Lue keskustelun säännöt.
Miten opin sietämään tämän ikisinkkuuden?
16.05.2017 |
Nyt siis jo useamman vuoden ollut haku päällä, mutta ei vaan löydy suhdetta niin ei löydy. Ikää yli 30-v, joten en taida olla kovin kuumaa kamaa sinkkumarkkinoilla, varsinkin kun hedelmällisyys laskee koko ajan. Viimeksi viime yö meni itkiessä, haluaisin niin kovasti löytää rakkauden ja saada lapsen, oman pienen perheen! Olen kokeillut sekä tinderin, että okcupidin että suoli24:n. Olen pari kertaa ihastunut, mutta tunne ei ole ollut molemminpuoleinen. Ja sitten toisaalta olen joutunut antamaan mukaville miehille pakkeja kun ei vaan ole ollut samanlaiset tunteet takaisinpäin. Muutaman hyvän ystävän tosin olen löytänyt, joten ei ole mennyt deittailu täysin hukkaan.
Minun on vaikea päästää siitä haavekuvasta irti, että löytäisin vielä miehen. Melkein kaikilla hyvillä ystävillä on jo lapsia. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi...
Ja ennen kuin joku ehtii haukkua läskiksi siiderivalaaksi niin painoindeksini on 22 ja laihdutan tällä hetkellä. Ylipainoinen en ole ollut koskaan ja nyt olen pyöreimmilläni mitä olen koko elämäni aikana ollut.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmissuhdeasiat ovat kyllä todella mystisiä minulle, aviossa olevalle kolmikymppiselle. En todellakaan ymmärrä, millä logiikalla joku menestyy miesmarkkinoilla niin ylivoimaisella toiseen verrattuna. Havaintojeni mukaan kyseessä ei ainakaan ole yksiselitteisesti ilmiselvimmät tekijät 1) upea ulkonäkö 2) helppo luonne 3) säkenöivä äly 4) tunneäly tai 5) koulutus/sivistys. Tuttavapiirissäni suosio parisuhderintamalla tuntuu olevan melkolailla sattumanvaraisemmalla pohjalla, tai sitten en osaa punoa lankoja yhteen. Hyvä AV-raati, selittäkää miksi....
Minulla on siis kolme täysin erilaista kaveria, kaikki noin kolmikymppisiä ja korkeasti koulutettuja suurten kaupunkien (HEL/TRE/TKU) asukkeja. Yksi on hyvin introvertti, omapäinen ja pitää yksinäisestä puuhastelusta, kuten lukemisesta ja lenkkeilystä. Saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa tylyltä ja torjuvalta. Hän on jokseenkin arkisen näköinen, luonnonvaalea ja hyvin maanläheinen. Miehet eivät varsinaisesti pörrää hänen ympärillään, mutta hän on aina löytänyt uuden (ihan ok) miehen rinnalleen alta aikayksikön.
Toinen puolestaan on melko räiskyvä persoonallisuus, temperamenttinen ja ekstrovertti. Hän ei ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta hyvin lyhyt ja kurvikas, kasvot kauniin sijaan persoonalliset ja mieleenpainuvat. Vapaa-ajalla juhlija, mutta hoitaa työnsä kunnolla ja on siis huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Hänen ympärillään miehet taas jotenkin sekoavat, vaikkei hän anna mitenkään yliseksuaalisia viestejä. Sarjamonogamisti, jonka nykyinen parisuhde kestänyt viisi vuotta.
Kolmas kaverini on puolestaan täydellinen vaimokandidaatti. Hyväkäytöksinen, miellyttävä, sopusuhtainen, sievä. Tunnollinen ihminen, jolla on laaja ja läheinen ystäväpiiri. Sirorakenteinen, tyylikäs ja lempeäkasvoinen. Ei varsinainen uratykki, mutta vt. lääkäri yliopistollisessa sairaalassa. Hänellä on ollut hyvin paljon epäonnea rakkaudessa, vaikkei ole lainkaan naiivi tai ylipäänsä pidä "jännämiehistä". Ei varsinaisesti viihdy sinkkuna – olosuhteiden pakosta kamppailee epämääräisten tinder-tuttavuuksien suossa.
