Lue keskustelun säännöt.
Miten opin sietämään tämän ikisinkkuuden?
16.05.2017 |
Nyt siis jo useamman vuoden ollut haku päällä, mutta ei vaan löydy suhdetta niin ei löydy. Ikää yli 30-v, joten en taida olla kovin kuumaa kamaa sinkkumarkkinoilla, varsinkin kun hedelmällisyys laskee koko ajan. Viimeksi viime yö meni itkiessä, haluaisin niin kovasti löytää rakkauden ja saada lapsen, oman pienen perheen! Olen kokeillut sekä tinderin, että okcupidin että suoli24:n. Olen pari kertaa ihastunut, mutta tunne ei ole ollut molemminpuoleinen. Ja sitten toisaalta olen joutunut antamaan mukaville miehille pakkeja kun ei vaan ole ollut samanlaiset tunteet takaisinpäin. Muutaman hyvän ystävän tosin olen löytänyt, joten ei ole mennyt deittailu täysin hukkaan.
Minun on vaikea päästää siitä haavekuvasta irti, että löytäisin vielä miehen. Melkein kaikilla hyvillä ystävillä on jo lapsia. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi...
Ja ennen kuin joku ehtii haukkua läskiksi siiderivalaaksi niin painoindeksini on 22 ja laihdutan tällä hetkellä. Ylipainoinen en ole ollut koskaan ja nyt olen pyöreimmilläni mitä olen koko elämäni aikana ollut.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaluonteiset naiset löytää aina miehen, muilla se on vaikeampaa. Ne viedään käsistä, sitä ei moni nainen vaan ymmärrä kuinka tärkeä luonne on ja kun ikää tulee on se nro1 prioriteetti monilla johtuen elämänkokemuksesta.
Mukavuuden pitäisi myös näkyä jotenkin päällepäin ennen kuin avaa edes suutaan.
Olen huomannut tuon kavereita esim katselessa, ne joita itse ja muut pitää mukavina ja hyvinä tyyppeinä löytää miehen heti. Vaikealuonteiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei kauhean tiukat kriteerit ole. Riittäis että olis molemminpuolista rakkautta, muilla asioilla (koulutus,ammatti,ikä,ulkonäkö jne) ei ole niinkään merkitystä. Mut ei ..
Hei, minkämoinen sulla on vaatimustaso? Jos liian suuret vaatimukset niin vaikea on löytää. Ihan samoissa mietteissä olen ollut pitkään
Sama homma. Kolmekymppinen nainen, ihan nätti ja hyvä kroppa, oman ikäset tai vanhemmat miehet vaan olevat jo varattuja enkä nuoremmista oo löytäny tarpeeks "aikuista".
Mut täähän on minun elämäntarina: Löydän vihdoin miehen, jonka kanssa uskallan heittäytyä vakavasti ja haluisin seurustella, jonkun ajan kuluttua mies kyllästyy ja lähtee menee, " en jaksa mitään vakavaa", myöhemmin sitten seurustelee toisen kanssa. En ymmärrä mikä on vialla, ettei kukaan halua kanssani mitään pysyvää, oon vaan sellanen välivaihe mikä on helppo heittää menemään. Oon kyllästyny olemaan heittopussi, joten ehkä vaan luovutan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaluonteiset naiset löytää aina miehen, muilla se on vaikeampaa. Ne viedään käsistä, sitä ei moni nainen vaan ymmärrä kuinka tärkeä luonne on ja kun ikää tulee on se nro1 prioriteetti monilla johtuen elämänkokemuksesta.
Mukavuuden pitäisi myös näkyä jotenkin päällepäin ennen kuin avaa edes suutaan.
Mistä sen mukavuuden sitten näkee? Miten sen erottaa vaikkapa valokuvista tai väkijoukon keskeltä?
En ymmärrä miksi yksi tuntemani todella mukava, kaunis, älykäs, töissä käyvä nainen ei millään löydä miestä. Sitten taas tiedän yhden moniongelmaisen ja vähän hankalan (todella temperamenttinen, räjähdysherkkä) naisen joka on vieläpä ylipainoinen ja hänellä on jatkuvasti vientiä, ja ihan korkeakoulutettujen miesten keskuudessa. Mistä tämä johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonne? Sä olet epätoivoinen ja se karkottaa miehet.
