mikä ala tyhmälle fyysisesti heikolle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kumpaankin koulutukseen haettaessa tarvitaan matematiikkaa.. Se ei tainnut ap:lta sujua. Minä luulen ap että sinulla on jonkin sortin autismia, ehkä aspergerin syndrooma. Tunnen asseja ja heistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Hakeudu tutkimuksiin! Sinun tulisi saada tukea yhteiskunnalta, ehkä toimintaterapiaa, psykoterapiaa tai kuntoutusta. Myös apua työllistymiseen ja uranvalintaan.

tilastomatematiikka on vähän eri asia kun diblomi-inssin tarvitsema matikka! https://www.studentum.fi/Psykologian_paeaesykoe__d6317.html

Tilastot itse asiassa koen hyvinkin mielenkiintoisina! :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap ei pahastu... tuntuu siltä, että jotkut pistetään sairaseläkkeelle pelkän lorvikatarin vuoksi ja toisia pidetään väkisin työelämän laitamilla, vaikka pärjäämisen mahdollisuuksia ei juuri ole.

Okei: työ, jossa ei ole vaikeita sosiaalisia tilanteita ja joka ei ole liian motorista eikä altistu millekään epäpuhtaudelle ilmassa. Useimmat tuotannon duunit ovat siis ulkona, samoin ainakin vaativamma asiakaspalveluhommat. Mieleeni tulee jokin hallinnollinen homma, jonkinlainen sihteeri.

Miksi ap:n pitäisi muuten pitäisi kirjoittaa, kuten yliopistossa pitäisi? Opiskeleeko hän siis yliopistossa? Tutkijan työ tulee nimittäin mieleeni. Toki kilpailu on ihan älytön, ja erityisesti silloin kun omaa työtä käsitellään seminaarissa, on kyllä aika ilkeässä sosiaalisessa jamassa. Ja nykyään tutkijantyöhön kuuluu toki tiedottamista, kenties jonkin verran opettamista ja joutuuhan siitä omasta työstään pitämään melua, jos meinaa saada rahoituksia.

Mietin siis koulutus mahdollisuuksia. Uskoakseni akateeminen ura ei sovi.. Tulisi tehtävänannoksi kirjoittaa 7 sivunen essee.. Saisin kirjoitettua 3 tönkköä lapsenomaista lausetta joita kukaan ei käsittäisi.. Ap

Liiotteletkohan sinä nyt.. Olet kirjoittanut tänne ketjuun yli sata analyyttistä, monia eri näkökulmia pohtivaa aikuismaista ja kielellisesti laadukasta lausetta, joiden sisällön varmasti jokainen on käsittänyt heti.

On eri asia kirjoittaa näistä asioista ja ajatuksista kuin jonkun ulkopuolisen tehtävänanto "Pohdi sodan seurauksia feministisenliikkeen näkökulmasta vuosilta 1941-1943. Kirjoita 3 sivun esseevastaus" ..tämä nyt oli puhdas heitto! :D Mutta siis tuntuu, että yliopistossa tehtävät ovat tuota luokkaa. Ja siinä vaiheessa minulla alkaa lyömään täysin tyhjää.. ja lopputuloksena ovat tosiaan ne kolme omituista lausetta joita lukiessaan henkilö joutuu miettimään ankarasti, että mitäköhän ihmettä kirjoittaja on hakenut takaa tälläkin..  Näitä asioita puolestaan, näitä haasteita itseni kanssa sen sijaan olen saanut rauhassa jäsentää pääni sisällä koko ikäni. Ap

Kuulostat tyypilliseltä alisuoriutujalta. Olet kehittänyt itsellesi kamalan vaativan mielikuvan yliopiston esseistä, ja se mielikuva estää sinua yrittämästä edes. Luulen, että koulumenestyksesi on huonompi kuin mihin älykkyytesi olisi antanut mahdollisuuden. Ja koulussa alisuoriutumisen vuoksi luulet, että olet vähemmän älykäs kuin oikeasti olet. Syitä tähän voi olla esim. vähättelevä, tyhmäksi tuomitseva kasvuympäristö ja sen kautta huono itsetunto, tai koulun opetusmetodit, jotka eivät olleet sopivia sinun oppimistyyliin nähden. 

