Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.

Ja sitten kun sanoo sen oman rehellisen mielipiteen, joka ei sovikkaan naiselle, niin hän kiukuttelee ja pihtaa pari kuukautta.

Älä viitsi olla idiootti. Minä nimenomaan haluan sen rehellisen mielipiteen, koska haluan tuntea mieheni. En pysty tutustumaan mieheeni, jos hän ei koskaan kerro mielipiteitään. Ja en ole pihdannut koskaan, vaan ollut aina se halukkaampi osapuoli. Libidoni sattuu olemaan korkea, varmaan siksi haluan aina seksiä. Minun mielestä pihtarit pitää jättää, oli ne sitten naisia tai miehiä. Olen myös sanonut aina miehilleni, että jos vaikuttaa siltä, että kiukuttelen turhasta, niin kannattaa vain kantaa minut sänkyyn ja ottaa minut, niin johan kiukutteluni loppuu. Koska minä kiukuttelen vain seksin puutteen vuoksi.

Ap.

Jaa ei vastaus kelvannut arvon rouvalle. Mielenkiintoinen asenne keskusteluun. Eli vain silloin saa vastata jos on samaa mieltä kanssasi?

Aikanaan yksi tyttöystävä kyseli mielipidettä verhojen valintaan ja ilmeisesti oli väärin vastata, että minulle on ihan se ja sama mitä siinä ikkunan edessä roikkuu. 

Tai jos vaimo ehdottaa jotain kissanristiäistä tympeiden sukulaistensa luona ja sanon rehellisesti, että en halua lähteä, niin johan on sota pystyssä. 

Sinä haluat kuulla totuuden, kaikki naiset eivät. Tai heille kelpaa vain heidän näkemyksensä mukainen totuus.

Pidätkö sinä yhteyttä omiin sukulaisiisi? Ovatko he kaikki mukavia? Jos sanot, että isotädin synttäreille pitäisi mennä, niin suostuuko vaimosi heti vai sanooko, että mene yksinäsi, ei kiinnosta?

Kun kysyn miehen mielipidettä johonkin asiaan, en ole koskaan kuullut vastausta "ei kiinnosta pätkääkään". Jos ei oikeasti kiinnosta, sen voi sanoa ihan nätistikin. Lähden myös miehen mieliksi hänen sukulaistensa syntymäpäiville vaikka mieluummin viettäisin sen ajan jotain muuta puuhaten.

Jo, niihin mukaviin. Ja näistä vaimokin tykkään. Jos joku tympeä sukulainen kutsuu johonkin karkeloihin, niin en halua sinne edes itse lähteä.

Niin, eli taas pitäisi sinun mielestä mielistellä, jotta nainen on tyytyväinen. Eli oikea vastaus verhovalintaan olisi ollut: "Rakas vaimo, sinulla on niin hyvä maku sisustuksessa, että saat omatoimisesti valita verhomme. Ne ovat varmasti hienot ja sopivat asuntomme värimaailmaan.".

Miksi mielistelet? Luuletko, että kukaan haluaa tuollaista kuulla? Eikö voi sanoa, niin kuin asia on, että valitse vaan ne, jotka on sinusta mieleiset? Minusta tuo sinun kirjoittama kommentti kuulostaa vaan v*ttuilulta.

Jos minä teen jotain ihan uutta ruokaa ja kysyn miehen mielipidettä, en halua kuulla "mmm, aivan maailman parasta ruokaa", jos mies ei siitä tykkää. En myöskään halua kuulla "mitä p*skaa sinä olet tehnyt". Oma mies sanoo "ihan mielenkiintoista, mutta pärjään jatkossa ilmankin". Jos en itse tykkää, en tee sitä enää, jos tykkään, teen silloin, kun mies ei ole syömässä.

Jolloin tulee erittäin suuri riita. Koska nainen suuttuu aina jos mies ei tykkää jostain naisen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Todella harva mies haluaa ne lapset/YH-aseman.

Mutta jos ajattelet asiaa vähän toisin eli jos lapset määrättäisiin automaattisesti isälleen, niin miehet myöskin uskaltaisivat ilmaista omat mielipiteensä suoraan ja rehellisesti ilman pelkoa, että vaimo ottaa lapset kainaloon ja lähtee menemään. Koska jos nainen päättäisi lähteä, nainen lähtisi ilman lapsia. Ja sitä taas harva nainen haluaa tehdä. 

Valtaosa miehistä ei pärjäisi YH:na, joten liian teoreettinen kuvitelma.

.

(Loppulausettasi en kommentoi: viittaa vankilatuomioon.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Jos mies pitää puolet vanhempainvapaista, puolet sairaan lapsen hoitopäivistä, on mukana neuvolassa ja päiväkodin ja koulun vanhempaintapaamisissa jne ja silti äiti saa lapsen yksinhuoltajuuden tai lähihuoltajuuden, niin silloin se on väärin. Valitettavasti edelleen on miehiä, joita sen oman lapsen kanssa oleminen alkaa kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun äiti ja lapset ovat muuttamassa pois.