Sanoo nainen. Ei se epätoivoisuus miehiä haittaa yhtään samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonne? Sä olet epätoivoinen ja se karkottaa miehet.
En ole epätoivoinen. Mutta monille miehille tuntuu olevan ongelma kun haluan tutustua hitaasti ja rauhassa... Pitäisi olla heti ensimmäisillä treffeillä suunnilleen valmis paneskelemaan. Olen hieman varautunut ja introvertti.
T: Ap
No niin. Se kertoo kaiken olennaisen miesvalinnoistasi.
Haet ja joskus "ihastut" niihin jotka hakevat sinusta vain seksiä. Kuten useimmat muutkin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ikisinkkunainen, bmi 19 ja ihan nätiksi kehuttu, ikää aivan kohta 30v eikä ole minkäänlaista kokemusta miehistä. En tapaa ihmisiä missään, en ole somessa, kavereita 0 koska paikkakunta vaihtui.
Unelmamieheni olisi juuri tuon 29v di-miehen kuvailu. Voitaisiin yhdessä viettää koti-iltoja viikot putkeen, joskus ehkä käydä kävelyllä. Vaikka vaan istua hiljaa huoneen eri nurkissa lukemassa uutisia/kirjoja ja mennä sitten samaan sänkyyn nukkumaan. Ongelma tosiaan on että en tällaisia miehiä mistään löydä, jos lähden nettideiteille tai baariin niin varmaan tapaisin vain niitä ekstrovertteja bilehileitä jotka on joka toinen päivä kavereidensa kanssa bilettämässä ja joka toinen päivä krapulassa.
Neuvoja saa antaa ja voimia muille kohtalotovereille.
Eikö sun kannattaisi pyytää ko DI:n sähköpostiosoite ja sopia treffit? Kun tuossahan se tuntui olevan tyrkyllä. Näin ulkopuolisen huomiona vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonne? Sä olet epätoivoinen ja se karkottaa miehet.
Mun mielestä liikaa syytetään "epätoivoisuutta".
Jos mietitään että nainen tai mies näyttää hyvältä niin ei hänen "epätoivoisuus" karkottaisi ketään.
Niinpä.
Ja mielestäni en ole mitenkään epätoivoinen vaikka sinkkuuteni onkin hyvin raastavaa minulle, en koskaan ajatellut että elämäni menisi näin, että joutuisin vielä tässäkin iässä olemaan yksin. Epätoivoinen parisuhdemarkkinoilla ainakin minulle näyttäytyy siten että monet miehet ovat aivan yli-innokkaita, minua ainakaan ei kiinnosta mies joka olisi valmis heti kanssani vaikka mihin vaikkemme vielä edes tunne. Minä myös olen mielummin yksin kuin paskassa suhteessa. Vain rakastuminen saa minut ryhtymään suhteeseen.
T: Ap
Kyllä se vain niin on, että epätoivo näkyy kauas ja kovaa. Eipä ihme, että miehet karttelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha! Itse olet soppasi keittänyt. Varmasti Tinderin käyttäminen jo itsessään ajaa monta hyvää miestä pois jos sen käyttö heidän tietoonsa tulisi.
Kuule kyllä siellä tinderissä on niitä miehiäkin, ei vain meitä naisia. Ja minun kannaltani tinder on ollut juuri paras väline, koska on pitänyt olla molemminpuoleinen kiinnostus jotta on voinut aloittaa keskustelun toisen kanssa. Ei ole tarvinnut lukea törkyviestejä.
T: Ap
Itse olen tinderissä kohdannut vain pelimiehiä ja toinen ryhmä on epätoivoiset ripustautujat. Hyvät miehet ovat menneet jo kauan sitten meidän ikäluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Kolmekymppinen nainen, ihan nätti ja hyvä kroppa, oman ikäset tai vanhemmat miehet vaan olevat jo varattuja enkä nuoremmista oo löytäny tarpeeks "aikuista".