Minulla on kahden eri alan maisteritutkinto, ja silti en ole kohdannut tuontapaista tehtävänantoa esseissä :D . Yliopiston esseetehtävät ei ole mitenkään mahdottomia, vaan jos lukee ne annetut kirjat ja artikkelit, niin niiden pohjalta vastaaminen esseetehtäviin onnistuu kyllä. Toki joutuu ajattelemaankin itse, esim. yhdistelemään kahden artikkelin kaksi eri näkökulmaa yhteen, mutta ei se mitenkään ylivaativaa ole, sinullekaan. Yliopistoon pääsemiseksi tosin useimpien pitää käydä lukio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kiitos vastauksesta. Hauskaa.. et ole ensimmäinen joka ehdottaa tuota alaa/ammattia. Tuossa vain pelottaa tuo akateemisuus ja kaikki se esseiden kirjoitusten määrä! Miten ihmeessä siitä selviäisin..  Ap

Ihmettelen sitä, että kauhistelet esseiden ja muiden kirjoitusten määrää mahdollisissa tulevissa opinnoissasi? Minusta tuo kirjoittamisesi kun tuntuu sinulta sujuvan todella vaivatta ja tosiaan tekstisi näyttää täysin virheettömältä ja sujuvalta.

Myönnän, että esim psykiatriksi joutuu kyllä kuluttamaan penkkiä muistaakseni jopa 6 vuotta, mutta jos ikä ei kovin paina ja pystyt taloudellisesti opiskelemaan täysipainoisesti, niin mikäs siinä sitten...

Ainakin olen työssäni tavannut monia todella outoja psykiatreja - yksikin eksyi joka ruokatunnilla käytäviin, kun piti mennä syömään pitkiä käytäviä pitkin, ei millään oppinut oikeaa reittiä työpaikalleen vaikka oli ollut vuosia samassa työssä. Eräs taas tykkäsi työskennellä täysin pimeässä ja puhui mumisevalla äänellä katsomatta kuulijaan ym ym. 

Niin.. ehkäpä sitä jännittää turhaan. Kynnys aloittaa uusia asioita kasvanut valtavasti kun kokenut niin kamalasti epäonnistumisia.. Ja opinnoissahan sitten tulisi opiskeltua myös sitä esseiden- sekä tieteellisen tekstin tuottamista ja kirjoittamista. Hahhaa! Kuvauksesi tuosta psykiatrista sopii kyllä mainiosti minuunkin! :D Ap

Ap kerro nyt mikä on työmarkkinastatuksesi. Yritän neuvoa mistä saisit apua. Olet siis käynyt peruskoulun, mutta missä olet nyt ja minkä ikäinen? Työtön? Jossain koulussa? Jossain työssä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap ei pahastu... tuntuu siltä, että jotkut pistetään sairaseläkkeelle pelkän lorvikatarin vuoksi ja toisia pidetään väkisin työelämän laitamilla, vaikka pärjäämisen mahdollisuuksia ei juuri ole.

Okei: työ, jossa ei ole vaikeita sosiaalisia tilanteita ja joka ei ole liian motorista eikä altistu millekään epäpuhtaudelle ilmassa. Useimmat tuotannon duunit ovat siis ulkona, samoin ainakin vaativamma asiakaspalveluhommat. Mieleeni tulee jokin hallinnollinen homma, jonkinlainen sihteeri.

Miksi ap:n pitäisi muuten pitäisi kirjoittaa, kuten yliopistossa pitäisi? Opiskeleeko hän siis yliopistossa? Tutkijan työ tulee nimittäin mieleeni. Toki kilpailu on ihan älytön, ja erityisesti silloin kun omaa työtä käsitellään seminaarissa, on kyllä aika ilkeässä sosiaalisessa jamassa. Ja nykyään tutkijantyöhön kuuluu toki tiedottamista, kenties jonkin verran opettamista ja joutuuhan siitä omasta työstään pitämään melua, jos meinaa saada rahoituksia.

Mietin siis koulutus mahdollisuuksia. Uskoakseni akateeminen ura ei sovi.. Tulisi tehtävänannoksi kirjoittaa 7 sivunen essee.. Saisin kirjoitettua 3 tönkköä lapsenomaista lausetta joita kukaan ei käsittäisi.. Ap

Liiotteletkohan sinä nyt.. Olet kirjoittanut tänne ketjuun yli sata analyyttistä, monia eri näkökulmia pohtivaa aikuismaista ja kielellisesti laadukasta lausetta, joiden sisällön varmasti jokainen on käsittänyt heti.

