mikä ala tyhmälle fyysisesti heikolle

Kirjanpitäjä tai bloggari tai journalisti.... kirjailija nyt on niin viimevuosituhannen ammatti!

Kuitenkin, omissa oloissa tekstin naputtelu kiinnostais jopa itseenikin, ei jaksais pskaduuneja enää

Ryhdy runoilijaksi. Laita sattumanvaraisia sanoja peräkkäin, ulise joka paikassa miten Suomessa ei arvosteta enää nykyrunoutta. Uhriudu kunnolla ja tee elämästäsi kärsivän taiteilijan performanssi. Kuole viimeistään 27-vuotiaana. Sinua ei unohdeta koskaan!

Miten olis ministeriksi? Saa rahaa mitään tekemättä

Moni ehdotti siivousta. Justiinsa , kaikki siivoojat on siis tyhmiä? Ja siivous on fyysisesti raskasta.

En enää ihmettele ettei laitoshuoltajia arvosteta yhtään.

Kaffepulla kirjoitti:

Ryhdy runoilijaksi. Laita sattumanvaraisia sanoja peräkkäin, ulise joka paikassa miten Suomessa ei arvosteta enää nykyrunoutta. Uhriudu kunnolla ja tee elämästäsi kärsivän taiteilijan performanssi. Kuole viimeistään 27-vuotiaana. Sinua ei unohdeta koskaan!

:D tässäpä varteen otettava vaihtoehto! Ap

Vierailija kirjoitti:

Metrokuski? Lossikuski? Junakuski?

en välttämättä uskaltaisi olla kuskina laitteissa joilla voi saada kämmin sattuessa valtavaa tuhoa aikaiseksi.. Hahmotushäiriöisten paikka ei ole liikenteessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo.. Kielien oppiminen aina ollut sairaan haastavaa, opin lukemaan keskivertoa myöhemmin.. En osaa kirjoittaa ja ajatella sillä tavalla miten yliopistossa tulisi. Minulla on lukuisia fyysisiä vaivoja, astmaa, nivelet yliliikkuvat ja kipeät, sydämessä reikä. Motoriikassa aina ollut häikkää, käsityöt ei mm ole koskaan luistanut sen vuoksi. Olen kamala sosiaalisissa tilanteissa. Sairastan myös paniikkihäiriötä. Ihan vakavissaan harkitsen itsemurhaa kun ei tunnu minkäänlaista paikkaa minunkaltaiselle täällä olevan. Olen ystävällinen ja vilpittömästi toivon ihmisille hyvää ja usein auttelen ystäviä perheenjäseniä pikku hommissa missä voin. Siitä tulee hyvä mieli.. Ap

No älä nyt ainakaan itsemurhaa tee! Kaltaisiasi on olemassa pilvin pimein tässäkin maassa, ajattele, jos kaikki tappaisivat itsensä!

Ei se määritä meitä ihmisenä, onko meillä työtä vai ei - elämä on lahja, joka annetaan vain harvoille ja meidän tehtävämme on elää se mahdollisimman hyvin.

Suositellen sinua rukoilemaan Jumalalta Jeesuksen nimessä pelastusta ja johdatusta elämääsi, niin varmasti polkusi ja elämäsi kirkastuu ja näet elämässäsi todellisen ja loistavan tarkoituksen ja iankaikkisen päämäärän.

m85 kirjoitti:

Miten olis ministeriksi? Saa rahaa mitään tekemättä

Onko sinulla kokemusta ministerinä toimimisesta? - No eipä tietenkään. Ihan omia aikojasi vain auot päätäsi, ja olet vielä niin typerä, ettet ymmärrä, mitä suureiästäsi tulee ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olisit hoitotyöstä?

Etkö ymmärrä lukemaasi? Ap kärsii sosiaalisissa tilanteissa. Hoitotyö on viimeinen ala, mihin hänen kannattaa suuntautua.

Niin ja hoitotyössä pitää olla voimaa, että jaksaa käännellä dementikkoja mummoja ja pappoja ja vaihtaa heille vaipat + pesut ja hoidolliset hommat. Ei hoitotyössä pärjää heikot ja paniikkihäiriöiset.