En tiedä onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka usein lapsi "määrätään äidille" sellaisessa tilanteessa, missä isä on jakanut vähintään tasan em. vastuut. Tietääkö joku muu?

Hyvin usein nainen ei halua , että mies jää kotiin. Kahdesta syystä : miehen palkka on merkittävästi suurempi tai naisella ei ole työpaikkaa , mihin palata. Kaikista eniten vanhempainvapaita koskevia muutosehdotuksia vastustavat naiset.

Miksi miehet perustavat perheitä naisten kanssa, joilla on pienempi palkka tai epävakaampi työsuhdetilanne? Jos he sen tietoisesti tekevät, niin eikö silloin ole itsestäänselvää, että nainen hoitaa lapsen myös jos ero tulee? Jos miehellä ei ole varaa olla lapsen takia pois töistä silloin, kun hoitovastuu jaetaan 50/50, niin miten hänellä olisi varaa olla lapsen takia pois töistä sitten, kun hän joutuisi yksin kantamaan ne sairaan lapsen hoitovapaat ym?

Mutta ehkä miehet haluavatkin vain rusinat pullasta; sekä uran, hyvät tulot, hyvän eläkkeen JA jonkun joka hoitaa heidän lapsensa (ja antaa seksiä)? ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.

Ja sitten kun sanoo sen oman rehellisen mielipiteen, joka ei sovikkaan naiselle, niin hän kiukuttelee ja pihtaa pari kuukautta.

Älä viitsi olla idiootti. Minä nimenomaan haluan sen rehellisen mielipiteen, koska haluan tuntea mieheni. En pysty tutustumaan mieheeni, jos hän ei koskaan kerro mielipiteitään. Ja en ole pihdannut koskaan, vaan ollut aina se halukkaampi osapuoli. Libidoni sattuu olemaan korkea, varmaan siksi haluan aina seksiä. Minun mielestä pihtarit pitää jättää, oli ne sitten naisia tai miehiä. Olen myös sanonut aina miehilleni, että jos vaikuttaa siltä, että kiukuttelen turhasta, niin kannattaa vain kantaa minut sänkyyn ja ottaa minut, niin johan kiukutteluni loppuu. Koska minä kiukuttelen vain seksin puutteen vuoksi.

Ap.

Jaa ei vastaus kelvannut arvon rouvalle. Mielenkiintoinen asenne keskusteluun. Eli vain silloin saa vastata jos on samaa mieltä kanssasi?

Aikanaan yksi tyttöystävä kyseli mielipidettä verhojen valintaan ja ilmeisesti oli väärin vastata, että minulle on ihan se ja sama mitä siinä ikkunan edessä roikkuu. 

Tai jos vaimo ehdottaa jotain kissanristiäistä tympeiden sukulaistensa luona ja sanon rehellisesti, että en halua lähteä, niin johan on sota pystyssä. 

Sinä haluat kuulla totuuden, kaikki naiset eivät. Tai heille kelpaa vain heidän näkemyksensä mukainen totuus.

Pidätkö sinä yhteyttä omiin sukulaisiisi? Ovatko he kaikki mukavia? Jos sanot, että isotädin synttäreille pitäisi mennä, niin suostuuko vaimosi heti vai sanooko, että mene yksinäsi, ei kiinnosta?

Kun kysyn miehen mielipidettä johonkin asiaan, en ole koskaan kuullut vastausta "ei kiinnosta pätkääkään". Jos ei oikeasti kiinnosta, sen voi sanoa ihan nätistikin. Lähden myös miehen mieliksi hänen sukulaistensa syntymäpäiville vaikka mieluummin viettäisin sen ajan jotain muuta puuhaten.

Jo, niihin mukaviin. Ja näistä vaimokin tykkään. Jos joku tympeä sukulainen kutsuu johonkin karkeloihin, niin en halua sinne edes itse lähteä.

Niin, eli taas pitäisi sinun mielestä mielistellä, jotta nainen on tyytyväinen. Eli oikea vastaus verhovalintaan olisi ollut: "Rakas vaimo, sinulla on niin hyvä maku sisustuksessa, että saat omatoimisesti valita verhomme. Ne ovat varmasti hienot ja sopivat asuntomme värimaailmaan.".

Miksi mielistelet? Luuletko, että kukaan haluaa tuollaista kuulla? Eikö voi sanoa, niin kuin asia on, että valitse vaan ne, jotka on sinusta mieleiset? Minusta tuo sinun kirjoittama kommentti kuulostaa vaan v*ttuilulta.