On eri asia kirjoittaa näistä asioista ja ajatuksista kuin jonkun ulkopuolisen tehtävänanto "Pohdi sodan seurauksia feministisenliikkeen näkökulmasta vuosilta 1941-1943. Kirjoita 3 sivun esseevastaus" ..tämä nyt oli puhdas heitto! :D Mutta siis tuntuu, että yliopistossa tehtävät ovat tuota luokkaa. Ja siinä vaiheessa minulla alkaa lyömään täysin tyhjää.. ja lopputuloksena ovat tosiaan ne kolme omituista lausetta joita lukiessaan henkilö joutuu miettimään ankarasti, että mitäköhän ihmettä kirjoittaja on hakenut takaa tälläkin..  Näitä asioita puolestaan, näitä haasteita itseni kanssa sen sijaan olen saanut rauhassa jäsentää pääni sisällä koko ikäni. Ap

Kuulostat tyypilliseltä alisuoriutujalta. Olet kehittänyt itsellesi kamalan vaativan mielikuvan yliopiston esseistä, ja se mielikuva estää sinua yrittämästä edes. Luulen, että koulumenestyksesi on huonompi kuin mihin älykkyytesi olisi antanut mahdollisuuden. Ja koulussa alisuoriutumisen vuoksi luulet, että olet vähemmän älykäs kuin oikeasti olet. Syitä tähän voi olla esim. vähättelevä, tyhmäksi tuomitseva kasvuympäristö ja sen kautta huono itsetunto, tai koulun opetusmetodit, jotka eivät olleet sopivia sinun oppimistyyliin nähden. 

Minulla on kahden eri alan maisteritutkinto, ja silti en ole kohdannut tuontapaista tehtävänantoa esseissä :D . Yliopiston esseetehtävät ei ole mitenkään mahdottomia, vaan jos lukee ne annetut kirjat ja artikkelit, niin niiden pohjalta vastaaminen esseetehtäviin onnistuu kyllä. Toki joutuu ajattelemaankin itse, esim. yhdistelemään kahden artikkelin kaksi eri näkökulmaa yhteen, mutta ei se mitenkään ylivaativaa ole, sinullekaan. Yliopistoon pääsemiseksi tosin useimpien pitää käydä lukio. 

Joo, *kröhöm* ..myönnetään.. tempaisin vähän tuulesta :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kumpaankin koulutukseen haettaessa tarvitaan matematiikkaa.. Se ei tainnut ap:lta sujua. Minä luulen ap että sinulla on jonkin sortin autismia, ehkä aspergerin syndrooma. Tunnen asseja ja heistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Hakeudu tutkimuksiin! Sinun tulisi saada tukea yhteiskunnalta, ehkä toimintaterapiaa, psykoterapiaa tai kuntoutusta. Myös apua työllistymiseen ja uranvalintaan.

tilastomatematiikka on vähän eri asia kun diblomi-inssin tarvitsema matikka! https://www.studentum.fi/Psykologian_paeaesykoe__d6317.html

Se on diplomi-inssi.

Tilastomatematiikka ei ole helppoa, jos matemaattista lahjakkuutta ei löydy. Se kun ei ole mitään kaavojen ulkoaopettelua, vaikka joku saattaa niin luullakin.

Vierailija kirjoitti:

Ap kerro nyt mikä on työmarkkinastatuksesi. Yritän neuvoa mistä saisit apua. Olet siis käynyt peruskoulun, mutta missä olet nyt ja minkä ikäinen? Työtön? Jossain koulussa? Jossain työssä?