Mut täähän on minun elämäntarina: Löydän vihdoin miehen, jonka kanssa uskallan heittäytyä vakavasti ja haluisin seurustella, jonkun ajan kuluttua mies kyllästyy ja lähtee menee, " en jaksa mitään vakavaa", myöhemmin sitten seurustelee toisen kanssa. En ymmärrä mikä on vialla, ettei kukaan halua kanssani mitään pysyvää, oon vaan sellanen välivaihe mikä on helppo heittää menemään. Oon kyllästyny olemaan heittopussi, joten ehkä vaan luovutan.
Mitäs jos laihduttaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vain hyväksyn sen ettei minua kukaan jaksa katsoa koska olen oikeasti tylsä. Olen mies 29v DI, en juo, en polta enkä syö huumeita. En oikeastaan käy ravintoloissa, en hirveästi tykkää ruuasta. En matkustele koska ei kiinnosta käydä missään ulkomailla. Tykkään olla kotona paljon enkä ole mitenkään menevää sorttia. Tykkään vain lukea, seurata uutisia ja tapahtumia. Olen miettinyt jonkun keräilyharrastuksen aloittamista. Olen joskus kokeillut tapailla naisia mutta yleensä suhteet kaatuu siihen etten jaksa ymmärtää naisten sanattomia viestejä, signaaleja ja energiatasoja.
Hei varmasti löydät toisen samanlaisen "tylsän" naisen, kun vaan aloitat jonkun sellaisen harrastuksen missä käy muita akateemisesti koulutettuja. Ei me kaikki naisetkaan olla mitään yökerhoissa juoksevia pintaliitäjiä ja raitis mies on monen toiveissa!
T: Ap
Useimmat akateemiset suhtautuvat todella varautuneesti insinöörien deittailuun. Hyviäkin yksilötä löytyy, mutta aika monelta (kuten tältäkin kirjoittajalta) puuttuu monia tärkeitä ominaisuuksia kuten mielenkiintoinen, viehättävä elämäntapa, sosiaaliset taidot ja sellainen sivistys ja keskustelukulttuuri, joka ainakin minulle on se akateemisten deittailun koko idea.
Voi olla. Itse en ole insinöörejä deittaillut niin en tiedä asiasta sen syvällisemmin... Toki moni kaipaa keskustelutaitoista kumppania, niin minäkin. Mutta mikään supliikki suoltaja ei tarvitse olla, vaan ihan vaan normaalit keskustelutaidot ja käyttäytymistaidot riittää.
T: Ap
Normaaleilla keskustelutaidoilla ja sillä, että kykenee syvällisiin keskusteluihin ja nauttii niistä, on kyllä samanlainen ero kuin ruosteisella Ladalla ja uudella Audilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle kun iskee se tarve yrittää edes pariintua ja lataan Tinderin niin palaan onneksi nopeasti maan pinnalle kun katselen siellä olevia naisia ja vastineeksi omaa kuvaani. Kyynistyminen ja itsesäälissä vellominen auttaa myös asiaan.
Seuraavassa elämässä sitten.
Mulla on sellainen ongelma, että Tinderissä ei riitä ulkonäkö ja livenä en osaa olla tarpeeksi rento vieraan naisen kanssa ja netissäkin pääsen juttuun vaan reilusti vanhempien naisten kanssa. Seuraavaan elämään jää mullakin pariutuminen.
Mitä erilaisia deittisovelluksia olet tinderin lisäksi käyttänyt? Millaisia kuvia olet laittanut tinderiin? Oletko pyytänyt kenenkään luotettavan ystävän vinkkejä profiilin tekoon? Oletko kertonut rehellisesti naisille että olet hieman jäässä kun näkee ensimmäistä kertaa?
T: Ap
Olen käyttänyt aika monta esim. suomi24, happypancake ja badoo. Kuvia jostain juhlista, missä olen urheilemassa ja joku lomakuvakin on voinut olla. Ei ryhmäkuvia vaan sellaisia missä olen yksin. Ei kännäyskuvia tai paidatta pullisteluita. On mun yksi naiskaveri sen joskus tsekannut ja ehdottanut jotain muutoksia. Oon sanonut, mutta tosi harvoin pääsee treffeille asti.