Jos minä teen jotain ihan uutta ruokaa ja kysyn miehen mielipidettä, en halua kuulla "mmm, aivan maailman parasta ruokaa", jos mies ei siitä tykkää. En myöskään halua kuulla "mitä p*skaa sinä olet tehnyt". Oma mies sanoo "ihan mielenkiintoista, mutta pärjään jatkossa ilmankin". Jos en itse tykkää, en tee sitä enää, jos tykkään, teen silloin, kun mies ei ole syömässä.

Jolloin tulee erittäin suuri riita. Koska nainen suuttuu aina jos mies ei tykkää jostain naisen asiasta.

Joo ja mies aina lyö kun suuttuu :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Jos mies pitää puolet vanhempainvapaista, puolet sairaan lapsen hoitopäivistä, on mukana neuvolassa ja päiväkodin ja koulun vanhempaintapaamisissa jne ja silti äiti saa lapsen yksinhuoltajuuden tai lähihuoltajuuden, niin silloin se on väärin. Valitettavasti edelleen on miehiä, joita sen oman lapsen kanssa oleminen alkaa kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun äiti ja lapset ovat muuttamassa pois.

En tiedä onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka usein lapsi "määrätään äidille" sellaisessa tilanteessa, missä isä on jakanut vähintään tasan em. vastuut. Tietääkö joku muu?

Hyvin usein nainen ei halua , että mies jää kotiin. Kahdesta syystä : miehen palkka on merkittävästi suurempi tai naisella ei ole työpaikkaa , mihin palata. Kaikista eniten vanhempainvapaita koskevia muutosehdotuksia vastustavat naiset.

Niin, koska näillä muutoksilla viedään valinnanvapaus. Minä ainakin vastustan, mieheni on yrittäjä, meidän lapsi menisi siis hoitoon 7kk iässä, ei jäisi vaihtoehtoa kuin sanoa itseni irti.

Ja naisyrittäjä taas tekisi (kuten miehesi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Niin tuo ex uhosi ottavansa lapset ja kodin, jättävänsä mut viikonloppuäidiksi. Mutta perui nopeasti puheensa kun sitä ehdotin itse lastenvalvojan läsnäollessa. Koska ei se sitä ikinä oikeasti halunnut, vaan uhitteli. Kiireesti lähti menemään, etten vaan ehdi ensin. Kai se vieläkin jossain baarissa itkee ettei saanut lapsia, kun sitä automaattisesti uskotaan ja sillä on hyvä ratsastaa. Minä hoidan lapset mielelläni, koska olen heidät tehnytkin, ex ei aina viitsi edes tapaamisviikonloppuja pitää. Onneksi mulla on tästä keskustelusta ihan mustaa valkoisella, että olen ehdottanut lasten jäämistä miehelle, sitä voin sitten näyttää jos tulee joku mua syyllistämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Jos mies pitää puolet vanhempainvapaista, puolet sairaan lapsen hoitopäivistä, on mukana neuvolassa ja päiväkodin ja koulun vanhempaintapaamisissa jne ja silti äiti saa lapsen yksinhuoltajuuden tai lähihuoltajuuden, niin silloin se on väärin. Valitettavasti edelleen on miehiä, joita sen oman lapsen kanssa oleminen alkaa kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun äiti ja lapset ovat muuttamassa pois.

En tiedä onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka usein lapsi "määrätään äidille" sellaisessa tilanteessa, missä isä on jakanut vähintään tasan em. vastuut. Tietääkö joku muu?

Hyvin usein nainen ei halua , että mies jää kotiin. Kahdesta syystä : miehen palkka on merkittävästi suurempi tai naisella ei ole työpaikkaa , mihin palata. Kaikista eniten vanhempainvapaita koskevia muutosehdotuksia vastustavat naiset.

Linkkasin tämän ketjun jo aikaisemminkin.

Naisten mielestä on törkeää, että äiti ei saisi jäädä kotiin makoilemaan, perustellaan jopa imettämisen vaarantumisella. http://www.vauva.fi/keskustelu/2812080/perhevapaiden-uudistus-vaarantaa…

Mutta naiset puhuvat aina asiat omaksi edukseen tällä palstalla, tilanteeseen sopivalla tavalla  ; )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Jos mies pitää puolet vanhempainvapaista, puolet sairaan lapsen hoitopäivistä, on mukana neuvolassa ja päiväkodin ja koulun vanhempaintapaamisissa jne ja silti äiti saa lapsen yksinhuoltajuuden tai lähihuoltajuuden, niin silloin se on väärin. Valitettavasti edelleen on miehiä, joita sen oman lapsen kanssa oleminen alkaa kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun äiti ja lapset ovat muuttamassa pois.

En tiedä onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka usein lapsi "määrätään äidille" sellaisessa tilanteessa, missä isä on jakanut vähintään tasan em. vastuut. Tietääkö joku muu?