Anteeksi, meni tuo kysymys ohi. Ilmaantui tähän samaan aikaan toinen puuha niin vastailen ja luen tätä ketjuani hieman ylimalkaisesti :/  Eli täytän nyt kesäkuussa 30. Peruskoulun jälkeen pidin välivuoden jonka jälkeen opiskelin huonoin numeroin suurtalouskokkilinjan amiksessa. En tiedä miksi menin sinne.. Minua ei lapsuudenkodissani ole ohjailtu mitenkään, autettu suunnan löytämisessä. Keikkaluonteisesti tein tarjoilijanhommia 26 ikävuoteen saakka jolloin ranteiden nivelissä sekä polvissa todettiin kulumaa ja tulehdusta (yliliikkuvista nivelistä johtuvaa. Todella yliliikkuvat, olkapää mm lähtee sijoiltaan pahimmassa tapauksessa). Astma todettiin myös melkein heti perään. Tarjoilijantyöt eivät sopineet muutenkaan alkuunkaan, se oli niin hektistä, paljon kohtaamisia ihmisten kanssa, jouduin usein hakemaan sairaslomaa pahan uupumuksen sekä fyysisten kipujen vuoksi. Sen jälkeen olen ollut tuuliajelulla. Olen käynyt työkkärissä keskustelemassa ammatinvalintaan liittyvistä asioista mutta täytyy sanoa, että virkailijat keiden kanssa olen ollut tekemisissä eivät oikein ole osanneet hommaa. En ole saanut sieltä mitään! Te-toimiston virkailijat näyttävät enemmän kokevan kohtaamiset kanssani vaivaannuttaviksi. Nyt olen siis työtön ja kova halu opiskelemaan. Harrastuksina kulttuuri (taidenäyttelyt, museot teatteri), dokumenttien katselu, vaellus etenkin hyvinä kausina kun nivelet sallivat, lintujen bongailu, naapurin mummon koiran ulkoiluttaminen, valokuvaaminen ja (hitaasti :D) lukeminen. Terveisiä vaan tutuille jos joku nyt tunnisti! :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kumpaankin koulutukseen haettaessa tarvitaan matematiikkaa.. Se ei tainnut ap:lta sujua. Minä luulen ap että sinulla on jonkin sortin autismia, ehkä aspergerin syndrooma. Tunnen asseja ja heistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Hakeudu tutkimuksiin! Sinun tulisi saada tukea yhteiskunnalta, ehkä toimintaterapiaa, psykoterapiaa tai kuntoutusta. Myös apua työllistymiseen ja uranvalintaan.

tilastomatematiikka on vähän eri asia kun diblomi-inssin tarvitsema matikka! https://www.studentum.fi/Psykologian_paeaesykoe__d6317.html

Se on diplomi-inssi.

Tilastomatematiikka ei ole helppoa, jos matemaattista lahjakkuutta ei löydy. Se kun ei ole mitään kaavojen ulkoaopettelua, vaikka joku saattaa niin luullakin.

Oliko tuo tilastomatematiikka 5 pistettä psykan pääsykokeissa..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kerro nyt mikä on työmarkkinastatuksesi. Yritän neuvoa mistä saisit apua. Olet siis käynyt peruskoulun, mutta missä olet nyt ja minkä ikäinen? Työtön? Jossain koulussa? Jossain työssä?

Anteeksi, meni tuo kysymys ohi. Ilmaantui tähän samaan aikaan toinen puuha niin vastailen ja luen tätä ketjuani hieman ylimalkaisesti :/  Eli täytän nyt kesäkuussa 30. Peruskoulun jälkeen pidin välivuoden jonka jälkeen opiskelin huonoin numeroin suurtalouskokkilinjan amiksessa. En tiedä miksi menin sinne.. Minua ei lapsuudenkodissani ole ohjailtu mitenkään, autettu suunnan löytämisessä. Keikkaluonteisesti tein tarjoilijanhommia 26 ikävuoteen saakka jolloin ranteiden nivelissä sekä polvissa todettiin kulumaa ja tulehdusta (yliliikkuvista nivelistä johtuvaa. Todella yliliikkuvat, olkapää mm lähtee sijoiltaan pahimmassa tapauksessa). Astma todettiin myös melkein heti perään. Tarjoilijantyöt eivät sopineet muutenkaan alkuunkaan, se oli niin hektistä, paljon kohtaamisia ihmisten kanssa, jouduin usein hakemaan sairaslomaa pahan uupumuksen sekä fyysisten kipujen vuoksi. Sen jälkeen olen ollut tuuliajelulla. Olen käynyt työkkärissä keskustelemassa ammatinvalintaan liittyvistä asioista mutta täytyy sanoa, että virkailijat keiden kanssa olen ollut tekemisissä eivät oikein ole osanneet hommaa. En ole saanut sieltä mitään! Te-toimiston virkailijat näyttävät enemmän kokevan kohtaamiset kanssani vaivaannuttaviksi. Nyt olen siis työtön ja kova halu opiskelemaan. Harrastuksina kulttuuri (taidenäyttelyt, museot teatteri), dokumenttien katselu, vaellus etenkin hyvinä kausina kun nivelet sallivat, lintujen bongailu, naapurin mummon koiran ulkoiluttaminen, valokuvaaminen ja (hitaasti :D) lukeminen. Terveisiä vaan tutuille jos joku nyt tunnisti! :) Ap

