Sinusta siis minulla ei ole makua? Miksi aina vänkäät vastaan joka asiasta?
Mies: Minusta vaan noi toiset verhot on paremmat.
Nainen: Lopeta toi valittaminen. Ole mies äläkä valita joka asiasta. Minä en halua noita sinun rumia verhojasi ja sillä selvä.
Mies: Mutta eikö voitaisi edes joskus pitää niitä verhoja?
Nainen: Voit pitää niitä verhojasi ihan omassa kodissasi mutta minun kodissani sinun rättejäsi ei roiku.
Mies: Haluat siis erota?
Nainen: Jos et lopeta tuota valitusta ja kuluta aikasi johonkin järkevämpään. Niin kuin siivoamiseen. Minä joudu aina siivoamaan jälkeesi kun et osaa edes siivota. Olet kuin iso lapsi.
Mies: Miksi haukut minua?
Nainen: En hauku vaan totean faktat. Minulle riittää se että olet kuin iso lapsi ja se että et osaa edes naista tyydyttää. Mutta pitäisi vielä katsella rumia rättejäsi minun kodissani.
Mies: Tämä on myös minun koti.
Nainen: No sitten on paras että minä lähden pois.
Mies: Jätätkö minut?
Nainen: Jos ei toi valitus lopu.
Joten eipä moni mies jaksa ruveta taistelemaan niistä verhoista
Joo ja miehen kanssa keskustelu menee näin:
Mies: Akka vaihdoit verhot, nyt saat turpaan!
Nainen: Anteeksi, vaihdan ne takaisin!
Mies: myöhäistä!!! *lyömistä*Miksi kiihotut vain siitä promillesta miehiä, jotka ovat väkivaltaisia?
Miksi sinä kiihotut vain siitä promillesta naisia, jotka ovat selvästi vakavasti mielenterveysongelmaisia ja järjestävät moisen shown suihkuverhoista?
-eri
Suurin osa naisista järjestää tuollaisen shown. Sen on huomannut ihan asiantuntijatkin että keskiverto nainen suorastaan halveksii miestä ja haukkuu sitä joka käänteessä. Kun taas miehet erittäin harvoin haukkuu edes ex vaimojaan.
Saman on huomannut erittäin moni ns. tavallinen ihminen. Kun ne ovat tajunneet miten heidän äitinsä on haukkunut heidän isiään (mitä ei lapsena edes tajua) ja miten naiset puhuu nyt ympärillä.
Montako sellaista naista tunnet henkilökohtaisesti, jotka ovat alkaneet uhkailemaan erolla siksi, että mies on ostanut uuden suihkuverhon?
En suihkuverhosta. Mutta tuolista ja taulusta kylläkin. Kumpikin eri tapauksia eri ihmiset.
Myös siitä mitä toinen syö ja siitä että miehellä on muka liian vähän tavaraa on noussut tuuotakin suurempi show.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.
Tietenkin mies voi sanoa.
Jos mies haluaa eron. Niin mies sanoo mielipiteensä ja ajaa niitä.
Jos ei halua eroa niin ei voi sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.
Tälläkin palstalla moni mies on sanonut, että mies ei uskalla kertoa naiselleen, että ei oikeasti halua lapsia. Ja ajautuu niitä saamaan sen naisen kanssa, koska ei uskalla sanoa mielipidettään.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.
Joo, joo ja miehet ei sano, koska tuo guru kaikkien alojen asiantuntija meille niin kertoo. Ettei olisi pientä provoilun ja yleistyksen makua jälleen kerran, Iltalehteä jotkut siteeraa täälläkin kun jotain jumalan sanaa.
Eihän se mielipiteiden sanominen mitään riitelyä tarkoita. Itse ainakin haluan keskustelua parisuhteeseen. Siis en mitään parisuhdekeskustekeskustelua, vaan ihan mistä vain aiheesta. Ajankohtaisista tapahtumista, politiikasta, elokuvista. Aihe vapaa. Se on vain kauhean tylsää, jos toisen puolen kommentit on tyyliin: "Mmmh" tai "En tiiä".
Minusta tuntuu, että ne on yllättävän monelle miehelle tärkeitä, mutta normaalielämässä ne ei vaan tunnusta sitä.