4 päivää ahmimatta ja nyt repsahtaa.. Oikeasti MIKÄÄN ei auta tähän vaivaan. Terapiaankaan tuskin pääsee. Toivotonta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te, jotka ahmitte makeaa. Onko teillä herkkukaappi vai lähdettekö missä tilanteessa tahansa kauppaan, jos kaapeissa ei ole mitään ahmittavaa? Ahmiahan voi ihan perusruokaakin, mutta sokerin ahmijoilta kysyisin, että kuka mahdollistaa ahmimisen ja pitää kaapeissa herkkujemmaa?

Molempia, mutta kyllä meillä useimmiten onkin kaikenlaisia herkkuja keittiössä. Mieheni niitä useimmiten ostaa, koska hän voi syödä herkkuja paljonkin lihomatta lainkaan. Minä taas itse osta herkkuja muuten kuin ahmimiskohtauksen ollessa jo päällä, mutta eipä tämä auta, kun kotona kaapit pullistelee herkkuja. Monesti olen silti lähtenyt myös vaikka esim. hirveällä sadesäällä kauppaan hakemaan juuri sitä lempparijäätelöäni ahmimiskohtauksen ollessa päällä ja tietysti siellä sitten tulee tyhjennettyä koko kauppa. :(

Tälläkin hetkellä meillä on miehen hankkimina:

- pakastimessa jäätelöä 3 litraa

- 4 aloittamatonta karkkipussia

- 5 suklaapatukkaa

- 1 Fazerin suklaalevy

- 3 keksipakettia

- pääsiäiseltä jääneitä pääsiäismunia 4 kpl (isoja)

..tulikohan edes kaikki mainittua.

Vastusta tässä sitten herkuttelua ja ahmimista..

ap

Ei ihan normaalilta kuulosta nuo määrät, miksi säilyttää kotona noin paljon? Terveyshaittoja on muitakin kuin lihominen. Oletko puhunut miehelle ongelmastasi? Mielestäni rinnastettavissa siihen että alkoholismista toipuvan puoliso pitäisi kotona kaapit täynnä viinaa. Ei hyvä.

Oma paheeni oli myös karkki jota meni irtokarkkipussi päivässä, 2l pullo colaa ja joskus sivussa myös pussi sipsejä ja ties mitä herkkuja.

Ainoa mikä auttoi oli että en ostanut mitään karkkeja, en mitään sipsejä jne. Alussa laitoin miehen hoitamaan kauppareissut, eli en edes mennyt mihinkään missä olisin voinut alkaa himoille periksi. Suosittelisin että puhut miehesi kanssa ja pyydät että kunnes itse voit paremmin mies ei ostelisi herkkuja.

 Syö täyttäviä ruokia järkevissä määrin, niin ahmimishimo pikkuhiljaa vähenee. Itsellä proteiinin lisääminen ruokavalioon auttoi uskomattomasti, vaikka karkkia olisikin tehnyt mieli ei olisi pötsiin mahtunut. Repsahtaminen ei maailmaa kaada, kuhan ymmärrät että se että yhtenä päivänä tulee syötyä karkkipussi ei tarkoita sitä että voisit saman tehdä huomenna ja aloittaa uusiksi sitten vaikka ensiviikolla. 

Vaikeaa se tulee alussa olemaan, mutta mahdollista se on! Itse painin ahmimishäiriöni kanssa vuosikymmenen, mutta nyt olen ollut normisyöjä jo melkein 4 vuotta!

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te, jotka ahmitte makeaa. Onko teillä herkkukaappi vai lähdettekö missä tilanteessa tahansa kauppaan, jos kaapeissa ei ole mitään ahmittavaa? Ahmiahan voi ihan perusruokaakin, mutta sokerin ahmijoilta kysyisin, että kuka mahdollistaa ahmimisen ja pitää kaapeissa herkkujemmaa?

Molempia, mutta kyllä meillä useimmiten onkin kaikenlaisia herkkuja keittiössä. Mieheni niitä useimmiten ostaa, koska hän voi syödä herkkuja paljonkin lihomatta lainkaan. Minä taas itse osta herkkuja muuten kuin ahmimiskohtauksen ollessa jo päällä, mutta eipä tämä auta, kun kotona kaapit pullistelee herkkuja. Monesti olen silti lähtenyt myös vaikka esim. hirveällä sadesäällä kauppaan hakemaan juuri sitä lempparijäätelöäni ahmimiskohtauksen ollessa päällä ja tietysti siellä sitten tulee tyhjennettyä koko kauppa. :(

Tälläkin hetkellä meillä on miehen hankkimina:

- pakastimessa jäätelöä 3 litraa

- 4 aloittamatonta karkkipussia

- 5 suklaapatukkaa

- 1 Fazerin suklaalevy

- 3 keksipakettia

- pääsiäiseltä jääneitä pääsiäismunia 4 kpl (isoja)

..tulikohan edes kaikki mainittua.