En vaan voi ymmärtää mitään rationaalista tekijää, joka erottaa ikisinkun ja miesten suosikin! Luulen, että tässä tarvitaan jotain salatiedettä :)
Tsemppiä kaikille sinkuille! Älkää tinkikö elämänlaadustanne, vaalikaa omaa aikaanne, nauttikaa olostanne. <3
No tuo ero nyt selittyy jo ihan sillä, että tuo ekstrovertti kaverisi tapaa baareissa ja baarien ulkopuolella moninkertaisen määrän miehiä ja osoittaa käyttäytymisellään olevansa vapaa ja lähestyttävä. Kummasti joillakin naisilla on sellainen uskomus, että kunhan vain on tarpeeksi hyvä, niin kyllä miehet tulevat vaikka kotoa hakemaan.
Tuo lääkärikaverisi taas vaikuttaa kireältä, vaikeasti lähestyttävältä ja tarvitsevalta. Useimmat miehet haluavat aina ensin rentoa ja hauskaa seuraa, jossa he voivat rentoutua ja avautua, flirttailla ja joskus ehkä vähän jahdatakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kyllä kumma juttu.Minulla (olen 44v. nainen) on ystävänä eräs nainen.Hän on ollut pitkässä avioliitossa(meni nuorena naimisiin,tapasi miehensä myös hyvin nuorena)Sitten mies yhtäkkiä kuoli ja nainen jäi lapsensa kanssa yksin.Eipä kulunut kauankaan,kun hän tapasi uuden miehen ja oli tämän kanssa yhdessä.Se suhde kariutui,mutta nyt hän on ollut ja asuu yhdessä nyt oikein kivan miehen kanssa.Eli käytännössä tämä nainen on koko ikänsä ollut aina jonkun miehen kanssa.Itse mietin kanssa mikä tekee joistain ihmisistä niin vastustamattomia,että löytävät aina parisuhteen ja toiset ei sitten millään.
Mä oon 34v. ikisinkkunainen. Hyvännäköinen, mukava, en mikään hiljainen hissukka, vähän introvertti vain. Edes treffien saaminen on tuskan ja työn takana. Miehet vain eivät kiinnostu minusta.
Samaan aikaan yksi työkaveri katsoo silmät ymmyrkäisinä, että miten sä onnistut olemaan sinkku? Kun häneltä en onnistu edes kaksi viikkoa. Aina niitä miehiä vaan on ja ne kaikki haluaa hänen kanssaan parisuhteeseen... Tyttö on perusnätti, muttei ihmeellinen ja itse asiassa vähän ylipainoinenkin.
Samaten yksi toinen kaveri oli suhteessa ikävuosina 15-17, siitä heti uusi ja naimisiin 17-27, avioeron jälkeen heti uusi jonka kanssa nyt naimisissa 28-35. Ja koko ajan joku mies pyytää ulos vihkisormuksista huolimatta. Ulkonäöltään ihan saman tasoinen kuin minäkin.
Mutta kun ei onnistu niin ei vaan onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmissuhdeasiat ovat kyllä todella mystisiä minulle, aviossa olevalle kolmikymppiselle. En todellakaan ymmärrä, millä logiikalla joku menestyy miesmarkkinoilla niin ylivoimaisella toiseen verrattuna. Havaintojeni mukaan kyseessä ei ainakaan ole yksiselitteisesti ilmiselvimmät tekijät 1) upea ulkonäkö 2) helppo luonne 3) säkenöivä äly 4) tunneäly tai 5) koulutus/sivistys. Tuttavapiirissäni suosio parisuhderintamalla tuntuu olevan melkolailla sattumanvaraisemmalla pohjalla, tai sitten en osaa punoa lankoja yhteen. Hyvä AV-raati, selittäkää miksi....
Minulla on siis kolme täysin erilaista kaveria, kaikki noin kolmikymppisiä ja korkeasti koulutettuja suurten kaupunkien (HEL/TRE/TKU) asukkeja. Yksi on hyvin introvertti, omapäinen ja pitää yksinäisestä puuhastelusta, kuten lukemisesta ja lenkkeilystä. Saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa tylyltä ja torjuvalta. Hän on jokseenkin arkisen näköinen, luonnonvaalea ja hyvin maanläheinen. Miehet eivät varsinaisesti pörrää hänen ympärillään, mutta hän on aina löytänyt uuden (ihan ok) miehen rinnalleen alta aikayksikön.