Hyvin usein nainen ei halua , että mies jää kotiin. Kahdesta syystä : miehen palkka on merkittävästi suurempi tai naisella ei ole työpaikkaa , mihin palata. Kaikista eniten vanhempainvapaita koskevia muutosehdotuksia vastustavat naiset.

Niin, koska näillä muutoksilla viedään valinnanvapaus. Minä ainakin vastustan, mieheni on yrittäjä, meidän lapsi menisi siis hoitoon 7kk iässä, ei jäisi vaihtoehtoa kuin sanoa itseni irti.

Minä taas naisena en tekisi lasta muuta kuin sellaisen miehen kanssa, joka pitää puolet vanhempainvapaista ja kantaa puolet vastuusta muutenkin. Tällä hetkellä olen toisen palveluksessa mutta luultavasti jo vuoden sisällä palaan itse yrittäjäksi, Tosin enpä muutenkaan ole enää tekemässä lapsia.

Suosittelen sinuakin seuraamaan omaa eläkekertymää, etenkin jos hankit useampia lapsia ja olet se, joka hoitaa heidät kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Jos mies pitää puolet vanhempainvapaista, puolet sairaan lapsen hoitopäivistä, on mukana neuvolassa ja päiväkodin ja koulun vanhempaintapaamisissa jne ja silti äiti saa lapsen yksinhuoltajuuden tai lähihuoltajuuden, niin silloin se on väärin. Valitettavasti edelleen on miehiä, joita sen oman lapsen kanssa oleminen alkaa kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun äiti ja lapset ovat muuttamassa pois.

En tiedä onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka usein lapsi "määrätään äidille" sellaisessa tilanteessa, missä isä on jakanut vähintään tasan em. vastuut. Tietääkö joku muu?

Hyvin usein nainen ei halua , että mies jää kotiin. Kahdesta syystä : miehen palkka on merkittävästi suurempi tai naisella ei ole työpaikkaa , mihin palata. Kaikista eniten vanhempainvapaita koskevia muutosehdotuksia vastustavat naiset.

Niin, koska näillä muutoksilla viedään valinnanvapaus. Minä ainakin vastustan, mieheni on yrittäjä, meidän lapsi menisi siis hoitoon 7kk iässä, ei jäisi vaihtoehtoa kuin sanoa itseni irti.

Ja naisyrittäjä taas tekisi (kuten miehesi).

Naisyrittäjät aika nopeasti palaavat yleensä töihin, ihan äitiysloman (3kk) jälkeen. En tunne yhtäkään joka olisi vuosia ollut kotona lasten kanssa. Minä taas en olisi ikinä tehnyt lasta jos joutuisin olemaan hänestä erossa päivät 3kk iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vela - 72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.

Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.

Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.

Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.

Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.

No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?

Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.

Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.

Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.

Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.

Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.

Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.

Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?

Naisille ystävyyden ylläpitäminen  on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain. 

Ainakin oma mies soittelee paljon ystävilleen, minä taas tapaan heitä mieluummin kasvotusten.

Miksei mies voi tavata ystäviään samalla, kun vahtii lapsia tai tekee ruokaa? Kuulostaa, että sinusta nainen joutuu hoitamaan ystävyyssuhteet arkiaskareiden lomassa. Mieskin voi ottaa lapset pihalle, kutsua kaverin kylään ja leikata ruohon ja maalata aidan yhdessä.

Olin eilen vahtimassa sukulaisen lapsia (vanhempi 2,5 v ja nuorempi 1,5 v). Ei muuten käynyt mielessäkään, että heidän kanssaan olsiin voinut lähteä maalaamaan aitaa. Tai edes leikkaamaan ruohoa. Jos tuossa on mukana vielä oma ystäväni, jolla olisi myös pari pientä lasta jaloissa pyörimässä, ei tekemisestä ja sen ohessa jutustelusta tulisi yhtään mitään. Ja tässäkin olisi vielä se tilanne, että kaverihan on silloin lähtenyt pois kotoa ja tämä aidanmaalausaika olisi pois hänen perheensä yhteisestä ajasta. Jos hän on just eilen ollut kaverinsa Pekan luona auttamassa auton korjauksessa, niin  hänen vaimonsa ei välttämättä pidä ajatuksesta, että tänään hän lähtee kaverinsa Matin luokse maalaamaan aitaa. Ei siinäkään tapauksessa, että hän ottaisi lapset mukaan. 

Tottakai lasten ikätaso tulee huomioida siinä, kun lasten kanssa kavereita tapaa. Myös naiset joutuvat niin tekemään. Noin pienten lasten kanssa voi varmaan tavata kavereita ihan vaikka kahvittelun merkeissä, ainakin omia naisystäväni tapasin usein ihan vaan menemällä heille kahville, tai kutsumalla kaverin lapsineen meille siihen aikaan kun heillä oli pieniä lapsia. Yhden kaverin kanssa käytiin yhdessä vaunulenkillä aika usein. Kahvitteluja puolin ja toisin harrastetaan paljon nykyäänkin, mutta enää niissä ei kovin usein ole lapsia vieressä vahdittavana, koska kavereiden lapset ovat jo kasvaneet isoiksi.