Sinussa on jotain, joka ei täsmää. Sanot, että peruskoulu ja amis meni läpi huonoilla arvosanoilla. Mutta kuitenkin sinun harrastukset on tuollaisia "älyllisiä" harrastuksia. Sinun kuvaamista harrastuksista ei yleensä kiinnostu ihminen, joka on älyllisesti heikkolahjainen, koska nuo harrastukset eivät oikein avaudu, jos ei ole jonkin verran älyä. Kulttuuria, taidetta pitää jonkin verran ymmärtää, jotta voi siitä pitkäkestoisemmin kiinnostua ja motivoitua. Kulttuuri ja taide (myös näyttämötaide) on osittain abstrakteja asioita, ja abstraktien asioiden ymmärtäminen edellyttää älyä. Älyllisesti heikkolahjaiset viihtyy yleensä vähän konkreettisempien asioiden parissa. Valokuvauksessa on pakko jonkun verran ymmärtää valokuvauksen teoriaa ja kameran käyttäytymistä ja logiikkaa, sekin abstraktin tason toimintaa. Olen edelleen sitä mieltä, että älyllinen kapasiteettisi on korkeampi kuin se matalaksi jäänyt koulumenestys. Viihdyitkö koulussa ollenkaan? Kiusattiinko sinua? 

Te-toimiston virkailijoiden tehtävä ei ole auttaa sopivan ammatin valitsemisessa vaan heidän tehtävä on toteuttaa työttömyysturvalakien ja säädösten valvontaa. Joissakin työkkäreissä on ammatinvalintapsykologi. Jos sinun työkkärissä on sellainen, niin pyydä päästä vastaanotolle. Jos sinun vanhemmat on valmiita tukemaan sinua rahallisesti tässä urakuviossasi, niin pyydä että he maksaisivat sinulle neuropsykologin tutkimukset yksityisellä. Maksaa reilun tonnin. Saisit selvyyden vihdoin noihin kognitiivisen kapasiteetin ja oppimiskyvyn kysymyksiin. Ja ehkä neuvoja ammatin / koulutuksen valintaan. Tai selvitä maksaisiko vakuutuksesi nuo tutkimukset. 

Oletko tehnyt tämän ammatinvalintatestin https://www.mol.fi/avo/ ? Voisi antaa lisää ideoita... :)

Kysy työkkäristä olisiko sinun mahdollista päästä työkokeiluun esim. vaikka juuri puhelinvaihteeseen. Ja itselläni ainakin hahmotushäiriötä aiheuttaa asentohuimaus, etsi siitä tietoa tuntuuko tutulta...matkapahoinvointia autossa ym. aiheuttaa.

Ja kovasti tsemppiä! Itselläni paljon samoja piirteitä ja  ongelmia. :)

Nuo oppimisvaikeusjutut täytyy selvittää kunnolla eikä diagnosoida itse tai antaa open tai vanhempien vaan nimetä tyhmäksi. Osa oppimisvaikeuksista selittyy jopa yksinomaan näön tai kuulon ongelmilla, kun asiaa hieman ammattilainen tutkii...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kumpaankin koulutukseen haettaessa tarvitaan matematiikkaa.. Se ei tainnut ap:lta sujua. Minä luulen ap että sinulla on jonkin sortin autismia, ehkä aspergerin syndrooma. Tunnen asseja ja heistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Hakeudu tutkimuksiin! Sinun tulisi saada tukea yhteiskunnalta, ehkä toimintaterapiaa, psykoterapiaa tai kuntoutusta. Myös apua työllistymiseen ja uranvalintaan.

tilastomatematiikka on vähän eri asia kun diblomi-inssin tarvitsema matikka! https://www.studentum.fi/Psykologian_paeaesykoe__d6317.html

Se on diplomi-inssi.

Tilastomatematiikka ei ole helppoa, jos matemaattista lahjakkuutta ei löydy. Se kun ei ole mitään kaavojen ulkoaopettelua, vaikka joku saattaa niin luullakin.