Toinen puolestaan on melko räiskyvä persoonallisuus, temperamenttinen ja ekstrovertti. Hän ei ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta hyvin lyhyt ja kurvikas, kasvot kauniin sijaan persoonalliset ja mieleenpainuvat. Vapaa-ajalla juhlija, mutta hoitaa työnsä kunnolla ja on siis huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Hänen ympärillään miehet taas jotenkin sekoavat, vaikkei hän anna mitenkään yliseksuaalisia viestejä. Sarjamonogamisti, jonka nykyinen parisuhde kestänyt viisi vuotta.
Kolmas kaverini on puolestaan täydellinen vaimokandidaatti. Hyväkäytöksinen, miellyttävä, sopusuhtainen, sievä. Tunnollinen ihminen, jolla on laaja ja läheinen ystäväpiiri. Sirorakenteinen, tyylikäs ja lempeäkasvoinen. Ei varsinainen uratykki, mutta vt. lääkäri yliopistollisessa sairaalassa. Hänellä on ollut hyvin paljon epäonnea rakkaudessa, vaikkei ole lainkaan naiivi tai ylipäänsä pidä "jännämiehistä". Ei varsinaisesti viihdy sinkkuna – olosuhteiden pakosta kamppailee epämääräisten tinder-tuttavuuksien suossa.
En vaan voi ymmärtää mitään rationaalista tekijää, joka erottaa ikisinkun ja miesten suosikin! Luulen, että tässä tarvitaan jotain salatiedettä :)
Tsemppiä kaikille sinkuille! Älkää tinkikö elämänlaadustanne, vaalikaa omaa aikaanne, nauttikaa olostanne. <3
Tämähän oli helppo. Vaimomatskulla on yksi iso miinus joka tuhoaa muuten hyvän listauksen. Aika harva mies haluaa itseään koulutetumman ja paremmassa asemassa olevan naisen. Tekee varmasti tiukkaa löytää edes vastaavassa uravaiheessa olevaa miestä, ja jo näillä miehillä on naisista todella paljon valinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmissuhdeasiat ovat kyllä todella mystisiä minulle, aviossa olevalle kolmikymppiselle. En todellakaan ymmärrä, millä logiikalla joku menestyy miesmarkkinoilla niin ylivoimaisella toiseen verrattuna. Havaintojeni mukaan kyseessä ei ainakaan ole yksiselitteisesti ilmiselvimmät tekijät 1) upea ulkonäkö 2) helppo luonne 3) säkenöivä äly 4) tunneäly tai 5) koulutus/sivistys. Tuttavapiirissäni suosio parisuhderintamalla tuntuu olevan melkolailla sattumanvaraisemmalla pohjalla, tai sitten en osaa punoa lankoja yhteen. Hyvä AV-raati, selittäkää miksi....
Minulla on siis kolme täysin erilaista kaveria, kaikki noin kolmikymppisiä ja korkeasti koulutettuja suurten kaupunkien (HEL/TRE/TKU) asukkeja. Yksi on hyvin introvertti, omapäinen ja pitää yksinäisestä puuhastelusta, kuten lukemisesta ja lenkkeilystä. Saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa tylyltä ja torjuvalta. Hän on jokseenkin arkisen näköinen, luonnonvaalea ja hyvin maanläheinen. Miehet eivät varsinaisesti pörrää hänen ympärillään, mutta hän on aina löytänyt uuden (ihan ok) miehen rinnalleen alta aikayksikön.
Toinen puolestaan on melko räiskyvä persoonallisuus, temperamenttinen ja ekstrovertti. Hän ei ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta hyvin lyhyt ja kurvikas, kasvot kauniin sijaan persoonalliset ja mieleenpainuvat. Vapaa-ajalla juhlija, mutta hoitaa työnsä kunnolla ja on siis huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Hänen ympärillään miehet taas jotenkin sekoavat, vaikkei hän anna mitenkään yliseksuaalisia viestejä. Sarjamonogamisti, jonka nykyinen parisuhde kestänyt viisi vuotta.