Vastusta tässä sitten herkuttelua ja ahmimista..

ap

Ei ihan normaalilta kuulosta nuo määrät, miksi säilyttää kotona noin paljon? Terveyshaittoja on muitakin kuin lihominen. Oletko puhunut miehelle ongelmastasi? Mielestäni rinnastettavissa siihen että alkoholismista toipuvan puoliso pitäisi kotona kaapit täynnä viinaa. Ei hyvä.

Olen samaa mieltä, mutta mies vastaa vaan: "Eihän sinun niitä tarvitse syödä" ja "Jos häiritsee katsella niitä, niin älä katso! Kaapissahan ne on." Ei hän siis ymmärrä ongelmaani, vaikka usein ahmimiskohtauksistani sanookin niiden olevan sairaita.

Lisäksi miehen oma suhde herkkuihin on kai kuitenkin terve, hän vaan tykkää herkuista ja haluaa monia erilaisia. Kai se niiden ostaminen on hänelle myös eräänlainen tapa, josta osaltaan voin syyttää itseänikin: Mies on huomannut minun vetäneen pari litraa jäätelöä kerralla, joten hän ostaakin jo valmiiksi useamman, "jotta riittää". Vähän sama kuin muissakin ruokatarvikkeissa; sitä ostetaan paljon, mitä kuluukin paljon. Hän ei vaan ota kuuleviin korviinsa, kun kiellän häntä tuomasta minulle herkkuja kaupasta. Aina ne samat selitykset, että kyllähän ne säilyy ja hän tykkää itselleen ainakin ottaa ja syöthän sinä kuitenkin jossakin vaiheessa.. Argh.

ap

Koita niin että laitat ihan kaiken vehnän pois, mukaanlukien täysjyvä, kokonaan esim viikoksi. Mulla helpotti hirveästi ja hillitsi ahmimista. Siis vehnätön ja muutenkin vähähiilarinen ruokavalio. Ja oikeesti mä olen semmoinen ahmija, että hyvin menee sekä sipsipussi että litran jäätelö illan aikana.

Vierailija kirjoitti:

ahmimishäiriö :D Kaikkia tekosyitä te naiset keksittekin että saatte sikailla.

Missä todellisuudessa tarvitsee tekosyyn tehdäkseen jotain mitä ei haluaisi tehdä?

Kyllä on mahdollista saada terapiaa!! Minulla on diagnosoitu BED ja käyn säännöllisesti psykoterapiassa ja ravitsemusterapeutilla. Toipuminen on ollut hidasta, mutta parempaan päin mennään koko ajan :) Pääsin hoidon piiriin ihan vaan ottamalla yhteyttä terveyskeskukseen. Ei kannata luovuttaa. Eikä kannata lähteä millekään dieteille.

Siis onko nyt kyse herkuttelusta vai ahmimisesta?

Herkuttelu + huono omatunto siitä on aika paljon lievempää kun joku ahmimishäiriö, jossa vedetään 7-8 litraa ihan mitä tahansa ruokaa.

Eli puhutaanko jostain yhden sipsipussin syömisestä vai jostain muusta?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt kyse herkuttelusta vai ahmimisesta?

Herkuttelu + huono omatunto siitä on aika paljon lievempää kun joku ahmimishäiriö, jossa vedetään 7-8 litraa ihan mitä tahansa ruokaa.

Eli puhutaanko jostain yhden sipsipussin syömisestä vai jostain muusta?

Ahmimisesta, eli ahmiessani syön vaihtoehtoisesti ihan koko päivän jotakin (kuten tänään) tai sitten muun päivän pystyn syömään normaalisti ja sitten illalla repsahtaa  ahmimisen puolelle. Tuolloin syödään ensin kotoa kaikki miellyttävä ja sen jälkeen lähdetään kauppaan vaikka kaatosateessa hakemaan lisää hyvää ahmittavaa. Yks sipsipussi ei silloin riitä yhtään mihinkään.

Ahmimisen kokonaiskalorimäärä jäisi kuitenkin huomattavasti pienemmäksi - vaikka se olisi huima silloinkin - jos ahmiessani en koskisi herkkuihin ollenkaan, koska niissä tunnetusti on hirveästi kaloreita.

ap

Asetin juuri itselleni tavoitteeksi pysyä yhden päivän ajan säännöllisessä ruokarytmissä ja olla ahmimatta. Vain yksi päivä. Huomenna voin syödä herkkuja, jos siltä tuntuu. Tai sitten asetan saman tavoitteen myös huomenna.

Joku kyseli mistä sitä ahmittavaa hankitaan... No, voin ahmia ihan mitä vaan. Ei tarvitse olla herkkuja. Ja kotia ei oikein voi pitää ihan ruoattomana.

Ei ole pakko ahmia.