No kun se nimenomaan on juuri sitä! Kokeile ap avoimessa psykaa!  Terveisin taloutiedettä yliopistossa lukeva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kerro nyt mikä on työmarkkinastatuksesi. Yritän neuvoa mistä saisit apua. Olet siis käynyt peruskoulun, mutta missä olet nyt ja minkä ikäinen? Työtön? Jossain koulussa? Jossain työssä?

Anteeksi, meni tuo kysymys ohi. Ilmaantui tähän samaan aikaan toinen puuha niin vastailen ja luen tätä ketjuani hieman ylimalkaisesti :/  Eli täytän nyt kesäkuussa 30. Peruskoulun jälkeen pidin välivuoden jonka jälkeen opiskelin huonoin numeroin suurtalouskokkilinjan amiksessa. En tiedä miksi menin sinne.. Minua ei lapsuudenkodissani ole ohjailtu mitenkään, autettu suunnan löytämisessä. Keikkaluonteisesti tein tarjoilijanhommia 26 ikävuoteen saakka jolloin ranteiden nivelissä sekä polvissa todettiin kulumaa ja tulehdusta (yliliikkuvista nivelistä johtuvaa. Todella yliliikkuvat, olkapää mm lähtee sijoiltaan pahimmassa tapauksessa). Astma todettiin myös melkein heti perään. Tarjoilijantyöt eivät sopineet muutenkaan alkuunkaan, se oli niin hektistä, paljon kohtaamisia ihmisten kanssa, jouduin usein hakemaan sairaslomaa pahan uupumuksen sekä fyysisten kipujen vuoksi. Sen jälkeen olen ollut tuuliajelulla. Olen käynyt työkkärissä keskustelemassa ammatinvalintaan liittyvistä asioista mutta täytyy sanoa, että virkailijat keiden kanssa olen ollut tekemisissä eivät oikein ole osanneet hommaa. En ole saanut sieltä mitään! Te-toimiston virkailijat näyttävät enemmän kokevan kohtaamiset kanssani vaivaannuttaviksi. Nyt olen siis työtön ja kova halu opiskelemaan. Harrastuksina kulttuuri (taidenäyttelyt, museot teatteri), dokumenttien katselu, vaellus etenkin hyvinä kausina kun nivelet sallivat, lintujen bongailu, naapurin mummon koiran ulkoiluttaminen, valokuvaaminen ja (hitaasti :D) lukeminen. Terveisiä vaan tutuille jos joku nyt tunnisti! :) Ap

Sinussa on jotain, joka ei täsmää. Sanot, että peruskoulu ja amis meni läpi huonoilla arvosanoilla. Mutta kuitenkin sinun harrastukset on tuollaisia "älyllisiä" harrastuksia. Sinun kuvaamista harrastuksista ei yleensä kiinnostu ihminen, joka on älyllisesti heikkolahjainen, koska nuo harrastukset eivät oikein avaudu, jos ei ole jonkin verran älyä. Kulttuuria, taidetta pitää jonkin verran ymmärtää, jotta voi siitä pitkäkestoisemmin kiinnostua ja motivoitua. Kulttuuri ja taide (myös näyttämötaide) on osittain abstrakteja asioita, ja abstraktien asioiden ymmärtäminen edellyttää älyä. Älyllisesti heikkolahjaiset viihtyy yleensä vähän konkreettisempien asioiden parissa. Valokuvauksessa on pakko jonkun verran ymmärtää valokuvauksen teoriaa ja kameran käyttäytymistä ja logiikkaa, sekin abstraktin tason toimintaa. Olen edelleen sitä mieltä, että älyllinen kapasiteettisi on korkeampi kuin se matalaksi jäänyt koulumenestys. Viihdyitkö koulussa ollenkaan? Kiusattiinko sinua? 

Te-toimiston virkailijoiden tehtävä ei ole auttaa sopivan ammatin valitsemisessa vaan heidän tehtävä on toteuttaa työttömyysturvalakien ja säädösten valvontaa. Joissakin työkkäreissä on ammatinvalintapsykologi. Jos sinun työkkärissä on sellainen, niin pyydä päästä vastaanotolle. Jos sinun vanhemmat on valmiita tukemaan sinua rahallisesti tässä urakuviossasi, niin pyydä että he maksaisivat sinulle neuropsykologin tutkimukset yksityisellä. Maksaa reilun tonnin. Saisit selvyyden vihdoin noihin kognitiivisen kapasiteetin ja oppimiskyvyn kysymyksiin. Ja ehkä neuvoja ammatin / koulutuksen valintaan. Tai selvitä maksaisiko vakuutuksesi nuo tutkimukset. 