Kolmas kaverini on puolestaan täydellinen vaimokandidaatti. Hyväkäytöksinen, miellyttävä, sopusuhtainen, sievä. Tunnollinen ihminen, jolla on laaja ja läheinen ystäväpiiri. Sirorakenteinen, tyylikäs ja lempeäkasvoinen. Ei varsinainen uratykki, mutta vt. lääkäri yliopistollisessa sairaalassa. Hänellä on ollut hyvin paljon epäonnea rakkaudessa, vaikkei ole lainkaan naiivi tai ylipäänsä pidä "jännämiehistä". Ei varsinaisesti viihdy sinkkuna – olosuhteiden pakosta kamppailee epämääräisten tinder-tuttavuuksien suossa.
En vaan voi ymmärtää mitään rationaalista tekijää, joka erottaa ikisinkun ja miesten suosikin! Luulen, että tässä tarvitaan jotain salatiedettä :)
Tsemppiä kaikille sinkuille! Älkää tinkikö elämänlaadustanne, vaalikaa omaa aikaanne, nauttikaa olostanne. <3
Tämähän oli helppo. Vaimomatskulla on yksi iso miinus joka tuhoaa muuten hyvän listauksen. Aika harva mies haluaa itseään koulutetumman ja paremmassa asemassa olevan naisen. Tekee varmasti tiukkaa löytää edes vastaavassa uravaiheessa olevaa miestä, ja jo näillä miehillä on naisista todella paljon valinnanvaraa.
Korjataan vähän. Miehet eivät usko, että nainen haluaa itseään huonommassa asemassa olevan miehen. Investoidaan siis energia luotettaviimpiin kohteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmissuhdeasiat ovat kyllä todella mystisiä minulle, aviossa olevalle kolmikymppiselle. En todellakaan ymmärrä, millä logiikalla joku menestyy miesmarkkinoilla niin ylivoimaisella toiseen verrattuna. Havaintojeni mukaan kyseessä ei ainakaan ole yksiselitteisesti ilmiselvimmät tekijät 1) upea ulkonäkö 2) helppo luonne 3) säkenöivä äly 4) tunneäly tai 5) koulutus/sivistys. Tuttavapiirissäni suosio parisuhderintamalla tuntuu olevan melkolailla sattumanvaraisemmalla pohjalla, tai sitten en osaa punoa lankoja yhteen. Hyvä AV-raati, selittäkää miksi....
Minulla on siis kolme täysin erilaista kaveria, kaikki noin kolmikymppisiä ja korkeasti koulutettuja suurten kaupunkien (HEL/TRE/TKU) asukkeja. Yksi on hyvin introvertti, omapäinen ja pitää yksinäisestä puuhastelusta, kuten lukemisesta ja lenkkeilystä. Saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa tylyltä ja torjuvalta. Hän on jokseenkin arkisen näköinen, luonnonvaalea ja hyvin maanläheinen. Miehet eivät varsinaisesti pörrää hänen ympärillään, mutta hän on aina löytänyt uuden (ihan ok) miehen rinnalleen alta aikayksikön.
Toinen puolestaan on melko räiskyvä persoonallisuus, temperamenttinen ja ekstrovertti. Hän ei ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta hyvin lyhyt ja kurvikas, kasvot kauniin sijaan persoonalliset ja mieleenpainuvat. Vapaa-ajalla juhlija, mutta hoitaa työnsä kunnolla ja on siis huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Hänen ympärillään miehet taas jotenkin sekoavat, vaikkei hän anna mitenkään yliseksuaalisia viestejä. Sarjamonogamisti, jonka nykyinen parisuhde kestänyt viisi vuotta.