Kuinka monta tuollaista pienten lasten isää tunnet, jotka kahvittelevat ja käyvät vaunulenkeillä toistensa kanssa? 

En montaakaan, mutta se on heidän oma valintansa. En tunne myöskään yhtään pienten lasten äitiä, joka estäisi miestään ottamasta lapsia mukaan kahville tai menemästä vaunulenkille kaverinsa kanssa. Ihan samalla tavalla kuin naisille, myös miehille on mahdollista ylläpitää ystävyyssuhteitaan ja olla silti läsnä perhe-elämässä. Ei se, että sattuu olemaan mies, tee perheenisän roolia ja ystävyyssuhteiden ylläpitoa mahdottomaksi yhtä aikaa. Minun mieheni miespuoliset kaverit ainakin ovat onnistuneet sekä olemaan isiä lapsilleen että ystäviä mieheni kanssa. Yhdellä heistä on jopa kolme alle teini-ikäistä lasta ja vuorotyötä tekevä vaimo. Kyllä hän on osannut lasten kanssa kavereitaankin tavata silloinkin, kun vaimo on koko illan ja yön töissä. Esimerkiksi tuli lasten kanssa yhdeksi yöksi meidän mökille viime juhannuksena, kun vaimoparka raatoi duunissa. Sekä lapsilla että meillä aikuisilla oli kivaa ja lasten äitikin oli toki iloinen lastensa puolesta, ettei heidän tarvinnut koko juhannusta kaupungissa kykkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Jos mies pitää puolet vanhempainvapaista, puolet sairaan lapsen hoitopäivistä, on mukana neuvolassa ja päiväkodin ja koulun vanhempaintapaamisissa jne ja silti äiti saa lapsen yksinhuoltajuuden tai lähihuoltajuuden, niin silloin se on väärin. Valitettavasti edelleen on miehiä, joita sen oman lapsen kanssa oleminen alkaa kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun äiti ja lapset ovat muuttamassa pois.

En tiedä onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka usein lapsi "määrätään äidille" sellaisessa tilanteessa, missä isä on jakanut vähintään tasan em. vastuut. Tietääkö joku muu?

Hyvin usein nainen ei halua , että mies jää kotiin. Kahdesta syystä : miehen palkka on merkittävästi suurempi tai naisella ei ole työpaikkaa , mihin palata. Kaikista eniten vanhempainvapaita koskevia muutosehdotuksia vastustavat naiset.

Linkkasin tämän ketjun jo aikaisemminkin.

Naisten mielestä on törkeää, että äiti ei saisi jäädä kotiin makoilemaan, perustellaan jopa imettämisen vaarantumisella. http://www.vauva.fi/keskustelu/2812080/perhevapaiden-uudistus-vaarantaa…

Mutta naiset puhuvat aina asiat omaksi edukseen tällä palstalla, tilanteeseen sopivalla tavalla  ; )

Koska se on peilin vika, jos naama on vino.

Olen ollut suhteessa jossa tappelimme ja riitelimme lähes päivittäin. Töistä kotiin, riitelyä, nukkumaan ja sama toistui seuraavana päivänä.

Jonkun naisen mielestä tuo on ihanaa ja kivaa olla miehen kanssa jolla on niitä mielipiteitä eikä ole joku onneton vässykkä. Minä taas rupesin olemaan jo täys hermoraunio, jatkuva stressitila päällä enkä saanut edes joskus nukuttua. 

On hienoa ja sinulle varmasti upea suhde joka koet tuollaisen normaaliksi ja sinulle riitely on kuin esileikkiä ja joku fetissi josta saat nautintoa. Kaikki ei vain oikeasti jaksa eikä pysty elämään suhteissa jossa ei muuta tehdä kun riidellään, jotkut meistä kaipaa rauhaa ja lepoa eikä kotia joka on jatkuvassa sotatilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M33 kirjoitti:

Todella ikävä lukea näitä ihmisarvon alentavia ja erittäin vihamielisiä kommentteja.. Miehet ovat pitkälti kautta koko historian alistaneet naisia mutta nyt vihdoin edistyneissä pohjoismaissa on päästy siihen pisteeseen, että alistajista on tullut alistettuja. Ikävä aikakausi olla suomalainen mies varsinkin kun on täysin selvää etten ole mitenkään voinut vaikuttaa aikaisempien sukupolvien käytökseen, mutta saan silti tuntea heidän syntinsä nahoissani. Hienointa tietenkin olisi jos ketään ei tarvitsisi alistaa ja toista sukupuolta osattaisiin myös kunnioittaa ja arvostaa. En sitten tiedä onko se ihmisluonnolle mahdollista. Ehkä tämä vaatii useamman vuosisadan miesten kyykyttämistä jotta puntit edes vähän tasoittuisivat. Jos joskus satun saamaan itse lapsia toivon että ne ovat tyttöjä.