Vierailija kirjoitti:

Eli jokin työ johon ei vaadita koulutusta ja sopisi sinun ominaisuuksille? Vähissä taitavat tehtävät olla. Oletko käynyt tutkimuksissa miksi sinulla ei koulu sujunut? Luulisi jonkin diagnoosin löytyvän ja sitä kautta tukityöllistymistä tms. Jos nyt kuitenkin olisi kyse vain hieman laiskasta luonteesta, niin voisit ryhdistäytyä ammattikouluun esim. jonkin teknisen alan asentajan tehtäviin tai laitoshuoltajaksi (toimistosiivous taitaisi olla kevyimmästä päästä). Myyjäksi, pakkaajaksi, varastolle tai vaikka vaihteenhoitajan tuuraajaksi voisit päästä jonkin henkilöstövuokrauksen kautta ilman koulutusta. Tällöin tosin olisi hyvä olla edes ystävällinen työnantajan suuntaan ja työkavereille vaikka ei erityisen sosiaalinen tarvitse olla.

Mielelläni menisin kouluun. Opiskelulinjallani matematiikka ei vaan saisi näytellä keskeistä roolia. Kouluun päästyäni hakeutuisin äidinkielen opettajan juttusille että saisin diagnoosit lukihäiriöstä sekä luetun ymmärtämisen häiriöstä. Silloin voi käsittääkseni suorittaa kokeita eri tavalla ja lisäksi saa niiden suorittamiseen ylimääräistä aikaa. Laiska en kyllä ole. Se ei ole minua kuvaava sana. Lenkkeilen päivittäin vaikka se tuntuu haastavalta kun tunnun kompuroivan keskiverto tyyppejä enemmän, pudottelen tavaroita yms aivan kuin viestit aivoista raajoihin ei ottaisi kulkeakseen. Harrastan aktiivisesti taidenäyttelyissä sekö museoissa käymistä... Haluaisin löytää paikkani ja alani täällä maailmassa. Ei nämä ajatuksiin hiipivät itsemurha-ajatukset minustakaan kivoja ole.. En usko että tuo laitoshuoltaja toimisi astman kanssa. Siivooja oli maalarin ja leipurin lisäksi keuhkolääkärin nou nou luettelemia ammatteja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä jonkun alan käsityöläinen? Onko edes kädentaitoja? Tai taiteellista silmää?

Hmh - Taas lukutaidoton!

Ap:hän sanoi, että on motoriikassa vikaa, eikä pysty tekemään käsitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jonkun alan käsityöläinen? Onko edes kädentaitoja? Tai taiteellista silmää?

Hmh - Taas lukutaidoton!

Ap:hän sanoi, että on motoriikassa vikaa, eikä pysty tekemään käsitöitä.

Kaffepulla kirjoitti:

Taidemuseon vahtimestari? Istut nurkassa jossain jakkaralla ja katsot perään, ettei ihmiset liimaa purkkaa taulun kehyksiin...

Ei onnistu, siinä tarvitaan kielitaitoja - olen itse ollut museossa töissä ja tiedän, että vähintäänkin englantia pitää osata hyvin, sehän on asiakaspalvelutyötä.

Vierailija kirjoitti:

Joo.. Kielien oppiminen aina ollut sairaan haastavaa, opin lukemaan keskivertoa myöhemmin.. En osaa kirjoittaa ja ajatella sillä tavalla miten yliopistossa tulisi. Minulla on lukuisia fyysisiä vaivoja, astmaa, nivelet yliliikkuvat ja kipeät, sydämessä reikä. Motoriikassa aina ollut häikkää, käsityöt ei mm ole koskaan luistanut sen vuoksi. Olen kamala sosiaalisissa tilanteissa. Sairastan myös paniikkihäiriötä. Ihan vakavissaan harkitsen itsemurhaa kun ei tunnu minkäänlaista paikkaa minunkaltaiselle täällä olevan. Olen ystävällinen ja vilpittömästi toivon ihmisille hyvää ja usein auttelen ystäviä perheenjäseniä pikku hommissa missä voin. Siitä tulee hyvä mieli.. Ap

Oho. Jos tekstisi on totta, niin ymmärrän kyllä huolesi. Itse olen tekstiisi verrattuna paljon terveempi mutta silti tunnen itseni tyhmäksi,kömpelöksi ja hitaaksi. Vielä pitäs jostain töitä löytää missä ei olisi liikaa istumista eikä liikaa rehkimistä terveyteni takia, mutta sellasta työtä ei ole. Yritän kuluttaa aikaa harrastuksissa joita tykkään, mutta mainittujen asioiden takia se on minulle enemmän henkisesti hankalaa kuin fyysisesti ( vaikka fyysinen laji onkin) koska olen vain niin hidas jonkatakia ärsytän muita. Ihmis suhteiden luominen on vaikeaa varsinkin jos en tunne heidän oikeasti hyväksyvän minua sellaisena kuin olen. Itsekkin olen ajatellut montakertaa että olisiko se parempi kuolleena, tai tapahtuisi edes jotain elämää mullistavaa että nämä asiat tuntuisivat oikein ihanalta.