On kiusattu ihan opettajaa myöten näin jälkikäteen kun olen miettinyt, todella rajua vähättelyä. Miten ala-asteikäisen lapsen tulisi tuollaisessa tilanteessa toimia jos opettaja on se kiusaaja.. Ei siis tarvitse alkaa tähän vastaamaan, ihan vain pohdintaa.. Erikoista, että eivät ole te-toimistosta ohjanneet sitten mihinkään ammatinvalintapsykologille. Ap

Voi ap!!! Oon melkein samanlainen! No, ei fyysisiä rajoitteita, mutta muuten... En oo tähän ikään mennessä löytänyt itselleni ammattia ja oon kuitenkin pian 30. Ei ajokorttia, surkea matikkapää... Englanti sujuu ihan ok, mutta ruotsi ei mitenkään. Ei taiteellista silmää, oon tumpelo, tosi epäjärjestelmällinen vaikka kuinka yrittäisin olla olematta. Olisin varmaan lähäri, mutta se matikka. Nuorempana opiskelinkin sos. - ja terveysalaa, mutta jätin kesken. Se matikka. Kotiäitinäkään en jaksais pitkään enää olla.

Aspatyökin menis mulla muuten, mutta ensin pitäis opiskella sitäkin varten, enkä selviä niistä kouluasioista. Kaikki yrittäjyyskurssit ja muut. Sitäkin on koitettu...

Empaattinen ihminen, joka ei kuitenkaan ole hoitoalalle soveltuva, voisi olla jossain auttavassa puhelimessa helmi. En tiedä maksetaanko noista palkkaa tai mikä pohjakoulutus vaaditaan, mutta jos vapaaehtoistyö kiinnostaa, niin lyhyen koulutuksen jälkeen voi toimia vaikka MLL:llä.

Ihmisistä ahdistuva ei sovi psykologiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olisit hoitotyöstä?

Etkö ymmärrä lukemaasi? Ap kärsii sosiaalisissa tilanteissa. Hoitotyö on viimeinen ala, mihin hänen kannattaa suuntautua.

Niin ja hoitotyössä pitää olla voimaa, että jaksaa käännellä dementikkoja mummoja ja pappoja ja vaihtaa heille vaipat + pesut ja hoidolliset hommat. Ei hoitotyössä pärjää heikot ja paniikkihäiriöiset.

Juu ei minusta tähän olisi, ei henkisesti eikä fyysisesti. Mutta olen kyllä ajatellut ilmoittautuvani vapaaehtoistöihin niihin sellaisiin vanhuksille kaveri projekteihin! :) Niin paljon yksinäisiä vanhuksia. Sitä paitsi mummojen ja pappojen kanssa on aina mukava jutella ja he tulevat aina juttelemaan minulle bussissa, kaupassa yms :) Ap

Työharjoitteluun. Unohda ennokkoluulosi ja koita vähän kaikkea jotta sopiva ala löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä ahdistuva ei sovi psykologiksi.

Tässä on puolensa ja puolensa. Tarjoilijan töissä oli kamalaa kiireessä palvella sataa äkäistä asiakasta saman aikaisesti, mutta sitten taas kun saa rauhassa olla henkilön seurassa ja kuunnellla häntä niin siinä ei ole mitään ahdistavaa, päin vastoin. Tässä lainaus omasta aiemmasta viestistäni (sivu 4, viesti 59) "Monesti olen miettinyt että vitsit kun saisi empatiakyvystä tehtyä ammatin! :D siinä olisin hyvä. Tiedättekö tämän ilmiön kun joku sairastuu masennukseen tai lapsi, puoliso tms menehtyy niin valtaosa ystävistä katoaa ympäriltä kuin pieru saharaan.. No minä en kuulu niihin ihmisiin. Olen hyvinkin vaikeissa kriisitilanteissa tukenut ihmisiä, siitä minut parhaiten tunnetaan. En ole mikään kriisiterapeutti mutta kuuntelen, en latele "neuvoja" ota itseäsi niskasta kiinni. Laitan ruokaa surevalle ja hoidan käytännön asioita." Ap