Mies kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on vapaa eroamaan.

Nainen kokee olonsa alistetuksi parisuhteessa. Hän on (nykyään meidän yhteiskunnassamme) vapaa eroamaan.
Molemmilla on samat mahdollisuudet. Miten on mahdollista, että vain toinen on alistettu sukupuoli?

Anna kun arvaan. Tähän tulee se vastaus naisten sosiaalituista, joita miehet eivät missään olosuhteissa saa (kun vain tietäisi, mitä ne oikeasti ovat, kun minä en ole niitä saanut).

Jopa minä naisena ymmärrän tuon. Erossa lapset jäävät lähes poikkeuksetta äidille. Erossa mies siis menettää myös lapsensa saaden vain tapaamisoikeuden. Jos tilanne olisi toisinpäin eli erossa lapset jäisivät lähes aina isälle, miehet lähtisivät parisuhteistaan paljon nykyistä enemmän. 

Jos mies pitää puolet vanhempainvapaista, puolet sairaan lapsen hoitopäivistä, on mukana neuvolassa ja päiväkodin ja koulun vanhempaintapaamisissa jne ja silti äiti saa lapsen yksinhuoltajuuden tai lähihuoltajuuden, niin silloin se on väärin. Valitettavasti edelleen on miehiä, joita sen oman lapsen kanssa oleminen alkaa kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun äiti ja lapset ovat muuttamassa pois.

En tiedä onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka usein lapsi "määrätään äidille" sellaisessa tilanteessa, missä isä on jakanut vähintään tasan em. vastuut. Tietääkö joku muu?

Hyvin usein nainen ei halua , että mies jää kotiin. Kahdesta syystä : miehen palkka on merkittävästi suurempi tai naisella ei ole työpaikkaa , mihin palata. Kaikista eniten vanhempainvapaita koskevia muutosehdotuksia vastustavat naiset.

Linkkasin tämän ketjun jo aikaisemminkin.

Naisten mielestä on törkeää, että äiti ei saisi jäädä kotiin makoilemaan, perustellaan jopa imettämisen vaarantumisella. http://www.vauva.fi/keskustelu/2812080/perhevapaiden-uudistus-vaarantaa…

Mutta naiset puhuvat aina asiat omaksi edukseen tällä palstalla, tilanteeseen sopivalla tavalla  ; )

Miten se EI vaaranna imetystä jos äiti on vauvasta erossa päivittäin 8-10h töiden ja matkojen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monen bloggarin koti on sisustettu miehen haluamalla tavalla? Tai miten monella mies on edes ilmaissut mielipiteensä verhoista, matoista tai muista esineistä? Eiköhän noissakin perheissä miehelle ole "ihan sama", millaiseksi vaimo kodin sisustaa. 

Mutta kun hei on pakko olla mielipide verhoista, matoista, kipoista, kupeista ja tuoksukynttilöistä muuten olet vässykkä ja luuserimies. Sellainen 1vuoden vääntö ja taukoamaton riita jostain kangaspalasta, jotkut painii jopa lattialla ja tavaroita lentää pitkin kämppää vain noin mies todistaa arvonsa suurena ajattelijana ja mielipidevaikuttajana ja kaikki on onnellisempia.

Miesten pitää vain oppia riitelemään joka asiasta ja ymmärtämään, että suhteet on sotaa, yhdenkin tuoksukynttilän värin valitsemisen häviö on tappio tässä sodassa.

Se on kummallista, miten ennen sisustamista ei ole mitään mielipidettä vaan ihan sama. Sen jälkeen kun kaikki on tehty, alkaa se arvostelu. Kun mä en olis halunnut keltaisia verhoja, en mä yhtään tykkää keltaisesta, yhyy. Ja miksi sä menit laittamaan mattoja lattialle, kun mä en olis halunnut, kivempi siivota jos ei oo, en mä nyt voi siivota enää. Ja seurusteluaikana mä rakastin suitsukkeita ja tuoksukynttilöitä, mutta nyt mulle tuli yhtä-äkkiä allergia. Ja kun mä kehuin italialaistyylistä illallista viineineen, niin mä tein se vaan kun tahdoin seksiä. Oikeesti mä tykkään vaan suomalaisesta ruoasta ja oluesta. Ja itse asiassa en mä voi olla edes uskollinen, kun sä et ikinä anna anaalia mulle. Mutta sä et sitten saa jättää mua, kun oot luvannut olla mun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut suhteessa jossa tappelimme ja riitelimme lähes päivittäin. Töistä kotiin, riitelyä, nukkumaan ja sama toistui seuraavana päivänä.