Hmm, mystiselle kuulostaa. Sinuna varmasti jatkaisin vaan etsintää, ellei se sitten kohtuuttomasti turhauta ja väsytä. Ymmärrän kyllä senkin puolen varsin hyvin...
Olen kyllä miettinyt mikä ihme on se mystinen tekijiä joka tekee toisista atraktiivisempia kuin toisista. Tunnen paljon mielenkiintoisia älykkäitä kauniita naisia jotka eivät ole parisuhteeseen kelvanneet. Ja eräs hyvä ystäväni, todella mukava, hauska, älykäs mies on sinkku ja tuskailee koko ajan deittiviidakossa. Itse hän ihastuu ilmeisesti helposti mutta vastakaikua ei saa. Ja tämäkin mies on kuitenkin pitkäänkin parisuhteeseen kelvannut, joten mitään totaalisen kummallista hänessä ei voi olla. Onko tämä sitten joku feromonijuttu...
T: Ap
Ei siinä ole mitään mystistä, ellei pelkää ja vihaa totuutta, kuten valtavirta ja etenkin naiset näennäisesti tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vain hyväksyn sen ettei minua kukaan jaksa katsoa koska olen oikeasti tylsä. Olen mies 29v DI, en juo, en polta enkä syö huumeita. En oikeastaan käy ravintoloissa, en hirveästi tykkää ruuasta. En matkustele koska ei kiinnosta käydä missään ulkomailla. Tykkään olla kotona paljon enkä ole mitenkään menevää sorttia. Tykkään vain lukea, seurata uutisia ja tapahtumia. Olen miettinyt jonkun keräilyharrastuksen aloittamista. Olen joskus kokeillut tapailla naisia mutta yleensä suhteet kaatuu siihen etten jaksa ymmärtää naisten sanattomia viestejä, signaaleja ja energiatasoja.
Hei varmasti löydät toisen samanlaisen "tylsän" naisen, kun vaan aloitat jonkun sellaisen harrastuksen missä käy muita akateemisesti koulutettuja. Ei me kaikki naisetkaan olla mitään yökerhoissa juoksevia pintaliitäjiä ja raitis mies on monen toiveissa!
T: Ap
Ei mulla oikeastaan ole mitään annettavaa/tarjottavaa naisille. Vietän mielelläni kaiken vapaa-aikani kotona eikä oikeastaan edes kiinnosta mennä minnekään ikinä. Nyt kun tarkemmin ajattelen niin en edes tiedä mitä ihmettä tekisin naisen kanssa. Olen oikeasti tylsä
Kuulostaa todella tutulta. Itsekin olen aina kotona ja ehkä kerran vuodessa näen vanhoja kavereita, joita en varsinaisesti enää edes tunne. Tavallaan haluaisin parisuhteen, mutta koen myös olevani tosi tylsä ihminen. Kaiken lisäksi en osaa puhua uusien ihmisten kanssa, ja tutustuminen vie niin paljon aikaa ettei kukaan varmaan jaksa...No, elämä on loppujen lopuksi sen verran lyhyt, että kai sen voi yksinkin viettää.
N24
Minulla on oikeastaan hakusessa "tylsä" nainen. Tylsä, mutta liikunnallinen (oikeasti, niin että sen näkee, kuten minustakin näkee). Naamalla ei niin väliä, uralla ei väliä, kunhan on hyväsydäminen, savuton, ei kännäävä, suht rationaalinen, eikä yöelämä houkuta, vaan viihtyy ennen kaikkea kotona, ja myös luonnossa, merellä, mökillä. Mutta et sinäkään ilmeisesti liiku paljon.
Vierailija kirjoitti:
Laihduta.
Ainakin aloitusviestin perusteella ap laihduttaa jo.
Toisaalta on siinä jotain kummallista jos kukaan normaalipainoinenkaan nainen ei kelpaa miehille, kaikkien pitäisi olla mukamas alipainoisia. Onhan tuolla kadulla paljon monennäköisiä ihmisiä käsi kädessä kuljeskelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut kyllä aloituksessa oikeastaan mitään itsestäsi tai millaista miestä haet.