Älkää ihmiset antako periksi pirulle, kun se teille itsemurhaa kuiskii... se vie teidät mukanaan helv.....n, jos sen teette.

Alkakaa vaikka tekemään jotain hyväntekeväisyystyötä - varmasti ruokajonoissa tarvittaisiin nälkäisten ruokkijoita, sillä nämänälkäjonothan ovat meillä jo jokapaikassa kilometrien pituisia...

Luin muuten, ettei missään muualla pohjoismaissa ole näitä leipäjonoja, paitsi meillä - poliitikot ovat tahallaan kurjistaneet nimenomaan kantasuomalaisten elämää ja tästä on jo kanneltu EU:hun, myös sosiaalietuudet ovat meillä paljon pienemmät kuin muilla, joka on todella väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo.. Kielien oppiminen aina ollut sairaan haastavaa, opin lukemaan keskivertoa myöhemmin.. En osaa kirjoittaa ja ajatella sillä tavalla miten yliopistossa tulisi. Minulla on lukuisia fyysisiä vaivoja, astmaa, nivelet yliliikkuvat ja kipeät, sydämessä reikä. Motoriikassa aina ollut häikkää, käsityöt ei mm ole koskaan luistanut sen vuoksi. Olen kamala sosiaalisissa tilanteissa. Sairastan myös paniikkihäiriötä. Ihan vakavissaan harkitsen itsemurhaa kun ei tunnu minkäänlaista paikkaa minunkaltaiselle täällä olevan. Olen ystävällinen ja vilpittömästi toivon ihmisille hyvää ja usein auttelen ystäviä perheenjäseniä pikku hommissa missä voin. Siitä tulee hyvä mieli.. Ap

Oho. Jos tekstisi on totta, niin ymmärrän kyllä huolesi. Itse olen tekstiisi verrattuna paljon terveempi mutta silti tunnen itseni tyhmäksi,kömpelöksi ja hitaaksi. Vielä pitäs jostain töitä löytää missä ei olisi liikaa istumista eikä liikaa rehkimistä terveyteni takia, mutta sellasta työtä ei ole. Yritän kuluttaa aikaa harrastuksissa joita tykkään, mutta mainittujen asioiden takia se on minulle enemmän henkisesti hankalaa kuin fyysisesti ( vaikka fyysinen laji onkin) koska olen vain niin hidas jonkatakia ärsytän muita. Ihmis suhteiden luominen on vaikeaa varsinkin jos en tunne heidän oikeasti hyväksyvän minua sellaisena kuin olen. Itsekkin olen ajatellut montakertaa että olisiko se parempi kuolleena, tai tapahtuisi edes jotain elämää mullistavaa että nämä asiat tuntuisivat oikein ihanalta.

Voih, paljon tsemppiä!! Ei ole helppoa olla tällainen näin suorituskeskeisessä dynaamisessa yhteiskunnassa. Usein tuntuu että olisin empatiakykyni puolesta sopinut luolamiesaikoihin.. Tosin ilman nykymääketiedettä olisin jo kuollut mutta en näe sitä mitenkään pahana.. Sehän olisi vain ollut luonnonvalinta.. Ap

Meillä vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa olisi varmasti tilaa sinulle. Asiakkaiden palveleminen tapahtuu täysin kirjoittamalla, joten asiakkaiden kohtaamista ei tarvitse pelätä. Fyysistä kuntoa ei vaadita, eikä kieliasun kanssa ole niin justiinsa

"Tyhmä" et selvästikään ole! Vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä sen perusteella, miten kirjoitat, ja mitä kerrot itsestäsi =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo.. Kielien oppiminen aina ollut sairaan haastavaa, opin lukemaan keskivertoa myöhemmin.. En osaa kirjoittaa ja ajatella sillä tavalla miten yliopistossa tulisi. Minulla on lukuisia fyysisiä vaivoja, astmaa, nivelet yliliikkuvat ja kipeät, sydämessä reikä. Motoriikassa aina ollut häikkää, käsityöt ei mm ole koskaan luistanut sen vuoksi. Olen kamala sosiaalisissa tilanteissa. Sairastan myös paniikkihäiriötä. Ihan vakavissaan harkitsen itsemurhaa kun ei tunnu minkäänlaista paikkaa minunkaltaiselle täällä olevan. Olen ystävällinen ja vilpittömästi toivon ihmisille hyvää ja usein auttelen ystäviä perheenjäseniä pikku hommissa missä voin. Siitä tulee hyvä mieli.. Ap