Jonkun naisen mielestä tuo on ihanaa ja kivaa olla miehen kanssa jolla on niitä mielipiteitä eikä ole joku onneton vässykkä. Minä taas rupesin olemaan jo täys hermoraunio, jatkuva stressitila päällä enkä saanut edes joskus nukuttua. 

On hienoa ja sinulle varmasti upea suhde joka koet tuollaisen normaaliksi ja sinulle riitely on kuin esileikkiä ja joku fetissi josta saat nautintoa. Kaikki ei vain oikeasti jaksa eikä pysty elämään suhteissa jossa ei muuta tehdä kun riidellään, jotkut meistä kaipaa rauhaa ja lepoa eikä kotia joka on jatkuvassa sotatilassa.

Onpa tyhmä vastaus.

Sinulle miehenä tuo on siis oman mielipiteen esilletuomista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut suhteessa jossa tappelimme ja riitelimme lähes päivittäin. Töistä kotiin, riitelyä, nukkumaan ja sama toistui seuraavana päivänä.

Jonkun naisen mielestä tuo on ihanaa ja kivaa olla miehen kanssa jolla on niitä mielipiteitä eikä ole joku onneton vässykkä. Minä taas rupesin olemaan jo täys hermoraunio, jatkuva stressitila päällä enkä saanut edes joskus nukuttua. 

On hienoa ja sinulle varmasti upea suhde joka koet tuollaisen normaaliksi ja sinulle riitely on kuin esileikkiä ja joku fetissi josta saat nautintoa. Kaikki ei vain oikeasti jaksa eikä pysty elämään suhteissa jossa ei muuta tehdä kun riidellään, jotkut meistä kaipaa rauhaa ja lepoa eikä kotia joka on jatkuvassa sotatilassa.

Onpa tyhmä vastaus.

Sinulle miehenä tuo on siis oman mielipiteen esilletuomista?

Kaikki johti riitaan, ihan kaikki. Riitely oli naiselle joku perversio mistä hän nautti, kuinka monille naisille se myös on sitä. Riidellään koska se on joku masokismin yksi muoto ja he kiihottuvat siitä seksuaalisesti, siksi halutaan riidellä jatkuvasti.

Helppo elämä ja vaihtoehtojen räjähdysmäinen kasvu ovat aiheuttaneet sen, että joutavanpäiväisistä asioista on tarpeellista puhua. 100 vuotta sitten ei yhdenkään naisen tarvinnut kysyä mieheltään, mitä viikonloppuna syötäisiin. Jos kaapissa oli vain ohrajauhoja ja kellarissa lanttuja, niin viikonloppuna syötiin lanttupuuroa. Eikä ollut tarpeellista kysyä, minkävärinen matto laitetaan tuvan lattialle. Sinne laitettiin just sen värinen matto, mihin muuhun kuin matonkuteiksi kelpaamattomista lumpuista ja rievuista sattui löytymään. 

Tuohon puhumistarpeeseen liittyy myös se, että parisuhde solmitaan aiempaa myöhemmin. Jos menee nuorena avioon ja ensimmäinen koti lapsuuskodin jälkeen on parin yhteinen koti, aikuisiksi kasvetaan yhdessä. Nykyisin varsinkin naisilla kaikki on jo valmiina. Sitten pitää saada mies jotenkin mahtumaan naisen kotiin ja elämään. Jotta nainen ei olisi diktaattori, nainen joutuu jatkuvasti kysymään miehen mielipiteitä ihan typeristäkin asioista. Kaikkiin asioihin miehillä ei yksinkertaisesti ole mielipidettä. Joihinkin asioihin on mielipide, mutta mies ymmärtää, että hänen toivomansa asia ei sovi yksiin naisen toivoman asian kanssa eikä kompromissikaan ole mahdollinen. Jos asia on naiselle tärkeämpi kuin miehelle, mies antaa naisen päättää. Tällainen voi olla vaikka tilanne, jossa mies haluaisi olohuoneeseen mustat massiiviset nahkahuonekalut, mutta muu olohuoneen sisustus on maalaisromanttista tyyliä. Mies ajattelee, että no hän ei kotona niin paljon aikaansa vietä, että huonekalut olisivat mikään kynnyskysymys. Niinpä mies istuu formuloita katsoessaan sievällä maalaisromanttisella tuolilla ja laskee oluttölkkinsä somalle pitsiliinalla päällystetylle pikkupöydälle malvan värisen tuikkukynttilän viereen. Miehelle oleellisempaa on, että on telkkari, josta formuloita voi katsoa, kuin ympäristö, jossa hän sitä katsoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että nykynaiset haluaa mitään hyvää miehille. Miehet on nykypäivänä naisille hyväksikäytön kohde, keino saada jotain mitä he itse haluaa. Mies dumpataan kuin ongelmajäte kun on satu mitä halutaan. Naiset ei pysty rakastamaan aidosti miehiä tai tuntemaan empatiaa miehiä kohtaan.