Nettideitit on sellaista määrätietoista kumppanin hakemista ajatuksella "joku pitää saada". Miehillä se vaihe tulee myöhemmin, nyt kolmekymppisenä kohtaat tuolla menetelmällä 10-20 vuotta vanhempia miehiä joilla on sama epätoivo kuin sun ikäisellä naisella. Ikäisesi miehet uskovat vielä puhtaaseen rakkauteen. Jos heitä haluat, suosittelen kohtaamisia kasvotusten ja kiinnostumista miehen luonteesta.
Minä etsin nimenomaan rakkautta. Minulle ei kelpaa kuka tahansa ja ainut syy alkaa parisuhteeseen on mielestäni molemminpuoleinen rakkaus. Jos en sellaista löydä niin mielummin kuolen yksin. Tapailen vain alle 40-vuotiaita miehiä koska toiveissani on oma pieni perhe.
T: Ap
Rakkaus on valinta. Rakastuminen ei.
Ap on sosiaalisesti rajoittunut, minkä kertoo jo se, ettei hän omien sanojensa mukaan kohtaa elämässään sinkkumiehiä missään. Jotain ihmisarkkuutta?
Nämä ihmissuhdeasiat ovat kyllä todella mystisiä minulle, aviossa olevalle kolmikymppiselle. En todellakaan ymmärrä, millä logiikalla joku menestyy miesmarkkinoilla niin ylivoimaisella toiseen verrattuna. Havaintojeni mukaan kyseessä ei ainakaan ole yksiselitteisesti ilmiselvimmät tekijät 1) upea ulkonäkö 2) helppo luonne 3) säkenöivä äly 4) tunneäly tai 5) koulutus/sivistys. Tuttavapiirissäni suosio parisuhderintamalla tuntuu olevan melkolailla sattumanvaraisemmalla pohjalla, tai sitten en osaa punoa lankoja yhteen. Hyvä AV-raati, selittäkää miksi....
Minulla on siis kolme täysin erilaista kaveria, kaikki noin kolmikymppisiä ja korkeasti koulutettuja suurten kaupunkien (HEL/TRE/TKU) asukkeja. Yksi on hyvin introvertti, omapäinen ja pitää yksinäisestä puuhastelusta, kuten lukemisesta ja lenkkeilystä. Saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa tylyltä ja torjuvalta. Hän on jokseenkin arkisen näköinen, luonnonvaalea ja hyvin maanläheinen. Miehet eivät varsinaisesti pörrää hänen ympärillään, mutta hän on aina löytänyt uuden (ihan ok) miehen rinnalleen alta aikayksikön.
Toinen puolestaan on melko räiskyvä persoonallisuus, temperamenttinen ja ekstrovertti. Hän ei ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta hyvin lyhyt ja kurvikas, kasvot kauniin sijaan persoonalliset ja mieleenpainuvat. Vapaa-ajalla juhlija, mutta hoitaa työnsä kunnolla ja on siis huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Hänen ympärillään miehet taas jotenkin sekoavat, vaikkei hän anna mitenkään yliseksuaalisia viestejä. Sarjamonogamisti, jonka nykyinen parisuhde kestänyt viisi vuotta.
Kolmas kaverini on puolestaan täydellinen vaimokandidaatti. Hyväkäytöksinen, miellyttävä, sopusuhtainen, sievä. Tunnollinen ihminen, jolla on laaja ja läheinen ystäväpiiri. Sirorakenteinen, tyylikäs ja lempeäkasvoinen. Ei varsinainen uratykki, mutta vt. lääkäri yliopistollisessa sairaalassa. Hänellä on ollut hyvin paljon epäonnea rakkaudessa, vaikkei ole lainkaan naiivi tai ylipäänsä pidä "jännämiehistä". Ei varsinaisesti viihdy sinkkuna – olosuhteiden pakosta kamppailee epämääräisten tinder-tuttavuuksien suossa.
En vaan voi ymmärtää mitään rationaalista tekijää, joka erottaa ikisinkun ja miesten suosikin! Luulen, että tässä tarvitaan jotain salatiedettä :)
Tsemppiä kaikille sinkuille! Älkää tinkikö elämänlaadustanne, vaalikaa omaa aikaanne, nauttikaa olostanne. <3
Mukavuuden pitäisi myös näkyä jotenkin päällepäin ennen kuin avaa edes suutaan.