Kolmas kaverini on puolestaan täydellinen vaimokandidaatti. Hyväkäytöksinen, miellyttävä, sopusuhtainen, sievä. Tunnollinen ihminen, jolla on laaja ja läheinen ystäväpiiri. Sirorakenteinen, tyylikäs ja lempeäkasvoinen. Ei varsinainen uratykki, mutta vt. lääkäri yliopistollisessa sairaalassa. Hänellä on ollut hyvin paljon epäonnea rakkaudessa, vaikkei ole lainkaan naiivi tai ylipäänsä pidä "jännämiehistä". Ei varsinaisesti viihdy sinkkuna – olosuhteiden pakosta kamppailee epämääräisten tinder-tuttavuuksien suossa.
En vaan voi ymmärtää mitään rationaalista tekijää, joka erottaa ikisinkun ja miesten suosikin! Luulen, että tässä tarvitaan jotain salatiedettä :)
Tsemppiä kaikille sinkuille! Älkää tinkikö elämänlaadustanne, vaalikaa omaa aikaanne, nauttikaa olostanne. <3
No tuo ero nyt selittyy jo ihan sillä, että tuo ekstrovertti kaverisi tapaa baareissa ja baarien ulkopuolella moninkertaisen määrän miehiä ja osoittaa käyttäytymisellään olevansa vapaa ja lähestyttävä. Kummasti joillakin naisilla on sellainen uskomus, että kunhan vain on tarpeeksi hyvä, niin kyllä miehet tulevat vaikka kotoa hakemaan.
Tuo lääkärikaverisi taas vaikuttaa kireältä, vaikeasti lähestyttävältä ja tarvitsevalta. Useimmat miehet haluavat aina ensin rentoa ja hauskaa seuraa, jossa he voivat rentoutua ja avautua, flirttailla ja joskus ehkä vähän jahdatakin.
Juu oikeassa olet, sosiaalisten tilanteiden moninaisuushan toki osin selittää tämän ekstrovertin kaverin menestystä miesmarkkinoilla, mutta entäs ensimmäisen esimerkin "tyly" tyttö? Introvertti kaverihan taisi olla hieman vähemmän sitä baarissa ja sosiaalisissa tapahtumissa viihtyvää ihmistyyppiä, mistäköhän hänellekin aina riittää poikaystävä-kandidaatteja? ;)
Lääkärikaverista ei voi tuon kuvailun perusteella sanoa muuta kuin että paperilla juu tosi kiva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmissuhdeasiat ovat kyllä todella mystisiä minulle, aviossa olevalle kolmikymppiselle. En todellakaan ymmärrä, millä logiikalla joku menestyy miesmarkkinoilla niin ylivoimaisella toiseen verrattuna. Havaintojeni mukaan kyseessä ei ainakaan ole yksiselitteisesti ilmiselvimmät tekijät 1) upea ulkonäkö 2) helppo luonne 3) säkenöivä äly 4) tunneäly tai 5) koulutus/sivistys. Tuttavapiirissäni suosio parisuhderintamalla tuntuu olevan melkolailla sattumanvaraisemmalla pohjalla, tai sitten en osaa punoa lankoja yhteen. Hyvä AV-raati, selittäkää miksi....
Minulla on siis kolme täysin erilaista kaveria, kaikki noin kolmikymppisiä ja korkeasti koulutettuja suurten kaupunkien (HEL/TRE/TKU) asukkeja. Yksi on hyvin introvertti, omapäinen ja pitää yksinäisestä puuhastelusta, kuten lukemisesta ja lenkkeilystä. Saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa tylyltä ja torjuvalta. Hän on jokseenkin arkisen näköinen, luonnonvaalea ja hyvin maanläheinen. Miehet eivät varsinaisesti pörrää hänen ympärillään, mutta hän on aina löytänyt uuden (ihan ok) miehen rinnalleen alta aikayksikön.
Toinen puolestaan on melko räiskyvä persoonallisuus, temperamenttinen ja ekstrovertti. Hän ei ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta hyvin lyhyt ja kurvikas, kasvot kauniin sijaan persoonalliset ja mieleenpainuvat. Vapaa-ajalla juhlija, mutta hoitaa työnsä kunnolla ja on siis huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Hänen ympärillään miehet taas jotenkin sekoavat, vaikkei hän anna mitenkään yliseksuaalisia viestejä. Sarjamonogamisti, jonka nykyinen parisuhde kestänyt viisi vuotta.