Oho. Jos tekstisi on totta, niin ymmärrän kyllä huolesi. Itse olen tekstiisi verrattuna paljon terveempi mutta silti tunnen itseni tyhmäksi,kömpelöksi ja hitaaksi. Vielä pitäs jostain töitä löytää missä ei olisi liikaa istumista eikä liikaa rehkimistä terveyteni takia, mutta sellasta työtä ei ole. Yritän kuluttaa aikaa harrastuksissa joita tykkään, mutta mainittujen asioiden takia se on minulle enemmän henkisesti hankalaa kuin fyysisesti ( vaikka fyysinen laji onkin) koska olen vain niin hidas jonkatakia ärsytän muita. Ihmis suhteiden luominen on vaikeaa varsinkin jos en tunne heidän oikeasti hyväksyvän minua sellaisena kuin olen. Itsekkin olen ajatellut montakertaa että olisiko se parempi kuolleena, tai tapahtuisi edes jotain elämää mullistavaa että nämä asiat tuntuisivat oikein ihanalta.

Voih, paljon tsemppiä!! Ei ole helppoa olla tällainen näin suorituskeskeisessä dynaamisessa yhteiskunnassa. Usein tuntuu että olisin empatiakykyni puolesta sopinut luolamiesaikoihin.. Tosin ilman nykymääketiedettä olisin jo kuollut mutta en näe sitä mitenkään pahana.. Sehän olisi vain ollut luonnonvalinta.. Ap

Juuri tuota samaa minäkin olen miettinyt. Toisinaan miettisin olisiko elämä keskiajalla helpompaa, mutta toisaalta minä olisin varmaan kupsahtanut tauteihin tai sitten muuhun ikävään aikoja sitten. Ei se auta meidänlaistemme varmaan muuta ku yrittää porskuttaa sitkeästi elämässä eteenpäin ja yrittää tehdä sen minkä voi vaikka hankalaa se tekee, kun kaikki pitäisi osata heti ja suorittaa hyvin. Ei sitä oikein tunne kuuluvan edes nykyaikaan. Kyllä sitä välillä miettii pitäskö lähteä metsään asustamaan. Opetella selviytymis taidot ja lähteä vai nääntyiskö sitä sinne kuitenkni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa olisi varmasti tilaa sinulle. Asiakkaiden palveleminen tapahtuu täysin kirjoittamalla, joten asiakkaiden kohtaamista ei tarvitse pelätä. Fyysistä kuntoa ei vaadita, eikä kieliasun kanssa ole niin justiinsa

"Tyhmä" et selvästikään ole! Vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä sen perusteella, miten kirjoitat, ja mitä kerrot itsestäsi =)

Voi kiitos, tulipa hyvä mieli viestistäsi :) Kuulostaa hyvältä, millainen koulutus/työkokemus täytyy olla, että saa tulla töihin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun? Ns puhelimitse ihmisten kohtaaminen ei ole niin paha kuin kasvotusten, uskoisin selviäväni ilman paniikkikohtauksia sen tyyppisestä työstä. Toinen mitä täällä on ehdoteltu on kaupungin vaihteeseen puheluita yhdistämään.. Sama kysymys että keille ne paikat jaetaan, mikä koulutus ja työkokemus täytyy olla? Monesti olen miettinyt että vitsit kun saisi empatiakyvystä tehtyä ammatin! :D siinä olisin hyvä. Tiedättekö tämän ilmiön kun joku sairastuu masennukseen tai lapsi, puoliso tms menehtyy niin valtaosa ystävistä katoaa ympäriltä kuin pieru saharaan.. No minä en kuulu niihin ihmisiin. Olen hyvinkin vaikeissa kriisitilanteissa tukenut ihmisiä, siitä minut parhaiten tunnetaan. En ole mikään kriisiterapeutti mutta kuuntelen, en latele "neuvoja" ota itseäsi niskasta kiinni. Laitan ruokaa surevalle ja hoidan käytännön asioita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jonkun alan käsityöläinen? Onko edes kädentaitoja? Tai taiteellista silmää?

Hmh - Taas lukutaidoton!

Ap:hän sanoi, että on motoriikassa vikaa, eikä pysty tekemään käsitöitä.

Puutöissä hahmottamishäiriö tulee ongelmaksi enkä koskaan oppinut kutomaan, neulomaan kun olen niin tohelo että puikot putoilevat. Ap