Rakkaus on kuollut, tilalle on tullut itsekkäät hyväksikäyttösuhteet jossa miehet on vain pelinappuloita. 

Voiko itsensä ongelmajätteeksi luokittelevalle muuta tehdä?

Toivottavasti olet ymmärtänyt pysyä kaukana miehistä, ja jättänyt itsekkäästi lisääntymättäkin. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut suhteessa jossa tappelimme ja riitelimme lähes päivittäin. Töistä kotiin, riitelyä, nukkumaan ja sama toistui seuraavana päivänä.

Jonkun naisen mielestä tuo on ihanaa ja kivaa olla miehen kanssa jolla on niitä mielipiteitä eikä ole joku onneton vässykkä. Minä taas rupesin olemaan jo täys hermoraunio, jatkuva stressitila päällä enkä saanut edes joskus nukuttua. 

On hienoa ja sinulle varmasti upea suhde joka koet tuollaisen normaaliksi ja sinulle riitely on kuin esileikkiä ja joku fetissi josta saat nautintoa. Kaikki ei vain oikeasti jaksa eikä pysty elämään suhteissa jossa ei muuta tehdä kun riidellään, jotkut meistä kaipaa rauhaa ja lepoa eikä kotia joka on jatkuvassa sotatilassa.

Onpa tyhmä vastaus.

Sinulle miehenä tuo on siis oman mielipiteen esilletuomista?

Kaikki johti riitaan, ihan kaikki. Riitely oli naiselle joku perversio mistä hän nautti, kuinka monille naisille se myös on sitä. Riidellään koska se on joku masokismin yksi muoto ja he kiihottuvat siitä seksuaalisesti, siksi halutaan riidellä jatkuvasti.

Aivan varmasti.mies toki oli täydellinen, teki ruuat, siivosi ja muutenkin maksoi kaiken. Nainen vaan nautti riitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Itse hankin kerran suihkuverhon joka soveltui oikein hyvin kylpyhuoneen väreihin.

Exäni näki sen ja seuraavana päivänä siinä oli äkillisesti ihan toinen uusi suihkuverho, joka oli tylsän näköinen kohokuvioitu muovikalvo ja lisäksi se haisi karmeasti kemikaaleille. Siihen se sitten jäi ja se oikean värinen siirtyi varastoon. Haju haihtui jo puolen vuoden kuluttua.

Ihan vain anekdoottina päätäntävallasta.

En ymmärrä. Miten se, että toinen omin päin vaihtaa verhon toiseen, tarkoittaa sitä, että sitä ei voisi vaihtaa takaisin? Eihän tuo ole mitään päätäntävaltaa vaan v*ttuilua ja marttyyriksi heittäytymistä. Tavalliset ihmiset puhuvat asioista. "Miksi vaihdoit se suihkuverhon?", "koska en tykännyt siitä toisesta", "ai, minä tykkäsin, ja siinä oli paremmat väritkin", "no vaihda se sitten takaisin, mutta laitetaan sitten toinenkin välillä", "okei".

Naisen kanssa keskustelu menee näin:

Mies: Miksi vaihdoit suihkuverhot?

Nainen: Koska ne sinun laittamasi oli niin rumat.

Mies: Minusta ne oli hienomat kuin nämä sinun laittamasi.

Nainen: Sinusta siis minulla ei ole makua? Miksi aina vänkäät vastaan joka asiasta?

Mies: Minusta vaan noi toiset verhot on paremmat.

Nainen: Lopeta toi valittaminen. Ole mies äläkä valita joka asiasta. Minä en halua noita sinun rumia verhojasi ja sillä selvä.

Mies: Mutta eikö voitaisi edes joskus pitää niitä verhoja?

Nainen: Voit pitää niitä verhojasi ihan omassa kodissasi mutta minun kodissani sinun rättejäsi ei roiku.

Mies: Haluat siis erota?

Nainen: Jos et lopeta tuota valitusta ja kuluta aikasi johonkin järkevämpään. Niin kuin siivoamiseen. Minä joudu aina siivoamaan jälkeesi kun et osaa edes siivota. Olet kuin iso lapsi.

Mies: Miksi haukut minua?

Nainen: En hauku vaan totean faktat. Minulle riittää se että olet kuin iso lapsi ja se että et osaa edes naista tyydyttää. Mutta pitäisi vielä katsella rumia rättejäsi minun kodissani.

Mies: Tämä on myös minun koti.

Nainen: No sitten on paras että minä lähden pois.

Mies: Jätätkö minut?

Nainen: Jos ei toi valitus lopu.

Joten eipä moni mies jaksa ruveta taistelemaan niistä verhoista