Kolmas kaverini on puolestaan täydellinen vaimokandidaatti. Hyväkäytöksinen, miellyttävä, sopusuhtainen, sievä. Tunnollinen ihminen, jolla on laaja ja läheinen ystäväpiiri. Sirorakenteinen, tyylikäs ja lempeäkasvoinen. Ei varsinainen uratykki, mutta vt. lääkäri yliopistollisessa sairaalassa. Hänellä on ollut hyvin paljon epäonnea rakkaudessa, vaikkei ole lainkaan naiivi tai ylipäänsä pidä "jännämiehistä". Ei varsinaisesti viihdy sinkkuna – olosuhteiden pakosta kamppailee epämääräisten tinder-tuttavuuksien suossa.
En vaan voi ymmärtää mitään rationaalista tekijää, joka erottaa ikisinkun ja miesten suosikin! Luulen, että tässä tarvitaan jotain salatiedettä :)
Tsemppiä kaikille sinkuille! Älkää tinkikö elämänlaadustanne, vaalikaa omaa aikaanne, nauttikaa olostanne. <3
Tämähän oli helppo. Vaimomatskulla on yksi iso miinus joka tuhoaa muuten hyvän listauksen. Aika harva mies haluaa itseään koulutetumman ja paremmassa asemassa olevan naisen. Tekee varmasti tiukkaa löytää edes vastaavassa uravaiheessa olevaa miestä, ja jo näillä miehillä on naisista todella paljon valinnanvaraa.
Itseasiassa kaikki nämä naiset ovat korkeasti koulutettuja ja hyvässä (ei huipussa, mutta vakaassa) asemassa työelämässä. Kyseinen sinkkunainen on toki lääkäri peruskoulutukseltaan, mutta esimerkiksi tämä ekstrovertti suhaaja on YTM ja työn ohella psykoterapeuttiopiskelija (kohtapuolin valmistuttuaan ansaitsee ilmeisesti noin lääkärin tulojen verran), ensimmäinen introvertti logoterapeutti, jolla oma yritys ja pari alaista (tuloista ei toki tietoa). Eli tulotaso on kaikilla melko samalla pohjalla, joskin lääkärillä on toki aina oma historiallinen status-etu. Uskotteko, että miehet pelkäävät juuri nimenomaan perinteisissä miesvaltaisissa professioammateissa toimivia naisia? Eli juuri lääkäri pelottaa miehiä, jotka kuvittelevat että maskuliinisuus kärsii, jos naisella vähintään sama tai parempi asema?
Jos olet kolmekymppinen nainen niin oletko avoin miehille joilla on lapsi(a) tai ero takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tunnukin kamalalle ajatukselle se ikisinkkuus -ajatus? Mieti kuinka kamala ajatus se voi olla. Tietysti tuntuu, jos antaa ajatusten viedä itseään uskoen niihin 100%. Sen ajatuksen takana voi olla kaikenlaista muutakin, jota ei tunnista helposti, kuten vertailua toisiin. Sekin on pahan tuntuista. Kaikki ajattelu taitaa kuitenkin olla vain harhaa, koko maailmahan on harhaa, mieli luo maailman ja ajatukset. Sinulle tekisi ap hyvää valaistuminen ja egon vaatimuksista eroon pääsy.
Todennäköisesti sinkkuus vain lisääntyy Suomessa, siitä pitää huolen naisten ja miesten eriarvoistuminen koulutuksen suhteen. Olen itsekin huomannut kun kerron ammattini niin moni nainen ainakin nettideiteillä nostaa kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N90 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmissuhdeasiat ovat kyllä todella mystisiä minulle, aviossa olevalle kolmikymppiselle. En todellakaan ymmärrä, millä logiikalla joku menestyy miesmarkkinoilla niin ylivoimaisella toiseen verrattuna. Havaintojeni mukaan kyseessä ei ainakaan ole yksiselitteisesti ilmiselvimmät tekijät 1) upea ulkonäkö 2) helppo luonne 3) säkenöivä äly 4) tunneäly tai 5) koulutus/sivistys. Tuttavapiirissäni suosio parisuhderintamalla tuntuu olevan melkolailla sattumanvaraisemmalla pohjalla, tai sitten en osaa punoa lankoja yhteen. Hyvä AV-raati, selittäkää miksi....
Minulla on siis kolme täysin erilaista kaveria, kaikki noin kolmikymppisiä ja korkeasti koulutettuja suurten kaupunkien (HEL/TRE/TKU) asukkeja. Yksi on hyvin introvertti, omapäinen ja pitää yksinäisestä puuhastelusta, kuten lukemisesta ja lenkkeilystä. Saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa tylyltä ja torjuvalta. Hän on jokseenkin arkisen näköinen, luonnonvaalea ja hyvin maanläheinen. Miehet eivät varsinaisesti pörrää hänen ympärillään, mutta hän on aina löytänyt uuden (ihan ok) miehen rinnalleen alta aikayksikön.
Toinen puolestaan on melko räiskyvä persoonallisuus, temperamenttinen ja ekstrovertti. Hän ei ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta hyvin lyhyt ja kurvikas, kasvot kauniin sijaan persoonalliset ja mieleenpainuvat. Vapaa-ajalla juhlija, mutta hoitaa työnsä kunnolla ja on siis huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Hänen ympärillään miehet taas jotenkin sekoavat, vaikkei hän anna mitenkään yliseksuaalisia viestejä. Sarjamonogamisti, jonka nykyinen parisuhde kestänyt viisi vuotta.
Kolmas kaverini on puolestaan täydellinen vaimokandidaatti. Hyväkäytöksinen, miellyttävä, sopusuhtainen, sievä. Tunnollinen ihminen, jolla on laaja ja läheinen ystäväpiiri. Sirorakenteinen, tyylikäs ja lempeäkasvoinen. Ei varsinainen uratykki, mutta vt. lääkäri yliopistollisessa sairaalassa. Hänellä on ollut hyvin paljon epäonnea rakkaudessa, vaikkei ole lainkaan naiivi tai ylipäänsä pidä "jännämiehistä". Ei varsinaisesti viihdy sinkkuna – olosuhteiden pakosta kamppailee epämääräisten tinder-tuttavuuksien suossa.
En vaan voi ymmärtää mitään rationaalista tekijää, joka erottaa ikisinkun ja miesten suosikin! Luulen, että tässä tarvitaan jotain salatiedettä :)
Tsemppiä kaikille sinkuille! Älkää tinkikö elämänlaadustanne, vaalikaa omaa aikaanne, nauttikaa olostanne. <3
No tuo ero nyt selittyy jo ihan sillä, että tuo ekstrovertti kaverisi tapaa baareissa ja baarien ulkopuolella moninkertaisen määrän miehiä ja osoittaa käyttäytymisellään olevansa vapaa ja lähestyttävä. Kummasti joillakin naisilla on sellainen uskomus, että kunhan vain on tarpeeksi hyvä, niin kyllä miehet tulevat vaikka kotoa hakemaan.
Tuo lääkärikaverisi taas vaikuttaa kireältä, vaikeasti lähestyttävältä ja tarvitsevalta. Useimmat miehet haluavat aina ensin rentoa ja hauskaa seuraa, jossa he voivat rentoutua ja avautua, flirttailla ja joskus ehkä vähän jahdatakin.
Juu oikeassa olet, sosiaalisten tilanteiden moninaisuushan toki osin selittää tämän ekstrovertin kaverin menestystä miesmarkkinoilla, mutta entäs ensimmäisen esimerkin "tyly" tyttö? Introvertti kaverihan taisi olla hieman vähemmän sitä baarissa ja sosiaalisissa tapahtumissa viihtyvää ihmistyyppiä, mistäköhän hänellekin aina riittää poikaystävä-kandidaatteja? ;)
Lääkärikaverista ei voi tuon kuvailun perusteella sanoa muuta kuin että paperilla juu tosi kiva!
Jos tuolla arkisella introvertilla on ollut viidessä vuodessa vaikka kaksi miestä, ja kummankin kanssa on natsannut hyvin, eipä siitä voi paljoa päätellä.
Onpa paljon tullut mielenkiintoista keskustelua tähän ketjuun. Jatkakaa ja kommentoin itse paremmalla ajalla paremmin!
T: Ap
nosto